Ns. ”humanitaarinen sota” Libyaa vastaan aloitettiin ilman mitään todisteita. Koko sota on julkea juutalainen petos.
Tutkija (Center for Research on Globalization)
ja sosiologi Mahdi Darius Nazemroaya, joka on kahden kuukauden ajan
ollut paikan päällä Libyassa tutkimassa asioita, kirjoittaa 24.9.2011
artikkelissaan ”Libya and the big lie: Using human rights organizations to launch wars” (”Libya ja suuri valhe: Ihmisoikeusjärjestöjä käytetään sotien aloittamiseen”; julkaistu myös TÄÄLLÄ),
että sota Libyaa vastaan on rakennettu petokselle. YK:n
turvallisuusneuvosto hyväksyi kaksi päätöslauselmaa Libyaa vastaan
todistamattomien väitteiden perusteella, ja erityinen väite oli, että
Muammar Gaddafi tappaa omia kansalaisiaan Benghazin kaupungissa, ja
tapettuja väitettiin olleen jopa 6000. Tämän väitteen perusteella Libya
otettiin YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn ja potkaistiin pois YK:n
ihmisoikeusneuvostosta. Poimin seuraavassa joitakin kohtia Nazemroayan
kirjoituksesta ja lisään sekaan omia kommenttejani.
Laajassa
Libyaa vastaan suunnatussa mediakampanjassa (90% maailman medioista on
juutalaisten omistuksessa tai kontrollissa) Libyan väitettiin myös
käyttäneen afrikkalaisia palkkasoturiarmeijoita ja hyökänneen ihmisten
päälle suihkukoneilla. Nämäkin ovat vääriä väitteitä. Verilöylyväitteitä
kuitenkin käytettiin lainopillisena, diplomaattisena ja sotilaallisena
perusteena NATO:n sodan oikeuttamiseksi Libyaa vastaan.
Väitteitä,
että Gaddafi muka tappaa omia kansalaisiaan, levitti erityisesti Libyan
League for Human Rights (LLHR; Libyan ihmisoikeusliitto). Tämän
ihmisoikeusjärjestön erityiset väitteet nimenomaan saivat YK:n
sotkeutumaan mukaan tähän petosrynnäkköön. Helmikuun 21. päivänä 2011
LLHR yhdessä 70 muun hallitusten ulkopuolisen järjestön kanssa lähetti
näitä väitteitä sisältäneen kirjeen (löytyy TÄÄLTÄ)
USA:n presidentti Obamalle, EU:n ”ulkoministeri” Catherine Ashtonille
ja YK:n pääsihteeri Ban-ki Moonille. Kirjeessä vaadittiin kansainvälisiä
toimia Libyaa vastaan ”velvollisuus suojella”-opin perusteella.
Kirje kuului seuraavasti:
Me allekirjoittaneet hallitusten ulkopuoliset ihmisoikeusjärjestöt ja humanitaariset järjestöt pyydämme Teitä mobilisoimaan YK:n ja kansainvälisen yhteisön ja ryhtymään välittömiin toimiin niiden joukkojulmuuksien lopettamiseksi, joita Libyan hallitus nyt suorittaa omaa kansaansa vastaan. Anteeksiantamaton hiljaisuus ei voi jatkua.Kuten tiedätte, viime päivinä eversti Muammar Gaddafin joukkojen arvioidaan tarkoituksella tappaneen satoja rauhallisia mielenosoittajia ja viattomia sivustakatsojia kautta maan. Benghazissa pelkästään yksi lääkäri kertoi nähneensä ainakin 200 kuollutta ruumista. Todistajat kertovat erikoiskommandojen, ulkomaalaisten palkkasotureiden ja hallituksen kannattajien hyökänneen mielenosoittajien kimppuun veitsin, rynnäkkökiväärein ja raskaskaliiberisin asein.Tarkka-ampujat ampuvat rauhallisia protestoijia. Tykistöä ja tulitukihelikoptereita on käytetty mielenosoittajajoukkoja vastaan. Nuijin ja miekoin aseistautuneet roistot ovat hyökänneet perheiden kimppuun näiden kotona. Sairaalaviranomaiset kertovat lukuisista uhreista, joita on ammuttu päähän ja rintaan, ja yhden päähän on osunut ilmatorjuntaohjus. Panssarivaunuja kerrotaan olevan kaduilla ja niiden murskaavan viattomia sivustakatsojia.Todistajat kertovat, että palkkasoturit ampuvat umpimähkään helikoptereista ja katoilta. Joidenkin naisten ja lasten nähtiin hyppäävän Giuliana-sillalta Benghazissa päästäkseen pakoon. Monet heistä kuolivat iskeytyessään veteen ja toiset hukkuivat. Libyan hallitus pyrkii salaamaan kaikki nämä rikokset sulkemalla yhteyden muuhun maailmaan. Ulkomaalaisia journalisteja on kieltäydytty päästämästä maahan. Internet- ja puhelinyhteyksiä on keskeytetty tai pantu poikki.Tarkoituksesta ei tässä ole epäselvyyttä. Hallituksen tiedotusvälineet ovat julkaisseet avoimia uhkauksia, joiden mukaan mielenosoittajat tulevat saamaan ”rajun ja myrskyisän vastauksen”.Libyan hallitus loukkaa niin ollen karkeasti ja systemaattisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisella julistuksella ja kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevalla yleissopimuksella taattua oikeutta elämään. Hallitus surmaa joukoittain kansalaisia, jotka pyrkivät toteuttamaan mielipiteen- ja kokoontumisvapauden oikeuksiaan.Lisäksi Libyan hallitus suorittaa rikoksia ihmisyyttä vastaan sellaisina kuin ne on määritelty kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman asetuksen selitysmuistiossa. Libyan hallituksen suorittamat viattomien siviilien joukkotappamiset ovat erityisen vastenmielisiä rikoksia, jotka ovat vakava hyökkäys ihmisarvoa vastaan. Kuten ihmisoikeusjärjestöjen ja uutistoimistojen kokoamat lukuisat suulliset todistukset ja videotodistukset vahvistavat, Libyan hallituksen hyökkäykset siviiliväestöään vastaan eivät ole yksittäisiä tai satunnaisia tapahtumia. Pikemminkin nämä toimet ovat laajaa ja systemaattista tahallaan suoritettujen julmuuksien politiikkaa ja käytäntöä, johon kuuluvat murhat, poliittiset vainot ja muut epäinhimilliset teot, jotka ylittävät ihmisyyttä vastaan suoritettujen rikosten kynnyksen.Velvollisuus suojellaVuoden 2005 maailman huippukokouksen loppuasiakirjan mukaan Teillä on selvä ja yksiselitteinen velvollisuus suojella Libyan kansaa. Kansainvälisellä yhteisöllä on YK:n kautta, peruskirjan lukujen VI ja VIII mukaisesti, velvollisuus käyttää tarkoituksenmukaisia diplomaattisia, humanitaarisia ja muita rauhanomaisia keinoja Libyan väestön suojelemiseksi. Koska Libyan kansalliset viranomaiset ilmeisesti eivät pysty suojelemaan väestöään rikoksilta ihmisyyttä vastaan ja jos rauhanomaiset keinot ovat riittämättömiä, jäsenmaiden velvollisuutena on ryhtyä yhteiseen toimintaan oikea-aikaisella ja päättäväisellä tavalla turvallisuusneuvoston kautta YK:n peruskirjan, myös luvun VII, mukaisesti.Lisäksi pyydämme Teitä kutsumaan koolle YK:n ihmisoikeusneuvoston kiireellisen erityisistunnon. YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 60/251 mukaan ihmisoikeusneuvoston jäsenillä on velvollisuus ottaa käsittelyyn tilanteet, joissa rikotaan karkeasti ja systemaattisesti ihmisoikeuksia. Istunnon tulisi:vaatia yleiskokousta peruuttamaan Libyan jäsenyys neuvostossa päätöslauselman 60/251 artiklan 8 mukaisesti, joka koskee karkeisiin ja systemaattisiin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyviä jäsenvaltioita;tuomita ankarasti Libyan suorittama sen omien kansalaisten joukkomurha ja vaatia sen välitöntä lopettamista;lähettää välittömästi riippumattomien asiantuntijoiden kansainvälinen valtuuskunta kokoamaan relevantteja tosiasioita ja dokumentoimaan kansainvälistä ihmisoikeuslakia vastaan suoritettuja rikkomuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, jotta Libyaa voidaan rangaista; tehtäviin tulisi kuulua kuolemien riippumaton lääketieteellinen tutkimus ja Libyan hallituksen laittoman toiminnan tutkimus sen häiritessä pääsyä haavoittuneiden luo ja haavoittuneiden hoitoa;vaatia YK:n ihmisoikeuksien päävaltuutettua ja ihmisoikeusneuvoston asianomaista erikoisvaltuutettua tarkoin seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa ryhtymään toimenpiteisiin;vaatia neuvostoa pysymään kiinni asiassa ja käsittelemään Libyan tilannetta sen tulevassa 16. säännöllisessä istunnossa maaliskuussa.Jäsenvaltioilla ja YK:n korkeilla virkailijoilla on velvollisuus suojella Libyan kansaa rikoksilta, jotka ovat estettävissä. Pyydämme Teitä käyttämään kaikkia käytettävissä olevia toimenpiteitä ja keinoja julmuuksien lopettamiseksi kaikkialla maassa.Pyydämme Teitä lähettämään selvän viestin, että koko kansainvälinen yhteisö, turvallisuusneuvosto ja ihmisoikeusneuvosto eivät tule olemaan sivustakatsojia näissä joukkojulmuuksissa. YK:n uskottavuus - ja monien viattomien elämä - on vaakalaudalla.
Physicians for Human Rights (Lääkärit ihmisoikeuksien puolesta) -järjestön mukaan (klikkaa TÄSTÄ)
kirje oli laadittu ”libyalaisen huomattavan ihmisoikeuksien
puolustajan” Mohamed Eljahmin johdolla. Kuka on Mohamed Eljahmi? Kun
Googlea selaamalla katsoo hänen tavoitteitaan, niin hän vaikuttaa
enemmänkin Libyan yhteiskunnallisen järjestelmän kumoamiseen pyrkivältä
maanpetturilta kuin ”ihmisoikeuksien puolustajalta”. Hän on alun perin
libyalainen, mutta hän on asunut USA:ssa jo 33 vuoden ajan. USA:n
kansalaisuuden hän sai v. 1990. Ammatiltaan hän on
tietokoneohjelmoitsija.
Kuinka
USA:ssa vuosikymmeniä elänyt henkilö voisi tietää Libyan oloista mitään
täsmällistä? Ja miksi hän on siirtynyt USA:han? Hän on ollut
perustamassa amerikkalais-libyalaista vapausliittoa (American Libyan
Freedom Alliance), ja hän on vaatinut ”käärmeen pään katkaisemista” eli
Moammar Gaddafin syrjäyttämistä. Hän on myös vaatinut Libyan sulkemista
ulos YK:n ihmisoikeusneuvostosta. Hän pitää Libyaa syyllisenä
Lockerbiessä v. 1988 tapahtuneeseen lentokoneen alasampumiseen, joka
vaati 270 uhria, vaikka tapahtuman todistajien on osoitettu olleen
valheellisia maksettuja todistajia. Mohamed Eljahmi on selvästikin
vilpillisellä asialla.
Eljahmi
johtaa kuitenkin oikeille jäljille. Hän on pitkään tehnyt yhteistyötä
USA:n juutalaisten kanssa, varsinkin American Jewish Committeen (AJC)
kanssa, jonka tilaisuuksissa hän on esiintynyt puhujana. On selvää,
ettei juutalaisjärjestöjen tilaisuuksissa voi pitää puheita, ellei aja
samoja asioita kuin ko. järjestöt. Lähelle tulee ajatus, että yllä
olevan kirjeen laadinnassa ovat olleet juutalaisjärjestöt mukana, ja
suora vahvistus tuleekin TÄÄLTÄ:
YK:ssa juutalaisia etuja valvova UN Watch -propagandajärjestö on ollut
yhdessä Mohamed Eljahmin kanssa laatimassa kirjettä (”Working closely
with Libyan dissident Mohamed Eljahmi — who sounds the alarm on massive
atrocities being committed by the Qaddafi regime — UN Watch spearheads
an international appeal by 70 human rights groups to suspend Libya. The
plea for UN action is covered around the world. Later that week, by
unanimous vote, the council recommends the suspension of Libya”). The
Jerusalem Post ilmoittaa 22.2.2011 (klikkaa TÄSTÄ),
että UN Watch myös järjesti nuo 70 kirjeen allekirjoittanutta
ihmisoikeusryhmää (”Hillel Neuer, executive director of UN Watch, which
organized the 70 rights groups”). Nazemroaya toteaa, että
todellisuudessa kuitenkin vain 25 noista järjestöistä ilmoittaa olevansa
ihmisoikeusryhmiä. UN Watch-järjestöstä lisää tuonnempana. Ehkä Eljahmi
pyrkii syrjäyttämään Gaddafin USA:n juutalaisjärjestöjen avulla, ja
ehkä USA:n juutalaisjärjestöt pitävät Eljahmia ”hyödyllisenä
idioottina”, jota voi käyttää hyväksi juutalaisessa
maailmanvalloituksessa.
Kirjeen
väitteet näyttävät siis olevan peräisin LLHR:ltä, ja näiden väitteiden
pohjalta Mohamed Eljahmi ja UN Watch ovat yhdessä laatineet ko. kirjeen
ja UN Watch sitten järjestänyt allekirjoittajat. Juutalainen UN Watch
onkin kirjeen ensimmäinen allekirjoittaja ja LLHR toinen. Mohamed
Eljahmi on allekirjoittanut kirjeen yksityishenkilönä (ks. Nazemroayan
artikkelin lopussa oleva lista kirjeen allekirjoittajista).
Kirjeen
allekirjoittajien (85 järjestöä ja neljä yksityishenkilöä) joukossa on
sellaisia järjestöjä kuin B’nai B’rithin ihmisoikeuskomissio, Kuuban
demokraattinen johtokunta, Maailman mielenterveysliitto, Äidit ja lapset
sortoa vastaan, Edistyksellisen juutalaisuuden maailmanunioni,
Kansainvälinen traumaattisen stressin tutkimusyhdistys, Rauhansäätiöiden
kansainvälinen liitto ja Venäjän journalistiunioni. Nazemroayan mukaan
useat allekirjoittaneista järjestöistä ovat riidoissa Nicaraguan,
Kuuban, Sudanin, Venäjän, Venezuelan ja Libyan hallitusten kanssa.
Jotkut järjestöistä käyvät demonisointikampanjoita sellaisia maita
vastaan, joilla on erimielisyyksiä USA:n, Israelin ja EU:n kanssa.
Mohamed
Eljahmilla on ollut velikin, Fathi Eljahmi, joka myös on ollut
”ihmisoikeustaistelija”, siis ilmeinen maanpetturi ja todennäköinen
kommunisti. Fathi Eljahmi joutui 2000-luvulla Libyassa vankilaan, ja
kuvaavaa on, että ensimmäisellä kerralla (v. 2004) häntä oli puhumassa
vapaaksi monia USA:n silmäätekeviä (outoa!), varsinkin sionisti Joe
Biden. Myös presidentti Bush mainitsi Fathi Eljahmin tapauksen. Fathi
Eljahmi joutui kuitenkin v. 2004 uudelleen vankilaan, jossa hän oli v.
2009 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Mohamed Eljahmi väittää, että
hänen veljeään on kidutettu vankilassa, mutta nähtävästi tämä oli vain
sairaalloinen (mm. sokeritauti ja sydänsairaus). Sairauksien pahentuessa
v. 2009 libyalaiset siirsivät Fathi Eljahmin Jordaniaan saamaan
sairaalahoitoa, mutta hän kuoli siellä. Ehkä on hyvä mainita, että myös
Fathi kävi USA:ssa ainakin 1970-luvulla.
Mohamed
Eljahmilla on juutalaisyhteyksiensä vuoksi selvästikin paljon
vaikutusvaltaa. Ehkä siksi USA:n johto, joka on täydellisesti
juutalaisessa kontrollissa, reagoi avoimesti hänen veljensä tapaukseen.
Mohamed Eljahmi näyttää olevan juutalaisten ase Gaddafin Libyaa vastaan.
Kirjeen väitteet ovat sen vuoksi sepitettyjä samaan tapaan kuin
juutalainen ”holokausti” on sepitystä ja huijaamista alusta loppuun.
Opittuani tuntemaan juutalaisen huijauskäytännön pidän myös yllä olevaa
kirjettä valheellisena huijauksena. Se on normi juutalaisessa
käyttäytymisessä.
Jos joku haluaa tarkistaa lähteeni, niin ne löytyvät klikkaamalla TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ ja TÄSTÄ.
Nazemroaya
toteaa, että mainittu Libyan ihmisoikeusliitto LLHR on sidoksissa
kansainväliseen ihmisoikeusliittoon (International Federation for Human
Rights, FIDH, kotipaikka Ranska), jolla puolestaan on sidoksia
yhdysvaltalaiseen Kansalliseen demokratiarahastoon (National Endowment
for Democracy, NED).
FIDH
on hallitusten ulkopuolinen järjestö, jolla on neuvoa antava status mm.
YK:ssa ja UNESCOSSA ja joka tekee yhteistyötä mm. EU:n, WTO:n ja
Maailmanpankin kanssa. NED puolestaan on yleishyödyllinen rahasto, joka
edistää ”USA:lle ystävällismielistä demokratiaa”. Sen hallinto on
yksityinen, mutta se myöntää rahalahjoituksia kongressin kautta
hallitusten ulkopuolisille järjestöille. Johdossa on USA:n
sosiaalidemokraattisen puolueen Carl Gershman. Käytännössä NED sekaantuu
eri maiden asioihin ja rahoittaa vallankumouksia.
Nazemroaya toteaa, että FIDH on aktiivinen monissa paikoissa Afrikassa ja että NED on mukana monissa sen aktiviteeteista.
FIDH ja LLHR julkistivat 21.2.2011 Libyan asioista yhteisen kommunikean,
jossa ne pyysivät Gaddafin hallintoon yhteyksissä olevia valtioita
käyttämään vaikutuskanaviaan julmuuksien lopettamiseksi ja viittasivat
myös Kansainväliseen rikostuomioistuimeen asioiden mahdollisena
käsittelypaikkana. Ne myös totesivat, että ainakin 300 tai 400 ihmistä
oli kuollut helmikuun 15. päivän jälkeen, mikä on karkeassa
ristiriidassa yllä mainitun 6000:n kanssa. Kommunikeassa myös sanotaan,
että ilmeisesti Gaddafin hallinto käyttää ulkomaalaisia palkkasoreita,
mikä kuitenkin on taisteluiden edetessä osoittautunut
paikkansapitämättömäksi.
Kaiken
lisäksi LLHR:n pääsihteeri Sliman Bouchuiguir joutui tunnustamaan,
ettei LLHR voi todistaa väitteitään Benghazissa tapahtuneista
verilöylyistä (ja siis yllä mainituista uhriluvuista), kun häneltä
pyydettiin todisteita. Kun häneltä sitten kysyttiin, kuinka sitten yllä
mainitun kirjeen allekirjoittaneet kymmenet järjestöt saattoivat
allekirjoittaa kirjeen väitteet, hän vastasi, että perustana on
läheisten suhteiden verkosto! Kirje siis allekirjoitettiin vailla
ensimmäistäkään todistetta! Sota aloitettiin vailla todisteita jonkin
verkoston valheiden perusteella! Tähän mennessä on perusteetta murhattu
n. 100 000 libyalaista, joukossa paljon lapsia, kaikki ilman
minkäänlaista todellista perustetta. Kyseessä on joukkomurha.
YK:n
turvallisuusneuvosto päätti rangaista Libyan arabilaista
kansantasavaltaa (Libyan Arab Jamahiriya; tällä nimellä Libya kulkee
YK:ssa) nimenomaan tämän kirjeen ja LLHR:n väitteiden perusteella.
Turvallisuusneuvosto ja sotaa ajaneet jäsenmaat eivät kertaakaan
piitanneet tutkia väitteitä; pääasiahan oli päästä sotaan. YK:n
”humanitaarinen sota” aloitettiin ilman todisteita. Kyseessä on puhdas
barbaria, ”barbaarinen sota”, ja sellaisena se on laiton.
Sitten
Nazemroaya siirtyy käsittelemään LLHR:n ja Libyan siirtymäajan
neuvoston (Transitional Council) suhdetta. Siirtymäajan neuvosto
muodostettiin Benghazissa 27.2.2011, ja 5.3.2011 se julistautui ainoaksi
lailliseksi Libyan kansan ja valtion edustajaksi. 27.3.2011
muodostettiin toimeenpaneva neuvosto siirtymäajan hallitukseksi, ja
pääministeriksi tuli Mahmoud Jibril.
Nazemroaya
toteaa, että LLHR:n väitteet oli koordinoitu siirtymäajan neuvoston
muodostamisen kanssa; ne kulkivat käsi kädessä. LLHR:llä ja siirtymäajan
neuvostolla oli ja on hyvin läheiset suhteet. USA:n hallitus ja NATO
ovat luonnollisesti myös mukana kuvassa koko ajan. Siirtymäajan neuvosto
on pelkkä USA:n ja muiden väline.
Kun
syytöksiä Gaddafin hallintoa vastaan alettiin levittää, miltei heti
tämän jälkeen viisi LLHR:n jäsentä oli tai oli tulossa siirtymäajan
neuvoston jäseniksi. Heihin kuuluivat mm. Mahmoud Jibril ja Ali Tarhouni
(LLHR:n pääsihteeri Bouchuiguirin mukaan).
Mahmoud
Jibrilistä tuli siis epädemokraattisesti pääministeri. Hänen
jäsenyytensä LLHR:ssä herättää epämiellyttäviä kysymyksiä itse LLHR:stä.
Talousmies
Ali Tarhounista tuli siirtymäajan neuvoston öljy- ja raha-asioiden
ministeri. Tarhouni on USA:n hallituksen mies Libyassa. Häntä
valmennettiin USA:ssa, ja hän oli mukana kaikissa tärkeimmissä
kokouksissa, joissa suunniteltiin Libyan hallinnon vaihtamista.
Ensimmäisinä toiminaan öljy- ja raha-asioiden ministerinä hän yksityisti
ja käytännössä luovutti muiden haltuun Libyan energiavarat ja talouden.
LLHR:n
pääsihteeri Sliman Bouchuiguir on myöntänyt, että monet siirtymäajan
neuvoston jäsenet ovat hänen ystäviään. Kaiken kaikkiaan kyseessä on
hyvin kyseenalainen toiminta. Tässä manipuloidaan asioita, ja se ei
oikein istu ihmisoikeusliiton kuvaan.
Mikä
mies tämä Sliman Bouchuiguir sitten on? Bouchuiguir on vuonna 1979
tehnyt väitöskirjan, joka on julkaistu kirjana nimellä ”The Use of Oil
as a Political Weapon: A Case Study of the 1973 Arab Oil Embargo”
(”Öljyn käyttö poliittisena aseena: tapaustutkimus vuoden 1973
arabiöljyn kauppasulusta”). Siinä tutkitaan taloudellista kehitystä ja
taloudellista sodankäyntiä, ja tutkimusta voidaan soveltaa laajoille
alueille, esim. koko Afrikkaan.
Bouchuiguirin
teesit noudattelevat ajattelutapaa ja mentaliteettia, joka on vallalla
USA:ssa, Isossa-Britanniassa ja Israelissa. USA:n ja sen liittolaisten
on sen mukaan oltava koko ajan monikasvoisessa sodassa muuta maailmaa
vastaan, ja erilaisuus (monikasvoisuus) on säilytettävä. Tätä teesiä
voidaan käyttää hyväksi, kun tahdotaan estää arabeja tai muita tulemasta
taloudellisiksi mahdeiksi tai uhkiksi. Strategisesti kilpailijataloudet
luokitellaan sekä uhkiksi että ”aseiksi”, ja tällä on vakavia
seuraamuksia.
Merkittävää
on, että Bouchuiguir teki väitöskirjansa George Washington
-yliopistossa juutalaisen Bernard Reichin johdolla. Reich on
valtiotieteilijä ja kansainvälisten suhteiden professori. Hän on
toiminut mm. Israelissa Tel Avivin yliopiston Shiloah Centerissä, USA:n
puolustuksen tiedusteluopistossa, USA:n ilmavoimien erikoisoperaatioiden
koulussa ja USA:n merijalkaväen sotaopistossa. Hän on toiminut USA:n
ulkoministeriön ulkomaanedustuksen instituutin neuvonantajana Lähi-Idän
asioissa. Hän on myös Israel Affairs -lehden toimituskunnassa, ja
aiemmin myös aikakauslehdissä ”Terrorism: An International Journal”
(”Terrorismi: kansainvälinen aikakauslehti”) ja ”The New Middle East”
(”Uusi Lähi-Itä”).
Juutalainen
Reich tukee tiukasti Israelin intressejä. Hän on kirjoittanut jopa
kirjan USA:n ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Hän haluaa luoda
uuden Lähi-Idän, joka olisi Israelille mieleinen. Tässä on myös
Pohjois-Afrikka (ja Libya) kuvassa mukana. Työssään Reich on keskittynyt
myös Israelin politiikkaan Afrikan mantereella.
Syy
siihen, että Bouchuiguir teki väitöskirjansa Reichin alaisuudessa, oli
se, että 23.10.1973 Reich oli antanut USA:n kongressissa todistuksen,
jonka nimenä oli ”Lokakuun Lähi-Idän sodan vaikutukset”, ja tämä oli
tiukasti sidoksissa juuri vuoden 1973 öljysulkuun ja USA:n hallituksen
haluun hallita tai ehkäistä ennalta tällaisia tapauksia tulevaisuudessa.
Lienee selvää, että Reich on vaikuttanut Bouchuiguiriin ja että
Bouchuiguirilla on samanlaisia näkemyksiä kuin Reichilla.
Nazemroaya
jatkaa, että nyt on tekeillä ”uusi Afrikka”, jonka rajat vedetään
verellä. Obaman hallitus ja sen liittolaiset ovat avanneet portit
hyökkäykselle Afrikkaan. Perusteettomien väitteiden pohjalta YK:n
turvallisuusneuvosto antoi 17.3.2011 peruskirjan luvun VII perusteella
päätöslauselman 1973, joka antoi laillisen pohjan sotilaalliselle
väliintulolle Libyassa. USA nimesi oman osuutensa väliintulossa nimellä
”Operation Odyssey Dawn” (19.3.-31.3.2011), ja sen jälkeen ohjakset
siirtyivät NATOLLE, jonka toimien nimenä on ”Operation Unified
Protector”.
USA
tahtoo käyttää AFRICOMIA (USA:n Afrikan sotatoimialueen esikunta)
Afrikan valtaamiseen. Sotilaallista läsnäoloaan USA lisää humanitaarisen
avun ja terrorismin vastaisen taistelun verukkeella, ja tätä
terrorismia se itse lietsoo Libyassa ja kaikkialla Afrikassa. Tällainen
petoksellinen toiminta paljastaa suoraan, että asialla ovat kulisseissa
juutalaiset voimat; petos ja huijaushan ovat juutalaisten ja juutalaisen
uskonnon tavaramerkki.
Mahdi
Nazemroaya lopettaa kirjoituksensa toteamalla, että Libyan sota on
petos. Sota ei ole mikään ”humanitaarinen toimenpide” ihmishenkien
säästämiseksi vaan sota, jossa on tuhottu valtava määrä ihmishenkiä,
raunioitettu maa ja avattu portit Afrikan valtaamiselle. LLHR:n
väitteitä (ks. esim. yllä oleva kirje) ei ole koskaan vahvistettu,
eivätkä ne ole saaneet tukea muilta tahoilta. YK:n uskottavuus on
asetettava kyseenalaiseksi, samoin monien humanitaaristen järjestöjen ja
ihmisoikeusjärjestöjen uskottavuus. Ne ovat ajaneet sotaa. YK:n
turvallisuusneuvosto on vastuuton elin, ja se on toiminut asianmukaisen
laillisen menettelyn vastaisesti, siis rikollisesti.
Mahdi
Nazemroayan artikkelin käsittelyn jälkeen käsittelen vielä erikseen
yllä jo mainittua UN Watch -järjestöä. Kuten sanottu, UN Watch valvoo
juutalaisia etuja YK:ssa.
UN
Watchin oman sivuston mukaan UN Watch toimii Amerikan juutalaisen
komitean (American Jewish Committee, AJC) yhteydessä (klikkaa TÄSTÄ). AJC itse ilmoittaa UN Watchin Genevessä toimivaksi osastokseen (klikkaa TÄSTÄ).
UN Watch on siis kyseisen juutalaisjärjestön Geneven-osasto ja osa
juutalaista eturyhmätoimintaa (”Jewish Lobby”). UN Watch on perustettu
v. 1993, ja sen ensimmäisenä toiminnanjohtajana oli juutalainen Morris
B. Abram, USA:n entinen YK-lähettiläs Genevessä. Nykyinen
toiminnanjohtaja on juutalainen Hillel C. Neuer, joka on opiskellut
Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja toiminut Israelin korkeimman
oikeuden lakivirkailijana.
UN
Watch -järjestöä hallinnoi kansainvälinen neuvosto, jossa on
puheenjohtaja ja viisi jäsentä. Puheenjohtajana on tällä hetkellä
juutalainen Alfred H. Moses, ja yksi neuvoston jäsenistä on
suomenjuutalainen Max Jakobson. Libyan sodalla on siis myös suomalainen
syy (tosin Jakobson ei esiinny Suomen edustajana). Koska yllä mainittu
UN Watchin allekirjoittama kirje on valheellinen ja täynnä
todistamattomia väitteitä, Max Jakobson osoittautuu valehtelijaksi,
huijariksi ja sodanlietsojaksi. Jakobson on myös NATO-myönteinen (ja
myös EU-myönteinen, meidän tuhoamisemme kannalla siis).
Yllä
käsitellyn Nazemroayan artikkelin keskellä on Global Researchin
toimittajan huomautus, jossa todetaan, että UN Watchilla on
epäviralliset siteet USA:n ulkoministeriöön.
UN Watchin näkemykset Lähi-Idän rauhasta ovat samanlaiset kuin Israelin Likud-puolueella (klikkaa TÄSTÄ). Se kritisoi israelinvastaisia näkemyksiä YK:ssa ja on siten juutalainen propagandaväline.
Koko
Libyan sota alkaa näyttää juutalaiselta rynnäköltä, jossa juutalaiset
käyttävät muita - koko maailmanyhteisöä - sotimaan heidän puolestaan.
Vahvistusta
asia saa, kun katsotaan, miten vaikutusvaltainen sionistijuutalainen
Bernard-Henri Levy (ranskalainen) on toiminut taustalla sodanlietsojana.
Hän oli voimakkaasti vaikuttamassa siihen, että Ranska, USA ja
Iso-Britannia ryhtyivät hyökkäykseen Libyaa vastaan YK:n 17.3.2011
antaman päätöslauselman 1973 nojalla (päätöslauselma antoi laillisen
pohjan sekaantua Libyan tapahtumiin). Seuraan tapahtumia sivuston
”Anarchitext” artikkelin ”B. H. Levy: the man who waged a war in Libya”
(”B. H. Levy: mies, joka kävi sotaa Libyassa”) nojalla, klikkaa TÄSTÄ. Artikkeli on alun perin ilmestynyt juutalaislehdessä ”The New York Times”.
Artikkelin
mukaan Levy myöntää olevansa sen takana, että Ranska ja USA sotivat
Libyaa vastaan. Tämä juutalainen järjesti Libyan oppositioryhmän
(siirtymäajan neuvoston) johtajille tapaamisen Ranskan juutalaisen
presidentin Sarkozyn (10.3.2011) ja USA:n ulkoministeri Clintonin
(14.3.2011) kanssa, ja siitä lähti liikkeelle prosessi, joka johti
Ranskan ja USA:n ja myös Ison-Britannian ja NATON sotaan Libyaa vastaan.
Tämä juutalainen ehdotti Sarkozylle siirtymäajan neuvoston
tunnustamista Libyan lailliseksi hallitukseksi (10.3.2011 Ranska
tunnusti) ja varoitti Sarkozya, että ellei tämä toimi, Benghazissa
tapahtuu verilöyly ja Benghazin asukkaiden veri on tahraava Ranskan
lipun. Levy on Sarkozyn läheinen ystävä, ja siksi hän saattoi neuvotella
suoraan Sarkozyn kanssa ohi Ranskan ulkoministerin. Levy on ollut
sodanlietsojana monessa muussakin paikassa maailmassa.
Sarkozy
suostui Levyn ehdotuksiin, ja sen jälkeen Sarkozy suostutteli
Ison-Britannian, USA:n ja muut tukemaan aseellista väliintuloa Libyassa.
Artikkelin
mukaan Levy oli Egyptissä Tahrir-aukion (Kairossa) kansannousun
loppuvaiheissa ja siirtyi sieltä sitten Libyan rajalle. Hänelle tuli
kuitenkin kiireellistä asiaa Pariisiin, ja ennen paluutaan
Pohjois-Afrikkaan hän soitti 27.2.2011 - samana päivänä kuin
siirtymäajan neuvosto muodostettiin Benghazissa - Sarkozylle ja kysyi,
oliko tämä kiinnostunut tapaamaan kapinoitsijoita. Sarkozy ilmoitti
olevansa kiinnostunut tapaamisesta.
Levy
palasi Pohjois-Afrikkaan, ja 3.3.2011 hän osallistui (!) siirtymäajan
neuvoston puheenjohtajan (Libyan ”presidentin”) Mustafa Abdul Jalilin
mukana neuvoston kokoukseen Benghazissa. Juutalaisella Levyllä on siis
täytynyt jo ennestään olla suuri vaikutusvalta (Israel? Siellä Levy
usein käy), että hän pääsee osallistumaan siirtymäajan neuvoston
kokoukseen. Levy jopa piti puheen kokouksessa ja kysyi, tahtoivatko he
hänen soittavan Sarkozylle tapaamisen järjestämiseksi. Neuvosto
suhtautui ehdotukseen myönteisesti mutta edellytti Sarkozyn ensin
”tekevän eleen”. Levy soitti Sarkozylle, ja tapaaminen siis järjestyi.
Sarkozy teki sitten tuon ”eleen”: Ranska antoi lehdistötiedotteen, jossa
kiitettiin siirtymäajan neuvoston muodostamista. Levy palasi Pariisiin
ja tapasi Sarkozyn 7.3.2011. He sopivat että asia pidetään salassa, jopa
Ranskan ulkoministeriltä, kuitenkin Ison-Britannian pääministeri
Cameronia oli informoitu asiasta edellisenä päivänä.
10.3.2011
Libyan siirtymäajan neuvoston johto Mahmoud Jibrilin johdolla istui
siis Sarkozyn toimistossa. Levy oli tapaamisessa läsnä. Tapaamisessa
Sarkozy lupasi - Levyn suosituksesta siis - tunnustaa siirtymäajan
neuvoston Libyan lailliseksi hallitukseksi. Lähetystösuhteet solmittiin,
ja Sarkozy lupasi pommittaa kolmea lentokenttää heti kun voi. Sarkozy
myös ilmoitti hakevansa kansainvälistä tukea ja toimivansa sen hyväksi,
että saadaan aikaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma (”lupa”)
asiasta (päätöslauselma annettiin 17.3.2011, kuten yllä todettiin).
Ellei Sarkozy onnistuisi, hän ja Cameron saattaisivat kuitenkin toimia
EU:n, Arabiliiton ja Afrikan unionin mandaatilla. Tästä ”suunnitelma
B:stä” Sarkozy pyysi neuvostoa olemaan hiljaa.
USA:n
ulkoministeri Clinton oli tulossa Pariisiin G8:n
ulkoministerikokoukseen 14.3.2011, ja hän halusi tavata Jibrilin. Jibril
oli jo poistunut Pariisista, mutta hän lensi Pariisiin Qatarista
(Qatarin suurlähetystön avulla) 14.3.2011, ja Levy oli häntä vastassa
lentokentällä. Levy vei Jibrilin Clintonin luo hotelliin, ja hotellissa
Clinton ja Jibril neuvottelivat lähes tunnin (Levy ei ollut läsnä
alkuminuutteja lukuun ottamatta). Jibril poistui tapaamisesta synkällä
mielellä, sillä hän uskoi, ettei ollut onnistunut taivuttamaan Clintonia
asiansa taakse. Seuraavana päivänä iltapäivällä Sarkozy kuitenkin
soitti Levylle ja ilmoitti, että Amerikan kanta on muuttumassa.
Turvallisuusneuvoston kokouksessa 17.3.2011 USA sitten äänesti Ranskan
ja Ison-Britannian mukana päätöslauselman puolesta, joka valtuuttaa
voimankäytön Libyassa siviiliväestön suojelemiseksi.
Juutalainen
Levy on siis vaarallinen sodanlietsoja. Miehen myrkyllisyydestä antaa
kuvan hänen artikkelinsa ”Sarkozy, Libya and Diplomacy of Extreme
Urgency” (”Sarkozy, Libya ja äärimmäisen kiireellinen diplomatia”),
klikkaa TÄSTÄ.
Artikkelissa
Levy kutsuu Gaddafia psykopaatiksi ja salamurhaajaksi. Hän sanoo
Gaddafin hallinnosta, että se ”on valmis hukuttamaan oman maansa
’verivirtoihin’”. Hän sanoo kuulleensa Benghazin asukkailta ”Gaddafin
hallinnon kauhuista, sen vankiloista, sen maanalaisista
kidutuskeskuksista”. Edelleen tämä juutalainen väittää Gaddafin
käyttävän lentokoneita ”Libyan vapauden joukkojen” ja joskus myös
aseettomien mielenosoittajien tulittamiseen konekivääreillä. Hän toivoo
mahdollisimman pian näkevänsä Libyan vapaana ”tämän Neron
sivistymättömästä jengistä, joka on tappanut maansa ja kastellut sen
verellä.”
Levy
on tyypillinen valehteleva, huijaava, myrkyllinen ja mustamaalava
juutalainen. Yhdestäkään väitteestään hän ei esitä todisteita.
Libyan
sota on laiton juutalainen sota Libyaa vastaan, ja tällä sodalla ja
siihen liittyvällä toiminnallaan juutalaiset oksentavat röyhkeästi koko
maailman päälle.
Päivitys 16.10.2011.
Itse LLHR:n pääsihteeri Sliman Bouchuiguirin haastattelusta käy ilmi,
että väitteet Muammar Gaddafin rikoksista omaa kansaansa vastaan ovat
vailla todisteita. Pääsihteeri Bouchuiguirin haastattelu löytyy kahtena
videona osoitteesta:
http://counterpsyops.com/2011/10/15/the-humanitarian-war/
myös TÄÄLLÄ (osa 1) ja TÄÄLLÄ (osa 2).
Bouchuiguir väitti 17.3.2011, että Gaddafin hyökkäyksissä omaa kansaansa vastaan on kuollut 6 000, haavoittunut 12 000, joutunut kadoksiin 5 000, tullut raiskatuksi 700 ja lähtenyt pakoon 75 000 libyalaista.
31.5.2011 Bouchuiguir väitti, että kuolleita oli jo 18 000, haavoittuneita 46 000, kadonneita 28 000, raiskattuja 1 600 ja pakolaisia 150 000.
Videoilla Bouchuiguir toteaa, ettei lukuja voida vahvistaa. Hän ilmoittaa, että luvut ovat arvioita, jotka perustuvat siirtymäajan neuvoston pääministeri Mahmoud Jibrilin lausuntoihin. Bouchuiguirin antamat tiedot ovat siis kuulopuheita, kuten hän itse myöntää ("from mouth to ear", "suusta korvaan"). Mitään dokumentteja Bouchuiguirin mukaan ei ole olemassa. Hän toteaa, että vaikka tuomioistuimet eivät voi luottaa kuulopuheisiin, hän voi. Toisessa kohdassa Bouchuiguir toteaa, ettei tapetuista ole todisteita ("There is no evidence"). Väitteet Gaddafin hirmutöistä ovat siis kokonaan vailla pohjaa. Bouchuiguir on pesunkestävä huijari, kuten jo miehen luihu olemus videoilla paljastaa.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ei myöskään mitenkään tutkinut esitettyjä väitteitä. Lisäksi se katsoi sopivaksi puhua vain "sadoista uhreista" ja mainita, ettei raiskauksia voida sitoa Gaddafin joukkoihin. Kun kyseisen tuomioistuimen syyttäjä Campolta kysyttiin todisteita, hän viittasi tuomioistuimen 77-sivuiseen dokumenttiin. Dokumentissa sivut 17-71, joissa käsitellään kyseisiä todistajanlausuntoja ja todisteita, on poistettu (eivät ole julkisia). Jäljellä olevilta sivuilta ilmenee, että lähteinä on CIA:n asiakirjoja, Fox-yhtiön uutisia, LLHR:n lehdistötiedotteita jne., varsinaisia tutkimuksia ei lainkaan.
Myöskään YK:n ihmisoikeusneuvosto ei millään tavalla tutkinut väitteitä, kun asia tuli sen eteen. Ei myöskään YK:n turvallisuusneuvosto. Turvallisuusneuvosto antoi asiasta päätöslauselman 1973 ilman minkäänlaisia todisteita, pelkkien todistamattomien väitteiden perusteella (nyttemmin väitteet ovat osoittautuneet vääriksi).
Videoissa Bouchuiguir ilmoittaa, että (NATON asettama) siirtymäajan neuvosto ja LLHR ovat samaa joukkoa. Monet siirtymäajan neuvoston ministerit ovat LLHR:n jäseniä.
Libyan sodalla ei ole minkäänlaista laillista syytä. Se on hirvittävä rikos, jossa on tähän mennessä tapettu ainakin 60 000 viatonta libyalaista.
2.10.2011
