Näinä aikoina on hyvä muistella aikaa, jolloin Suomi oli sankarikansa, ja esitän kolme videota.
Video yksi. Kesäkuun 4. päivänä 1942 Hitler kävi Suomessa tapaamassa marsalkka Mannerheimia, ja heidän keskustelustaan on olemassa seuraava ääninauha:
http://www.youtube.com/watch?v=ClR9tcpKZec
Hitler puhuu hänen ja Neuvostoliittoa edustaneen Molotovin neuvotteluista marraskuussa 1940, ja toteaa, että Molotov pyrki Euroopan hallintaan. Molotov harjoitti kiristystä, koska Neuvostoliitto tiesi Saksan olevan vielä lännessä sidottuna. Hitler kuitenkin torjui Molotovin vaatimukset.
Molotov esitti neljä vaatimusta, joista ääninauhalla käsitellään kahta ensimmäistä vaatimusta, vapautta Neuvostoliitolle puolustautua Suomen muodostamaa uhkaa vastaan ja Saksan Romanialle antamia takuita. Suomen uhasta Hitler totesi Molotoville, ettei Suomi uhkaa Neuvostoliiton olemassaoloa. Molotov vastasi, että Suomen muodostama uhka on moraalinen uhka. Hitler totesi silloin, ettei Saksa voi sallia sotaa Itämeren alueella passiivisena sivustaseuraajana (tässä Hitler siis pelasti Suomen jälleen, hänhän oli uhkauksellaan ryhtyä sotimaan Neuvostoliittoa vastaan Suomen rinnalla talvisodassa pakottanut Neuvostoliiton rauhaan Suomen kanssa maaliskuussa 1940).
Romanian kohdalla Molotov tiedusteli, miten Saksa näki tilanteen Romaniassa. Saksa oli antanut takuut Romanialle, ja Molotovia kiinnosti, olivatko takuut tarkoitettu myös Neuvostoliittoa vastaan. Hitler vastasi, ettei hän ajattele niin, koska hänen uskoakseen Neuvostoliitolla ei ole aikeita hyökätä Romaniaan. Neuvostoliitollahan on jo Bessarabia, eikä Neuvostoliitto ole ilmoittanut olevansa halukas hyökkäämään Romaniaan.
Video kaksi. Kahdenkymmenen kolmen päivän kuluttua (27.6.1942) Mannerheim teki vastavierailun Hitlerin luokse tämän päämajaan Saksaan:
http://www.youtube.com/watch?v=sUvCl6mIMGo
Päämajassa käytiin sotilaallisia neuvotteluja, ja läsnä olivat myös mm. amiraali Raeder, Reichsführer-SS Himmler ja kenraali Jodl, joka esitti tilannekatsauksen. Videossa kerrotaan, että vierailun lopuksi Führer (Hitler) hyvästeli urhean Suomen armeijan marsalkan ja että Suomen armeija taistelee yhdessä Saksan kanssa bolshevismia vastaan. Mannerheim tapasi sen jälkeen vielä valtakunnanmarsalkka Göringin tämän päämajassa.
Video kolme. Tässä videossa Hitler esittää Berliinissä 3.10.1941 ne syyt, jotka pakottivat hänet hyökkäämään Neuvostoliittoon 22.6.1941:
http://www.youtube.com/watch?v=ikgf9Ea2sQw
Hitler kertoo jatkuvasta pyrkimyksestään saada sota rajoitetuksi, ja siksi hän vuonna 1939 oli lähettänyt ministerinsä Moskovaan (Hitler puhuu Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta 23.8.1939). Hän kertoo, että tämä oli vaikea päätös, mutta se oli tehtävä, koska vaakalaudalla oli miljoonien ihmisten onni ja hyöty. Hän toteaa vielä, että Saksa on noudattanut sopimusta mutta Neuvostoliitto on tehnyt sopimusrikkomuksen, joka "likvidoi koko koillisen Euroopan" (johon Suomi kuuluu).
Tässä yhteydessä Hitler sanoo, että Saksan kansa kyllä tietää, miltä tuntui vain katsella vaieten sivusta, kun Suomen kansaa kuristettiin kuoliaaksi (abgewürgt wurde; Hitler tarkoittaa Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen 30.11.1939, talvisotaa), ja että Saksan kansa tietää myös, miltä hänestä itsestään sotilaana tuntui katsella toimettomana, kun voimakas valtio yritti dominoida pientä valtiota. Hitler jatkaa sitten: "Olin kuitenkin hiljaa."
Hän kertoo tehneensä ratkaisun (hyökkäyspäätöksen) vasta kun oli tullut hetki, jolloin Neuvostoliitto oli hyökkäämässä Saksaa vastaan. Itä-Preussissa oli vain kolme saksalaista divisioonaa, mutta neuvostoliittolaisia divisioonia siellä oli jo 22. Oli saatu todisteet siitä, että Neuvostoliitto rakentaa lentokenttiä läntiselle rajalleen ja siirtää sinne myös divisiooniaan. Tämä luonnollisesti huolestutti Hitleriä, koska hän oli vastuussa Saksan kansasta. Hän ryhtyi vähitellen toteuttamaan puolustusvalmisteluita Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta.
Elo-syyskuussa 1940 kävi selväksi, että välienselvittely lännessä Englannin kanssa, jossa olisi ollut mukana koko Saksan ilmavoimat, ei ollut enää mahdollinen, sillä selustassa oli valtio (Neuvostoliitto siis), joka valmistautui hyökkäämään Saksaa vastaan sellaisessa tilanteessa. Hitler kertoo, että vasta nyt (siis syksyllä 1942) hän täysin ymmärtää, kuinka pitkällä Neuvostoliiton valmistelut olivat.
Hitler tietenkin pyrki saamaan tilanteeseen selkoa, ja siksi hän kutsui Molotovin marraskuussa 1940 Berliiniin. Molotov asetti, kuten yllä jo mainittiin, neljä ehtoa:
1. Koska Neuvostoliitto tunsi tulleensa uhatuksi Suomen taholta, Saksan tulisi suostua siihen, että Neuvostoliitto saa ryhtyä likvidoimaan Suomea. Hitler kieltäytyi.
2. Molotov tiedusteli, suojelevatko Saksan Romanialle antamat takuut Romaniaa myös Neuvostoliittoa vastaan. Hitler ilmoitti pysyvänsä aiemmin antamiensa sanojen (takuiden) takana. Hän kertoo, ettei häntä kaduta, sillä hänen mukaansa Romaniaa johtava kenraali Antonescu on kunnian mies, joka tiukasti pysyy sanassaan.
3. Molotov vaati oikeutta saada perustaa varuskuntia Bulgariaan ja niin antaa neuvostoliittolaiset takuut Bulgarialle. Hitler toteaa, että mitä se merkitsee, se tiedetään Virosta, Latviasta ja Liettuasta.
4. Molotov vaati tukikohtia Dardanelleille, mutta Hitler torjui tämänkin.
Asia tuli selväksi Hitlerille, ja jatkoneuvottelut olivat tuloksettomia. Hitler tuli hyvin varovaiseksi, ja Saksa seurasi Neuvostoliittoa tarkasti. Kävi selväksi, että Neuvostoliitto siirtää divisiooniaan länsirajalleen. Toukokuussa 1941 tilanne oli niin pitkällä, että väistämättä Hitlerin mukaan tuli mieleen konflikti elämästä ja kuolemasta.
Tässä Hitler palaa vaikenemiseensa. Hänen oli koko ajan pysyttävä hiljaa, ja se oli hänelle ylen määrin vaikeaa. Vaikeaa se ei niinkään ollut Saksan kansan suhteen, sillä Saksan kansa kyllä ymmärtää, että joskus on vaiettava, ettei vaaranna koko kansaa; vaikeaa se oli saksalaisten sotilaiden suhteen, joita oli divisiooneittain Saksan itärajalla tietämättä, mitä oikein on tekeillä. Hiljaa hän oli sen vuoksi, että saksalaisia joukkoja oli Saksan itärajalla. Jos Hitler olisi puhunut asiasta sanankin, se ei olisi muuttanut Stalinin hyökkäyspäätöstä mutta Hitler olisi menettänyt viimeisen aseensa, joka hänellä oli: mahdollisuuden suorittaa yllätyshyökkäys Neuvostoliittoon (ennaltaehkäisevästi). Pienikin viittaus asiaan olisi maksanut satojen tuhansien tovereiden hengen (tämä selittää Hitlerin vaikenemisen).
Hiljaa Hitler oli siihen asti, kunnes hän vihdoin päätti itse suorittaa ensimmäisen askeleen. Hän kertoo, että kun hän näkee vihollisen alkavan nostaa kivääriään häntä kohti, hän ei aio jäädä odottamaan liipasimen vetoa. Mieluummin hän silloin vetää liipasimesta itse. Hän kertoo, että tämä oli hänen elämänsä vaikein päätös, sillä jokainen sellainen askel avaa oven, jonka taakse kätkeytyy salaisuuksia, niin että jälkimaailma tietää tarkoin, mikä askeleeseen johti ja mitä tapahtui. On vain toimittava oman sisäisen omantunnon varassa ja vahvistettava luottamusta omaa kansaa ja omia aseita kohtaan ja siihen, mitä Herralta Jumalalta on anottu. Hän (Jumala) ei tue toimettomuutta vaan siunaa sitä, joka on itse valmis ja halukas taistelemaan ja tekee uhrauksia olemassaolonsa hyväksi.
Hitler toteaa sitten, että kesäkuun 22. päivänä aamulla alkoi maailmanhistorian suurin taistelu. Tuosta ajankohdasta on kulunut 3,5 kuukautta, ja Hitler toteaa, että kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Hän voi sanoa tämän nyt, koska vihollinen on jo murtunut eikä enää nouse. Vihollinen oli koonnut voimansa Eurooppaa vastaan, mutta valitettavasti useimmat eivät olleet tietoisia siitä, eikä moni vielä nytkään. Neuvostoliiton hyökkäys olisi ollut toinen Tsingis-kaanin rynnistys. Tämän vaaran torjumisesta kiitos kuuluu saksalaisten sotilaiden rohkeudelle, sitkeydelle ja uhrautuvaisuudelle sekä niiden uhrautuvaisuudelle, jotka marssivat saksalaisten kanssa.
Hitler kertoo, että ensimmäisen kerran jotain Euroopan heräämisen (europäische Erwachung) tapaista kulki läpi Euroopan. Pohjoisessa sotii Suomi, todellinen sankarikansa (ein wahres Heldenvolk), sillä laajoilla alueillaan se luottaa vain omaan voimaansa, rohkeuteensa ja urheuteensa. Etelässä taistelee Romania, joka hämmästyttävällä tavalla on toipunut yhdestä vaikeimmista valtionkriiseistä, joita voi tapahtua, ja maata johtaa mies, joka on yhtaikaa rohkea ja päätöksissä nopea. Tämä koskee Hitlerin mukaan koko taistelualuetta Jäämereltä Mustallemerelle. Tuolla alueella taistelevat nyt saksalaiset sotilaat, ja heidän kanssaan suomalaiset, italialaiset, unkarilaiset, romanialaiset, slovakit, kroaatit, espanjalaiset, belgialaiset, hollantilaiset, tanskalaiset, norjalaiset, ja jopa ranskalaisia on tullut mukaan. [1]
************
Tähän Hitlerin puheeseen on kommentoitava, että tuo juutalaiskommunistinen vihollinen, jonka hyökkäyksen Eurooppaan Hitler tahtoi estää ja jonka, sikäli kuin sillä oli jalansijaa Euroopan alueella, hän tahtoi työntää pois Euroopasta pelastaakseen Euroopan, tuhoaa parhaillaan Eurooppaa kammottavalla tavalla tuhoten kansallisvaltioita ja niiden kansalaisia kaikin tavoin, mm. raha- ja pankkijärjestelmällä, joka on väkisin velkaannuttava ja tuhoava pyramidihuijaus, demoralisaatiolla, disinformaatiolla, järjestetyillä kriiseillä ja huijauksilla, aivopesulla koulujen ja tiedotusvälineiden välityksellä, pakottamalla Euroopan kansat sekoittumaan suunnitelmallisesti Eurooppaan tuotavilla afrikkalaisilla ja aasialaisilla maahanmuuttajilla, tuhoamalla kansojen itsenäisyyden, kulttuurin, kansallistunteen, lisääntymisen, rahan, identiteetin ja jopa elämisen halun. Tämän Hitler tahtoi estää, ja marsalkka Mannerheimillä oli sama päämäärä. Ennen oli miehiä ja sankarikansoja.
[1] Tämä Hitlerin puhe löytyy mm. Max Domaruksen kirjasta "Hitler. Reden und Proklamationen 1932-1945" (päivämäärän 3.10.1941 kohdalta).
21.9.2011
