Timo Soini ei puutu ydinasiaan, juutalaiseen rahajärjestelmäämme, joka on automaattisesti tuhoava pyramidihuijaus (klikkaa TÄSTÄ, TÄSTÄ ja TÄSTÄ) ja Euroopan ja Suomen taloudellisten ongelmien syy. Soini esittää siis näennäisratkaisuja, koska hän ei puutu ongelmien syyhyn. Ehkä siksi juutalaislehti on hänen artikkelinsa julkaissut (tilaustyönä?). Soini jättää Euroopan tuhoavan pyramidihuijauksen ennalleen, ja juutalaiset ja heidän apurinsa saavat hänen puolestaan jatkaa verenimentäänsä (huom. olen sähköpostitse antanut Soinille tiedoksi yllä olevien linkkien takana olevat kolme kirjoitustani rahajärjestelmämme luonteesta, mutta Soini ei ole reagoinut niihin).
Soinin sanoma on, että ylivelkaisuus (insolvency) on puhdistettava pois systeemistä ja että vararikkotilaan joutuneet (insolvent) pankit täytyy sulkea. Hänen mielestään pankit ovat tehneet huonoja sijoituksia. On tehtävä merkittäviä velkajärjestelyitä ("kuolio on poistettava"), jolloin Soinin mukaan päästään aitoon toipumiseen. Julkiset velat on saatava hoidettavalle tasolle. Tällöin Soinin mukaan kasvupolitiikka lähtee käyntiin ja kansainvälisiä velkamarkkinoita tarvitaan jälleen. Pankeille on asetettava rehelliset ja vakavasti otettavat stressitestit, ja on kuultava myös valvojien ja riippumattomien ryhmien arvioita. Vielä Soini kirjoittaa, että jos veronmaksajien rahoja siirretään pankeille, veronmaksajien on vastaavasti saatava omistusosakkeita.
Paitsi että Soini ei puutu itse rahajärjestelmän tuhoisaan luonteeseen hän ei myöskään ymmärrä koko tämän kriisin luonnetta. Eivät pankit ole tehneet huonoja sijoituksia, sillä lainoillaan pankit pyrkivätkin kriiseihin, lamoihin ja laskukausiin, sillä silloin - kun velanottajat eivät kykene maksamaan velkojaan takaisin - pankkien osakkeenomistajille (ei "pankeille", jotka ovat vain pyydystysvälineitä) virtaa suuret määrät lainojen vakuutena ollutta omaisuutta. Pankkien osakkeenomistajat voivat varsin hyvin - kiristysmielessä - järjestää kirjanpidolla pankkinsa "maksukyvyttömäksi", mutta itse osakkeenomistajat rikastuvat suunnattomasti koko ajan. Pankit ovat vain välineitä, ja niiden voidaan antaa "mennä vararikkoon" ja niitä voidaan perustaa tilalle uusia, mutta pankkien osakkeenomistajat eivät kärsi. Osakkeenomistajat joutuvat vaaraan vasta jos maailman normaalin rahatalouden yläpuolella oleva monikymmenkertainen keinottelutalous (johdannaiset, sijoituspankit jne.) alkaa romahtaa, jolloin "kaikki" romahtaa.
Rahajärjestelmä itsessään pakottaa velkaantumiseen, koska järjestelmässä raha itse on velkaa, josta peritään korko. Liikkeellä on rahaa niin paljon kuin sitä on pankeista otettu lainaksi, mutta takaisin pankeille on maksettava tuo lainattu summa + korko. Korkoon ei tietenkään luoda rahaa, ja niin yhteiskunnilla on koko ajan takaisin maksettavaa enemmän kuin rahaa on olemassakaan, ja tämä pakottaa jatkuvaan lisälainaamiseen ja lisävelkaantumiseen (pyramidihuijaus) ja lopulta tuhoutumiseen (juutalainen pyramidihuijausrahajärjestelmä on sekä kommunismin että kapitalismin ydin - kyseessä on puhdas ryöstöjärjestelmä, vieläpä äärettömän yksinkertainen sellainen). Tähän Soini ei puutu; hän antaa sen olla. Soinin puolesta Suomi ja Eurooppa saavat tuhoutua, mikä tekee hänestä rikollisen pankkieliitin edusmiehen ja Suomen kansan vihollisen (joita Suomen koko muukin johto on). Soini pyrkii vain näennäisratkaisuihin, mikä tekee hänestä ja hänen puolueestaan hyvin vaarallisen (samanlaisen kuin muut puolueet). Suomi tuhoutuu, kun tuhoutumista aiheuttavaa tekijää ei poisteta vaan sitä suojellaan. Ainoa, mitä Soini tekee, on pyrkimys saada pyramidihuijausrahajärjestelmä "kontrolloitaviin puitteisiin", mutta tämä on mahdotonta, koska ko. järjestelmässä jatkuva velkaantuminen tapahtuu väkisin, automaattisesti, eikä sitä voi mitenkään estää.
Soinin rikollisen pankkieliitin mieheksi osoittaa sekin, että hän on harras EU:n arvojen ja periaatteiden kannattaja. Koska EU vie Euroopan mailta ja kansoilta itsenäisyyden, identiteetin, rahan ja oman politiikan - suorittaa siis moninkertaisen kansanmurhan - Soini liittyy tuhoajien ja kansanmurhaajien joukkoon. Soini puhuu "demokratiasta", "vapaudesta" ja "oikeudenmukaisuudesta" ja liittyy näiden iskusanojen varjolla (EU:n kontekstissa ne merkitsevät vastakohtaansa) Euroopan tuhoajien joukkoon. Soini ja hänen puolueensa on jälleen yksi huijaus muiden huijausten joukossa.
Nämä huijarit käyttävät hyväkseen kansan tietämättömyyttä, sillä kansahan ei juuri koskaan ota asioista selvää vaan toimii primitiivireaktioiden, tuntumisten ja opportunismin pohjalta (siksi kansaa voi huijata miten vain, vain taivas on kattona).
Päivitys 11.5.2011. Koska WSJ on muuttanut Soinin tekstiä, esitän alkuperäisen tekstin tässä:
Why I Won't Support More Bailouts
Insolvency must be purged from Europe's system and it must be done openly and honestly.
By Timo Soini
When
I had the honor of leading the True Finn Party to electoral victory in
April, we made a solemn promise to oppose the so-called bailouts of
euro-zone member states. These bailouts are patently bad for Europe, bad
for Finland and bad for the countries that have been forced to accept
them. Europe is suffering from the economic gangrene of insolvency—both
public and private. And unless we amputate that which cannot be saved,
we risk poisoning the whole body.
The
official wisdom is that Greece, Ireland and Portugal have been hit by a
liquidity crisis, so they needed a momentary infusion of capital, after
which everything would return to normal. But this official version is a
lie, one that takes the ordinary people of Europe for idiots. They
deserve better from politics and their leaders.
To
understand the real nature and purpose of the bailouts, we first have
to understand who really benefits from them. Let's follow the money.
At
the risk of being accused of populism, we'll begin with the obvious: It
is not the little guy that benefits. He is being milked and lied to in
order to keep the insolvent system running. He is paid less and taxed
more to provide the money needed to keep this Ponzi scheme going.
Meanwhile, a kind of deadly symbiosis has developed between politicians
and banks: Our political leaders borrow ever more money to pay off the
banks, which return the favor by lending ever-more money back to our
governments, keeping the scheme afloat.
In
a true market economy, bad choices get penalized. Not here. When the
inevitable failure of overindebted euro-zone countries came to light, a
secret pact was made.
Instead
of accepting losses on unsound investments—which would have led to the
probable collapse and national bailout of some banks—it was decided to
transfer the losses to taxpayers via loans, guarantees and opaque
constructs such as the European Financial Stability Fund, Ireland's NAMA
and a lineup of special-purpose vehicles that make Enron look simple.
Some politicians understood this; others just panicked and did as they
were told.
The
money did not go to help indebted economies. It flowed through the
European Central Bank and recipient states to the coffers of big banks
and investment funds.
Further
contrary to the official wisdom, the recipient states did not want such
"help," not this way. The natural option for them was to admit
insolvency and let failed private lenders, wherever they were based, eat
their losses.
That
was not to be. As former Finance Minister Brian Lenihan recently
revealed, Ireland was forced to take the money. The same happened to
Portug-al-uese Prime Minister José Sócrates, although he may be less
forthcoming than Mr. Lenihan about admitting it.
Why
did the Brussels-Frankfurt extortion racket force these countries to
accept the money along with "recovery" plans that would inevitably fail?
Because they needed to please the tax-guzzling banks, which might
otherwise refuse to turn up at the next Spanish, Belgian, Italian, or
even French bond-auction.
Unfortunately
for this financial and political cartel, their plan isn't working.
Already under this scheme, Greece, Ireland and Portugal are ruined. They
will never be able to save and grow fast enough to pay back the debts
with which Brussels has saddled them in the name of saving them.
And
so, unpurged, the gangrene spreads. The Spanish property sector is much
bigger and more uncharted than that of Ireland. It is not just the
cajas that are in trouble. There are major Spanish banks where what lies
beneath the surface of the balance sheet may be a zombie, just as
happened in Ireland for a while. The clock is ticking, and the problem
is not going away.
Setting
up the European Stability Mechanism is no solution. It would
institutionalize the system of wealth transfers from private citizens to
compromised politicians and otherwise failed bankers, creating a huge
moral hazard and destroying what remains of Europe's competitive banking
landscape.
Some
defend the ESM, saying its use would always require unanimity. But the
current mess with Portugal shows that the elite in Brussels will seek to
enforce unanimity through pressure when it cannot be obtained by
persuasion. Abolishing unanimity is only a matter of time. After that we
have a full-fledged fiscal transfer union that is obviously in hock to
Brussels' anti-growth corporatism.
Fortunately,
it is not too late to stop the rot. For the banks, we need honest,
serious stress tests. Stop the current politically inspired farce.
Instead, have parallel assessments done by regulators and independent
groups including stakeholders and academics. Trust, but verify.
Insolvent
banks and financial institutions must be shut down, purging insolvency
from the system. We must restore the market principle of freedom to
fail.
If
some banks are recapitalized with taxpayer money, taxpayers should get
ownership stakes in return, and the entire board should be kicked out.
But before any such taxpayer participation can be contemplated, it is
essential to first apply big haircuts to bondholders.
For
sovereign debt, the freedom to fail is again key. Significant
restructuring is needed for genuine recovery. Yes, markets will punish
defaulting states, but they are also quick to forgive. Current plans are
destroying the real economies of Europe through elevated taxes and
transfers of wealth from ordinary families to the coffers of insolvent
states and banks. A restructuring that left a country's debt burden at a
manageable level and encouraged a return to growth-oriented policies
could lead to a swift return to international debt markets.
This
is not just about economics. People feel betrayed. In Ireland, the
incoming parties to the new government promised to hold senior
bondholders responsible, but under pressure, they succumbed, leaving
their voters with a sense of democratic disenfranchisement. The elites
in Brussels have said that Finland must honor its commitments to its
European partners, but Brussels is silent on whether national
politicians should honor their commitments to their own voters. In a
democracy, where we govern under the consent of the people, power is on
loan. We do what we promise, even if it costs a dinner in Brussels, a
"negative" media profile, or a seat in the cabinet.
When
in Europe's long night of 1939-45, war came to Finland with the winter
blizzards, my mother was one of eight siblings being raised on a small
farm in central Finland where my grandparents eked out a frugal living.
My
two young uncles rushed to the front and were both wounded in action
during Finland's chapter of Europe's most terrible bloodshed.
I was raised to know that genocidal war must never again be visited on
our continent and I came to understand the values and principles that
originally motivated the establishment of what became the European
Union.
This
Europe, this vision, was one that offered the people of Finland and all
of Europe the gift of peace founded on democracy, freedom, justice and
subsidiarity. This is a Europe worth having, so it is with great
distress that I see this project being put in jeopardy by a political
elite who would sacrifice the interests of Europe's ordinary people in
order to protect certain corporate interests.
Europe
may still recover from this potentially terminal disease and decline.
Insolvency must be purged from the system and it must be done openly and
honestly. That path is not easy, but it is always the right path—for
Finland, and for Europe.
Mr. Soini is the chairman of the True Finns Party in Finland.
9.5.2011
9.5.2011
