Itse olen kyllä sitä mieltä, että Suomi ja suomalaiset ovat mennyttä
kalua ja ettei juuri auta enää avata suutaan asioiden parantamiseksi.
Tuhoutuminen, joka nyt on jo niin pitkällä, ettei siitä ole paluuta,
juontuu suoraan suomalaisista itsestään. Ihmiset täällä ovat varsin
pitkälle turmeltuneita, itsekkäitä, kurittomia, laiskoja, pilkallisia,
omahyväisiä, välinpitämättömiä, riidanhaluisia, myrkyllisiä ja
rakkaudettomia, ja viime aikoina varsinkin erilaiset perversiot ja
yhdessä niiden kanssa esiintyvä röyhkeys ovat tulleet kansan
tavaramerkiksi, samoin yhteiskunnallinen tietämättömyys ja harhaisuus.
Petturuus leviää yhä laajemmille alueille, samoin avoin ja piilotettu
väkivaltaisuus.
Kun tällaiset ihmiset käyttävät kuria vailla olevassa maassa
"kansanvaltaansa", syntyy rumaa jälkeä. Maan johto on jo pitkään ollut
rikollista ja maanpetoksellista. Itsenäisyys on jo mennyt, samoin oma
raha ja valta päättää omista asioista. Vihollinen kontrolloi
suvereenisti kaikkea toimintaa tässä maassa, ja olemme olemassa enää
lypsylehminä ennen teurastusta. Koska turmeltunut ja tietämätön kansa ja
sen turmeltunut ja kyvytön johto ovat pitkään olleet pelkkä ajopuu,
vihollisen on ollut helppo ottaa maa ja kansa kontrolliinsa. Kansa on
niin itsensä ja omahyväisyytensä sokaisema, ettei se edes näe, ettei
sillä ole mitään valtaa omiin asioihinsa.
Tilanne on kääntynyt jopa sellaiseksi, että tiedotusvälineiden
läpikotaisin aivopesemä kansa omaa omahyväisyyttään erilaisilla
sivustoilla, blogeilla, keskustelufoorumeilla ja mielipidepalstoilla
julistaessaan ajaa puhtaasti vihollisen asiaa. Suomen kansasta itsestään
on tullut Suomen kansan vihollisten paras ja tehokkain ase Suomen
kansaa vastaan. Lähes kaikki, mitä Suomen kansa tekee tai sanoo, koituu
Suomen kansan ja Suomen maan tuhoksi.
Siksi näyttää siltä, ettei ole enää toivoa. Suomalainen on
turmeltunut liian syvältä ja tullut liian toimintakyvyttömäksi, että
asioihin olisi mahdollista saada enää korjausta. Pyrkiessään
"korjaamaan" asioita suomalainen edistää silloinkin vain vihollisen
asiaa.
Alan kallistua siis sille kannalle, että Suomessa on
yhteiskunnallisten olojen parantamisesta turha puhua, jopa se on
vaarallista (kääntyy itseään vastaan). Joistakin yksittäisistä
yhteiskunnallisista asioista ehkä vielä kirjoitan, mutta asioiden
parantumista en enää odota. Ainoa asia, jonka esiin tuomisella on vielä
todellista merkitystä, on hengellinen parannuksenteko, katumus ja usko
Jeesuksen Kristuksen ansaitsemaan syntien anteeksiantamukseen. Sellainen
kääntymys vie autuuteen ja ikuiseen elämään. Lienee kuitenkin liikaa
toivoa, että koko kansa puhdistuisi näin uskossa syntien
anteeksiantamukseen ja alkaisi tehdä todellisesti hyviä tekoja (sydämen
muututtua puhtaaksi), jolloin koko yhteiskuntakin uudistuisi. Tällaista
lienee näinä pilkallisina ja kurittomina aikoina turha toivoa.
Itse ounastelen, että Suomen maan ja Suomen heimon lopullinen
tuhoutuminen on hyvin lähellä. Mikään ei ole estämässä Suomen
tuhoutumista, eikä vihollinen jää istumaan toimettomana.
8.5.2011
