Uskonpuhdistaja Martti Luther on kirjoittanut:
”Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa" (Snl. 29:17). Tietäkööt vanhemmat, etteivät voi tehdä Jumalalle, kristikunnalle, itselleen eivätkä lapsilleen mitään sen parempaa palvelusta kuin kasvattamalla lapsensa oikein. Olkoon heille siis tärkeää, että hoitavat lapsensa hyvin: eivät pidä heitä muuna kuin kalliina, iankaikkisena aarteena, jota Jumala on käskenyt heidän varjella, etteivät perkele, maailma ja liha saisi varastaa ja turmella heitä. Jumala on näet tuomiopäivänä vaativa lapset vanhemmilta, ja näiden on silloin tehtävä ankara tili heistä.Jumalan sana ilmoittaa yllä olevien raamatunkohtien lisäksi seuraavaa:
Hurskaat vanhemmat, jotka oikein rakastavat lapsiaan, eivät saa hymyillä heidän tottelemattomuudelleen eivätkä sitä hyväksyä; heidän on rangaistava heitä sekä sanalla että pehmoisella vitsalla. Sellaiset ovat rakkauden lyöntejä, joita olemme velvolliset lapsille antamaan Jumalan käskyn mukaan. Tällainen kuritus ei sitä paitsi ole vahingollista vaan hyödyllistä, niin kuin Salomo sanoo: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa", ja Siirak: "Joka rakastaa lastansa, se pitää hänet aina kurissa, että hän sitten saisi iloa hänestä."
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" (Snl. 13:24).Joka siis kurittaa lastaan, se rakastaa häntä, ottaa hänet todellisesti huomaansa, poistaa hulluuden hänen sydämestään, pelastaa hänet kuolemasta ja tuonelasta ja antaa hänelle viisautta sekä myöhemmin vanhurskauden rauhanhedelmän. Sellainen lapsi on autuas.
"Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on" (Snl. 3:11-12).
"Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta" (Job 5:17).
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: 'Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa'. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut" (Hebr. 12:4-11).
"Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus" (Ilm. 3:19).
"Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa" (Snl. 19:18).
"Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa" (Snl. 22:15).
"Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat" (Snl. 23:13-14).
"Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä" (Snl. 29:15).
"Kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi" (1. Kor. 11:32).
"Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin" (Snl. 1:7).
"Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat" (Ps. 94:12).
"Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi" (Ps. 119:71).
"Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö" (Ps. 141:5).
"Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa" (Snl. 12:1).
"Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!" (Snl. 13:18).
"Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa" (Snl. 13:1).
"Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi" (Snl. 15:5).
"Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy" (Snl. 10:17).
"Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan" (Snl. 5:22-23).
"Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi" (Snl. 1:8-9).
"Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi" (Snl. 19:20).
"Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi" (Snl. 4:13).
"Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä" (Snl. 15:32).
"Kasvattakaa heitä (lapsianne) Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:4).
Joka taas ei kurita lastaan, se vihaa häntä ja haluaa hänelle kuolemaa. Sellainen lapsi on äpärä ja äitinsä häpeä.
Joka ottaa halulla vastaan kuritusta, se rakastaa tietoa, oppii Jumalan käskyt, saa kunnian, on viisas ja tulee yhä viisaammaksi, tulee mieleväksi, on elämän tiellä, saa ihanan seppeleen päähänsä ja käädyt kaulaansa sekä ottaa vastaan elämänsä.
Joka hylkää kurituksen, se on pilkkaaja, hullu ja järjetön, saa osakseen köyhyyden ja häpeän, eksyy, pitää sielunsa halpana ja kuolee kurittomuuteensa.
Lasten kurituksen kieltävä Suomi siis vihaa lapsiaan ja haluaa heille kuolemaa. Suomalaiset lapset ovat äpäriä ja äitiensä häpeitä. Suomi ei ota lapsiaan todellisesti huomaansa, ei poista hulluutta heidän sydämistään, ei pelasta heitä kuolemasta ja tuonelasta, ei anna heille viisautta eikä vanhurskauden rauhanhedelmää. Suomalaisten lapset eivät ole autuaita vaan onnettomia ja epätoivoisia.
Koska laki on pakkokeino, Suomi pakottaa kaikki suomalaiset vihaamaan lapsiaan ja haluamaan heille kuolemaa. Suomi tekee väkisin lapsistaan äpäriä ja äitiensä häpeitä. Suomi väkisin estää suomalaisia rakastamasta lapsiaan ja ottamasta heidät todellisesti huomaansa. Suomi väkisin estää vanhempia ottamasta hulluutta lastensa sydämistä ja työntää väkisin suomalaiset lapset kuolemaan ja tuonelaan. Suomi väkisin estää antamasta lapsille viisautta ja vanhurskauden rauhanhedelmää. Suomalaisista lapsista tehdään väkisin onnettomia ja epätoivoisia.
Koska Suomessa on lailla kielletty kurittamasta lasta, suomalaisia lapsia estetään oppimasta rakastamaan tietoa ja Jumalan käskyjä, heiltä väkisin viedään kunnia ja viisaus, heitä väkisin estetään pääsemästä elämän tielle ja ottamasta vastaan elämäänsä, heistä tehdään väkisin pilkkaajia, hulluja ja järjettömiä, heille tuotetaan väkisin köyhyys ja häpeä, heidät johdetaan väkisin eksyksiin, heidät pakotetaan pitämään sielunsa halpana ja heidät pakotetaan kuolemaan kurittomuuteen.
Tämä jumalaton, kyvytön ja sokea päättäjäjoukko, joka Suomea hallitsee, ja tämä yhtä jumalaton, kyvytön ja sokea kansa, joka heidät on päättäjikseen valinnut, on tekonsa vuoksi ansainnut ankaran rangaistuksen. Jumalan edessä tämä luopunut ja sokea kansa, joka lain voimin levittää turmelusta kaikkialle, on helvetin ansaitsevassa tilassa. Suomen kansa on ansainnut kaikki mahdolliset vitsaukset, jopa se itse tuottaa ne, esimerkiksi omat lapsensa. Nämä ilman kuria kasvaneet lapset tuhoavat nyt kaiken, kuten jokainen voi nähdä. He tuhoavat itsensä, vanhempansa, yhteiskunnan, sanalla sanoen kaiken. Mitään ei jää jäljelle.
Tulevat vaalit näyttävät olevan todelliset tuhoamisvaalit, jossa kuritta kasvanut joukko rynnistää kaikkialle. Syntyy hirveää jälkeä. Tuolta joukolta puuttuu kokonaan elämän perusta.
Joukkojumalattomuus johtaa joukkotuhoon. Minä syvästi häpeän tätä joukkoa, joka ryntää äänestämään ja joka jo nyt riehuu ja meluaa kaikkialla.
12.2.2011
