Erään keskustelun yhteydessä keskustelun aloittaja totesi olevansa kirjoittamassa kirjaa Rothschildeista ja Rockefellereista. Keskustelu jatkui seuraavasti (mukana olennaisimmat puheenvuorot; kahta omaa puheenvuoroani olen jälkikäteen laajentanut, niitä, joissa analysoidaan Aloittajan videoissa esiintyviä kuvia):
Vesa-Ilkka Laurio: Aloittaja, kuinka voit kirjoittaa Rothschildeista, kun et tiedä holokaustihuijauksesta mitään? (tiesin entuudestaan hänen pitävän holokaustia totena).
Jos kirjan teet, niin älä ainakaan ryhdy levittämään sitä ihmisille.
Jätä pöytälaatikkoon.
Ja jos silti levität, osoitat olevasi naamioitu Rothschildien ja petoksen agentti, kuten muutenkin näytät olevan asiansivustajuttuinesi.
Aloittaja: Miksi alkaisin kiistämään holocaustia? Se on historiallinen fakta, jota kukaan ei voi kaataa. Kukaan historiaan vakavasti suhtautuva ei vakavissaan edes pohdi sen kieltämistä. Olen itse nähnyt kaiken sen materiaalin mitä asiasta on kerrottu. Juutalaisia likvidoitiin kaikkialla natsien aikana.
En ala kiistämään asiaa, joka on täysin faktuaalisesti todistettu. Saksalla on erikoisjoukkonsa itä-rintamalla, jotka murhasivat joukkohautoihin joukkoteloituksissa kymmeniä tuhansia juutalaisia. Natsit päättivät tuhota juutalaiset Wannseen kokouksessa 1942. Saksa päätti hankkiutua juutalaisista eroon.
Miksi Nürnbergin oikeudenkäynneissä 1946 natsijohtajat eivät kiistäneet holocaustia? Miksi he eivät millään tavalla osoittaneet asiaa valheeksi?
R. Susi: Kiistivätpäs. Et tunne edes alkeita historiasta. Tietysti osa, joilla oli toivoa pelastua, eivät kiistäneet, koska heille oli ilmoitettu, että se ei tiedä hyvää. Hekään eivät alkaneet mässäilemään, vaan vakuuttivat tietämättömyyttään ym. Yleensä holokaustin kieltävät syytetyt ja sodan ajan ihmiset on pyritty Mossadin puolesta tappamaan. Etenkin sellaiset, jotka ovat tienneet totuuden. Sellaisia ei edes lasketa elävänä oikeudenkäynteihin. Juuri YLE uutisoi 89-vuotiaan vartijankin kuolleen juuri ennen oikeudenkäyntiä, koska olisi puolustautunut.
Siis etkö osaa edes lukea? Missä kohtaa Wannseen protokollassa yleensä puhutaan tuollaisesta? Sitä paitsi se luonnollinen väheneminenkin on väärennetty kohta melkoisen varmasti.
Minusta sinulla on touhu koko perustaltaan väärällä pohjalla. Valitset vain houkuttelevimmat jutut ja etenet vaiston ja uskon varassa. Et kykene analysoimaan faktoja tai et anna ikävien faktojen häiritä. Kaiken pohjalla on usko ja siten uskot auktoriteetteihin holokaustiasiassa. Kaikista näistä jutuista paljastuu, että et ole perehtynyt historiaan lainkaan. Et ole katsonut vastapuolen esityksiä, ja virallisen linjan miehet ovat valehdelleet sinulle. Et älyä kyseenalaistaa tarpeeksi. Et tajua, kuinka härskiä valehtelu on. Avaa revarikirjat ja katso, miten on kukin lähteitä tulkinnut ja millä perustalla kaikki on. Etenkin itäalueiden tapahtumat ovat pelkkää neuvostopropagandaa. Pelkkää sitä ja amerikkalaisten säestyksellä. Niitä tapahtumia ei todellakaan ole todistettu. Päinvastoin ne kaikki on todistettu valheeksi. Ei ole edes viitsitty harrastaa väärennystyötä liiemmin.
Minusta juuri itse unohdat aina rakentaa koville faktoille ja avoimin mielin tehdylle analyysille. Luotat liikaa yhteiskuntaan ja niihin rothschildeihinkin ym. siis.
Vesa-Ilkka Laurio: Nürnbergin oikeudenkäynnissä syytettyinä olleet saksalaiset johtajat ilmoittivat, etteivät he tienneet mistään juutalaisten tuhoamisohjelmasta sodan aikana.
http://www.ihr.org/jhr/v12/v12p167_Weberb.html
Göring kiivaasti kiisti tienneensä mistään sellaisesta ohjelmasta:
"Ensimmäisen kerran kuulin tällaisista kauheista tuhoamisista vasta täällä Nürnbergissä."
Saksalaisten politiikkana oli hänen mukaansa ollut karkottaa juutalaiset, ei tappaa heitä, ja hän lisäsi, ettei hänen tietääkseen Hitlerillä ollut mitään tuhoamisohjelmaa. Göringin mukaan tuhoamisväitteet eivät ole tosia.
Jodl, todennäköisesti Hitlerin lähin sotilaallinen neuvonantaja, antoi samanlaisen lausunnon:
"Voin sanoa vain, täysin tietoisena vastuullisuudestani, etten koskaan kuullut – viittauksena tai kirjoitettuna tai puhuttuna sanana – mistään juutalaisten tuhoamisesta - - Ei minulla koskaan ollut mitään yksityistä tietoa mistään juutalaisten tuhoamisesta. Kunniasanalla, niin varmasti kuin tässä istun, kuulin tällaisista asioista ensimmäisen kerran sodan jälkeen."
Hans Frank, Saksan hallitseman Puolan sodanaikainen kuvernööri, kertoi kuulleensa vain huhupuheita juutalaisten joukkotuhoamisista. Hän kertoi tiedustelleensa huhujen todenperäisyyttä muilta viranomaisilta, myös Hitleriltä, ja sai aina vastaukseksi, etteivät ne olleet totta.
Kaltenbrunner, joka oli täysin tietoinen siitä, että hänet tullaan teloittamaan, vastasi toteamukseen, että todistaja toisensa perään sanoo, että tappamiset kaasukammioissa tapahtuivat hänen käskystään:
"Näyttäkää minulle nuo henkilöt tai jokin noista käskyistä. Se on täysin mahdotonta."
Myös Albert Speer sanoi, ettei hän ollut tietoinen mistään tuhoamisohjelmasta.
Hans Lammers sanoi Nürnbergin ”Wilhelmstrasse”-oikeudenkäynnissä, että hän on sitä mieltä, ettei mitään ohjelmaa juutalaisten tuhoamiseksi koskaan ollut. Hän ei tiennyt mistään joukkotuhoamisista.
Aloittaja, et ole lukenut blogiani holokaustihuijauksesta.
Nuo Saksan johtajat olivat rohkeita, koska pysyivät totuudessa.
Rothschildien johdolla juutalaiset (olivat saksalaisten kuulustelijoina, syyttäjinä ja tuomareina omassa asiassaan) teurastivat massoittain saksalaisia johtajia.
Niinpä sen (sellaisiakin oli), joka tahtoi pitää hengestään kiinni, oli pakko toimia niin, että "tunnusti" yleisen "holokaustin" (koska se kuulemma oli jo fakta, jonka kiistämisestä tulee lisää rangaistusta) mutta yritti selittää oman osuutensa minimaaliseksi. Näin Rothschildien johdolla juutalaiset tulivat tyytyväisiksi eivätkä hirttäneet näitä saksalaisia vaan jättivät ne elämään. Nürnberg oli näytösoikeudenkäynti.
Tuollainen menettely oli puolustuksen ainoa mahdollinen menettely.
Aloittaja, jos et tiedä, että Rothschildien Nürnberg-oikeudenkäynti oli näytösoikeudenkäynti, älä missään nimessä kirjoita Rothschild-kirjaa.
Et tiedä Rothschildeistä mitään.
Aloittaja: Niinpä niin, oliko Nürnbergissä syytettynä Himmler? Miksi Eichmann ei kiistänyt omassa oikeudenkäynnissään holocaustia Jerusalemissa 1961? Ja mitä tulee Rothschildeihin, tiedän, että heillä on agenda, joka on maailmanhallitus ja heidän messiaansa sen johdossa. Israelin perustaminen on yksi heidän maailmanhallituksensa kulmakivistä.
R. Susi: Etkö sinä tajua, että kukaan ei tiedä, mitä Eichmann lopulta sanoi oikeudessa. Himmler tapettiin juuri siksi, että häntiesi liikaa. Hän tiesi totuuden. Churchill oli käskenyt tappaa hänet välittömästi kiinni jäädessä.
Eichmann tiesi, että holo oli juutalaisten siirto pois itään. Hän jos kuka sen tiesi, koska oli juuri pyytänyt USA:lta osallistumista juutalaisten siirtoon Madagaskariin. Hitler tavoitteli siis juutalaisvaltiota. USA kuitenkin oli jo suunnitellut holokaustisadut, joista ensimmäiset mediajutut ilmestyivätkin jo 1941. Lisäksi oli suunniteltu myös tuon väkimäärän rasittavan Saksan huoltoa ja nimenomaan tuhoutuvan nälkään muiden eurooppalaisten kanssa saartopolitiikalla.
Aloittaja: Ei pidä paikkaansa. Hitler oli nukkehallitsija, joka oli nostettu natsismin julkikuvaksi. Hitler oli maisemamaalari, joka nostettiin aiheuttamaan II maailmansota, mutta todellinen valta natsipuolueessa oli alusta saakka Himmlerillä, joka oli yhdysside Wall Streetin pankkiirien ja natsien välillä. Himmler vaati juutalaisten tuhoamista jo 1941. Ja Himmleriä ei murhattu vaan hän teki itsemurhan jäätyään brittien vangiksi.
R. Susi: Sinähän veitikka venkuloija olet, kun aina kuittaat kaiken, että ei pidä paikkaansa. Olisihan se pitänyt arvata, että sinulla on joku ihmeellinen salaliittosatu tähän saumaan. Koetapas nyt ihan selkeästi tosiasioin perustella mielipiteesi ja näyttää, mikä ei pidä paikkaansa? Churchillin käsky oli brittilehdissä asti, ja et tunnu tutustuneen mihinkään Himmlerin kuolemasta vakavasti tehtyyn tutkimukseen. Uskot kaiken muun, mikä tukee omia höpötyksiäsi, vaikka tajuat kai, että paljon on valehdeltu. Esim. Himmlerin itsemurha on selvä valhe.
Vesa-Ilkka Laurio: Aloittaja, Rothschildien johdolla juutalaiset yrittivät tuhota Suomen ja suomalaiset talvi- ja jatkosodissa. Neuvostoliitto oli Venäjän juutalaismiehitys.
Nämä Rothschildit, joista kirjoitat kirjaa, yrittivät haltuunsa saamiensa venäläisten joukkojen avulla tuhota meidät teurastamalla meidät.
Hitler lopetti Neuvostoliiton rynnistyksen ja vaati Stalinia lopettamaan sodan Suomea vastaan. Hitler pelasti Suomen, eikä ainoastaan kerran vaan monta kertaa.
Katso Erkki Hautamäen kirja "Suomi myrskyn silmässä".
Katso siis, Aloittaja, mitä kirjoitat juutalaisista, jotka pyrkivät tuhoamaan meidät. Katso huolellisesti.
Aloittaja: "Hitler lopetti Neuvostoliiton rynnistyksen ja vaati Stalinia lopettamaan sodan Suomea vastaan. Hitler pelasti Suomen, eikä ainoastaan kerran vaan monta kertaa." Ei pidä paikkaansa. Hitler antoi Suomen Stalinille talvisodassa. Yksikään saksalainen ei ollut puolustamassa Suomea talvisodassa. Talvisodan lopputulos käänsi natsien kannan Suomesta. Suomi oli koekenttä natseille siitä, että miten nopeasti NL kykenee miehittämään Suomen. Kun NL ei siihen kyennyt, natsit tajusivat, että NL voisi olla lyötävissä. Tämä oli virhe, koska Rothschildit apureineen aseistivat myös NL:n.
R. Susi: No kuka Suomen sitten pelasti? Helsingin valtaus oli kahden viikon päässä. Ehkä lyhyemmänkin ajan.
Ja natsit eivät hyökänneet Neuvostoliittoon mielellään. He pyysivät koko ajan rauhaa. NL pakotti puolustautumaan, koska oli liitossa Englannin kanssa. Tämähän on aivan peruskauraa. NL keskitti jättijoukot länsirajalle ja aikoi vallata heinäkuusta 41 alkaen koko Euroopan.
Aloittaja: Suomen pelasti 1939-40 ollut äärimmäisen kylmä talvi. Ilman tätä olisimme luhistuneet. Tuolloin oli yli 40 asteen pakkasia.
R. Susi: Maaliskuussa oli kyllä kylmää, mutta ei noin kylmää. Suosittelen lukemaan sotilaallisesta tilanteesta Laaksosen "Todellisuus ja harhat". Todellisuudessa Suomi oli kaputt ja Taipaleessakin jo peräytymiskäsky annettu. Haminan lähellä venäläiset viestittivät tien olevan auki Helsinkiin. Ammukset loppu, reservit lopussa, täydennyspataljoonilla ei ollut koulutusta. Veri vuoti kuiviin ja kaikki kuolemanväsyneitä. Jäät ja tiet mustanaan venäläisiä, jotka eivät olleet osallistuneet taisteluihin. Miksi Suomea ei vallattu?
Vesa-Ilkka Laurio: Aloittaja, kyllä pitää paikkansa.
Tässä esimerkiksi Saksan ulkoministeri Ribbentropin kirje Mannerheimille 7.3.1940 (lähteenä Hautamäen kirja).
Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimille
Saksan hallitus on vastaanottanut Teidän, herra Marsalkka, maaliskuun 2. päivänä 1940 Saksan johtajalle Adolf Hitlerille lähettämänne tiedustelun: "Mitä tarkoitti Hitlerin 9. helmikuuta 1940 päiväämä Marsalkka Mannerheimille lähettämä kirje Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamisesta, koska kirjeen lähettämisen jälkeen neuvostoliittolaiset ovat kohdistaneet enemmän kuin kaksinkertaisen paineen suomalaisia joukkoja vastaan?" Tämän johdosta ja kun muuttunut kansainvälinen tilanne on saattanut Saksan ja Suomen välisen politiikan toiseen valoon, ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:
Ensiksi: Oheisena seuraa valokuvakopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. Sopimus on asiakirja, jonka perusteella länsivallat yhdessä Neuvostoliiton kanssa aikovat kukistaa Saksan heti kevään 1940 annettua sotatoimille mahdollisuuden.
Vaikka Suomi ei ole Saksan liittolainen, asia kuitenkin koskee myös Suomea ja koko Skandinavian niemimaata sikäli, että englantilais-neuvostoliittolainen päähyökkäyssuunta Saksaa kohti on Baltian maiden ja Skandinavian niemimaan suunnalta sen lisäksi, että saksalaiset sotavoimat sidotaan hyökkäyksellä Ranskan suunnalta lännessä sekä idässä Neuvostoliiton ja Balkanin suunnilta. Operaatioon liittyvä karttavalokuva tämän kirjeen liitteenä.
Suomelle varataan tilaisuus tutustua kaikkiin lentokonekaappauksen yhteydessä saatuihin asiakirjoihin ja karttoihin Saksassa milloin vain haluatte, herra Marsalkka. Toivomme, että tutustuisitte niihin heti.
Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat tähän saakka pitäneet Saksan Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä.
Kun Neuvostoliitto Saksan tietämättä on muuttanut kansainvälisen politiikkansa ja saksalais-neuvostoliittolaisen yhteistyön mitätöimisellä tehnyt itsensä syypääksi mahdollisiin tuleviin seuraamuksiin, katsoo Saksa nyt itsensä vapaaksi Neuvostoliiton kanssa tekemistään sopimuksista ja lähtee kulkemaan Saksalle turvallisempaa omaa tietään.
Kolmanneksi: Edellä käsiteltyjen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on
a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut Neuvostoliiton Saksan asiainhoitajan kautta Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta 1940 allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan.
Tämä asia on jo aikaisemmin ilmoitettu Teille, herra Marsalkka Mannerheim. Koska Saksan hallitus on huomannut, etteivät neuvostoliittolaiset ole ottaneet täydestä Saksan johtajan Adolf Hitlerin määräystä ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin
b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvostoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: "Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940, lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta". Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asiainhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti samalla suullisesti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.
Neljänneksi: Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa vaan myös Pohjolan kansat ja niiden mukana Neuvostoliittoa vastaan urhoollisesti taistellut Suomi ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta.
Berliinissä maaliskuun 7. päivänä 1940
Joachim von Ribbentrop
Saksan valtakunnan Ulkoministeri
Liitteenä: 1) Valokuvakopio J. Stalinin ja W. Churchillin 15.10.1939 allekirjoittaman toisen maailmansodan aloitussopimusasiakirjan täytäntöönpanotavoista ja suunnitelmista sivuilta 4 ja 5; 2) Karttavalokuva Skandinavian niemimaata ja Saksaa vastaan suunnitelluista Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton sotatoimista; 3) Karttaa ja sotatoimia koskeva lyhyt toimeenpanoselitys.
Aloittaja: Mannerheimin kirje on lähetetty Hitlerille maaliskuun 2. päivänä 1940. Kun marski kirjettään lähetti, oli talvisota jo lähellä päätepistettään. Saksa ei siis auttanut Suomea millään tavalla koska Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa Suomi oli annettu NL:lle. Stalin tuli vain hakemaan sitä, joka hänelle oli luvattu. Baltian maat Stalin sitten saikin.
Vesa-Ilkka Laurio: Kyllä Hitlerin uhkaus ryhtyä sotaan Neuvostoliittoa vastaan, jos NL ei lopeta hyökkäystään Suomeen, lopetti talvisodan. Neuvostoliitto ei ollut vielä valmis sotaan Hitleriä vastaan, ja siksi Stalinin oli pakko taipua, vaikka oli voitossa jo kiinni.
R. Susi: Ensimmäinen nootti annettiin siis jo helmikuun 12. pvä N-liitolle ja sitä aiemminkin oli rauhaa toivottu.
Markus Lehtipuu: Juutalaisten joukkomurhasta. Olen käynyt oikeastaan kaikissa mahdollisissa paikoissa, joissa näistä asioista puhutaan.
Viimeksi kolmessa juutalaismuseossa New Yorkissa.
Kaikki on kuitenkin aika hyvin dokumentoitu, joten holocaust on jossakin määrin ainakin totta.
Kuitenkin, kokonaismäärä, jonka tunnustaa Manhattanin eteläkärjen museo, liikkuu jossakin 5,9 miljoonan hujakoilla, en muista tarkkaan.
Onko se suuri lukumäärä? On toki, mutta toisaalta ehkä ei erityisen suuri.
Toisessa maailmansodassa kuoli monin verroin enemmän ihmisiä. Pelkästään Stalinin holodomor ilmeisesti tappoi enemmän kuin holocaust.
Juutalaisten joukkomurhat keskittyivät enimmäkseen 1940-luvulle, etenkin vuoden 1941 lopulta alkaen. Niinpä aktiiviset vuodet ovat 1942, 43, 44 ja 45. Neljässä vuodessa 5,9 miljoonaa, eli 1,5 miljoonaa per vuosi.
4100 per päivä.
Tuo numero ei mitenkään sovellu Auschwitzin päivätahtiin. Mahdotonta.
Vastauskin on olemassa.
Koko juutalaisjoukkomurha jakautui niin monen maan ja vuoden ajalle, että se selittää.
Esimerkiksi Liettuassa on useita joukkomurhapaikkoja. Monessa olen käynyt. Tosin muutamassa on lisäksi neuvostoaikaisia joukkohautoja. Tappaminen jatkuu, hallinto vaihtuu.
Sinänsä holocaustin osoittautuminen osin huijaukseksi voisi olla mahtava helpotus eurooppalaiselle omatunnolle. Mutta onko se huijausta?
Oma käsitykseni tällä sekunnilla on se, että joukkokuolemia toteutettiin enemmän eri puolilla Eurooppaa kuin näillä eksterminaatiopaikoilla, ja usein myös paikallisin voimin, esim. Romanian Iasin tapaus, tai Baltian joukkomurhat.
R. Susi: Amerikkalaisissa holomuseoissa varmasti vakuutetaan kaiken olevan dokumentoitu. Mutta ne ovat täynnä valheita.
Mitään Liettuan joukkomurhaa ei ole todennettu tutkimuksilla.
Vesa-Ilkka Laurio: Markus Lehtipuu, Liettuan mainintaasi voisin todeta seuraavaa:
Walter Sanning esittää kirjassaan ”The Dissolution of Eastern European Jewry” taulukon muodossa sivulla 75, kuinka keskimäärin Baltiasta pakkosiirrettiin 26% kokonaisväestöstä (NL pakkosiirsi heitä itään). Reitlinger ilmoittaa kirjansa ”The Final Solution” sivulla 233, että Latviasta ja Liettuasta pakeni tai pakkosiirrettiin ainakin 60 000 juutalaista. Kun otetaan huomioon myös Viro, niin ehkä Baltiasta paenneiden tai pakkosiirrettyjen juutalaisten yhteismäärä on noin 62 000.
Reitlinger huomauttaa (s. 233-234), että Liettuan kohdalla on otettava huomioon, että vuonna 1939 siitä liitettiin Saksan valtakuntaan Memelin alue ja Suwalkin alue ja lisäksi heinäkuussa 1941 Grodnon alue liitettiin Bialystokiin. Memelin ja Suwalkin alueella eli 18 435 juutalaista ja Grodnon ghetoissa n. 40 000 juutalaista.
Liettuan väestömäärästä 155 125 (väestönlaskenta v. 1923) on Sanningin mukaan vähennettävä 10% (emigraatio, alhainen syntyvyys), jolloin määräksi tulee 139 600. Tästä luvusta on vähennettävä vielä Liettuan osuus noista 62 000 paenneesta tai pakkosiirretystä, ehkä 29 000 (Viron osuus ehkä 1 000 ja Latvian osuudeksi on sanottu 32 000, ks. A. Ezergailis: The Holocaust in Latvia, sivun 54 viite 8), ja lisäksi Memelin, Suwalkin ja Grodnon 58 435 juutalaista (jotka Reitlingerin mukaan kaikki sitä paitsi pysyivät hengissä ainakin vuoden 1942 loppupuolelle), jolloin jäljelle jää varsinaisen Liettuan juutalaisten määräksi vuoden 1941 heinäkuussa 52 165. Koska Reitlinger ilmoittaa (s. 233) Stahleckerin raportin kirjoitusaikaan Liettuan ja Latvian juutalaisia olevan elossa ehkä 50 000 (Stahleckerin ja Langen mukaan 34 500 + 3 750 = 38 250), niin kuolleitten juutalaisten määrä Liettuassa tammikuun lopussa 1942 voi olla Reitlingerin luvun mukaan korkeintaan 52 165 – 45 100 (sama prosenttiosuus 50 000:sta kuin 34 500 on 38 250:sta) = 7 065, ja Stahleckerin luvun mukaan korkeintaan 52 165 – 34 500 = 17 655.
Kuolleita juutalaisia on siis lähteestä riippuen saksalaisten tulo jälkeen Liettuassa 31.1.1942 mennessä 7 065 tai 17 655. Kaikki ”holokaustiluvut” romahtavat. Kuolemia tapahtui luonnollisista syistä ja juutalaisia myös teloitettiin laillisesti partisaaneina, sabotaasitekojen tekijöinä, salamurhaajina jne., mutta heitä ei murhattu.
Aloittaja: Tässä on kerrottu Lvivin joukkomurhista. Tätä ei kukaan voi kiistää.
http://en.wikipedia.org/wiki/Lviv_pogroms
R. Susi: Olet sinä niin h-n yksinkertainen ja ikään kuin lapsen maailmankuvan omaava. Lue nyt edes Lauriolta nuista pogromeista. Wikipediahan on sionistien perustama ja muutkin tietosanakirjat ja valtavirtahistoria on samaa soopaa. Osaathan kyseenalaistaa ilmastopropagandankin ja näet, kuinka kaikki on valhetta. Ja siinä on sentään kyse luonnontieteestä. Noniin, silkka petoshan asiassa on aina kyseessä.
Vesa-Ilkka Laurio: Lvivin joukkomurhista seuraava kuvaus. Kyseessä on Alfred M. de Zayasin kirjan ”The Wehrmacht War Crimes Bureau, 1939-1945“ luku 20 (kirja on vuodelta 1979), jossa kerrotaan Lvivin joukkomurhasta. Esitän seuraavassa sitaatteina tärkeimmät kohdat. Tähän alkuun on kuitenkin syytä laittaa selvennys: Lvivin tapahtumiin liittyy kolme erillistä tapahtumaa, joita ei tule sotkea toisiinsa. Ensiksi, saksalaisten lähestyessä Lviviä, Neuvostoliiton NKVD surmasi Lvivin vankiloissa olevia ukrainalaisia ja puolalaisia poliittisia vankeja, etteivät nämä joutuisi saksalaisten käsiin. Toiseksi, tämän jälkeen, neuvostoliittolaisten poistuttua alueelta, ukrainalaiset ja puolalaiset siviilit löysivät Lvivin vankiloiden selleistä ja vankiloiden pihojen joukkohaudoista NKVD:n tappamien omaistensa ruumiit, ja tästä raivostuneina ukrainalaiset kostivat – koska he tiesivät NKVD:n olevan juutalaisten hallinnassa ja komennossa – murhaamalla puolestaan alueen juutalaisia. Kolmanneksi, saksalaiset suorittivat omien tutkimustensa perusteella sitten omia kostotoimenpiteitään. de Zayasin kirjassa keskitytään näistä kohdista ensimmäiseen, kuten hän tekstinsä alussa tekee selväksi (syynä se, että hänen kirjansa käsittelee saksalaista sotarikosvirastoa, joka keskittyi tehtävänsä mukaisesti NKVD:n rikoksiin). de Zayas kuvaa tapahtumia näin:
Vuoden 1941 kesäkuun 30. päivän varhaisina tunteina Saksan 49. armeijakunnan 1. vuoristodivisioona valtasi puolalais-ukrainalaisen Lvivin kaupungin. Vastarintaa ei juuri ollut, sillä neuvostojoukot olivat jo luopuneet alueesta. 49. armeijakunnan tiedusteluosasto kommentoi samalta päivältä olevassa ensimmäisessä raportissaan: ”Erään rykmentti 800:n pataljoonan komentajan majuri Heinzin kertomuksen mukaan Lvivin vankiloista löytyi tuhansia brutaalisti murhattuja henkilöitä. 1. ja 4. vuoristodivisioona määrätään täten antamaan lehtimiesten ja valokuvaajien tehtäväksi selostaa näitä kauhutekoja. Armeijakunnan pääsotatuomari ja ulkoministeriön ja 17. armeijan ylimmän johdon yhdysupseeri on lähetetty Lviviin suorittamaan perusteelliset tutkimukset.”
Saksalaiset tutkimukset eivät siis olleet lähtöisin virastosta (so. Wehrmachtin sotarikosvirastosta); uhrien määrä oli niin suuri, että kolme armeijan tuomaria aloitti välittömästi omat tutkimuksensa odottamatta erillisiä nimenomaisia ohjeita Berliinistä: tuomari Hans Tomforde, 603. varuskunnan esikunta; tuomari Erich Wilke, 49. armeijakunta; ja tuomari Wilhelm Möller, 17. armeijan ylin johto. - -
Saatuaan tietää joukkotappamisista tuomari Tomforde pyysi lääkintäupseeriaan tri Georg Saeltzeriä tulemaan hänen kanssaan entiseen OGPU:n vankilaan, Brygidkyn vankilaan ja entiseen sotavankilaan, joka tunnettiin Samarstinovina. Hän kuulusteli joitakin todistajia ja laati esiraportin samana päivänä.
Wilke, 49. armeijakunnan päätuomari, laati 1.7.1941 päivätyn raportin: ”OGPU:n vankilasta löydettyjen ruumiiden tutkimus osoitti, että tappamisia oli edeltänyt kidutus - - Enemmistö uhreista on ukrainalaisia; loput ovat puolalaisia. Todistajat kertoivat myös, että tässä vankilassa oli ollut kaksi saksalaista haavoittunutta pilottia. Vankilasta löytyi Luftwaffen vyö ja pilotin lakki. Yhdestä joukkohaudasta löytyi myös Luftwaffen kypärä. Täytyy niin ollen olettaa, että nämä saksalaiset lentäjät ovat ruumiiden joukossa, joita ei voitu tunnistaa.” - -
Heinäkuun 6. päivänä (tuomari) Möller otti vastaan valaehtoisen todistuksen tri Saeltzeriltä, joka oli seurannut Tomfordea vankiloihin 30.6.1941: ”Brygidkyn vankila - - paloi yhä. Siellä kohtasin erään nuoren ukrainalaisen, noin 24-vuotiaan - - Hän väitti, että 24 tuntia sitten, vähän ennen kuin hänet oli määrä teloittaa, hänen oli onnistunut paeta vasemman siiven sellistä 3; hän opasti minua vankilan kellareiden kautta pohjakerrokseen ja toisen kerroksen. Ihmiset, jotka ryntäsivät sisään pääsisäänkäynnin kautta, valittivat ja vaikeroivat pyytäessään lupaa päästä näkemään omaisiaan, joiden kanssa he olivat olleet yhteydessä kaksi päivää aiemmin huutamalla vankilan ulkopuolelta. Löysimme - - neljästä ensimmäisestä kellarista huomattavan määrän ruumiita; ylin kerros oli suhteellisen tuore ja kasan alimmat kerrokset olivat jo pitkälle mädäntyneitä. Neljännessä kellarissa ruumiit oli peitetty ohuella kerroksella hiekkaa. Ensimmäisestä pihasta löysimme useita vereen tahriintuneita paareja. Yhdellä paarilla näimme erään miehen ruumiin; hänet oli tapettu ampumalla takaraivoon. - - Annoin määräyksen, että kellarit täytyy välittömästi tyhjentää, ja seuraavien kolmen päivän aikana 423 ruumista tuotiin piha-alueelle tunnistusta varten. Ruumiiden joukossa oli nuoria poikia, iältään 10-14-vuotiaita, ja nuoria naisia, iältään 18-20-vuotiaita, sekä vanhoja miehiä ja naisia - -
”Sieltä jatkoin entiseen OGPU:n vankilaan - - Mursimme alempiin vankilan huoneisiin johtavan oven ja näimme siellä neljä ruumista portaiden juurella, heidän joukossaan nuori noin 20-vuotias nainen, joka nähtävästi oli ammuttu aivan viime hetkillä; ensimmäisessä suuressa huoneessa ruumiita oli pinottu noin huoneen puoliväliin asti - - Pihassa oli kaksi maakasaa, joista ruumiiden osia pisti esiin. Sielläkin ruumiiden tunnistaminen aloitettiin välittömästi, ja ne kannettiin pääpihaan - -
”Kaupungin pohjoisosassa olevassa sotavankilassa - - mätänemisen löyhkä oli niin voimakas ja ruumisvuorten alla oli niin paljon verta, että meidän oli pidettävä puolalaisia kaasunaamareita voidaksemme mennä kellariin suorittamaan tarvittavat tutkimukset. Nuoria naisia, miehiä ja vanhempia naisia oli pinottu kerros kerroksen päälle aina kattoon asti - - Kolmas ja neljäs kellari olivat vain kolmelta neljäsosalta täynnä. Yli 460 ruumista vietiin ulos näistä kellareista. Monissa ruumiissa oli merkkejä voimakkaasta kidutuksesta, käsien ja jalkojen silpomisista ja kahlehtimisista. Jäljellä olevien ruumiiden tunnistaminen lopetettiin komentajan määräyksestä, koska lämmön vuoksi ruumiiden mätäneminen oli jo pitkällä eikä niukasti puettujen ruumiiden tunnistaminen ollut mahdollista.”
Sotilassairaalasta löydettiin kolmen Luftwaffen jäsenen ruumiit. Tuomari Möller määräsi suoritettavaksi oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen kuolinsyyn toteamiseksi, ja tehtävä annettiin 17. armeijan patologille, tri Herbert Siegmundille. OGPU:n vankilasta löydetyille neljälle muulle saksalaisen lentäjän ruumiille tehtiin myös oikeuslääketieteellinen tutkimus. 3.7.1941 tuomari Möller otti vastaan valaehtoisen todistuksen tri Siegmundilta, joka selosti, että kolme ensimmäistä sotilasta oli ammuttu kuoliaiksi sairasvuoteisiinsa - - Neljän muun lentäjän ruumiiden tutkimus osoitti, etteivät he olleet aiemmin haavoittuneet. Kolme oli tapettu ampumalla pään läpi; neljännellä ei ollut päävammoja, mutta muu osa ruumiista oli niin pitkälle mädäntynyt, ettei ruumiinavauksesta katsottu olevan hyötyä.
Upseeri, joka oli vastuussa tuhansien ruumiiden poistamisesta vankiloista ja niiden asianmukaisen hautaamisen järjestämisestä, oli luutnantti Walter Lemmer. Tuomari Möllerin edessä antamassaan valaehtoisessa todistuksessa, joka on päivätty 7.7.1941, hän totesi:
”Illalla (1.7.1941) menin Brygidkyn vankilaan ja havaitsin, että selleistä oli jo tuotu pois huomattava määrä ruumiita ja viety piha-alueelle. Arvioin ruumiiden määräksi noin 200 - - Samana yönä järjestin 50 muun ruumiin hautaamisen. Ne vietiin ukrainalaiselle hautausmaalle ja haudattiin joukkohautaan - - Seuraavan päivän aikana haudattiin noin 300 ruumista - - Mutta kellarissa oli vielä lukemattomia ruumiita. Ne oli pinottu kerros kerroksen päälle aina kattoon asti. Kellarin lattia täynnä verta. Poistamista ei voitu suorittaa mitenkään siistillä tavalla, koska ruumiit olivat jo pitkälle mädäntyneitä. Kellariin ei ollut mahdollista mennä ilman happilaitteita. Kaupungin komentajan määräyksestä kalkkikloridia (lime chloride) kaadettiin ruumiiden päälle, ja kellarin aukot muurattiin umpeen. Arvioin kellarissa vielä olevien ruumiiden määräksi noin tuhat. On mahdollista, että oli olemassa muitakin kellareita, joihin emme kyenneet menemään - -
”Myöhään iltapäivällä 2.7.1941 aloitin NKVD:n vankilan tyhjentämisen - - Arvioin, että pihalla oli noin 150 ruumista - - Kellareissa oli myös ruumiita, jotka oli peitetty hiekalla. En osaa arvioida, kuinka monta - - sisäänkäyntikäytävät muurattiin umpeen Lvivin kaupungin komentajan määräyksestä. Pihalla olleet ruumiit vietiin ukrainalaiselle hautausmaalle haudattaviksi.
”En ollut missään tekemisissä Samarstinovin vankilan tyhjentämisen kanssa. Mutta kuulin, että kellarit - - olivat samalla tavalla täynnä ruumiita - - Perjantaina 4.7.1941 menin paikallisen oikeustalon vankilaan - - Vankilan johtajan mukaan pihalla oli joukkohauta. Itse näin noin 4 m x 6 m kokoisen hautakummun. Johtaja kertoi minulle myös, että kellareissa oli paljon ruumiita.”
Sen lisäksi, että tallensivat pöytäkirjoihin monen muunkin saksalaisen upseerin ja lääkärin vakuuttavat todistajanlausunnot, saksalaiset tuomarit ottivat vastaan lukuisten ukrainalaisten ja puolalaisten todistajien valaehtoiset todistukset. 4.7.1941 Lvivin sairaalan kirurgisen osaston työntekijä Josef Pilichiewicz todisti tuomari Möllerin edessä, että 22.6. kaksi haavoittunutta saksalaista sotilasta oli tuotu sairaalaan; 29.6 neuvostoliittolaiset komissaarit Loginov ja Maslov olivat ampuneet kummankin. Osaston vastaava johtaja, tri Czeslav Sadlinski, kertoi 4.7.1941, että hän oli hoitanut kolmea haavoittunutta saksalaista sotilasta luunmurtumien vuoksi; myöhemmin hän sai tietää, että komissaarit olivat tappaneet kaikki kolme. Sairaanhoitaja Sofia Gryglovna muisti, että hän oli tuonut teetä näille sotilaille ja että mainitut kaksi komissaaria hääsivät hänet pois huoneesta ja sanoivat hänelle, että haavoittuneet saksalaiset ammuttaisiin. Kaikki kolme todistajaa antoivat lausuntonsa valan sitomina.
5.7.1941 tuomari Möller kuulusteli joukkomurhasta selviytynyttä ukrainalaista opettajaa Leo Fedorukia, joka puhui tulkin välityksellä: ”17.3.1941 NKVD:n jäsenet pidättivät minut koulussa - - Ampumiset alkoivat vankilassa kaksi päivää sodan alkamisen jälkeen - - seuraavana yönä meidät vietiin kuulusteluhuoneeseen noin kello yksi tai kaksi aamulla. Kolme henkilöä istui pöydän ääressä, jonka päällä oli punainen pöytäliina. Yksi heistä oli luutnantti, toinen, siviilivaatteissa oleva henkilö oli vankilan syyttäjä. En kyennyt tunnistamaan kolmatta henkilöä, koska vain kynttilät valaisivat huonetta. Pöydällä oli lista, ja kunkin vangin oli kerrottava nimensä. Nämä kolme henkilöä päättivät sitten, kuka ammuttaisiin. Koska minun nimeni ei ollut oikein kirjoitettu listaan - - minut vietiin eristysselliin - - Vain 12 henkilöä säilyi hengissä, kahdeksan miestä ja neljä naista.”
Toinen ukrainalainen todistaja, Omelian Matla, todisti tuomari Möllerin edessä 6.7.1941: ”7.8.1940 NKVD:n jäsenet pidättivät minut kotoani niiden yhteyksien vuoksi, jotka minulla oli OUN:ään (Ukrainan Nationalistijärjestöön) - - toisena päivänä sodan alkamisen jälkeen huomasin paljon liikettä vankilassa - - noin kello viisi tai kuusi aamulla sellini ovi avattiin ja seitsemän NKVD-miestä tuli sisään vankilan johtajan kanssa - - Joku huusi: ’Maahan, huorat!’ Ja juuri sillä hetkellä ampuminen alkoi. Kaksitoista meistä sai välittömästi surmansa, kaksi haavoittui vakavasti, kolme - - ei ollut saanut osumaa. Selvisin verilöylystä, koska yksi uhreista kaatui minun päälleni - - Sitten NKVD-miehet ryntäsivät sellistä selliin ja ampuivat vangit. Kun viimeiset laukaukset oli ammuttu, nousin ylös - - Yhtäkkiä kuulin heidän tulevan takaisin. Ryömin erään ruumiin alle ja levitin verta kasvoilleni - - Miehet tulivat jälleen selliimme ja ampuivat vielä kolme kertaa. He jatkoivat sellistä selliin, ja sitten kuulin: ’Tulkaa nopeasti pihaan, autot ovat valmiina lähtöön.’ Pysyin hieman kauemmin sellissäni nähdäkseni, tulevatko NKVD-miehet vielä.”
8.7.1941 tuomari Möller otti vastaan valaehtoisen todistuksen ukrainalaiselta opettajalta Bohdan Kazaniwskyltä, jonka NKVD oli myös pidättänyt sen vuoksi, että hän kuului OUN:ään. Tulkin välityksellä Kazaniwsky kuvasi kokemuksiaan Brygidkyn vankilassa: ”Tiistaina 24.6.1941 NKVD-miehet poistuivat tilapäisesti vankilasta. Murtauduimme ulos selleistämme ja yritimme paeta. Piha oli kuitenkin suljettu, emmekä kyenneet pääsemään ulos. Kun seisoimme pihalla, konekiväärit alkoivat tulittaa meitä. Lukuisat ihmiset haavoittuivat, ja toiset kuolivat. Sen vuoksi peräydyimme vankilaan. NKVD-miehet palasivat ja pakottivat meistä noin 90 suureen selliin - - Seuraavina päivinä henkilöitä kutsuttiin ulos, ja me kuulimme sitten ampumisia ja huutoja. Noista 90:stä vain 22 säilyi hengissä. Minun nimeäni oli itse asiassa huudettu, mutta en vastannut. 28.6. kuulimme paljon laukauksia - - hetken päästä havaitsimme, että siviilejä oli tullut vankilaan vapauttamaan meitä. NKVD-miehet olivat jo luopuneet vankilasta. Arvioin, että vankien määrä Brygidkyn vankilassa oli noin 10 000, joista 600-800 tuli ulos elävinä.”
7.7.1941 puolalainen leski Josefa Soziada todisti tuomari Möllerin edessä: ”Maanantaina 30.6.1941 - - menin NKVD:n vankilaan, koska olin kuullut, että saksalaiset joukot ovat jo kaupungissa. Menin ensin pihaan, jossa näin heti lukuisia ruumiita, mukana kolmen miehet ruumiit, jotka olivat tummuneet, ja erään naisen ruumiin, joka oli täysin alasti - - ikkunan läpi - - näin monta ruumista murhattuna erään pöydän päällä - - toisesta ikkunasta näin työtön ruumiin roikkumassa lampusta; hän oli noin 8-vuotias. Ruumis oli alasti, ja se oli hirtetty pyyhkeen avulla.”
Samana päivänä puolalainen arkkitehti Ludwig Pisarek kertoi, että 29.6. hän oli mennyt NKVD:n vankilaan etsimään veljeään, joka oli pidätetty joulukuussa 1940. ”Neuvostoliittolaiset olivat jo luopuneet vankilasta, vaikka neuvostoliittolaiset eivät olleet vielä evakuoineet Lvivin kaupunkia. Astuin vankilan sisään ja katsoin yksittäisiin selleihin. Nämä olivat kauheuksien näyttämöitä. Sellit olivat aivan täynnä ruumiita. Suuressa huoneessa, kooltaan 10 m x 5 m, näin ruumiita pinottuina noin 1,5 metrin korkeuteen.”
Samoin 7.7.1941 ukrainalainen kotirouva Irene Loesch todisti, että hän oli mennyt samaan vankilaan 28.6. tai 29.6. etsimään äitiään, joka oli pidätetty noin kolme kuukautta aiemmin uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi: kreikkalaiskatolisen kirkon pastorin vaimona hän oli kysynyt eräältä seurakuntansa jäseneltä, miksei tämä käynyt kirkossa. ”Kun menin sisään vankilaan, näin heti kuolleita ihmisiä ensimmäisessä sellissä. Ruumiit olivat silvottuja - - Näin erään naisen, jolta rinnat oli leikattu pois - - Eräältä toiselta naiselta oli vatsa leikattu auki; hän oli ollut raskaana - - Sitä ennen olin käynyt jo Samarstinovin vankilassa etsimässä äitiäni. Siellä saatoin vain nähdä ulkopuolelta erääseen huoneeseen, joka oli täynnä ruumiita kattoon asti.”
Sen jälkeen kun saksalaiset tuomarit olivat kuulustelleet lukuisia muitakin puolalaisia ja ukrainalaisia, Möller laati 16.7.1941 raportin, jonka hän lähetti yhdessä kaikkien valaehtoisten todistusten alkuperäiskappaleiden kanssa sotarikosvirastolle. - -
Eräs tärkeä ei-saksalainen järjestö, joka osallistui tutkimuksiin, oli Ukrainan Punainen Risti. 7.7.1941 se esitti vetoomuksen kaupungin saksalaiselle komentajalle: ”Yli 4000 ruumista on löytynyt Lvivin vankiloista - - on tuskin mahdollista kuvata sitä tilaa, jossa ruumiit löydettiin - - Täynnä ahdistusta ja tyrmistystä kaikkien niiden ukrainalaisten kohtalon vuoksi, jotka ovat edelleen vankiloissa ja keskitysleireissä kaikkialla Neuvostoliitossa, Ukrainan Punainen Risti pyytää, että koko sivistyneelle maailmalle tiedotetaan radion välityksellä näistä kauhuteoista. - -
Vuonna 1954 USA:n edustajainhuone perusti kommunistisen aggression valiokunnan, puheenjohtajanaan wisconsislainen kongressin jäsen Charles Kersten. Münchenissä, New Yorkissa ja Chicagossa pidetyissä kuulusteluissa sadat todistajat todistivat monista asioista, myös NKVD:n suorittamista systemaattisista poliittisten vankien tappamisista. Komitean raportissa todetaan osaksi:
”NKVD ja sen agentit ampuivat sodan ensi päivinä jokaisessa Länsi-Ukrainan kaupungissa kaikki poliittiset vangit muutamaa harvaa lukuun ottamatta, jotka pelastuivat kuin ihmeen kautta. Yksi heistä, Valentyna Nahirnyak, joka oli ollut yhteydessä Rivnen teatteriin, on antanut havainnollisen kuvauksen paostaan. Hän oli ollut eräässä sellissä seitsemän muun naisen kanssa - - Joukko murhaajia tuli selliin ja ampui automaattiaseillaan ryhmää, kunnes he kaatuivat. Kolmea lukuun ottamatta kaikki kuolivat. Vähän myöhemmin eräs mies astui selliin ja iski pistimellä kaikkia näitä kolmea, mutta Valentyna Nahirnyakin haavat eivät vieläkään olleet kuolettavia, vaikka hän oli saanut kuusi luodinhaavaa ja kaksi pistimeniskua. Sama tapahtumasarja toistui, kun saksalaiset joukot etenivät itäiseen Ukrainaan. - - Kharkivissa yksi päävankiloista suljettiin ja sytytettiin palamaan ja samalla NKVD jäi vartioimaan ja estämään kaiken avun, kunnes sisäosat olivat tuhoutuneet ja kaikki vangit kuolleet. - -
Ukrainalainen journalisti ja kirjailija Borys Lewytzkyi kirjoitti vuonna 1960: ”Neuvostoviranomaisten vastuu Lvivin vankiloissa suoritetuista murhista ja myös muissa Galician ja Ukrainan vankiloissa suoritetuista murhista on selvä ja suunnattoman suuri; on perusteita olettaa, että neuvostoliittolaisissa piireissä oli agitaattoreita, jotka tahtoivat panna syyn näistä julmuuksista Saksan miehitysjoukkojen ja Gestapon niskoille.”
Aloittaja: Tässä on kerrottu natsien tuhoamispartioista (Einsatzgruppen) miehitetyillä alueilla. Natsit halusivat tuhota juutalaiset ja kaikki muut heille vastenmieliset ihmiset.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Einsatzgruppen
Mitenköhän nämä holocaustin kieltäjät tämänkin pesevät puhtaaksi? Eivät mitenkään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Babyn_Jar
R. Susi: Tässä hieman alkeita:
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/babi-jar-ja-einsatz-joukot.html
Aloittaja: Tässä hieman alkeita:
http://www.youtube.com/watch?v=wWcp0NAHYU0&feature=related
R. Susi: Et voi olla noin yksinkertainen. Etkö tunne tämänkään valokuvan tarinaa?
http://www.youtube.com/watch?v=1ek8IYiXuRA&feature=related (päivitys: näköjään on muuttunut yksityiseksi videoksi).
Se on jatkuvasti esitetty feikki. Kuinka voi luottaa venäläisten ja rothschildien valokuviin? Auschwitzin vapautusfilmikin oli kuvattu kesällä, vaikka oli helmikuu...
Vesa-Ilkka Laurio: Aloittajan Babi Jar -videossa on ainakin 6 feikkikuvaa (fotomontaaseja ja maalattuja kuvia, ks. Udo Walendy: Forged War Crimes malign the German Nation). Vaikka otsikon ”Babi Jar Holocaust” mukaan video liittyy Babi Jariin, vain yksi kuva on Babi Jarin rotkosta; sekään ei kerro mitään. Babi Jarissa sanotaan olleen joukkomurha 29.9.-30.9.1941 ja ruumiiden ylöskaivaminen ja polttaminen vuoden 1943 elo-syyskuussa, mutta Aloittajan video esittää ”Babi Jar -kuvia”, jotka on päivätty 17.7.41 ja 13.7.42. Saksan haltuun Kiova, jossa Babi Jar sijaitsee, tuli vasta 19.9.1941. Yhdessä kuvassa maataan maassa ja näytellään kuollutta tuntemattomassa paikassa. Yhdysvaltain holokaustimuseo USHMM kertoo kuvasta, jossa kaivannossa on ihmisiä ja reunalla polvillaan kolme henkilöä ammuttavina, että siinä tuntematon yksikkö ampuu neuvostoliittolaisia siviilejä (siis nähtävästi partisaaneja), ja paikka on Kraigonev Venäjällä, ei Babi Jar. Alastomia naisia jonossa esittävä kuva on ”Schöne Zeiten”-kirjan (toim. Klee, Dressen, Riess) mukaan Misoczin ghetosta, ”Der gelbe Stern”-kirjan (tek. Schoenberner) mukaan Treblinkasta. Kuvasta on ainakin kolme versiota, ja ainakin osa niistä on maalauksia. Selin seisomassa olevat naiset kahdessa kuvassa ovat kuulemma Liepajasta (Der gelbe Stern ja Schöne Zeiten), mutta Walendy on osoittanut nämä kuvat piirroksiksi (Historische Tatsachen nro 64).
Kuvilla pyritään paitsi huijaamaan myös vetoamaan tunteisiin, ja se on hyvin alhaista. Tunteisiin pyritään vetoamaan myös videon musiikilla. On alhaista tehtailla ja esittää tällaista huijausmateriaalia, koska ilmakuvat osoittavat, ettei Babi Jarissa tapahtunut mitään joukkomurhia, joukkohautauksia, joukkoylöskaivamisia eikä joukkopolttamisia. Babi Jarin joukkomurha on huijaus. Juutalaispartisaaneja ja partisaanien tukijoita Kiovassa tuolloin varmaan laillisesti teloitettiin, koska juutalaispartisaanit olivat räjäyttäneet saksalaisten Kiovan päämajan (hotellin) ja aiheuttaneet radio-ohjatuilla räjäytyksillään satojen saksalaisten sotilaiden kuoleman, mutta teloitusten paikka on tuntematon.
Aloittaja: Tai Liepājan joukkomurhat. Nämä ovat historiallisia faktoja, joita holocaustin kieltäjät eivät voi sivuuttaa. Heidän valehtelullaankin pitäisi sentään jotkut rajat olla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liep%C4%81jan_joukkomurhat
R. Susi: Hieman tarinaa noista joukkohaudoista idässä.
http://vilaurio.blogspot.com/2010/03/pappi-desbois-valheellisen.html
R. Susi: Nuo sinun sivustosi ovat r-o-s-k-a-a.
Vesa-Ilkka Laurio: Liepajan (ja Latvian) osalta seuraava yksityiskohta (en käy laajempaan selvittelyyn):
Kirjassaan ”Die Truppe des Weltanschauungskrieges” Krausnick ja Wilhelm esittävät lainauksen SS-Sturnbannführer Langen (EK 2:n komentajan) ”fragmentaarisena säilyneestä raportista” tammikuulta 1942.
Lange kirjoittaa Latviassa olleen saksalaisten joukkojen saapuessa noin 70 000 juutalaista. Heitä oli kuitenkin kuulemma ollut Latviassa paljon enemmän, mutta suuri osa oli paennut bolshevistien mukana. Lange kirjoittaa sitten, että Einsatzkommando 2:n päämääränä oli toteuttaa juutalaisongelman radikaali ratkaisu teloittamalla kaikki juutalaiset (tämä kohta ainakin on siis väärennös, koska se oli vastoin Saksan juutalaispolitiikkaa). Lokakuun alussa 1941 juutalaisia oli Langen mukaan teloitettu 30 000. Lokakuun loppuun mennessä Latvian maaseutu oli puhdistettu juutalaisista. Työhön tarvittavat juutalaiset sijoitettiin Riian, Väinänlinnan (Daugavpils, Dünaburg) ja Liepajan ghettoihin.
Lange jatkaa, että marraskuun alussa 1941 Riian ghetossa oli enää vain noin 30 000, Liepajan ghetossa noin 4 300 ja Väinänlinnan ghetossa noin 7 000 juutalaista, yhteensä siis 41 300 juutalaista.
Langen mukaan tuohon aikaan teloitettiin 400-500 juutalaista erilaisten rikkomusten vuoksi, samoin alettiin teloittaa tarpeettomiksi käyneitä juutalaisia. Marraskuun 9. päivänä Väinänlinnan ghetossa teloitettiin 11 034 (Krausnickin kirjan mukaan tulee olla 1 134) juutalaista, joulukuun alussa Riiassa 27 800 juutalaista ja joulukuun puolivälissä Liepajassa 2 350 juutalaista.
Jäljelle jäi Langen mukaan Riian ghettoon 2 500 juutalaista, Väinänlinnan ghettoon 950 juutalaista ja Liepajan ghettoon 300 juutalaista, yhteensä 3 750 juutalaista.
15.10.1941 laaditussa toisessa Stahleckerin raportissa mainitaan Latviassa teloitettujen juutalaisten määräksi tuolloin 30 025.
Stahleckerin raporttiin liittyvässä ruumisarkkukuvin koristellussa kartassa on Latviassa teloitettujen juutalaisten kohdalla lukumäärä 35 238, joten kartta on luultavasti peräisin lokakuulta tai marraskuulta 1941. Krausnickin mukaan kartan lukumäärä ei ole täsmällinen, sillä osa kuuluu Liettuan lukuun ja osa puuttuu.
Latviassa oli v. 1940 juutalaisia n. 84 130 (vuoden 1935 väestönlaskenta 93 479 – 10 % maastamuuton ja alhaisen syntyvyyden vuoksi). Neuvostoliittolaiset evakuoivat heistä tuossa Lehtipuulle antamassani vastauksessa esiin tuomani 32 000, jolloin jäljellä Latviassa oli saksalaisten tullessa 52 130 juutalaista. Jos näistä oli Latviassa elossa 3 750, niin mitä tapahtui lopulle 48 380:lle? Teloitettuja oli lokakuun alkuun mennessä 30 000, sitten teloitettiin Väinänlinnan ghetossa 1 134, Riiassa 27 800 ja Liepajassa 2 350 juutalaista. Yhteensä teloitettuja oli siis 61 284. Teloitettuja oli siis enemmän kuin juutalaisia oli olemassa. Holokaustiluvut ovat vailla pohjaa.
Jos vedetään maittain teloitetut yhteen (olen koonnut eri lähteistä), niin Liettuassa oli teloitettuja korkeintaan 7 065 tai 17 655, Latviassa korkeintaan 48 380, Virossa 600 ja Valko-Venäjällä 41 828, yhteensä korkeintaan 97 873 tai 108 463.
Koska Krausnick ja Wilhelm toteavat, että Einsatz-joukko A:n ulkopuolella muut saksalaiset joukot, esim. Wehrmacht ja SS, teloittivat vähintään 100 000 juutalaista Einsatz-joukko A:n alueella, niin itse Einsatz-joukko A:n osalle ei jäänyt yhtään juutalaista. Ei siis ollut Einsatz-joukoille annettua ”Führerin käskyä”. Päinvastoin, Einsatz-joukko A säilytti hengissä Liettuassa 34 500 tai 50 000 juutalaista, Latviassa 3 750 juutalaista, Virossa 2 272 juutalaista ja Valko-Venäjällä 130 172 juutalaista, yhteensä 170 694 tai 186 194 juutalaista.
Ja mitä Wehrmacht jne. teloitti, ne olivat laillisia partisaanien tai heidän avustajiensa, sabotoijien, salamurhaajien jne. teloituksia, joita ei saa kutsua ”holokaustiksi”.
Suurimman osan "holokaustiuhreista" saksalaiset kuitenkin siirsivät työvoimaksi sinne, missä kulloinkin tarvittiin. Saksan johto ei surmannut yhtäkään juutalaista missään "holokaustissa".
Aloittaja: Einsatzgruppen tuomiolla Nurnbergissä.
http://www.youtube.com/watch?v=3E5QWY6hQUY&feature=related
R. Susi: Hei eikös nuo sanoneet, että nicht schuldig? (= ”syytön”, VL) No anyway, esim. Ohlendorff oli kidutettu ja uhkailtu Nürnbergin todistukseensa. Lienee luvattu lievä tuomio. Koko partisaanisodan johtajahan (Bach Zelewski) sai vasta 1961 vuoden tuomion. Kun Ohlendorff joutui tuomiolle, hän perui ensinnäkin 90 000 luvun ja muutenkin vakuutti syyttömyyttään. Hän yritti selviytyä todellakin kaikesta muusta jutustaan huolimatta olemalla kiistämättä Hitlerin muka antamaa tuhokäskyä. Koetti siis tutulla niin tutulla periaatteella selvitä vakuuttamalla tehneensä oikein (hän sanoi välillä, että oli käsky, ja välillä, että vain turvallisuus piti taata joukoille. Hän syyllisti kuolleita ja muita ja itseään varjeli). Mikäli siis pöytäkirjaa ei ollut peukaloitu, kuten niin usein noissa jutuissa todistetusti on tehty. Joskus oli syytettävä kaveria. Esim. jonkun ison kihon liriin laittaja saattoi päästä täysin ilman mitään, vaikka oli syyllistänyt itsensä johonkin aivan naurettavaan juttuun (esim. kaasuhanan vääntäjäksi).
Lähinnä filmisi kostui syyttäjän selvityksistä. heh. Niitä olisi voitu raapustella itsekin, mutta amerikkalaisetkin nauttivat vankiensa kiduttamisesta tai he juuri muiden sionistiporukoiden ohella.
Aloittaja: Nämäkin kuvat ovat tottakai väärennöksiä näiden holocaustin kieltäjien mielestä. Käsittämätöntä.
http://www.youtube.com/watch?v=Pur9Bmj8k9M
Espoo Calls: Nuo kuvat ovat todella ikäviä, mutta todistusaineistoa niistä on silti vaikea saada. Esim. Liittoutuneet pommittivat ensimmäisinä sodassa muistaakseni Dresdeniä, jossa kuoli 200 000 siviiliä. Ruumiit kerättiin yhteen, ja aika helppo noita on lavastaa natsiunivormu päälle ja viereen seisomaan. Tämä ei olisi sodan olosuhteissa mitenkään poikkeuksellista propagandaa.
Ongelma näissä juutalaisten murhissa on todistusaineiston puute sekä aiheen objektiivisen tutkinnan puute.
Tuossa videossa näytetään ensimmäiseksi todennäköisesti rintamakarkurien teloituksia (Suomikin teki niitä), ja sen jälkeen leikataan kuvaan, jossa Saksan armeijan sotilas hätistelee lapsia kadulla (annetaan mielikuva että lapset ovat menossa teloitukseen).
Eli todistusarvo on lähinnä propagandavideon luokkaa.
Ja en siis ole mikään natsi, vaan haen absoluuttista totuutta. Ilman kiihkoa.
Ja täytyy muistaa että USA ja sen vallassa olevat sionistit tappoivat Japanissa muutamassa sekunnissa silmääkään räpäyttämättä noin 500 000 NAISTA JA LASTA !!!
Ja nämä olivat täysin turhia siviiliuhreja. Joten jos joku valtio pystyy tekemään tuollaista, niin kyseenalaistaisin aika rankalla kädellä kaiken kiistanalaisen tiedon, mitä sieltä suunnasta tulee.
Ja katso USA:n (sionistienpankkiirien, jotka lainoittavat sota käyviä valtioita = USA:ta) toimintaa nykypäivänä:
Ovat ryöstöretkellä kaiken maailman edessä Lähi-Idässä, Etelä-Amerikassa, harjoittavat suoraa kiristystoimintaa monia valtioita kohtaan ym...
Vaikea on lähteä puolustamaan tuollaista maata...
R. Susi: Siinähän oli tuo feikkikuva mukana.
Sinänsä ei partisaanien ampumisessa ole mitään laitonta, joten osa voisi olla aitojakin. Silti, tuntien tekijän taipumuksen petollisuuteen ja valehtelusta nauttimisen, filmien hankkijat ja lataajat saattavat olla valinneet mieluummin feikkejä kuin aitoja kuvia.
Nimetön keskustelija: R. Susi, uskotko tosissasi että minkään laajuista pogromia ei Saksassa ollut.
Väitteesi on uskomaton.
Pogromi oli hyvin tarkoitushakuinen ja se todellakin tapahtui.
R. Susi: Tietenkin tiedän, että juutalaisia siirrettiin itään ja vankileireille töihin. 400 000 - 1000 000 kuoli nälkään ja tauteihin. Mutta ketään ei haluttu tappaa. Heidät halusi tappaa he, jotka laittoivat Euroopan nälkäsaartoon. Churchill uhosi suoraan haluavansa näännyttää koko Euroopan nälkään ja sytyttää sen tuleen. Sitten sen voisi alistaa katsos idän ja lännen barbaareille.
Vesa-Ilkka Laurio: Aloittajalla taitaa olla jonkinlainen taustajoukko niskansa takana materiaalia tarjoamassa.
Tuossa kuvakavalkadissa oli ainakin 7 feikkikuvaa, joista kuusi on maalausta tai piirrosta (Udo Walendy: Forged War Crimes malign the German Nation; Historische Tatsachen 63 ja 64). Alussa olevien ampumakuvien mukaisia tapahtumia kyllä tapahtui paljon, koska NL:ssa Saksa kohtasi villin ja laittoman partisaanisodan, jossa partisaanit kehuivat tappaneensa puoli miljoonaa saksalaista sotilasta. Ei kukaan pidä siitä, että joku tulee siviileissä lähelle, ampuu ja juoksee sitten piiloon. Partisaanien teloittaminen oli sodassa täysin laillista, samoin partisaanien avustajien, sabotaasitekojen tekijöiden, salamurhaajien, attentaattoreiden jne. teloittaminen. Ketään ei ammuttu summassa, vaan aina asia tutkittiin ensin. Jokainen valtio on aina toiminut samoin kohdatessaan tuollaisen laittoman partisaanisodan.
Videon neljäs kuva, jossa ammutaan kolmea polvillaan olevaa liettualaista, on maalattu (varjot esim. kulkevat eri suuntiin; Walendy: Historische Tatsachen nro 63).
Viides kuva, jossa vasemmalla oleva mies ampuu kiväärillä ja nainen lapsi sylissä juoksee etualalla, on tunnettu väärennös, jossa kuvaa leikkaamalla (kuva on katkaistu keskeltä poikki) se on saatu aikaan väärä vaikutelma (kuva on sama, josta R. Susi yllä kertoo feikkikuvana). Kiväärillä poskelta tähtäävä sotilas tähtää kauemmas kuin nuo "välissä" olevat nainen ja tyttö, joten sotilas itse asiassa suojelee näitä välissä juoksevia ihmisiä eikä tähtää heihin.
Kirjasessa "Auschwitz, Fakten versus Fiktion", sivulla 39, kerrotaan tästä kuvasta. Kuvan kokonaisuudessaan (leikkaamattomana) löysi prof. Faurisson v. 1978 kirjasta "Heinrich Himmler, Geheimreden 1933 bis 1945 und andere Ansprachen" (Berlin 1974). Faurisson toteaa, että kuvassa sotilas suojelee noita naista ja lasta. Nainen rientää lapsen kanssa syvennykseen turvaan, jossa on jo 5 miestä. Sotilas tähtää kauemmas niihin, jotka näitä uhkaavat. Faurisson toteaa, että leikkaamalla kuvaa on saatu aikaan päinvastainen vaikutelma. Kuva muuten löytyy Aloittajan yllä antamasta linkistä Wikipedian "Einsatzgruppen"-artikkeliin (oik. reunassa ylhäällä).
Holokaustitahot ovat, kuten nyt Aloittaja, levittäneet innokkaasti tätä leikattua huijauskuvaa. Goldhagen on käyttänyt sitä kirjassaan „Hitlers willige Vollstrecker“ (s. 476), ja hän kirjoittaa: "Während des Massakers an den Juden von Iwangorod in der Ukraine im Jahr 1942 zielt ein deutscher Soldat vor der Kamera auf eine jüdische Mutter und Kind" (”Juutalaisten joukkoteloituksessa Ukrainassa Ivangorodissa vuonna 1942 saksalainen sotilas tähtää kameran edessä juutalaiseen äitiin ja lapseen”).
Robert Neumann on käyttänyt leikattua kuvaa filmissä "The Third Reich", ja hän kertoo kuvan esittävän tshekkien ampumista Lidicessä.
Der Spiegel -lehti (6/1979) on käyttänyt leikattua kuvaa kuvaamaan "mustalaisten joukkomurhaa." Berliner Morgenpost on esittänyt naisen puolanjuutalaiseksi, ja France Soir kertoo kuvassa olevan näkymä Ravensbrückin leiristä.
Kuva, jossa neljä naista ja tyttö seisovat rinnakkain, on selvä piirros. Walendy osoittaa tämän selvästi em. kirjassaan (s. 26-27), jossa hän asettaa rinnakkain kuvan kaksi eri versiota. Näissä kahdessa kuvassa kaikilla henkilöillä on erilainen vaatetus, ja muutenkin kuvissa on eroavaisuuksia.
Kuvat, joissa on rotkon reunalla selin n. kymmenen naista, ovat samat kuin yllä Aloittajan Babi Jar –videossa, samoin kuva, jossa on alastomia naisia jonossa, ja kuva, jossa on maassa makuulla alastomia naisia. Kaikki maalattuja kuvia siis.
Tämä, että Aloittaja tuo esiin tunteisiin vetoavaa materiaalia valheellisten väitteidensä tueksi, on alhaista. Itse asiassa se on tunnustus, ettei hänellä ole holokaustiväitteilleen todellisia perusteita. Yhtä alhaista on esittää huijauskuvia.
Aloittaja: Sinä siis tosissasi väität, että kaikki ne ihmiset, jotka pelastautuivat natsien keskitysleireiltä, valehtelevat, kun kertovat joukkomurhista ja kaasukammioista? Uskomatonta valehtelua ovat pystyneet pitämään yllä, kun eri leirien ihmiset kertovat aukottomasti saman asian. Itse levität valheellista propagandaa. Esität, että minun pitäisi todistaa holocaust. Minulle riittää, mitä nämä selvinneet ovat kertoneet. He eivät selviytymistään valehtelisi ja sitä, mitä näkivät ja kokivat leireillä.
R. Susi: Sinä siis väität olevasi arvostelukyvytön? En oikein usko sitä. Olet outo tapaus. Kuinka voit uskoa Neuvostoliiton silminnäkijöihin? Joidenkin henkilöiden henkilöllisyys on paljastunut lännessäkin aivan tekaistuiksi. Kaikki tunnettujen oikeusprosessien todistajat ovat selvästi valheellisia myös lännessä, ja näistä näytösoikeudenkäynneistä on kirjoitettu monta kirjaa. Esim. Auschwitz-prosessit 60-luvulla ovat oikeuden irvikuvia.
Vesa-Ilkka Laurio: Vastaus Aloittajalle. Luotat silminnäkijätodistuksiin ja ehkä sodanjälkeisiin "tunnustuksiin", ja se selittää osaksi eksymisesi. Tuollaiset ovat useastakin syystä äärimmäisen epäluotettavia todisteita (silminnäkijätodistukset voivat olla huhuja, kostoa, väärintulkintaa, ilkeämielisyyttä, julkisuushakuisuutta, maksettuja todistuksia jne.), ja esimerkiksi oikeudenkäynneissä silminnäkijätodistuksilla ei ole mitään todistusarvoa, ellei niillä ole tukenaan aitoa dokumentaarista (asiakirjoja) tai konkreettista rikosteknistä todistusaineistoa.
Ainoastaan rikosteknisillä todisteilla (kaasukammiot, ruumiit, ruumiinavauskertomukset, joukkohaudat jne.) ja aidoilla dokumenteilla on itsenäinen todistusarvo, ja silminnäkijätodistukset ovat vain niitä vahvistava lisätodiste.
Koko holokaustitarina lepää noiden silminnäkijätodistusten varassa, ja sellainen pohja on täysin pitämätön.
Koskaan ei ole todisteiden kera tuotu esiin yhtäkään juutalaista, joka olisi kuollut "holokaustissa". Uhrit puuttuvat!
Koskaan ei ole myöskään todistein esitetty asetta, kaasukammiota. Ase puuttuu!
Ei ole myöskään olemassa "holokaustista" käskyä, suunnitelmaa, organisaatiota, budjettia eikä kontrollielintä.
Ei myöskään yhtäkään vahvistettua tunnustusta.
Ei ole holokaustia.
Espoo Calls: Tuo WW2 tapahtumat ovat suurimpia huijauksia mitä maailmassa on nähty. Jos maailmassa oli 15 miljoonaa juutalaista ennen WW2, ja WW2 jälkeen suunnilleen yhtä paljon (juutalaisen almanakan mukaan), ei väitetty 6 miljoonaa voi pitää paikkaansa.
Mitä juutalaiset sitten hyötyivät tästä "holocaustista" ?
- Saivat arvostelusuojan, jollaista millään kansalla ei ole ennen ollut historiassa. Kukaan ei julkea julkisesti arvostella juutalaisia, koska saat heti leiman otsaan.
- Pääsivät tämän ansiosta hääräämään USA:n päättävissä elimissä ja ottivat haltuun käytännössä koko Jenkkilän (mm. AIPAC Washingtonin vahvin lobbaaja, vieraan maan kansalaiset lobbaavat Jenkeissä ?!?!)
- Juutalaiset ovat vyöryttäneet koronkiskontaan perustuvan rahanlainausjärjestelmänsä kaikkiin länsimaihin (kohta myös Puolaan, koska "vaihtoivat" vastaan hangoittelevan presidentin ja keskuspankkiirin)
- Nimenomaan sionistijuutalaiset omistavat USA:n mediatalot, Hollywoodin, FED:in eli keskuspankin, armeijan, Presidentin kanslian kaikki tärkeimmät paikat = veto-oikeus ym...)
Katso tästä linkit, jotka pitäisi opettaa kouluissa. Miksi ei opeteta ?
"Koska voittajat kirjoittavat historian" – Roosevelt
WW2 historia niin kuin se on OIKEASTI (päivitys: tässä olleet kolme videota poistuneet YouTubesta).
[- -]
Voittajat kirjoittavat historian...
Nimetön keskustelija: Kyllä se kaikkialla Euroopassa oli niin päin, että juutalaiset tappoivat kristittyjä eurooppalaisia minkä pystyivät. Esimerkiksi Virossa tämä juutalainen tappoi satoja virolaisia, Edel Jakobson. Liekö sukua Maxille?
http://en.wikipedia.org/wiki/Idel_Jakobson
Nimimerkki ”Mielenkiintoinen keskustelu”: Miettikää nyt järjellä ihmiset.
Jos 6 miljoonaa juutalaista kaasutetaan muutamassa vuodessa, tarkoitta se matemaattisesti tätä:
n. 8 300 ihmistä pitää kaasuttaa JOKA PÄIVÄ, jotta tämä tavoite saavutetaan. Hei haloo!
Itse epäilen, että Saksan kansa on se suurin kärsijä tässä, ovat joutuneet kantamaan valtavan taakan sodasta, ja epäilen että aika turhaan.
Aloittaja: No Laurio pitää tätäkin Himmlerin puhetta väärennöksenä. Puheessaan Himmler tuo selvästi esiin juutalaisten tuhoamisen 1943. Ja tuo silminnäkijät. Laurion mielestä kaikki juutalaiset, jotka selvisivät, ovat kieroilijoita, valehtelijoita, juonittelijoita, joka ikinen keskitysleireiltä selvinnyt. Uskomatonta sokeutta ja tyhmyyttä. Himmlerin puhe on selkein todiste juutalaisten tuhoamisesta.
(päivitys: Aloittajan video poistunut YouTubesta).
Vesa-Ilkka Laurio: Tuon Himmlerin nauhan aitoutta ei ole todistettu, eikä Himmler olisi salaiseksi sanottua puhetta antanut nauhoittaa. Asialla ovat väärentäjät, koska juutalaisten tuhoaminen olisi ollut vastoin saksalaisten juutalaispolitiikkaa (emigraatio ja evakuointi), josta on tukuittain todisteita (ks. kirjoitukseni "Lopullinen ratkaisu"). Ei tule irrottaa asioita yhteyksistään. Itse Himmlerin puheesta olen kirjoittanut aiemmin Opetushallituksen (OPH:n) kirjan ”Kertokaa siitä lapsillenne” arvostelussani (osa 5). Lainaan tekstin tähän:
OPH:n kirja sanoo (s. 87-88):
”Juutalaisten joukkotuhon hallinnollisessa toteuttamisvastuussa oli SS, jota johti kansanmurhan ’arkkitehti’ Heinrich Himmler. Lokakuussa 1943 Himmler puhui ’juutalaisen kansan tuhoamisesta’ ja kehui järjestön ja miehistön hyvää moraalia tehtävänsä suorittamisessa: ’Meillä oli moraalinen oikeus, meillä oli velvollisuus omaa kansaamme kohtaan tappaa tämä kansa, joka halusi tappaa meidät (…) Me olemme täyttäneet tämän erittäin vaikean velvollisuutemme rakkaudesta omaa kansaamme kohtaan. Ja se ei ole vahingoittanut meitä sisäisesti, sieluamme, luonnettamme.’ Murhaajat olivat kaikista vaikeuksista huolimatta pysyneet ’kunniallisina’.”
Opetushallitus kutsuu Saksan silloisia vallanpitäjiä murhaajiksi.
Kyseessä on Reichsführer-SS Himmlerin puhe, jonka hän piti Posenin (Poznanin) kenraalitapaamisessa 4.10.1943. Kyseessä ei ole julkiselle yleisölle pidetty puhe, ja puhe pidettiin keskellä sotaa.
Holokaustitahot riekkuvat tuollaisilla yhteydestään irrotetuilla ja tahallaan väärin ymmärretyillä puheenpätkillä hyvin mielellään, koska todellisia todisteita ”holokaustista” heillä ei ole.
Himmlerin puheen kohta on asetettava kontekstiinsa. Siksi esitän ko. juutalaisia koskevan kohdan laajemmin ja muutenkin puutun tähän asiaan tavallista laajemmin. Sinänsä tämä juutalaisasia on vain vähäinen murunen Himmlerin laajassa puheessa; puheessa on 62 sivua ja juutalaisasiaa käsitellään vain parin sivun verran. Puhe löytyy esimerkiksi:
http://www.nationalsozialismus.de/dokumente/texte/heinrich-himmler-posener-rede-vom-04-10-1943-volltext.html
Judenevakuierung
Ich will hier vor Ihnen in aller Offenheit, auch ein ganz schweres Kapitel erwähnen. – - Ich meine jetzt die Judenevakuierung, die Ausrottung des jüdischen Volkes. Es gehört zu den Dingen, die man leicht ausspricht. – “Das jüdische Volk wird ausgerottet”, sagt ein jeder Parteigenosse, “ganz klar steht in unserem Programm, Auschaltung der Juden, Ausrottung, machen wir.” Und dann kommen sie alle an, die braven 80 Millionen Deutschen, und jeder hat seinen anständigen Juden. Es ist ja klar, die anderen sind Schweine, aber dieser eine ist ein prima Jude. Von allen, die so reden, hat keiner zugesehen, keiner hat es durchgestanden. Von Euch werden die meisten wissen, was es heisst, wenn 100 Leichen beisammen liegen, wenn 500 daliegen oder wenn 1000 daliegen. Dies durchgehalten zu haben, und dabei – abgesehen von Ausnahmen menschlicher Schwächen – anständig geblieben zu sein, das hat uns hart gemacht. Dies ist ein niemals geschriebenes und niemals zu schreibendes Ruhmesblatt unserer Geschichte, denn wir wissen, wie schwer wir uns täten, wenn wir heute noch in jeder Stadt – bei den Bombenangriffen, bei den Lasten und bei den Entbehrungen des Krieges – noch die Juden als Geheimsaboteure, Agitatoren und Hetzer hätten. Wir würden wahrscheinlich jetzt in das Stadium des Jahres 1916/17 gekommen sein, wenn die Juden noch im deutschen Volkskörper sässen.
Die Reichtümer, die sie hatten, haben wir ihnen abgenommen. Ich habe ein strikten Befehl gegeben, den SS-Obergruppenführer Pohl durchgeführt hat, dass diese Reichtümer selbstverständlich restlos an das Reich abgeführt wurden. Wir haben uns nichts davon genommen. Einzelne, die sich verfehlt haben, werden gemäss einem von mir zu Anfang gegebenen Befehl bestraft, der androhte: Wer sich auch nur eine Mark davon nimmt, der ist des Todes. Eine Anzahl SS-Männer – es sind nicht sehr viele – haben sich dagegen verfehlt und sie werden des Todes sein, gnadelos. Wir hatten das moralische Recht, wir hatten die Pflicht gegenüber unserem Volk, dieses Volk, das uns umbringen wollte, umzubringen. Wir haben aber nicht das Recht, uns auch nur mit einem Pelz, mit einem Uhr, mit einer Mark oder mit einer Zigarette oder mit sonst etwas zu bereichern. Wir wollen nicht am Schluss, weil wir einen Bazillus ausrotteten, an dem Bazillus krank werden und sterben. Ich werde niemals zusehen, dass hier auch nur eine kleine Fäulnisstelle entsteht oder sich festsetzt. Wo sie sich bilden sollte, werden wir sie gemeinsam ausbrennen. Insgesamt aber können wir sagen, dass wir diese schwerste Aufgabe in Liebe zu unserem Volk erfüllt haben. Und wir haben keinen Schaden in unserem Inneren, in unserer Seele, in unserem Charakter daran genommen.
Suomeksi:
”Juutalaisten evakuointi
”Tahdon tässä teidän edessänne avoimesti mainita erään sangen raskaan asian. – - Tarkoitan juutalaisten evakuointia, juutalaisen kansan pois kitkemistä. Se kuuluu niihin asioihin, jotka on helppo sanoa. – ”Juutalaiskansa kitketään pois”, sanoo jokainen puoluetoveri, ”aivan selvästi ohjelmassamme sanotaan, että me suljemme ulos, kitkemme pois, juutalaiset.” Ja sitten he tulevat kaikki, kiltit 80 miljoonaa saksalaista, ja jokaisella on oma kunnollinen juutalaisensa. Selvähän se, muut ovat sikoja, mutta tämä on ensiluokkainen juutalainen. Yksikään niistä, jotka näin puhuvat, eivät ole olleet näkemässä, eivät kokemassa. Useimmat teistä varmaan tietävät, mitä se on, kun 100 ruumista lojuu vierekkäin, kun niitä on 500, kun niitä on 1000. Me olemme kokeneet tämän, ja se on kovettanut meidät, ja samalla olemme – inhimillisten heikkouksien aiheuttamia poikkeuksia lukuun ottamatta – pysyneet kunniallisesti käyttäytyvinä. Tämä ei ole ollut eikä ole mikään hieno luku historiassamme, sillä me tiedämme, miten vaikeaa meillä olisi, jos meillä yhä olisi jokaisessa kaupungissamme – pommihyökkäysten ohella, sodan vaivojen ja hädän ohella – vielä juutalaiset salaisina sabotoijina, agitaattoreina ja kiihottajina. Olisimme todennäköisesti joutuneet vuosien 1916/1917 tasolle, jos juutalaiset olisivat yhä Saksan kansan keskuudessa.
”Ne rikkaudet, joita heillä oli, olemme ottaneet heiltä pois. Olen antanut tiukan määräyksen, jonka SS-Obergruppenführer (SS-kenraali) Pohl on pannut toimeen ja jossa sanotaan, että nämä rikkaudet kuuluvat luonnollisesti kokonaan valtiolle. Emme ole ottaneet itsellemme niistä mitään. Yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat tätä määräystä vastaan rikkoneet, rangaistaan alussa antamani käskyn mukaisesti, jossa uhataan: joka ottaa niistä markankin, saa kuolemantuomion. Joukko SS-miehiä – heitä ei ole kovin monta – on sitä vastaan rikkonut, ja heille langetaan kuomantuomio armotta. Meillä oli moraalinen oikeus, meillä oli velvollisuus omaa kansaamme kohtaan tuhota tämä kansa, joka tahtoi tuhota meidät. Mutta meillä ei ole oikeutta ottaa omaksemme ainoatakaan turkkia, ainoatakaan kelloa, ainoatakaan markkaa, ainoatakaan savuketta tai mitään muutakaan. Emme halua, kitkettyämme ensin basillin pois, sairastua samaan basilliin ja kuolla. En tule sietämään tässä asiassa pienimmänkään mätäpesäkkeen syntymistä tai juurtumista. Jos sellainen muodostuu, tulemme yhdessä hävittämään sen. Kaiken kaikkiaan voimme kuitenkin sanoa, että olemme täyttäneet tämän hyvin raskaan tehtävän rakkaudesta omaa kansaamme kohtaan. Eikä se ole vahingoittanut sisintämme, sieluamme, luonnettamme.”
Tuo ”raskas tehtävä” ei ole, vaikka OPH:n kirja niin väittää, tappaa juutalaiset vaan – kuten luvun otsikko selvästi kertoo, evakuoida juutalaiset, siis pakkosiirtää heidät pois. Himmler selvästi sanoo siteerauksen alussa, että hän puhuu juutalaisten evakuoinnista eli heidän pois kitkemisestään. Tämä tarkoittaa lopun tekemistä heidän poliittisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta vaikutuksestaan. Se tuhotaan siirtämällä heidät kokonaan pois. Siksi käytetään ilmauksia ”Ausrottung” ja ”umbringen”. Niitä käytetään kuvaannollisessa merkityksessä. Niillä ei tarkoiteta fyysistä tuhoamista vaan poliittisen vaikutusvallan tuhoamista. Fyysinen tappaminen ei olisi ”evakuointia”.
Sanalla ”umbringen” on Hirvensalon Saksa-suomi suursanakirjan mukaan merkitykset ”surmata”, ”tappaa”, ja Hermann Paulin ”Deutsches Wörterbuchin” mukaan lisäksi merkitys ”zugrunde richten”, siis ”tuhota”, ”hävittää”. Missä merkityksessä Himmler sanaa ”umbringen” käyttää, sen Himmler itse tekstissään selkeästi ilmoittaa: ”umbringen” tarkoittaa juutalaisten evakuointia + heidän rikkauksiensa ottamista heiltä pois. Kun juutalaiset on pakkosiirretty muualle ja heiltä on otettu pois heidän rikkautensa, heidät on ”tuhottu”, ”tapettu” jne. (kuvaannollisesti), sillä silloin heiltä on otettu pois heidän vaikutusvaltansa ja mahdollisuutensa tuhota enää saksalaisten ja eurooppalaisten elämää.
On pidettävä mielessä, että juutalaiset olivat raha- ja pankkijärjestelmällään ja sen mahdollistamilla vehkeilyillään tuhonneet kokonaan Saksan talouden, ja Hitlerin tullessa valtaan Saksa oli liki suoritustilassa. Juutalaiset olivat keinottelullaan vieneet saksalaisten säästöiltä kaiken arvon. He olivat siis pankkivehkeilyillään siirtäneet saksalaisten omaisuuden itselleen, ja tämä, että se otettiin heiltä nyt pois, oli saksalaisten mielestä vain omaisuuden palauttamista sen oikeille omistajille. Lisäksi saksalaiset olivat täysin selvillä siitä, että juutalaiset (lähinnä sionistit) olivat sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan takana.
Himmler ei milloinkaan halunnut mitään juutalaisten fyysistä tuhoamista, eivätkä kansallissosialistit olleet mitään murhaajia (heillä ei ollut tuhoamisohjelmaa). He olivat vain saaneet tarpeekseen siitä, että juutalaiset pankkimafiallaan ja poliittisella juonittelullaan olivat tuhonneet saksalaisten elämän ja talouden. Siksi heidät päätettiin yksinkertaisesti siirtää muualle poliisitoimena, koska heitä pidettiin rikollisina.
Himmlerin suhtautuminen fyysiseen tuhoamiseen käy ilmi seuraavasta: Eräässä dokumentissa (Himmlerin muistio Hitlerille 25.5.1940; julkaistu VfZ 5 [1957], s. 194) Himmler selväsanaisesti hylkäsi ”minkään kansan fyysisen tuhoamisen epäsaksalaisena ja mahdottomana” (aus innerer Überzeugung als ungermanisch und unmöglich). Hitler piti tätä lausuntoa ”erittäin hyvänä ja oikeana” (Hitlerin lausunnon Himmler oli merkinnyt omiin muistiinpanoihinsa 28.5.1940).
http://www.ns-archiv.de/krieg/untermenschen/himmler-fremdvolk.php
Himmlerin mukaan siis jonkin kansan fyysinen tuhoaminen olisi täysin saksalaisuuden vastaista, eikä sellaisiin toimiin voitu ryhtyä.
Toinen esimerkki Himmlerin suhtautumisesta juutalaisten fyysiseen tuhoamiseen. Nürnbergin oikeudenkäynnissä Führerin kanslerinviraston päällikkö Hans Lammers kertoi (IMT, Vol. XI, s. 61-63), että kuultuaan Heydrichin saaneen Göringiltä tehtäväksi ratkaista juutalaiskysymys hän otti yhteyttä Himmleriin ja kysyi, mitä oikein tarkoitti juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu. Himmler oli vastannut, että se tarkoitti sitä, että juutalaiset on evakuoitava pois Saksasta. Myöhemmin Hitler itse vahvisti hänelle tämän selityksen. Kuultuaan huhuja juutalaisten tappamisista Lammers jälleen kääntyi Himmlerin puoleen, joka kielsi, että juutalaisia voitaisiin tappaa laillisesti. Heidät yksinkertaisesti evakuoitiin itään. Himmler kertoi myös, että hänen oli ollut pakko tukahduttaa väkivaltaisuuksia. Keskustellessaan Hitlerin kanssa Lammers kertoo saaneensa kuulla, että Hitler päättää myöhemmin, minne juutalaiset menevät. Vasta Nürnbergissä Lammers siis kuuli mistään ”juutalaisten joukkotuhosta”.
Kolmas esimerkki. Saksan ulkoministeriö toteaa 21.8.1942:
”Nykyinen sota antaa Saksalle mahdollisuuden ja myös velvollisuuden ratkaista juutalaisongelma Euroopassa – - Toimintapolitiikka, joka edistää juutalaisten evakuointia (Euroopasta) läheisessä yhteistyössä Reichsführer SS:n (Himmlerin) johtamien toimielinten kanssa, on yhä voimassa – - Se juutalaisten määrä, joka tällä tavalla on siirretty itään, ei ole vielä ollut riittävä tyydyttämään työvoiman tarvetta siellä.”
Ministeriö lainaa sitten ulkoministeri Ribbentropia:
”Sodan päätyttyä kaikkien juutalaisten tulee lähteä Euroopasta. Tämä on Führerin muuttumaton päätös ja ainoa keino ratkaista tämä ongelma, koska vain maailmanlaajaa ja kattavaa ratkaisua voidaan käyttää ja yksittäiset toimenpiteet eivät juurikaan hyödytä.”
Sitten ministeriö jatkaa:
”Kuljetukset (itään) ovat yksi askel eteenpäin matkalla kohti lopullista ratkaisua – - Kuljetus Puolan kuvernementtiin on väliaikainen ratkaisu. Juutalaiset tullaan siirtämään kauemmaksi vallatuille itäisille alueille niin pian kuin asia tulee teknisesti mahdolliseksi” (Nürnberg-dokumentti 2486-J).
”Lopullinen ratkaisu” tarkoitti juutalaisten siirtämistä itään, ei heidän fyysistä tuhoamistaan.
Neljäs esimerkki. Krakovassa 18.11.1943 – 45 päivää Posen-puheen jälkeen – pitämässään puheessa Himmler puhui...
”...suunnattomista juutalaismääristä, jotka ovat nyt muuttaneet pois maasta tai joita nyt viedään itään.”
Himmler, jota Suomen Opetushallitus rienaa ”kansanmurhan arkkitehdiksi”, harjoitti juutalaisten evakuointia itään, ei heidän tappamistaan.
Himmler kuitenkin puhuu fyysisestä tappamisesta! Tapettavina ovat Himmlerin omat SS-miehet, jotka varastivat itselleen juutalaisten omaisuutta! Heille langetettiin kuolemantuomiot.
Yllä luvussa 6 on jo käsitelty sanojen ”ausrotten” ja ”vernichten” käyttöä kansallissosialistisen Saksan retoriikassa. Siellä osoitettiin, että tällaisia sanoja käytettiin kuvaannollisessa merkityksessä eivätkä ne viitanneet fyysiseen tuhoamiseen.
Posenin puheessaan Himmler samaistaa käsitteet “Judenevakuierung” ja “Ausrottung”, ja tämänhän pitäisi olla selvää. Saksalaisten pyrkimyksenä oli juuria juutalaiset kokonaan pois Euroopasta evakuoinnin (aiemmin emigraation) muodossa!
Kieroonkääntäjät ovat tässä pyrkineet sotkemaan asioita niin, että “Ausrottung” tarkoittaisi fyysistä “tuhoamista”, koska tammikuussa 1937 pitämässään puheessa Himmler oli käyttänyt sanaa tässä merkityksessä (“Rooman keisarit, jotka tuhosivat ensimmäisiä kristittyjä”). Koska siis aiemmin on esiintynyt tällainen merkitys, sen täytyy olla aina muulloinkin! Kuitenkin sanoilla on useita merkityksiä asiayhteydestä riippuen myös suomen kielessä. Sitä paitsi tässä kohdassa selvästi ilmoitetaan merkitys: evakuointi. Esimerkiksi Hitler käyttää sanaa “Ausrottung” usein puheissaan tarkoittaessaan evakuoinnin muodossa tapahtuvaa poliittista poiskitkentää.
Germar Rudolf ja Carlo Mattogno toteavat kirjassaan “Auschwitz Lies” (s. 262), ettei Himmlerin puheen kohta, jossa puhutaan sadan, viidensadan tai tuhannen ruumiin näkemisestä, sovi lukumäärien puolesta tuhoamisohjemaan, jossa väitteiden mukaan tuhottiin tuhansia joka päivä. Himmlerin luvut sopivat pikemmin Varsovan gheton kapinan tukahduttamiseen, jossa kuoli 7 500 juutalaista keväällä 1943. Virallinen ohjelma gheton juutalaisten suhteen oli se, että heidät evakuoidaan itään.
Germar Rudolf esittää kuitenkin (kirjassa “Lectures on the Holocaust”, s. 342-344), että tässä puheen kohdassa Himmler todennäköisesti tarkoittaa niitä saksalaisia, jotka eivät ymmärtäneet juutalaisiin kohdistuvia kovia toimia, koska eivät olleet koskaan nähneet satoja tai tuhansia ruumiita. Tällöin ei kuitenkaan voida tarkoittaa juutalaisia ruumiita, sillä vielä vähemmän he silloin ymmärtäisivät kovat toimet. Himmlerin yleisö oli upseereita, ja he ymmärsivät juutalaisiin kohdistuvat kovat toimet, koska olivat nähneet paljon ruumiita. Taaskaan ei voida tarkoittaa juutalaisia ruumiita. Tarkoitettiin saksalaisia ruumiita.
Kovat toimet on siis ymmärrettävä ansaittuna rangaistuksena, poliisitoimenpiteenä. Hitler ja Saksa tiesivät, että juutalaiset olivat syypäitä sotaan (he tarvitsivat maailmansodat sionistisen päämääränsä, Israelin valtion perustamisen, saavuttamiseksi), ja sota synnyttää paljon ruumiita. Hitler esimerkiksi on sanonut:
”Jos kansainväliset juutalaiset pankkiirit saavat jälleen työnnettyä kansat maailmansotaan, niin voi heitä silloin.”
Hitlerin mukaan juutalaisten omallatunnolla oli ensimmäisessä maailmansodassa jo 2 miljoonaa ihmishenkeä, ja nyt lukumäärä olisi suurempi.
Nämä kuolonuhrit siis olisivat Himmlerin mukaan saaneet ne saksalaiset, jotka pitivät juutalaisia “kunnollisina ihmisinä”, hyväksymään kovat otteet.
On myös otettava huomioon se mahdollisuus, että Himmlerin puhetta on väärennetty. Kirjassaan ”Der Auschwitz Mythos” (s. 89-103) Wilhelm Stäglich esimerkiksi kertoo, ettei Saksan kansallissosialistisen puolueen puolueohjelmassa ollut mainintaa mistään juutalaisten tuhoamisesta ja ettei sanaa ”ausrotten” (tai vastaavaa) käytetty siinä missään kohdassa viittaamassa juutalaisiin. Loppuviitteessä hän esittää kaiken, mitä ko. puolueohjelma juutalaista sanoo, eikä siinä ole pienintäkään viitettä tuhoamisiin. Himmler ei siis ole voinut arvovaltaisten kuulijoiden edessä sanoa puolueohjelmasta sellaista, mitä puheen teksti yllä esittää! Tämä on selvä todiste siitä, että tämä Himmlerin Posen-puheen juutalaisia koskeva kohta on väärennetty.
Himmler rakensi puheensa Stäglichin mukaan niin, että hän kirjoitti sanoja lapuille ja puhui niiden pohjalta. Puheet otettiin pikakirjoituksena ylös, ja vuoden 1942 lopulta lähtien niitä talletettiin myös äänilevyille (laatu kuitenkin huono). SS-Untersturmführer (SS-vänrikki) Werner Alfred Venn olisi sitten (Stäglich seuraa Bradley Smithin ja Agnes Petersonin kertomusta) kirjoittanut koneella puheet ylös ja tarkistuttanut ne Himmlerillä, missä kuitenkaan ei juuri ole mieltä, jos puheet, kuten tämä, olivat ”salaisia”. Himmlerillä tuskin myöskään oli aikaa tarkistella ajat sitten pidettyjä puheita. Venn kuulemma myös ”korjaili” puheita, ja voi vain ihmetellä, miten suuri virhelähde tässäkin oli.
Tätä Himmlerin puhetta käytettiin myös todistusaineistona Nürnbergin oikeudenkäynnissä, ja amerikkalaisilla viranomaisilla oli monenlaisia manipulaatiomahdollisuuksia ”arvioidessaan” tätä puhetta.
Stäglich on sitä mieltä, että tekstistä puuttuu lauseita, koska eri kohdat ovat irrallaan vailla selkeää yhteyttä.
************
Jos Aloittaja pitää nauhoitusta, jonka aitoutta ei ole todistettu, ja puheenkohtaa, joka saattaa olla väärennös, ”selkeimpänä todisteena juutalaisten tuhoamisesta”, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei hänellä ole minkäänlaisia todisteita.
Teoreettisestikaan jostakin asiasta puhuminen ei todista tapahtumaa; tulisi voida todistaa itse tapahtuma.
Aloittajalle kiitos siitä, että hän on sallinut keskustelun. Useimmilla ei ole rahkeita siihen.
Aloittaja: Himmlerin puhetta ei ole missään osoitettu vääräksi. Natseilla oli selkeä tuhoamisohjelma juutalaisia varten. Myös Wannseen kokouksen pöytäkirjat todistavat tämän puolesta.
R. Susi: Puheessa ei saisi edes aineksia tuhoamiseen. Lisäksi sen aitous on kyseenalainen, koska käsittääkseni sitä koottiin Nürnbergiin eri lähteistä. Nauha on varmaankin imitoitu, kuten Eichmannin väitetyt nauhoitukset Argentiinassa salaa. Nauhoja ei kai sen vuoksi ole annettu ulkomaille kuin osaksi.
Vesa-Ilkka Laurio: Vastaus Aloittajalle Wannseesta. Aloittaja kirjoittaa: ”Natseilla oli selkeä tuhoamisohjelma juutalaisia varten. Myös Wannaseen kokouksen pöytäkirjat todistavat tämän puolesta.”
Wannseen kokous pidettiin 20.1.1942, koska Heydrich oli 31.71941 saanut Göringiltä seuraavan käskyn:
”Täydennyksenä Teille jo 24.1.1939 annetulla käskyllä annettuun tehtävään saada aikaan juutalaiskysymykselle maastamuuton tai evakuoinnin muodossa (in Form der Auswanderung oder Evakuierung) ajankohdan olosuhteisiin mahdollisimman hyvin soveltuva ratkaisu, määrään Teidät täten toteuttamaan kaikki tarpeelliset organisatoriset, konkreettiset ja materiaaliset valmistelut juutalaiskysymyksen kokonaisratkaisulle Saksan vaikutusalueella Euroopassa. Sikäli kuin tämä koskee muita keskushallinnon toimialueita, niiden on oltava mukana. Lisäksi määrään Teidät pikaisesti esittämään minulle kokonaissuunnitelman juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun toteuttamiseen tarvittavista organisatorisista, konkreettisista ja materiaalisista ennakkotoimenpiteistä.”
Göringin käskyssä ei puhuta mitään juutalaisten fyysisestä tuhoamisesta. Siinä selvästi ilmoitetaan, että ”juutalaiskysymyksen ratkaisu” tarkoitti maastamuuttoa (Auswanderung) tai evakuointia (Evakuierung). Aiemmin Heydrichin toimeksianto oli koskenut vain Saksaa, mutta nyt hänet määrättiin suunnittelemaan juutalaisten maastamuutto ja evakuointi koko Euroopan mittakaavassa.
Wannseen kokous oli sitten kokous, jossa oli tarkoitus yhtenäistää eri toimielinten toimintalinjoja tämän maastamuuton ja evakuoinnin toteuttamisessa.
”Lopullinen ratkaisu” oli siis ”ALUEELLINEN lopullinen ratkaisu”, juutalaisten siirtäminen kokonaan Euroopan ulkopuolelle. Alkuperäisenä tarkoituksena saksalaisilla oli saada juutalaiset muuttamaan pois Saksan alueilta. Juutalaisten uudeksi asuinpaikaksi suunniteltiin mm. Madagaskaria (myös muita paikkoja esitettiin). Kun sodan myötä Madagaskar-projekti osoittautui mahdottomaksi toteuttaa, ”lopullisella ratkaisulla” tarkoitettiin vaihtoehtoisesti juutalaisten pakkosiirtämistä (evakuointia) Saksan idästä valtaamille alueille, muut maathan eivät suostuneet ottamaan juutalaisia vastaan.
Tämän vahvistaa myös ulkoministeriön Saksa-osaston johtajan M. Lutherin (ei tule sotkea samannimiseen uskonpuhdistajaan) 21.8.1942 esittämä muistio (NG-2586-J), jossa hän luettelee kansallissosialistisen juutalaispolitiikan pääkohdat. Hän kertoo, että natsien tultua valtaan Saksan periaatteeksi juutalaiskysymyksen hoidossa tuli juutalaisten maastamuuton edistäminen kaikin keinoin. Heydrichin Göringiltä saaman tehtävän osalta hän sanoo, että sen mukaisesti ja sen johdosta Heydrich kutsui koolle kaikkien asiaankuuluvien tahojen kokouksen Wannseehen 20.1.1942 (osallistujina valtiosihteereitä ja muita virkamiehiä; myös Luther itse). Wannseessa Heydrich ilmoitti Göringiltä saamastaan tehtävästä, jonka Göring puolestaan oli saanut Führeriltä, ja kertoi, että siitä lähtien Führer on valtuuttanut juutalaisten pakkosiirtämisen itään emigraation vaihtoehtona.
Luther jatkaa, että Führerin määräyksen mukaisesti Saksan juutalaisten pakkosiirtämiseen ryhdyttiin, ja heitä siirrettiin itäisille alueille Kenraalikuvernementin (keskisen Puolan aluetta, joka oli Saksan miehittämä) kautta. Hän sanoo myös, että Kenraalikuvernementti on väliaikainen ratkaisu. Tarkoitus on siirtää juutalaiset myöhemmin idästä vallatuille alueille, kun olosuhteet sen sallivat.
Muistiossaan 14.11.1942 kanslianeuvos Maedel vahvistaa tämän. Hän kertoo Heydrichin Göringiltä (ja Hitleriltä) saamasta tehtävästä Euroopan juutalaiskysymyksen lopulliseksi ratkaisemiseksi. Hän kertoo Heydrichin jouduttaneen juutalaisten laillista emigraatiota merentakaisiin maihin, ja kun tämä oli sodan vuoksi käynyt mahdottomaksi, tehneen valmisteluita juutalaisten evakuoimiseksi itään (NG-4583).
Göringiltä saamansa tehtävänsä johdosta Heydrich siis kutsui koolle Wannseen kokouksen 20.1.1942. Tarkoituksena oli Heydrichin mukaan (ilmenee Wannsee-pöytäkirjasta) sopia yhteiset käytännön toimintalinjat (Parallelisierung der Linienführung) evakuoinnin toteuttamisessa. Osanottajat olivat eri toimialojen virkamiestason edustajia (valtiosihteereitä jne.), eikä heillä niin ollen ollut sellaista asemaa, että he olisivat voineet päättää jostakin “juutalaisten joukkotuhoamisesta”; nimeltä mainiten osanottajat olivat: Meyer, Leibbrandt, Stuckart, Neumann, Freisler, Bühler, Luther, Klopfer, Kritzinger, Hofmann, Müller, Eichmann, Schöngarth, Lange ja puheenjohtajana Heydrich.
Wannsee-protokolla ei ole varsinainen pöytäkirja, se on jälkeenpäin muistinvaraisesti tehty muistio tästä kokouksesta, ja sen alkuperä on epäselvä. Siinä ei ole päiväystä, toimialaa, allekirjoitusta eikä otsikkoa, ja jotkut pitävät sitä ainakin osittain väärennettynä. Se on ainoa säilynyt kopio (joita oli alun perin 30). Wannsee-kokous on kuitenkin todella pidetty, ja siellä on – osallistujien myöhempien todistusten mukaan – keskusteltu niistä toimista, joita juutalaisten pakkosiirtäminen itään vallattujen alueiden työvoimaksi edellyttää.
Kokouksen aluksi ko. pöytäkirjan mukaan Heydrich käy läpi juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi käytettyjä keinoja (esittelee siis emigraatio-toimia). Hän kertoo, että tavoitteena on ollut puhdistaa Saksa laillisella tavalla juutalaisista ja että muut maat ovat olleet tässä esteenä, kun ne eivät ole ottaneet juutalaisia vastaan. Hän kertoo, että 31.10.1941 mennessä Saksan alueelta oli muuttanut 537 000 juutalaista. Kun emigraatio sitten olosuhteiden vuoksi oli tullut kielletyksi (siirrettiin myöhempään ajankohtaan), Führer oli määrännyt sen sijaan juutalaisten evakuoinnin itään (Anstelle der Auswanderung ist nunmehr als weitere Lösungsmöglichkeit nach entsprechender vorheriger Genehmigung durch den Führer die Evakuierung der Juden nach den Osten getreten).
Suora käännös protokollasta (alkuun saksalainen teksti):
Der Chef der Sicherheitspolizei und des SD gab sodann einen kurzen Rückblick über den bisher geführten Kampf gegen diesen Gegner. Die wesentlichsten Momente bilden
a) die Zurückdrängung der Juden aus den einzelnen Lebensgebiete des deutschen Volkes
b) die Zurückdrängung der Juden aus dem Lebensraum des deutschen Volkes
Im Vollzug dieser Bestrebungen wurde als einzige vorläufige Lösungsmöglichkeit die Beschleunigung der Auswanderung der Juden aus dem Reichsgebiet verstärkt und planmässig in Angriff genommen.[- -]
Anstelle der Auswanderung ist nunmehr als weitere Lösungsmöglichkeit nach entsprechender vorheriger Genehmigung durch den Führer die Evakuierung der Juden nach dem Osten getreten.
Suomeksi:
”Turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö esitti sitten lyhyen jälkikatsauksen tätä vastustajaa vastaan siihen mennessä käydystä taistelusta. Tärkeimmät kohdat ovat:
”a) juutalaisten työntäminen pois Saksan kansan yksittäisiltä elinalueilta
”b) juutalaisten työntäminen pois Saksan kansan elintilasta.
”Näissä ponnisteluissa vahvistettiin ainoaksi toistaiseksi voimassa olevaksi ratkaisumahdollisuudeksi juutalaisten maastamuuton edistäminen Saksan valtakunnan alueelta, ja sitä alettiin toteuttaa suunnitelmallisesti. [- -]
”Maastamuuton tilalle on nyt Führerin hyväksymänä tullut lisäratkaisumahdollisuutena juutalaisten evakuointi itään.”
Heydrich jatkaa:
”Asiaankuuluvan johdon alaisuudessa juutalaisten täytyy nyt lopullisen ratkaisun edetessä tulla sopivalla tavalla itään työvoimaksi – – evakuoidut juutalaiset kuljetetaan ensin asteittain ns. läpikulkughettoihin, joista heidät kuljetetaan edelleen itään – - Tarkoitus on, että yli 65-vuotiaita juutalaisia ei evakuoida, vaan heidät tulee lähettää vanhusten ghettoon – joksi on suunniteltu Theresienstadtia – - myöskään sodassa haavoittuneita tai kunniamerkin saaneita juutalaisia ei evakuoida.”
Wannsee-pöytäkirjassa ei puhuta mitään mistään juutalaisten tuhoamisesta. Siinä puhutaan vain evakuoinnista itäisille alueille. Ns. Schlegelberger Memorandum, jonka historioitsija Irving on löytänyt, tekee selväksi, että Hitler oli päättänyt lykätä “lopullisen ratkaisun” (juutalaisten siirtämisen kokonaan pois Euroopasta) tapahtuvaksi sodan jälkeen. Lopullinen ratkaisu oli siirto Euroopan ulkopuolelle, ja itään kokoaminen oli vain välivaihe.
Kuusi päivää Wannsee-kokouksen jälkeen Himmler ilmoitti keskitysleirien tarkastusviraston päällikkö Glücksille (NI-500):
”Valmistautukaa vastaanottamaan seuraavina 4 viikkona 100 000 juutalaismiestä ja 50 000 juutalaisnaista keskitysleireihin. Keskitysleirien suoritettavaksi tulee lähiviikkoina suuria taloudellisia tehtäviä.”
Jopa juutalainen Helmut Krausnick myöntää, että vielä viimeisenä sotavuotena juutalaisia käytettiin varusteluteollisuudessa ja että vuonna 1944 kymmeniä tuhansia juutalaisia kuljetettiin Puolan alueella sijainneista leireistä Saksaan työvoimaksi.
Wannseen kokouksen jälkeen maalis-huhtikuussa 1942 Saksan kanslerinvirasto sanoo muistiossaan (P-4025), että Hitlerin tarkoituksena on ottaa esille juutalaiskysymys sodan jälkeen. 24.7.42 Hitler itse sanoo, että sodan päätyttyä hän...
”...iskee kaupunki kaupungilta, elleivät juutalaiset muuta pois eivätkä mene Madagaskarille tai muuhun juutalaiseen kansallisvaltioon” (Picker, Hitlers Tischgespräche, s. 456).
Goebbels kirjoittaa 7.3.42 (Bernd Nellessen, Der Prozess von Jerusalem, s. 29), että kaikki juutalaiset on koottava itään ja että...
”...sodan jälkeen me kykenemme lopullisesti lähettämään heidät jollekin saarelle, ehkä Madagaskarille.”
Rademacher kirjoittaa kirjeessään 10.2.1942:
”Sota Neuvostoliittoa vastaan on antanut lisää aluetta lopullista ratkaisua varten (für die Endlösung). Niinpä Führer on päättänyt, että juutalaisia ei karkoteta Madagaskarille, vaan heidät viedään itään. Siksi Madagaskaria ei tule enää pitää lopullisena ratkaisuna” (NG-5770).
27.1.42, viikko Wannseen kokouksen jälkeen, Hitler julisti:
”Juutalaisten on lähdettävä Euroopasta. Parasta, että he menisivät Venäjälle” (Adolf Hitler, Monologe im Führerhauptquartier 1941-44, s. 241).
Nürnbergin oikeudenkäynnissä Führerin kanslerinviraston päällikkö Hans Lammers kertoi (IMT, Vol. XI, s. 61-63), että kuultuaan Heydrichin saaneen Göringiltä tehtäväksi ratkaista juutalaiskysymys hän otti yhteyttä Himmleriin ja kysyi, mitä oikein tarkoittaa juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu. Himmler oli vastannut, että se tarkoitti sitä, että juutalaiset on evakuoitava pois Saksasta. Myöhemmin Hitler itse vahvisti hänelle tämän selityksen. Kuultuaan huhuja juutalaisten tappamisista Lammers jälleen kääntyi Himmlerin puoleen, joka kielsi, että juutalaisia voitaisiin tappaa laillisesti. Heidät yksinkertaisesti evakuoitiin itään. Himmler kertoi myös, että hänen oli ollut pakko tukahduttaa väkivaltaisuuksia. Keskustellessaan Hitlerin kanssa Lammers kertoo saaneensa kuulla, että Hitler päättää myöhemmin, minne juutalaiset menevät. Vasta Nürnbergissä Lammers siis kuuli mistään juutalaisten joukkotuhosta!
Korherrin raportin mukaan juutalaisia oli muuttanut Saksasta, sudeettialueelta ja protektoraatista 31.12.1941 mennessä 557 000 ja ainakin yhtä paljon itäisiltä alueilta ja Kenraalikuvernementista (Korherrin näitä alueita koskevassa luvussa 762 593 on mukana luonnollinen kuolleisuus), joten vuosien 1933 ja 1942 välillä Hitler valtuutti ainakin miljoonan juutalaisen poismuuttamisen Saksan hallitsemilta alueilta.
Saksan ulkoministeriö toteaa 21.8.1942:
”Nykyinen sota antaa Saksalle mahdollisuuden ja myös velvollisuuden ratkaista juutalaisongelma Euroopassa – - Toimintapolitiikka, joka edistää juutalaisten evakuointia (Euroopasta) läheisessä yhteistyössä Reichsführer SS:n (Himmlerin) johtamien toimielinten kanssa, on yhä voimassa – - Se juutalaisten määrä, joka tällä tavalla on siirretty itään, ei ole vielä ollut riittävä tyydyttämään työvoiman tarvetta siellä.”
Ministeriö lainaa sitten ulkoministeri Ribbentropia:
”Sodan päätyttyä kaikkien juutalaisten tulee lähteä Euroopasta. Tämä on Führerin muuttumaton päätös ja ainoa keino ratkaista tämä ongelma, koska vain maailmanlaajaa ja kattavaa ratkaisua voidaan käyttää ja yksittäiset toimenpiteet eivät juurikaan hyödytä.”
Sitten ministeriö jatkaa:
”Kuljetukset (itään) ovat yksi askel eteenpäin matkalla kohti lopullista ratkaisua – - Kuljetus Puolan kuvernementtiin on väliaikainen ratkaisu. Juutalaiset tullaan siirtämään kauemmaksi vallatuille itäisille alueille niin pian kuin asia tulee teknisesti mahdolliseksi” (Nürnberg-dokumentti 2486-J).
Korherrin virallisen tilastoraportin mukaan 31.12.1942 mennessä itäisiltä alueilta oli pakkosiirretty (evakuoitu) ”Venäjän itään” (Neuvostoliitolta vallatuille alueille) Kenraalikuvernementissa olevien leirien (Treblinka, Sobibor, Belzec, Majdanek) kautta 1 449 692 juutalaista ja Warthegaussa sijaisevien leirien (tärkein Chelmno) kautta 145 301 juutalaista.
Wannseessa ei suunniteltu mitään juutalaisten kansanmurhaa eikä myöskään tiedotettu mistään juutalaisten kansanmurhasta. Ei tapahtunut juutalaisten kansanmurhaa. Sodassa juutalaisia tietenkin kuoli rintamilla, pommituksissa, partisaaneina, salamurhaajina, sabotoijina, agitaattoreina, kommunistipuolueen komissaareina, repressaaleissa (kostotoimenpiteissä), kulkutautien ja muiden sairauksien uhreina, kurinpidollisissa teloituksissa jne. kuten muitakin ihmisiä. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä minkään ”kansanmurhan” kanssa, jollaista Saksa ei edes suunnitellut.
Israelilainen professori Jehuda Bauer Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta sanoikin Wannsee-protokollasta v. 1992: ”Ihmiset yhä toistavat, kerta toisensa jälkeen, sitä typerää tarinaa, että Wannseessa olisi päätetty juutalaisten tuhoamisesta” (The Canadian Jewish News, 30.1.1992).
Se Wannsee-protokollan kohta, johon holokaustitahot ovat hanakasti tarttuneet, on inhorealistinen kuvaus sodan aikaisista pakkotyöolosuhteista idässä, ja se kuuluu seuraavasti:
”Asianmukaisen johdon alaisuudessa juutalaisten tulee nyt lopullisen ratkaisun edetessä (im Zuge der Endlösung) sopivalla tavalla tulla työvoimaksi itään. Työkykyiset juutalaiset tullaan, sukupuolet toisistaan erotettuina, kuljettamaan näille alueille suurissa työkolonnissa rakentamaan teitä, jolloin epäilemättä suuri osa karsiutuu pois luonnollisena vähentymänä. Koska se osa, joka sitten lopulta jää jäljelle, on epäilemättä kestävin osa, sitä tulee kohdella sen mukaisesti, koska sitä, luonnollisen valintana, on vapautettaessa pidettävä uuden juutalaisen elpymisen itusoluna (katso historian opetus).”
[”Unter entsprechender Leitung sollen nun im Zuge der Endlösung die Juden in geeigneter Weise im Osten zum Arbeitseinsatz kommen. In grossen Arbeitskolonnen, unter Trennung der Geschlechter, werden die arbeitsfähigen Juden strassenbauend in diese Gebiete geführt, wobei zweifellos ein Grossteil durch natürliche Verminderung ausfallen wird. Der allfällig endlich verbleibende Restbestand wird, da es sich bei diesem zweifellos um den widerstandsfähigsten Teil handelt, entsprechend behandelt werden müssen, da dieser, eine natürliche Auslese darstellend, bei Freilassung als Keimzelle eines neuen jüdischen Aufbaues anzusprechen ist (Siehe die Erfahrung der Geschichte).“]
Tuollainen toteamus (vaikka se saattaa olla väärennös, koska se ei oikein ole sopusoinnussa protokollan muun tekstin kanssa) on asetettava sodan olosuhteisiin, joissa miljoonia ihmisiä kuoli jo taisteluissa (saksalaisten suojissa olleet juutalaiset olivat itse asiassa turvatummassa asemassa kuin miljoonat saksalaiset sotilaat sotarintamilla) ja joissa tuhoisat epidemiat olivat toistuva riesa. Pakkotyö sodan aikana ei ollut mikään hotelliloma. Lisäksi juutalaiset olivat julistaneet Saksaa vastaan sodan v. 1933 (Untermeyer) ja v. 1939 (Weizmann), ja siksi Saksa saattoi kansainvälisten lakien mukaisesti internoida alueensa vihollisväestön ja käyttää sitä työvoimana. Vapaaksi heitä ei sodan aikana voitu päästää, koska he olisivat liittyneet vihollisen riveihin taistelemaan Saksaa vastaan.
Huomattava on myös, että tuon Wannsee-protokollan kohdan mukaan sodanaikaisesta pakkotyöstä jäljelle jäävä osa tullaan vapauttamaan (bei Freilassung). Heitä ei tuhota. Tässä suunnitellaan nimenomaan juutalaisten vapauttamista sodan jälkeen. Heidät vapautetaan johonkin Euroopan ulkopuolelle omaan valtioonsa, jossa tuo ”jäljelle jäänyt kestävin osa” muodostaa uuden juutalaisen elpymisen itusolun, eräänlaisen eliitin (parhaimmiston, joka on oppinut tekemään oikeaa työtä), jota sen vuoksi tulee sodan jälkeen kohdella kuten eliittiä kohdellaan (ts. hyvin ja kunnioittavasti, koska kyseessä ovat oikeaa työtä tekevät eikä enää parasiitit). Tässä tulee näkyviin sionisteille ja kansallissosialisteille yhteinen evoluutio-oppi ja rodunjalostumisoppi, jota nykyisin ei heti oivalleta. Tarkkaan lukien se käy selvästi tuosta kohdasta ilmi. Siihen viittaa myös suluissa oleva ”katso historian opetus”. Niin on käynyt ennenkin.
Heikot ovat Aloittajan eväät. Itse asiassa on hämmästyttävää, miksi Wannseessa väitetään puhutun juutalaisten tuhoamisohjelmasta, vaikkei siinä missään puhuta juutalaisten tuhoamisesta. Kyseessä on suora valehtelu.
Wannsee-protokolla englanniksi käännettynä täällä:
http://prorev.com/wannsee.htm
Saksaksi täällä:
http://www.ns-archiv.de/verfolgung/wannsee/wannsee-konferenz.php
ja täällä:
http://www.ghwk.de/deut/proto.htm
2.12.2010
