Goebbelsin adjutantti (lehdistöavustaja) Wilfred von Oven kirjoitti pari päivää Dresdenissä 13.2. – 14.2.1945 tapahtuneen saksalaisten massamurhan jälkeen alla olevan muistion (löytyy hänen kirjastaan ”Dr. G – Meister der Propaganda”), josta paljastuu, ettei hän käsittänyt vielä massamurhaa vapauttamiseksi, kuten eurooppalaiset nykyisin käsittävät. Virkansa vuoksi von Ovenilla lienee ollut viimeisimmät tiedot joukkomurhasta ja todennäköisesti hän oli myös itse käynyt paikalla. Suomennos tehty Altermedia Deutschlandin artikkelin pohjalta.
Sodan historiaa on rikastettu uudella kammottavalla rikoksella. Suuri joukko englantilaisia pommittajia hyökkäsi helmikuun 13. päivän iltana Dresdenin kaupunkia vastaan, jonka Sleesiasta ja Lausitzista saapuneet kymmenet tuhannet pakolaiset olivat täyttäneet tungokseen asti ja joka monien muiden saksalaisten kaupunkien tavoin on nykyisin vailla ilmapuolustusta, ja tuhosi sen kokonaan, varsinkin sen kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisen ytimen. Kuolleiden määrä on hirvittävän suuri, suurempi kuin missään muualla tähän mennessä. Se voidaan vain arvioida, lienee kuitenkin 200 000 ja 300 000 välillä.
Kaupungissa, joka tunnettiin kaikkialla maailmassa saksalaisen barokkitaiteen ainutlaatuisista teoksista, tuskin on sotilaallisia tai sodan kannalta tärkeitä kohteita. Ei ainakaan siinä määrin, että tällainen totaalinen tuhoaminen olisi ollut oikeutettu. Yksikään näistä eurooppalaisen kulttuurin aarteista ei säilynyt.
Britit käyttivät uutta hyökkäystaktiikkaa. Heidän aiempi, aina menestyksellinen systeeminsä oli se, että johonkin kaupunkiin pudotettiin ensin räjäytyspommeja ja sitten palopommeja, tarkoituksena ensin ”järjestää ilmaa” ja antaa näin liekeille tuhoamistyötä varten parempaa ravintoa. Tällä kertaa he käyttivät päinvastaista periaatetta. Ensimmäisen lentoaallon aikana he pudottivat 650 000 palopommia. Syntyneiden tulipalojen kuumuus ja savu ajoivat ihmiset turvapaikoista ulos kaduille ja aukioille. Kymmenet tuhannet pakenivat Elben niityille. Nyt tapahtui toinen hyökkäys. Tällä kertaa räjähdyspommein. Ne niittivät suojattomien ihmisten keskuudessa pelottavaa satoa. Ennen kaikkea Elben niittyjä vastaan, joilla ei ollut muita kohteita kuin suojaa vailla olevat ihmiset, hyökättiin pommein ja tulittamalla suoraan lentokoneista. Tapahtui tavattoman suuri joukkomurha.
Voidaan hyvin olettaa, että tämä hyökkäys liittyi Krimin konferenssiin. Churchill oli jo aiemmin ilmoittanut hyväksyvänsä sen, että Puolalle korvataan Venäjän siltä Curzon-linjan itäpuolelta ryöstämät alueet luovuttamalla sille saksalaisia alueita. Hän on myös ilmoittanut hyväksyvänsä 7-8 miljoonan saksalaisen karkottamisen näiltä alueilta ja kertonut alahuoneessa, että näille 7-8 miljoonalle luotaisiin ”sotatapahtumien” avulla tilaa jäljelle jääneestä Saksasta.
Stalin lieneekin Jaltalla kiinnittänyt hänen huomiotaan siihen, että sota lähestyy loppuaan ja tulee aika luoda tilaa saksalaisista itäprovinsseista karkotettujen saapumiselle. Ensimmäisen, noin 300 000 kiintiön Churchill hankki Dresdenissä yhdellä iskulla. Hän voi olla tyytyväinen siihen, että on tappanut 300 000 naista, lasta ja suojatonta siviiliä muutamassa tunnissa, siihen ei ole historian aikana tähän mennessä pysynyt kukaan.
Miten kauas tämä sota onkaan loitontunut kaikesta, mitä kerran kansainoikeudella tarkoitettiin!
12.2.2010
