Berliinin kokoukseen ottivat osaa Hitlerin lisäksi puolustusministeri von Blomberg, ulkoministeri von Neurath, maavoimien komentaja von Fritsch, laivaston komentaja Raeder ja ilmavoimien komentaja Göring. Läsnä oli myös eversti Hossbach, joka oli määrätty Hitlerin yhdysupseeriksi.
Hitler kutsui tämän kokouksen koolle toisaalta sovitellakseen nahistelevia osapuolia ja toisaalta elvyttääkseen Saksan varusteluohjelmaa ja korjatakseen sen puutteita. Saksa oli Hitlerin noustessa valtaan v. 1933 sotilaallisesti vihamielisten valtioiden armoilla. Uudelleenvarustautuminen tapahtui hitaasti, ja vuoden 1937 alkupuolella Saksan puolustusvoimien eri haarojen (maa-, meri- ja ilmavoimien) oli raaka-aineiden puutteen (lähinnä teräksen puutteen) vuoksi tehtävä leikkauksia. Silloin eri puolustushaarojen välille syntyi ankara kiista siitä, kenelle jäljellä olevat raaka-aineet kuuluvat.
Hitler pyrki antamaan oikeutuksen Saksan uudelleenvarustautumiselle esittämällä joitakin liioiteltuja ja hypoteettisia ulkosuhteiden skenaarioita, jotka saattaisivat vaatia sotilaallista reagointia. Hän pohti myös omavaraisuuskysymystä. Yksikään näistä hänen esityksistään ei toteutunut, joten hän ei esittänyt mitään uutta ohjelmaa, hahmotteli vain tilannetta eri kanteilta. Ulkopolitiikka oli täysin sivuosassa, eikä Hitler esittänyt mitään ulkopoliittista muutosta tai hyökkäyssotasuunnitelmaa.
On kuitenkin väitetty, että Hitler olisi esitellyt kokouksessa Saksan korkeimmalle sotilaalliselle ja poliittiselle johdolle poliittisia päämääriään, joista tärkein oli alueellinen laajeneminen. Tällaiset väitteet perustuvat Hossbach-muistion nykyisin olemassa olevaan versioon, joka siis on väärennös. Versio esitettiin jo Nürnbergin oikeudenkäynnissä, ja sen tunnus on PS-386.
Tämän version mukaan Hitler olisi esittänyt huomautuksensa kokouksessa ”testamentiksi” oman kuolemansa varalta. Versiossa Hitlerin kerrotaan esittäneen, että Saksa tarvitsee lisää elintilaa (Lebensraum) ja että se saadaan valloittamalla yhtaikaa Tsekkoslovakia ja Itävalta viimeistään vuosina 1943-1945. Elintilaa saksalaisille saataisiin pakottamalla kaksi miljoonaa ihmistä muuttamaan pois Tsekkoslovakiasta ja miljoona Itävallasta. Ranskan tilanteesta riippuen (so. jos Ranskan joukot tulevat sidotuiksi joko sisällissotaan tai sotaan jotain muuta maata vastaan) nämä maat voitaisiin valloittaa jo aiemminkin, mahdollisesti jo vuonna 1938.
Tämä vaikuttaa kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä, koska läsnä ei ollut muu hallitus eikä edes Hitlerin sijainen Rudolf Hess, vaikka Hitlerin sanotaan hahmotelleen ”testamenttinaan”, esittämättä asiaa edes kirjallisesti, pitkän tähtäimen ulkopolitiikkaansa ja suunnitelmiaan hankkia elintilaa Saksan kansalle valloitussodan ja karkotusten avulla.
Kokouksesta ei pidetty edes pöytäkirjaa. Eversti Hossbach laati muistinvaraisesti (kokouksessa hän ei tehnyt muistiinpanoja) kokouksesta myöhemmin muistion, vaikkei kukaan ollut pyytänyt häntä tekemään sellaista. Muistion nykyisin olemassa olevassa versiossa on päiväyksenä 10.11.1937, viisi päivää kokouksen jälkeen. Jälkeenpäin Hossbach on kertonut unohtaneensa, koska hän muistion kirjoitti. Lisäksi muistio on vahvistamaton. Sodan jälkeen Hossbach väitti, että hän oli kaksi kertaa pyytänyt Hitleriä lukemaan muistion, mutta Hitler oli vastannut, ettei hänellä ole aikaa. Nähtävästi kukaan muista osanottajista ei ollut tietoinen Hossbachin muistion olemassaolosta, eikä kukaan heistä myöskään pitänyt kokousta mitenkään erityisen tärkeänä.
Hossbachin omavaltaisen muistionlaadinnan lisäksi asian tekee merkilliseksi myös se, että Hossbach – yhtenä Hitlerin salaisen ”testamentin” saajista – oli ollut Hitlerin ja hänen järjestelmänsä vastustaja jo vuodesta 1934! Hossbach oli Hitlerin vastustajana valmis vallankumouksellisiin toimiin Hitlerin eliminoimiseksi. Hän oli läheisissä suhteissa kenraali Ludwig Beckiin, joka teloitettiin vuonna 1944 osallisuudesta salaliittoon, joka yritti salamurhata Hitlerin ja kaataa hallituksen. On hyvin mahdollista, että Hossbach laati kokouksesta Beckille väritetyn muistion, jota voitaisiin käyttää Hitleriä vastaan mahdollisen vallankumouksen jälkeen. Hossbach oli läheisissä suhteissa myös armeijan tiedustelupäällikkö amiraali Canarikseen ja kenraali Ziehlbergiin, jotka myös teloitettiin osallisuudesta vuoden 1944 salaliittoon.
On myös huomattava, että jo kolmen kuukauden kuluttua kokouksen osanottajista von Blomberg, von Fritsch ja von Neurath oli siirretty toisiin tehtäviin. Raeder menetti laivaston komentajan paikkansa tammikuussa 1943. Vain Göring sai pitää paikkansa. Merkillinen testamentinsaajien joukko!
Hossbacin muistio on elänyt omaa elämäänsä. Joitakin kuukausia kokouksen jälkeen yhdysupseeri Hossbach siirrettiin muihin tehtäviin, ja hänen muistionsa arkistoitiin ja unohdettiin. Vuonna 1943 Saksan yleisesikunnan upseeri Kirchbach löysi muistion ja otti siitä kopion itselleen. Alkuperäisen dokumentin hän jätti paikoilleen. Kopion hän antoi langolleen von Martinille säilytettäväksi. Pian sodan jälkeen von Martin luovutti sen liittoutuneiden edustajille, jotka laativat sen pohjalta siitä olennaisesti muutellun - siis väärennetyn - version, jota voitaisiin käyttää langettavana todistuskappaleena Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Sellaiset lauseet kuin Hitlerin sanomaksi väitetty ”Saksan kysymys voidaan ratkaista vain voimankäytöllä” on jälkeenpäin keksitty ja liitetty muistioon. Kuitenkin tämä Nürnbergissä esitetty väärennetty versio oli kooltaan alle puolet alkuperäisestä muistiosta. Hossbachin alkuperäinen muistio ja Kirchbachin kopio ovat kadonneet.
Nürnbergissä esitetyn väärennöksen pohjalta Saksa tuomittiin voimankäyttäjäksi, joka väkisin pyrki saamaan itselleen elintilaa ja oli siten aiheuttamassa laajaa sotaa. Väärennöksen pohjalta USA:n syyttäjä Alderman esitti, että se vahvistaa lopullisesti Saksan johtajien syyllisyyden rauhaa vastaan toteutettuihin rikoksiin. Väärennös oli se ratkaisevaksi katsottu dokumentti, jonka pohjalta Göring, von Neurath ja Raeder tuomittiin. Sodan jälkeen tätä dokumenttia PS-386 on pidetty todisteena siitä, että Hitler suunnitteli aggressiivista sotaa.
Nürnbergin oikeudenkäynnissä sekä Göring, Raeder, von Blomberg että von Neurath (von Fritsch oli kuollut) sanoivat siellä esitetyn Hossbach-muistion antavan karkeasti väärän kuvan kokouksesta. Syyttäjän versio käsittelee vain kokouksen ensimmäistä puoliskoa vääristäen siten kokouksen luonnetta.
Nürnbergissä Göring myös todisti Hitlerin kertoneen hänelle juuri ennen kokousta, että kokouksen päätarkoitus on ”painostaa von Fritschiä, koska hän (Hitler) oli tyytymätön maavoimien varustautumiseen.” Raeder vahvisti tämän Göringin lausunnon. Göring myös kielsi, että Hitler olisi esittänyt asiansa jonkinlaisena ”testamenttina”: ”.. se on täysin vastoin Führerin tarkoitusta” (IMT, Vol. IX, s. 344; kirjassa Udo Walendy: Truth for Germany, 1981, s. 496).
Sodan jälkeen sekä Hossbach että Kirchbach totesivat, että USA:n syyttäjän versio (siis versio PS-386) on täysin erilainen kuin se dokumentti, jonka he muistivat. Hossbach myös todisti Nürnbergissä 18.6.1946, ettei hän voinut vahvistaa, että syyttäjän versio vastaisi täydellisesti hänen vuonna 1937 kirjoittamaansa muistiota. Lisäksi muistelmissaan Hossbach myönsi, ettei Hitler hahmotellut kokouksessa minkäänlaista ”sotasuunnitelmaa”.
von Martin luonnehti syyttäjien versiota v. 1968 näin:
Nürnbergin oikeudessa esitetty protokolla oli koottu kasaan sillä tavoin, että se kokonaan muutti alkuperäisen muistion tarkoituksen, ja sitä voidaan sen vuoksi luonnehtia vain karkeaksi väärennökseksi.Kuuluisa brittihistorioitsija A. J. P. Taylor sanoi myöhemmissä kannanotoissaan (aluksi hän oli hyväksynyt syyttäjän version mutta muutti sitten mieltään), että kokous oli itse asiassa ”manööveri sisäisten asioiden johdosta” ja että ”itse muistio ei sisällä mitään toimintaohjeita, ainoastaan toiveen lisätä varustelua.”
Englantilaisen Yorkin yliopiston dosentti H. W. Koch lausui vuonna 1968 eräässä artikkelissaan, ettei häpeällistä protokollaa hyväksyttäisi missään muussa oikeudenkäynnissä kuin Nürnbergin oikeudenkäynnissä.
Hossbachin muistio on vahvistamattoman, nyt jo kadonneen alkuperäisen muistion vahvistamattoman kopion väärennös. Se on täysin arvoton historiallisena dokumenttina, eikä siihen tulisi vedota.
On myös väitetty, että Hitler olisi kokouksessa asettanut päämääräkseen ”juutalaisten tuhoamisen”. Juutalaisista Hossbach-dokumentissa ei kuitenkaan puhuta lainkaan; siinä ei edes ole sanaa ”juutalainen”, ei substantiivina eikä adjektiivina. Jokainen voi tarkistaa tämän itse Nürnbergin syyttäjän versiosta:
http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=55420
Hossbachin muistiosta tietoa myös täällä:
http://www.ihr.org/jhr/v04/v04p372_Weber.html
http://www.jrbooksonline.com/HTML-docs/David%20Hoggan-The%20Forced%20War.htm
28.1.2010
