Yle kirjoittaa tänään 26.8.2009 verkkouutisissaan: ”Natsit surmasivat holokaustin aikana noin kuusi miljoonaa juutalaista”;
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/08/puola_pienensi_toisen_maailmansodan_uhrilukua_956509.html
Kuitenkaan ”natsit” eivät ”surmanneet 6 miljoonaa juutalaista”; juutalaisia kuoli varsinaisissa sotatoimissa; juutalaisten harjoittamassa kiivaassa ja kansainvälisten lakien vastaisessa partisaanisodassa Saksan NL:lta valtaamilla alueilla; sairauksiin; epidemioihin (varsinkin pilkkukuumeeseen); vanhuuteen; liittoutuneiden pommituksiin jne., mutta Saksan kansallissosialistit eivät ”surmanneet” heistä yhtäkään missään ”kansanmurhassa” eli ”holokaustissa”, jota ei tapahtunut. Kaiken kaikkiaan heitä menehtyi sodan aikana n. 300 000 – 500 000, suhteessa paljon vähemmän kuin muita sotivia osapuolia (toisessa maailmansodassa, joka oli kansainvälisen juutalaisuuden ja liittoutuneiden tarkoituksellinen operaatio Saksan tuhoamiseksi, kuoli n. 55 miljoonaa ihmistä, ja keskitysleireissä juutalaiset olivat eurooppalaisista kaikkein turvatuin ryhmä: heillä oli suojelu, työpaikka, palkka, ylläpito, ravinto, terveydenhuolto, bordellit, uima-altaat, teatterit, konserttisalit, urheilukentät jne., kun saksalaisia siviilejä kuoli kaupunkien säälimättömissä ilmapommituksissa ja rintamalla saksalaiset sotilaat sotivat henkensä kaupalla huonoissa oloissa ja kuolivat massoittain). ”Holokausti” on juutalainen huijaus, kuten olen kirjoituksissani osoittanut.
Olen osoittanut asian myös suoraan valtionhallinnolle lähettämällä 14.7.2008 pääministerille, opetusministerille, Opetushallituksen pääjohtajalle, oikeuskanslerille ja valtionsyyttäjälle kirja-arvosteluni ”Opetushallituksen holokaustikirjan arvostelu” ent. pääministeri Lipposen Suomeen tuomasta ja Opetushallituksen julkaisemasta koulujen oppikirjasta/opetuksen taustamateriaalista ”Kertokaa siitä lapsillenne – kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933-1945”;
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_5793.html
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_11.html
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_8878.html
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_3748.html
http://vilaurio.blogspot.com/2008/07/opetushallituksen-holokaustikirjan_6414.html
Yle on eduskunnan kontrollissa, joten valtionhallinnossa tieto holokaustin olemattomuudesta ei ole levinnyt, koska valtion äänitorvi valehtelee tuolla tavalla karkeasti ja julkisesti. Onko koko valtionhallinto valehtelijoita, joita totuus ei kiinnosta? Täysin turhaan lähetin kirja-arvosteluni maan päättäjille.
Valtionhallinto on valehtelija. Siksi sen äänitorvikin valehtelee. Valtionhallinto on juutalaisten ja heidän solutuselimensä vapaamuurareiden kontrollissa. Valtionhallinnolla ei ole mitään tekemistä Suomen kansan tai totuuden kanssa. Häpeällistä ja iljettävää. Se siitä. (Yle voisi muuten ottaa työvoimakseen aikuisia ihmisiä; uutisotsikot ja uutiset ovat keskenkasvuisten ja ”sukkelaa” ja ”vitsikästä” näyttelevien kakaroiden amatöörimäisiä aikaansaannoksia, turhanpäiväisiä tuherruksia, niin että hävettää).
Lisäys 27.8.2009
Valtion huijaus- ja propagandanyrkki Yle jatkaa tänään 27.8.2009 valehteluaan, kun se verkkouutisissaan lähettää Suomen kansalle seuraavan valheen:
Puolalaisen juutalaisgheton tuhoamisesta 65 vuotta. Holokaustissa eloonjääneet ovat kokoontuneet puolalaiseen Lodzin kaupunkiin osoittaakseen kunnioitustaan niille 220 000:lle juutalaiselle, jotka menehtyivät kaupungin ghetossa toisen maailmansodan aikana.
Puolaa miehittänyt Saksa perusti Lodzin - saksaksi Litzmannstadtin - gheton vuonna 1940. Neljän neliökilometrin suuruiselle alueelle sullottiin 220 000 juutalaista Puolasta ja muista Euroopan maista kuten Itävallasta, Saksasta ja Tshekkoslovakiasta.
Lodzin ghetto oli Puolan toiseksi suurin Varsovan jälkeen. Sen asukkaita käytettiin pakkotyössä natsien Kolmannessa valtakunnassa. Noin 50 000 juutalaista kuoli ylirasitukseen, nälkään ja tauteihin gheton alueella ja loput saksalaiset surmasivat, kun Lodzin ghetto tuhottiin elokuussa 1944. Sen silloisista asukkaista vain 830 säilyi hengissä. - -
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/08/puolalaisen_juutalaisgheton_tuhoamisesta_65_vuotta_957548.html
Miksei valehtelukirjoittajan nimeä julkaista? Onko ajateltu, että viisainta pitää nimi piilossa, ettei joudu kärsimään seurauksia? Joka tapauksessa Yle-huijarin ajatus on tämä: Lodzin ghettoon sullottiin 220 000 juutalaista. Näistä 220 000, siis kaikki, menehtyi 2. maailmansodan aikana tässä ghetossa, 50 000 ylirasitukseen, nälkään ja tauteihin ja loput 170 000 saksalaisten teurastamina elokuussa 1944. Lisäksi 830 säilyi hengissä. Ghetossa oli siis 220 000, joista 220 000 kuoli ja 830 säilyi hengissä. Tässä on yhteenlaskuvirhe, mutta eihän se huijauksen riemussa haittaa, kun suomalaiset uskovat mitä hyvänsä. Pääasia on sylkäistä rasvainen valhe Suomen kansan silmille, kansan, joka pian – nykyisen kansanmurhan edetessä – lakkaa olemastakin ja sulautuu siihen kansattomaan maailman proletariaattimassaan, joka vain palvelee maailmanhallitusta, tulevaa juutalaista maailmantyranniaa Halosen, Lipposen, Koiviston, Niinistön, kokoomuksen, kommunistien, demareiden, Vanhasen, keskustan, ruotsalaisten, vihreiden, perussuomalaisten ja muiden maanpettureiden ja huijareiden ihmisyydenvastaisen näyn mukaisesti.
Tällainen suruton valehtelu ei ole mahdollista muuten kuin että Yle on täynnä tuota tuttua, nykyisin kaikkialla riehuvaa ihmiskunnan pohjasakkaa, jolle valehtelu on elämä ja pullistelun aihe: juutalaisia, juutalaisten apureita, vapaamuurareita, vapaamuurareitten apureita ja holokaustihuijari Lipposen huijariremmin jäseniä. Miksei poliisi ole ottanut näitä kaikkia kiinni?
Käyn tässä lyhyesti läpi Carlo Mattognon artikkelia ”Das Ghetto von Lodz in der Holocaust-Propaganda” (Vierteljahreshefte für freie Geschichtsforschung 1/2003, s. 30-36), ja pari tietoa on muualtakin (Lodzin ghettoa sivutaan myös kirjoituksessani ”Chelmno“);
http://www.vho.org/VffG/2003/1/Mattogno30-36.html
Lodzin ghetto perustettiin helmikuussa 1940, ja vuoden 1940 loppuun mennessä siellä oli jo 160 000 asukasta. Ghetosta tuli hyvin tärkeä tuotantokeskus, jossa tuotettiin monenlaisia käyttötavaroita, pääasiassa tekstiilejä. Työssä käyvien ihmisten osuus oli tavattoman suuri, esimerkiksi viikolla 6.10-12.10.1942 ghetossa oli n. 89 200 juutalaista, joista kävi töissä 74 735 (32 571 miestä ja 42 164 naista; lähde: Archiwum Panstwowe w Lodzi [APL, Valtionarkisto Lodz], PSZ, 180, s. 75-78, sekä D. Dabrowska, L. Dobroszycki: Kronika Getta Lodzkiego, Wydawnictwo Lodzkie, 1965, Bd. II, s. 485, 491).
Suuren taloudellisen merkityksensä vuoksi ghetto säilyi (ghettoja yleisesti lakkautettiin juutalaisväestön siirtämiseksi itään) aina kesään 1944, jolloin sitä puna-armeijan lähestyessä alettiin tyhjentää. Maaliskuun 1. päivänä 1944 ghetossa oli 77 679 juutalaista (Aufteilung der Ghetto-Bevölkerung per 1. März 1944, APL, PSZ, 184, s. 13; myös ikäjakauma käy ilmi tästä).
Saksalaisten tavoitteena oli siirtää ns. ”lopullisessa alueellisessa ratkaisussa” juutalaiset itään, mutta sota vaikutti sen, että juutalaisia alettiin välttämättä tarvita työvoimana, ei pelkästään idässä rintaman takana vaan myös, sotaonnen käännyttyä, Kenraalikuvernementin alueella (keskinen Puola), Saksan valtaamassa Puolan länsiosassa ja lopulta myös varsinaisen Saksan alueella. Juutalaisia siirrettiin siis sodan tapahtumien mukaisesti aina sinne, missä heitä tarvittiin. Lopullisesti ”lopullinen ratkaisu” (joka oli siis ALUEELLINEN ”lopullinen ratkaisu”, juutalaisten siirtäminen kokonaan Euroopan ulkopuolelle, jotta heidän aiheuttamistaan mittaamattomista vahingoista päästäisiin), oli määrä toteuttaa sodan päätyttyä.
Lodzin gheton juutalaisia siirrettiin siis vuosien 1941-42 aikana, Saksan ollessa voitolla, itään. Himmlerille keväällä 1943 laadittu Korherr-raportti kertoo, että 31.12.1942 mennessä itäisistä maakunnista oli siirretty ”Venäjän itään” Warthegaun leirien (pääasiassa Chelmnon) kautta 145 301 juutalaista. Lodzin seudulta juutalaisia kerättiin siis pääasiassa Chelmnoon, jossa heidät puhdistettiin pilkkukuumetta levittävistä täistä (ja mahdollisesti heistä valikoitiin työkykyiset sotateollisuuteen) ja lähetettiin Saksan politiikan mukaisesti kauemmaksi itään.
Reitlingerin mukaan (Die Endlösung, s. 279 ja s. 101) jotkut pakkosiirrettävät siirrettiin Lublinin alueen työleireihin ja siellä vapautuneihin ghettoihin (joista niissä olleet juutalaiset puolestaan oli ensin siirretty itään), toiset siirrettiin raivaustyöhön Pripjetin suoalueille ja Ukrainassa sijaitsevan Kriwoi Rogin juutalaiseen maataloussiirtokuntaan. Sivulla 265 Reitlinger kuvaa tämän alueen juutalaisia siirtokuntia, joita hän kutsuu myös ”kollektiiveiksi” (kolhooseiksi).
Amerikan juutalaiskongressi julkaisi yhdessä Juutalaisen maailmankongressin kanssa elokuussa 1943 Euroopan juutalaisten kohtaloa käsittelevän tutkimuksen nimeltä ”Hitler’s Ten-Year War on the Jews”, ja sen mukaan Lodzin juutalaiset asutettiin v. 1941-1942 uudelleen eri alueille, lähinnä tekemään työtä Pinskin ja Rokitnon suoalueilla, ellei heitä majoitettu puolalaisten kaupunkien ghettoihin.
Vuodesta 1943 alkaen, sotaonnen käännyttyä, juutalaisia ei enää voitu kuljettaa kauas itään, ja siksi heitä, myös Lodzin gheton juutalaisia, siirrettiin työhön olemassa oleviin keskitysleireihin Kenraalikuvernementissa, Puolan länsiosassa ja Saksassa (siis nyt jo takaisin länteen päin). Lodzin valtionarkistosta (APL, PSZ, 1309, s. 1-225) löytyy tieto, että aikavälillä 23.6.1944 ja 14.7.1944 Lodzin ghetosta lähti kymmenen juutalaiskuljetusta, joissa oli yhteensä 7 170 juutalaista (lähes kaikki työikäisiä; syntymäajat ilmoitettu). Puolanjuutalainen historioitsija Artur Eisenbach kirjoittaa v. 1946 laatimassaan dokumenttikokoelmassa näistä evakuoinneista seuraavaa: ”Chelmnon leiri oli jo lakkautettu, ja siksi juutalaiset lähetettiin Auschwitziin ja muihin leireihin” (A. Eisenbach: Dokumenty do dziejow okupacji niemieckiej w Polsce, Tom. III: Getto Lodzkie, Warschau-Lodz-Krakau 1946, s. 265). Chelmnohan oli kauttakulkuleiri, jonka kautta juutalaisia oli lähetetty itään. Eisenbach mainitsee samassa yhteydessä kolme ensimmäistä noista kymmenestä kuljetuksesta. Listoista itsestään ei määränpää käy ilmi; niissä lukee vain, että juutalaiset olivat matkustaneet ”työhön Litzmannstadt-ghetosta” (Zur Arbeit aus Litzmannstadt-Getto ausgereist).
Jo aikaisemmin oli toisia juutalaisia matkustanut työhön gheton ulkopuolelle: 4.3.1944 750 juutalaista ja 16.3.1944 850 juutalaista, yhteensä 1 600 juutalaista (APL, PSZ, 1223, s. 60-73). Erään arkistodokumentin perusteella Eisenbach ilmoittaa, että nämä siirtyivät varusteluteollisuuteen Skarzysko-Kamiennaan (45 km lounaaseen Radomista; A. Eisenbach: Hitlerowska polityka zaglady Zydow, Ksiazka i Wiezda, Lodz 1961, s. 568).
1.3.1944 Lodzin ghetossa oli siis 77 679 ihmistä. Mattogno laskee tämän ajankohdan ja lopullisen evakuoinnin (elokuu 1944) välillä tapahtuneiden kuolemien ja syntymien eron, joka on n. 2 500 (näin paljon enemmän kuolleita kuin syntyneitä), ja vähentää nämä 2 500 juutalaista ja maaliskuun 1944 1 600 juutalaista sekä kesä- ja heinäkuun 1944 7 170 juutalaista tuosta 77 679:stä ja saa tulokseksi 66 409. Lodzin ghetossa on siis evakuointien alettua elokuussa 1944 voinut olla korkeintaan 66 409 juutalaista. Mattogno sanoo kuitenkin vielä, että on otettava huomioon myös muut pienet erät juutalaisia, jotka siirtyivät Lodzin ghetosta muualle töihin (esim. 90 juutalaista 4.5.1944, 50 juutalaista 17.5.1944, 30 juutalaista 27.5.1944 ja 60 juutalaista 30.5.1944, yhteensä 230 juutalaista, ehkä enemmänkin, jos siirtoja oli muulloinkin; lähteet löytyvät antamastani Mattogno-linkistä). Ehkä siis 65 000 on se määrä, joka korkeintaan evakuoitiin elokuussa Lodzin ghetosta.
Mihin nämä 65 000 juutalaista siirtyivät? Mattognon mukaan Saksan maaperällä olleisiin leireihin, Stutthofiin, Auschwitziin ja muihin leireihin. Hän siteeraa WVHA:n SS-Sturmbannführer Burgerin SS-Gruppenführer Lörnerille 15.8.1944 lähettämää kirjettä (PS-1166), jossa kerrotaan, että 1.8.1944 keskitysleireissä oli 379 167 miespuolista ja 145 119 naispuolista asukkia ja että niihin oli tulossa ”uusia tulokkaita” 612 000, joista 60 000 Litzmannstadtin (siis Lodzin) ghetosta ja poliisivankilasta. Hän kertoo suurimman osan näistä olevan jo matkalla ja saapuvan lähipäivinä. Kirjeen muista osista käy ilmi, että nämä ”uudet tulokkaat” olivat todella tulossa keskitysleireihin. Reitlinger kertoo, että useita tuhansia Lodzin gheton juutalaisia saapui Bergen-Belseniin (Saksassa), ja puhuu myös kuljetuksista Auschwitziin ja muihin leireihin (G. Reitlinger: Die Endlösung, 1992, s. 342).
Lodzin gheton asiainhoitaja Hans Biebow sanoo puheessaan 7.8.1944, että Himmler on määrännyt tuhansia saksalaisia yrityksistä rintamalle ja että tilalle täytyy nyt saada ihmisiä. Työvoimaa tarvittaisiin Siemens A. G. Unionissa, Schuchert Werkenissä ja kaikkialla ase- ja ammusteollisuudessa. Ruokaa olisi vaunuissa, ja matka kestäisi 10-16 tuntia. Matkatavaroita saa ottaa mukaan 20 kiloon asti. Koko perheet voivat lähteä, otettava astioita mukaan, koska Saksassa niitä ei enää ole ilmapommitusten tuhottua maan (A. Eisenbach: Dokumenty do dziejow okupacji niemieckiej w Polsce, Tom. III: Getto Lodzkie, Warschau-Lodz-Krakau 1946, s. 267 s.).
Ensimmäiset kuljetukset elokuussa 1944 suuntautuivat Mattognon mukaan varmuudella Saksaan, ja sinne kulki kuljetuksia myöhemminkin koko ajan muualle suuntautuneiden kuljetusten ohella. Mattogno olettaa, että kussakin kuljetuksessa oli n. 2 500 juutalaista, jolloin kuljetuksia tarvittiin 26 (65 000 jaettuna 2 500:lla).
Auschwitziin on oletettu kulkeneen 9 kuljetusta aikavälillä 15.8.-30.8.1944, joten sinne olisi mennyt kaiken kaikkiaan 22 500 juutalaista. Auschwitzin kuljetuksista ei ole olemassa minkäänlaista dokumentaatiota, mutta Danuta Czech on käyttänyt lähteenään Auschwitzin vankien itsensä (oletetusti) salaa pitämää listaa (tai alkuperäisen listan kopiota), jonka mukaan Auschwitziin saapui 15.8.-30.8.1944 yhdeksän kuljetusta Lodzista. Listassa on mainittu saapujista vain rekisteröidyt miespuoliset saapujat (rekisteröintinumerot).
Auschwitzista siirtyi 28.8.1944 Stutthofin leiriin 2 800 Lodzista tullutta juutalaista ja 1.9.1944 (tai toisessa kohdassa 10.9.1944) vielä 1 750 Lodzista tullutta juutalaisnaista (Stutthof hitlerowski oboz koncentracyjny, Warschau 1988, s. 328; saks. ”Stutthof. Das Konzentrationslager”, Danzig 1996, s. 3). Eräässä v. 1990 ilmestyneessä artikkelissa Stutthof-museon historioitsija Danuta Drywa kirjoittaa, että Stutthofin leiriin saapui 11 464 Lodzin ghetosta lähtöisin olevaa juutalaisnaista (D. Drywa: ”Ruch transportow miedzy KL Stutthof a innymi obozami”, julkaisussa ”Stutthof, Zeszyty Muzeum, 9, 1990, s. 17). Yllä mainittujen 4 550 (2 800 + 1 750) juutalaisen lisäksi saapui Auschwitzista 3.9.1944 2 405 ja 27.9.1944 4 501 juutalaisnaista.
Tuo noin 11 500 Lodzista Auschwitzin kautta Stutthofiin kuljetetun juutalaisnaisen lukumäärä sopii hyvin yhteen Lodzista Auschwitziin kaiken kaikkiaan lähetettyjen lukumäärän (22 500) kanssa. Miehiä olisi tämän mukaan siirtynyt Auschwitziin n. 11 000, joista yllä mainitun vankien salaisen listan mukaan rekisteröitiin 3 076.
Mitä lapsiin tulee, niin esimerkiksi Stutthofiin Auschwitzista 3.9.1944 saapuneessa kuljetuksessa oli lodzilaisten äitien mukana 40 lasta (puolivuotiaasta 14-vuotiaaseen). Auschwitz-museon tutkijan Helena Kubican mukaan Auschwitzissa rekisteröitiin kaiken kaikkiaan 19 000 lasta ja alaikäistä (todellinen lukumäärä on suurempi, koska dokumentaatio ei ole täydellistä). V. 1944 Birkenaussa (= Auschwitz II) oli noin 1 000 alle 14-vuotiasta lasta ja joitakin satoja invalideja. Esimerkiksi 31.1.1944 Birkenaun miestenleirissä oli 278 invalidia ja vanhusta sekä 2 249 alle 14-vuotiasta lasta. 15.5.1944 Birkenaussa yksistään oli 272 invalidia ja vanhusta ja 1 155 lasta. Mattogno kertoo paljon muutakin siitä, että lapset ja vanhukset – myös Lodzista tulleet - olivat koko ajan mukana ja kunnossa eikä heillä ollut hätää.
Ylen kirjoitus on äärimmäistä valehtelua, kuvaavaa juutalaisia ja vapaamuurareita, noita suurhuijareita ja röyhkeitä valehtelijoita, nuoleskelevalle valtionjohdollemme, ja nyt minua alkoi todella etoa, kun ajattelenkin Yleä, eduskuntaa, hallitusta ja muita rehellisyyden ja Suomen kansan vastaisia nilkki- ja röyhkimyspesäkkeitä. Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka vaativat Ylen lakkauttamista, tai ainakin sen johto pitää kokonaan uusia ja tilalle pitää saada rehellinen ja edes jollakin tavalla Suomen kansaa kunnioittava johto.
26.8.2009
