Juutalaisten kontrolloimassa ja juutalaista agendaa
ajavassa Helsingin Sanomissa on herännyt toivo välttää itsemurha. 1.5.2009 HS
kirjoittaa:
Tutkimus: Litium juomavedessä voi vähentää itsemurhan riskiä.Juomavesi, jossa on litiumia, saattaa vähentää itsemurhan riskiä. Japanilaistutkimuksesta uutisoi BBC.Alkalimetalleihin kuuluva alkuainetta litiumia käytetään jo nyt kaksisuuntaisen eli maanis-depressiivisen mielialahäiriön hoidossa.Oitan ja Hiroshiman yliopistojen tutkijat selvittivät litium-alkuaineen määrää juomavedessä ja vertasivat määriä tehtyihin itsemurhiin yli miljoonan asukkaan Oitan seudulla Japanissa.Oitan 18 kunnan alueella litiumia esiintyi juomavedessä 0,7–59 mikrogrammaa litraa kohden. Itsemurhien määrä oli selvästi pienempi niillä alueilla, joissa litiumia esiintyy juomavedessä eniten.Tutkijoiden mukaan jo pienetkin annokset litiumia saattavat vähentää itsemurhien riskiä. Litiumia sisältävän veden juomisella voi olla vuosien varrella kasautuva myönteinen vaikutus aivoihin. Japanilaistutkijoiden mukaan aiheesta on syytä tehdä lisätutkimuksia. Litiumin suora lisääminen juomaveteen saa kuitenkin tutkijoilta tyrmäyksen. Suurissa määrissä litium voi myös olla myrkyllistä.Tutkimus on julkaistu British Journal of Psychiatry -lehdessä.
Toivorikkaasti HS kirjoittaa: ”Litium juomavedessä voi
vähentää itsemurhan riskiä - - jo pienetkin annokset litiumia saattavat
vähentää itsemurhien riskiä. Litiumia sisältävän veden juomisella voi olla
vuosien varrella kasautuva myönteinen vaikutus aivoihin.”
HS toivoo ”jo pienilläkin annoksilla litiumia”
välttävänsä itsemurhan. Jopa se arvelee, että kun juo jatkuvasti litiumvettä,
aivojen toiminta saattaa selkiintyä.
Oljenkortena lehdellä on se, että JO NYT litiumia
käytetään kaksisuuntaisen eli maanis-depressiivisen mielialahäiriön hoidossa!
Jospa siis jo pienet annokset pelastavat kuolemalta! HS julkaisikin innoissaan
uutisen heti kun artikkeli oli julkaistu British Journal of Psychiatry
-lehdessä.
Epäsuorasti voidaan päätellä, että juutalaislehti
tietää sairastavansa maanis-depressiivistä mielialahäiriötä.
Tämä on positiivista, sillä sairauden tunnustaminen on
jo puoli parantumista. Nopeus, jolla tutkimus brittiläisestä psykiatrilehdestä
julkaistiin, viittaa siihen, että menossa on maaninen vaihe. Saunailloissa
asiasta on varmasti vilkkaasti keskusteltu, ja toivo on täyttänyt HS:n
käytävät.
Japanilaistutkimuksen tekijöinä oli neljä lääkäriä (H.
Ohgami, T. Terao, I. Shiotsuki, N. Ishii) ja yksi psykologi (N. Iwata). Nimistä
päätellen tutkijat ovat japanilaisia, vaikka nykyisin yliopistot kaikkialla
maailmassa ovat juutalaistuneet ja tuottavat vain näennäistutkimuksia ja
roskatutkimuksia, joissa yhteisenä piirteenä on huijaaminen eli
silmäänsahaaminen (tiettyihin päämääriin pääsemiseksi ”tieteen” varjolla).
Tutkimuksen motiivina oli, että kolmessa vuosina
2005-2007 julkaistussa tutkimuksessa (Cipriani & al.; Baldessarini
& al.; Guzzetta & al.) oli viitteitä siitä, että litium saattaa
vähentää itsemurhan riskiä psyykkisissä häiriötiloissa. Näissä tutkimuksissa
oli tutkittu vaikutuksia vain hoitotasolla (seerumipitoisuus 0,5-1,2 mmol/l eli
3,4-8,3 mg/l). Sen sijaan pienempien litiumpitoisuuksien vaikutusta ei ole
juurikaan tutkittu. Vain Texasissa (USA:ssa) v. 1990 suoritetussa tutkimuksessa
(Schrauzer & Shrestha) on tullut esiin viitteitä, että pienetkin
pitoisuudet (0-160 µg/l) juomavedessä ovat voineet vähentää itsemurhariskiä:
itsemurhia sataatuhatta asukasta kohti 8,7 suurimman pitoisuuden (70-160 µg/l)
alueella, 14,8 keskisuuren pitoisuuden (13-60 µg/l) alueella ja 14,2 alhaisen
pitoisuuden (0-12 µg/l) alueella.
Koska asiaa ei sen kummemmin oltu tutkittu,
japanilaiset ryhtyivät tutkimukseen. Tutkimus suoritettiin Japanissa Oitan
prefektuurissa, jossa on 1,2 miljoonaa asukasta. Alueen 18 paikkakunnan
kohdalla katsottiin itsemurhien määrä viiden vuoden (2002-2006) ajalta ja
verrattiin niitä vastaaviin juomaveden litiumpitoisuuksiin.
Juomaveden litiumpitoisuudet vaihtelivat välillä
0,7-59 µg/l. Havaittiin, että pienemmän pitoisuuden alueella itsemurhia oli
suhteellisesti jonkin verran enemmän kuin korkeamman pitoisuuden alueella,
varsinkin miesten kohdalla (ei juurikaan naisten kohdalla).
Tutkijat ryntäävät päättelemään, että ehkä pienetkin
litiumpitoisuudet vähentävät itsemurhariskiä. He arvelevat, että litiumin
mielialaa tasaava vaikutus on kokonaan erillään sen itsemurhaa estävästä
vaikutuksesta ja että jälkimmäinen vaikutus tulee esiin jo alhaisissa
litiumpitoisuuksissa. Lisäksi tutkijat summassa arvelevat, että alhaisen
pitoisuuden pitkäaikainen vaikutus ehkä lisää hermokudosvaikutusta,
neurogeneesiä ja hermostoa suojaavien tekijöiden vaikutusta.
Tämä on tyypillinen roskatutkimus. On miljoonia
tekijöitä, jotka vaikuttavat itsemurha-ajatusten syntyyn, ei ainoastaan
litiumin määrä. Noita muita tekijöitä ei oteta millään tavalla huomioon. Joku
tekee itsemurhan, kun vaimo lähtee tai talous romahtaa ja kunnia menee. Joku
tekee itsemurhan, kun ei saa tuoda ajatuksiaan ja mielipiteitään julki. Joku
tekee itsemurhan sairastuttuaan johonkin krooniseen tautiin, kuten syöpään.
Joku taas tekee itsemurhan, kun tarpeeksi potkitaan päähän. Jopa jotkut
lääkkeet lisäävät itsemurhariskiä, jopa litium itse, kun maniavaiheessa
tuhokäyttäytyminen lisääntyy ja itsemurhaan riittää vain kolminkertainen
litiumin päiväannos. Ja niin edelleen.
Lisäksi litium on vain yksi metalli. Olisi kuvitellut,
että olisi tutkittu kultaa, sehän on varsinkin HS:n takana olevalle
kansainväliselle juutalaisuudelle hyvin tärkeä ja euforiaa tuottava aine. Mitä
enemmän kultaa juomavedessä, sitä enemmän kultaa juutalaisten elimistössä ja
sitä enemmän riemua juutalaisten mielissä. Jos juomavedessä on vähän kultaa,
silloin juutalainen masentuu ja tekee ehkä itsemurhan; eihän häneen kerry
paljon kultaa. Tällöin juomaveteen täytyisi lisätä kultaa, että sitä voisi
juomalla saada paljon. Ehkä myös hopeaa ja jopa pieniä timantteja, hiiltä. Entä
olisiko liuotettua rahaa saatavilla?
Eikä 1,2 miljoonan alue ja viiden vuoden
tarkasteluaika ole riittävä pitävien johtopäätösten tekemiseen. Oitan
prefektuurin 18 eri paikkakunnalla joissakin saattaa olla vain tavallista
enemmän kiukkuisia vaimoja ajamassa miehiä itsemurhiin. Tai joillakin
paikkakunnilla saattaa toimia rikollismafioita, jotka kiristyksillään ajavat
ihmisiä itsemurhiin.
Japanilainen tutkimus on siis paitsi roskatutkimus
myös tahallisen eksyttävä. Siitä huolimatta tämä on synnyttänyt HS:ssa toivon
kipinän selviytyä itsemurhasta. Voitaisiin ajatella, että HS:n toimitaloon ja
muihin toimipisteisiin ympäri Suomea ja maailmaa johdetaan omaa, erikseen
litiumilla höystettyä juomavettä, jota lehden henkilökunta saa vesihanoista
juodakseen. HS saa nostaa juomavetensä pitoisuuden niin korkeaksi kuin haluaa.
Ehkä Lito-nimistä litiumlääkettä valmistavan Orionin
tehtaalta voidaan vetää litiumvesiputki suoraan HS:n toimipisteisiin? Tai jos
HS haluaa putkestaan suoraan sataprosenttista litiumia, putki on vedettävä
IS-VET Oy:stä Iisalmesta. Koska tämä sataprosenttinen litium on syövyttävää,
saadaan sekin hyöty, että HS:n henkilökunta oleellisesti kevenee ja liikkuminen
ja työnteko helpottuu, kun henkilökunnalta syöpyy sisäelimet kokonaan pois ja
heistä tulee kuin tyhjiä tynnyreitä. Lisäksi, koska litium reagoi voimakkaasti
veden kanssa synnyttäen helposti syttyviä kaasuja, esim. vetyä ja nitridejä, ja
koska ihmisessä on runsaasti vettä, henkilöstön päät muuttuvat kevyiksi
ilmapallomaisiksi vetypäiksi, jotka nostavan koko tynnyrin ilmaan ja
henkilökunta pääsee leijumaan muitten ihmisten yläpuolella.
Jos sitten ulkomailla, esimerkiksi USA:ssa, on HS:n
osakkeenomistajia, esim. Erkko, niin putket voidaan vetää sinne valtamerten
pohjaa pitkin suoraan Orionin tehtaalta tai Iisalmen litiumvarastoista. Erkolle
voidaan ilmoittaa: ”Herra Erkko, tästä putkesta tulevalla litiumvedellä voitte
välttää itsemurhan”. Siellä sitten Erkko saa imeä suukappaleen kautta litiumia
itseensä niin paljon kuin haluaa ja sielun tasapaino vaatii. Johdot voidaan
vetää myös maamme johdolle ja ympäriinsä pikkujohtajille ja kirkolle.
Kun psykiatri-nimiset valelääkärit sitten hoitavat
”potilaitaan” ”sairaaloissaan” ja vastaanotoillaan litium-tableteilla
(kauppanimi Lito), niin kuinka suuria annoksia he käyttävät? Lito-tabletissa on
litiumkarbonaattia 300 mg, mutta litiumin osuus on vain 56 mg. Päivässä
annostelu on yleensä 1-3 tablettia, ja silloin päivittäinen litiumannos on
56-168 mg eli 56 000 – 168 000 µg. Tällä annostelulla päästään tavoiteltuun
seerumipitoisuuteen, joka on siis 0,5-1,2 mmol/l eli 3,4-8,3 mg/l eli 3 400 – 8
300 µg/l. Aivoissa ja muissa elimissä pitoisuus voi olla korkeampi.
Japanilaisten tutkimuksessa juomaveden litiumpitoisuus
oli 0,7-59 µg/l. Keskimäärin siis 3750 kertaa vähemmän kuin ns. ”hoidossa”. On
todella kaukaa haettua, että tällaisella minimaalisella määrällä olisi jopa
ITSEMURHIA EHKÄISEVÄ vaikutus! Tässä ollaan kokonaan realiteettien
ulkopuolella, ja on sääli, että yliopistot suoltavat nykyisin tällaisia
tutkimuksia.
Suomessakin on tehty tutkimus kaivoveden
litiumpitoisuuksista: Geologisen tutkimuskeskuksen tutkimusraportti 155 ”Tuhat
kaivoa – Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999”;
Litiumia käsitellään linkin sivuilla 64-65;
rengaskaivoissa Suomessa on litiumia 0,3-242 µg/l (mediaanipitoisuus 0,8 µg/l
ja keskiarvopitoisuus 2,8 µg/l) ja porakaivoissa 0,3-47,3 µg/l
(mediaanipitoisuus 3,3 µg/l ja keskiarvopitoisuus 6,6 µg/l). Suurimmat
pitoisuudet ovat länsirannikolla ja Sisä-Suomessa.
Tässähän näitä valmiita ”pieniä pitoisuuksia” on
HS:lle alkuun. Kun ahkerasti juo vettä, niin litiumia alkaa saada yhä enemmän.
HS:n artikkelin tekstistä voidaan kuitenkin päätellä,
että tarkoitus on ehkä lisätä litiumia juomaveteen (”litiumia käytetään jo nyt
kaksisuuntaisen eli maanis-depressiivisen mielialahäiriön hoidossa - - jo
pienetkin annokset litiumia saattavat vähentää itsemurhien riskiä”). Jos uudet
roskatutkimukset osoittavat, että tehokkain litiumtaso itsemurhien
ehkäisemiseksi on sama kuin nykyinen hoitotaso, niin mikseipä sitten
juomaveteen sekoiteta tarpeeksi litiumia, niin ehkä joitakin itsemurhia saadaan
estettyä!
Ja mitä tällöin saadaan aikaan? Luettelen litiumin
varsinaiset vaikutukset menemättä yksityiskohtiin: pahoinvointi, oksentelu,
ruokahaluttomuus, vatsakivut, ripuli, reilu painonnousu, turvotus, päänsärky,
vapina, lihasheikkous, silmien tahdoton edestakainen nykinä eli nystagmus,
korvien soiminen, suun kuivuminen, univaikeudet, lihastoiminnan
koordinaatiovaikeudet, jäykkyys, lihasnykäykset, sydänlihaksen
sähkönjohtavuuden häiriintyminen, rytmihäiriöt, päätöksenteon vaikeus,
vähentynyt psyykkinen energia, apatia, välinpitämättömyys, vähentynyt luovuus
ja tuotteliaisuus, keskittymis- ja muistivaikeudet, väsymys, heikkouden tunne,
seksuaalihalun heikkeneminen, tunne-elämän latistuminen ja värittömyys,
kyvyttömyys kokea tunteita, puuromainen puhe, epileptiset kouristukset,
aivovauriot, EEG-muutokset, kilpirauhasen vajaatoiminta, struuma, munuaisten
toiminnan häiriintyminen, munuaisten vajaatoiminta, uremia, virtsanmäärän
suureneminen, janontunne, runsas juominen, veren valkosolujen määrän
lisääntyminen, ihon kuivuminen, aknen ja psoriasiksen paheneminen,
hiustenlähtö, pälvikalju, sikiöaikana lapseen tulee vaikea sydämen epämuodostuma
(Ebsteinin epämuodostuma), jos litiumia käytetään raskauden aikana. Monet
lääkkeet (esim. kipulääkkeet, diureetit, antipsykootit, karbamatsepiini,
teofylliini, tetrasykliini jne.) muuttavat litiumin vaikutusta, ja seuraukset
saattavat olla arvaamattomia.
Jos satutaan menemään hieman yliannostuksen puolelle,
saadaan aikaan seuraavia vaikutuksia: voimakas vapina, sekavuus, rauhattomuus,
delirium, vaikea ataksia, tajunnan häiriöt, raajojen hyperekstensio
(yliojennus), kooma, kuolema (litiumille ei ole vastalääkettä).
Tällaisista oireista kärsiviä ihmisiä näemme sitten
HS:n toimipisteissä, kun HS yrittää välttää itsemurhia. Samanlaisiksi muuttuvat
myös HS:n osakkeenomistajat, esim. Erkko litiumputkensa päässä. Juutalainen
onnellisuus kaiken kaikkiaan huipussaan!
Jos litiumia lisätään reippaasti koko Suomen
vesijohtoverkostoon, niin samanlaiseksi muuttuu koko Suomen kansa!
Eikä litiumin vaikutustapaa edes tunneta! Ei myöskään
tiedetä kaksisuuntaisen eli maanis-depressiivisen mielialahäiriön syytä! Kuten
ei minkään muunkaan ”psyykkisen sairauden” syytä. Yhdelläkään ”psyykkisellä
sairaudella” ei ole osoitettu olevan elimellistä syytä, joten psykiatria ei
edes kuulu lääketieteeseen, joka tutkii ja hoitaa elimellisiä sairauksia
(”psyykkisten sairauksien” syynä ovat yksinkertaisesti elämän vaikeudet ja
kriisit). Psykiatria on puhdasta puoskarointia, ja ”psyykenlääkkeitä” (esim.
litiumia) käytetään tietämättä tuon taivaallista, miten ne toimivat. Kuten yllä
olevasta VARSINAISTEN vaikutusten luettelosta nähdään, litium on muiden
psyykenlääkkeiden tavoin hyvin voimakas aivo- ja hermostomyrkky, joka lamaa
ihmisen pystyyn. ”Itsemurhia vähentävä” vaikutus on vain tätä yleistä ihmisen
lamaantumista, eikä sillä ole mitään tekemistä ”parantumisen” kanssa. Kyseessä
on kemiallinen nuijanukutus. On kauheaa, että ihmiset käyttävät
psyykenlääkkeitä. Olen puhunut näistä asioista kirjoitussarjassani ”Psykiatria ja psykologia ovat huijausta”, osat
I-VIII.
Litiumin vaikutustavasta on kerrottu, että se
vaikuttaa hermoston solukalvojen natrium-, kalium- tai magnesiumtasapainoon tai
solukalvojen inositolifosfolipidien kiertoon, jolloin solun vasteet
indoliamiinille (serotoniini), dopamiinille ja noradrenaliinille heikkenevät.
Lisäksi tapahtuu muutoksia serotoniinin ja katekolamiinien synteesissä,
varastoinnissa, vapautumisessa ja takaisinotossa. Mitä tämä muuta tarkoittaa
kuin että litium hyvin voimakkaasti sotkee aivojen välitysaineiden toimintaa ja
on siten voimakas AIVOMYRKKY (kuten yllä olevasta vaikutusluettelosta voidaan
päätellä). Litium sairastuttaa normaalit aivot! Psyykkisillä sairauksilla EI
OLE elimellistä syytä, ja potilaitten aivoissa ei ole sairaalloisia muutoksia.
Muutoksia psyykenpotilaiden aivoihin ja hermostoon aiheuttavat lääkkeet!
Psyykenlääkkeet ovat suora hyökkäys ihmisiä vastaan, ja siksi psykiatrit ovat
vaarallisia psykokriminaaleja. He tappavat ihmiset pystyyn.
On myös pidettävä mielessä, että jos litiumlääkitys
lopetetaan lyhyen ajanjakson (osin myös aina lopetettaessa) sisällä, tauti
uusii helposti (50%:lla puolen vuoden kuluessa), ja itsemurhavaara on hyvin
suuri. Tämäkin osoittaa, että ”hoidon” aikana ihminen on ollut vain lamattuna,
ja ”hoidon” loputtua tilanne iskee entistä pahempana.
Nykyisen ”litiumboomin” sai aikaan v. 1949
australialainen John Cade, joka sattumalta huomasi litiumin lamaavan
vaikutuksen koe-eläiminä käyttämiinsä marsuihin. Hänellä oli litiumuraatti
mukana tutkimuksissa vain liuottimena, mutta hän havaitsi, että se yksinään
teki marsut voimattomiksi, veltoiksi, uneliaiksi ja hitaasti reagoiviksi. Sen
jälkeen hän kokeili litiumia ensin itseensä ja sitten potilaisiin. Kuitenkin
vasta vuonna 1970 litium hyväksyttiin USA:ssa lääkkeeksi.
Litiumia oli kuitenkin käytetty jo aiemmin. Litium
eristettiin kivestä ensimmäisen kerran v. 1817. Litiumbromidia kokeiltiin
epilepsiaan, ja litiumsuolojen avulla pyrittiin sulattamaan munuaiskiviä. Oli
tarjolla litiumtabletteja, ja ”litiumlähdevettä” myytiin pulloissa. Tämän
”litiumveden” väitettiin parantavan kihtiä, reumaa, munuais- ja rakkokiviä sekä
maniaa, jotka kutsuttiin ”aivokihdiksi”. Myös sokeritautiin, ihottumaan,
vesipöhöön ja hermokipuihin ”litiumvesi” muka auttoi. Jopa sellaisia
kivennäisvesiä kuin Vichy, Apollinaris ja Perrier kaupattiin aikoinaan
”litiumvetenä”.
1940-luvulla käytettiin (suolanmakuisia)
litiumtabletteja suolatablettien korvikkeena verenpainepotilaille, mutta
litiumin myrkyllisyyden vuoksi tästä luovuttiin.
Nyt siis elämän ongelmissa oleviin ihmisiin tungetaan
tablettimuodossa olevaa litiumia, joka ”tekee ”voimattomaksi”, ”veltoksi”,
”uneliaaksi” ja ”hitaasti reagoivaksi”. Kukaan ei tiedä, kuinka tämä
hermostomyrkky vaikuttaa.
On vastuutonta tehdä japanilaistutkimuksen kaltaisia
roskatutkimuksia niinkin vakavasta asiasta kuin itsemurhista ja tarjota
ratkaisuksi hermostomyrkkyä, jonka vaikutustavasta ei tiedetä yhtään mitään.
Yhtä vastuutonta on tiedotusvälineessä levittää tarinoita tällaisista myrkyistä
ja ehdotella niitä ihmisten raskaiden elämänongelmien hoidoksi.
Elämän ongelmat ja mielen järkkymiset tulee hoitaa
suvun ja ystävien kesken aidosti keskustellen, viime kädessä myös suhteessa
Jumalaan, jonne tie on (juutalaisten hylkäämä) Jeesus Kristus, syntien
anteeksiantamus. Tarvitaan oikeita pappeja, jotka julistavat oikeaa Jumalan
sanaa. Sen puutteessa lukuisat ihmiset ovat elämässään joutuneet syntiensä
kanssa umpikujaan, ja joillekin yksi ratkaisu on itsemurha.
Eivät elämän ongelmat poistu kiertämällä ne. Ne on
kohdattava. Siinä ei tarvita litiumia, ei juomavedessä eikä muuten. Jääkööt
litium ja muut myrkyt juutalaisten saleihin, onhan koko psykiatria juutalainen
keksintö.
5.5.2009
5.5.2009
