Professori Faurisson on antanut haastattelun
algerialaiselle Echorouk-lehdelle, ja sen englanninkielinen teksti
löytyy osoitteesta:
Aluksi haastattelija (Mourad Ouabass) kertoo:
"Holokausti" on historiallinen valhe. Nyt kun on parhaillaan käynnissä sionistien järjestämä joukkoteurastus, jonka uhreina ovat tällä kertaa Gazan palestiinalaiset, professori Faurisson toteaa jälleen kerran, ettei toisen maailmansodan aikana tapahtunut mitään juutalaisten kansanmurhaa ja etteivät Hitlerin johtamat natsit koskaan syyllistyneet mihinkään "holokaustiin". Sen jälkeen kun hän alkoi julkisesti ilmaista käsityksiään, juutalaiset painostusryhmät (Jewish lobby) ovat lakkaamatta hyökänneet häntä vastaan ja vainonneet häntä hänen historiaa koskevan tutkimustyönsä ja hänen mielipiteidensä vuoksi.Tapasin hänet ensimmäisen kerran vähän yli kaksi vuotta sitten kansainvälisessä "holokaustia" käsittelevässä konferenssissa Teheranissa. Sen jälkeen olemme tavanneet ja käyneet kirjeenvaihtoa muutaman kerran. Israelin ryhdyttyä käymään sotaa Gazaa vastaan professori Faurisson on jälleen kerran noussut vastustamaan juutalaisia ja paljastanut ja selvitellyt heidän tarkoitusperiään ja halpamaisuuttaan. Pyysin häntä antamaan haastattelun Echoroukille, ja tähän hän mielellään suostui. Tarkastellessaan tilannetta professori Faurisson katsoo, että pitkällä tähtäimellä juutalaiset joutuvat tappiolle heidän miehittäessään Palestiinaa; nämä juutalaiset tulevat kokemaan maahantunkeutujan kohtalon.
Sitten itse haastattelu (H = haastattelija; F = Faurisson):
H: Kertoisitteko itsestänne, professori Faurisson?
F:
Olen tulossa 80 vuoden ikään. Synnyin Lontoon lähellä vuonna 1929
ranskalaisen isän ja skottilaisen äidin lapsena. Olen sekä Britannian
että Ranskan kansalainen. Olen toiminut professorina yliopistossa.
Opetin Sorbonnessa ja eräässä Lyonin yliopistossa. Saavutin agré-arvon
(arvo, joka myönnetään jollekin korkeimmalla tasolla kilpailevista
hakijoista) moderneissa ja klassisissa kielissä ja kirjallisuudessa
(ranska, latina, kreikka) ja minulla on tohtorinarvo kirjallisuudessa ja
yhteiskuntatieteessä (joka sisältää historian). Kaksi erikoisalaani
ovat olleet ”moderni ja lähihistorian ajan ranskalainen kirjallisuus” ja
”tekstien ja dokumenttien arviointi (kirjallisuus, historia, media)”.
Erityisesti olen tutkinut toisen maailmansodan ajan propagandaa.
H:
Kertoisitteko lyhyesti algerialaisille lukijoille tutkimustyöstänne,
jonka päämääränä on ollut tarkistaa ns. juutalaisten ”holokaustin”
historiaa?
F:
Nürnbergin oikeudenkäynnissä (1945-1946) tuomioistuin, joka koostui
juuri käydyn sodan voittajista, esitti hävinneelle Saksalle syytöksen,
että se
1) oli määrännyt ja suunnitellut Euroopan juutalaisten fyysisen tuhoamisen;
2) oli sen vuoksi suunnitellut, rakentanut ja käyttänyt joukkotuhoaseita, erityisesti ”kaasukammioita”;
3) oli pääasiassa näillä aseilla, mutta myös muilla tavoin, surmannut kuusi miljoonaa juutalaista.
H: Millä tavoin olette tarkistanut näitä syytöksiä?
F:
Näiden kolmen syytöksen tueksi, joita kaikki suuret läntiset
tiedotusvälineet ovat toistaneet jo yli 60 vuoden ajan, ei ole koskaan
esitetty minkäänlaista todistusta, joka kestäisi rehellisen tutkimuksen.
Olen sen vuoksi tullut seuraavaan johtopäätökseen: Hitlerin väitetyt
kaasukammiot ja juutalaisten väitetty kansanmurha muodostavat yhden ja
saman historiallisen valheen, joka on tehnyt mahdolliseksi
jättiläismäisen poliittisen ja taloudellisen huijauksen, jossa
pääasiallisina hyötyjinä ovat Israelin valtio ja kansainvälinen sionismi
ja pääasiallisina uhreina Saksan kansa – eivät kuitenkaan saksalaisten
johtajat – ja Palestiinan kansa kokonaisuudessaan.
H:
Mitä seurauksia siitä on ollut, että olette julkaissut historiallisen
tutkimustyönne tulokset, jotka ovat ristiriidassa sen yleisen uskomuksen
kanssa, että ”holokausti” on tapahtunut?
F:
Elämäni muuttui helvetiksi sinä vuoden 1974 heinäkuun päivänä, jolloin
israelilainen sanomalehti Yedioth Aharonoth tuomitsi minut. Vuoden 1974
jälkeen minut on pahoinpidelty kymmenen kertaa, olen joutunut oikeuteen
ja saanut tuomion lukemattomia kertoja ja päälle päätteeksi minulta
vietiin oikeus opettaa yliopistossa. Saadakseen meidät ”revisionistit”
hiljennettyä juutalaiset painostusryhmät saivat 13.7.1990 Ranskassa
aikaan erityisen lain, Fabius-Gayssot-lain, joka on laadittu heinäkuussa
1986 annetun israelilaisen lain mukaan.
Laurent
Fabius on parlamentin sosialistijäsen, äärettömän rikas juutalainen, ja
Jean-Claude Gayssot on parlamentin kommunistijäsen. Fabius-Gayssot-laki
mahdollistaa maksimissaan yhden vuoden vankeustuomion, 45 000 euron
sakkorangaistuksen ja vielä muidenkin seuraamusten langettamisen niille,
jotka ”kiistävät” väitetyn ”holokaustin”. Lähes kaikissa läntisissä
maissa, olipa niissä voimassa erityinen laki tai ei, revisionismista
rangaistaan ankarasti. Joukko revisionistisia kollegoitani ja ystäviäni
on ollut tai on nyt vankilassa, jotkut monien vuosien ajan, erityisesti
Saksassa ja Itävallassa, maissa, joiden kanssa ei vielä ole
allekirjoitettu (todellista) rauhansopimusta sen jälkeen kun
vihollisuudet loppuivat vuonna 1945 ja joiden hallitukset joutuvat
alistumaan toisen maailmansodan voittajien tahtoon.
H: Onko ”holokaustista” tullut maailmanlaaja tabu?
F:
Länsimaissa ihmisillä on oikeus kiistää kaikki muut uskonnot paitsi
holokaustiuskonto. Jumalaa, Jeesusta ja Muhammadia saa pilkata, mutta ei
sitä, mitä Simon Wiesenthalilla, Elie Wieselillä ja Simone Veilillä on
sanottavaa väitetystä kansanmurhasta tai väitetyistä kaasukammioista.
Auschwitzista on tullut pyhä paikka. Sinne järjestetään
pyhiinvaellusmatkoja. Vierailijat näkevät väitettyjen kaasutusuhrien
väitetyt pyhäinjäännökset: kenkiä, silmälaseja, hiuksia ja
teräspurkkeja, joissa joskus on ollut Zyklon B:tä, hyönteismyrkkyä,
jonka väitetään olleen se aine, jolla juutalaisia on surmattu, vaikka
todellisuudessa sitä käytettiin vaatteiden tai rakennusten
desinfiointiin leireissä, joissa pilkkukuume-epidemiat tekivät tuhojaan.
Meille
kerrotaan, että saksalaiset pyrkivät Euroopassa ”juutalaiskysymyksen
lopulliseen ratkaisuun” ja että näihin sanoihin muka kätkeytyi heidän
halunsa tuhota juutalaiset. Tämä on väärin. Näin ei saa huijata.
Todellisuudessa saksalaiset pyrkivät ”juutalaiskysymyksen lopulliseen
ALUEELLISEEN ratkaisuun”. He halusivat karkottaa juutalaiset alueelle,
joka olisi sitten heidän omansa. On oikein sanoa, että ennen sotaa he
jonkin aikaa ajattelivat, että tämä alue voisi olla Palestiinassa, mutta
hyvin pian he tulivat siihen tulokseen, että tämä ratkaisu on mahdoton
ja että se täytyy hylätä ”jalojen ja urhoollisten arabien” vuoksi (huom.
takaan, että nämä ovat heidän sanojaan).
H: Mitä sitten todellisuudessa tapahtui?
F:
Sodan aikana saksalaiset, jotka pitivät tärkeänä neutraloida
juutalaiset, sijoittivat tietyn määrän heitä keskitys- tai työleireihin
odottamaan konfliktin päättymistä. He lykkäsivät lopullista ratkaisua
sodanjälkeiseen aikaan. Sodan aikana, aina sen viime kuukausiin asti, he
sanoivat liittoutuneille: ”Te hämmästelette juutalaisia, eikö totta?
Ottakaa sitten heidät. Olemme valmiit lähettämään teille niin paljon
eurooppalaisia juutalaisia kuin haluatte, mutta yhdellä nimenomaisella
ehdolla: että he pysyvät Britanniassa sodan loppuun asti; millään
verukkeella he eivät saa mennä Palestiinaan; palestiinalaiset ovat
kärsineet jo niin paljon juutalaisten käsissä, että olisi kohtuutonta
(indecency) tuottaa heille lisää kärsimyksiä (martyrdom).”
H: Saankin tästä aiheen kysyä mielipidettänne verilöylystä, joka nyt on meneillään Gazassa.
F:
Nyt, enemmän kuin koskaan, palestiinalaiset ovat kauhistuttavassa
ahdingossa. Israelin armeija, ahdistettuaan heitä ensin operaatiolla
”Grapes of Wrath”, sitten operaatiolla ”Jenin Defensive Shield”, sitten
operaatiolla ”Rainbow”, sitten operaatiolla ”Day of Repetance”, ahdistaa
heitä nyt operaatiolla ”Cast Lead”. Turhaan! Turhaan, sillä käsitykseni
mukaan Israelin valtio ei elä edes niin kauan kuin Jerusalemin
frankkilainen kuningaskunta, kahdeksaakymmentäyhdeksää vuotta. Useimmat
juutalaiset tulevat poistumaan noilta alueilta samassa paniikissa kuin
ranskalaiset siirtolaiset Algerista vuonna 1962 tai amerikkalainen
armeija hylätessään Saigonin vuonna 1975. Palestiinasta tulee jälleen
vapaa maa, jossa muslimit, kristityt, juutalaiset ja muut voivat elää
yhdessä.
Ainakin
sitä minä toivon, minä, jota 34 vuoden ajan on kohdeltu Ranskassa
eräänlaisena palestiinalaisena. Totesin joulukuun 11. ja 12. päivänä
2006 Teheranissa presidentti Ahmadinejadin suojeluksessa järjestetyssä
”holokaustia” käsittelevässä konferenssissa seuraavaa: Meillä kaikilla
on keino olla avuksi Palestiinan vapauttamisessa. Keino on se, että
annamme tiedoksi koko maailmalle revisionistisen tutkimuksen tulokset.
Kaikki uskottavuus on otettava pois väitetyltä ”holokaustilta”, josta on
tullut sionismin ja Israelin valtion ase numero yksi; tämä valhe on
tuon valtion miekka ja kilpi. Olisi mieletöntä yrittää puolustautua
Israelin sotavoimaa vastaan ja samalla jättää koskematta heidän tärkein
maailmanlaaja propaganda-aseensa.
H:
Olen hiljattain saanut tietää, että Teitä uhkaa jälleen uusi
oikeudenkäynti sen vuoksi, että kiistätte edelleen juutalaisen
”holokaustin” tapahtumisen, mikä on kiellettyä Ranskassa. Koska Teidän
vaikeutenne tuomioistuinten kanssa ylipäätään loppuvat? Olettehan jo
tulossa 80 vuoden ikään.
F:
Kerron Teille nyt, että seuraavassa oikeudenkäynnissäni, jonka
päivämäärää en vielä tiedä, tulen esittämään seuraavan julistuksen
Pariisin rikostuomioistuimen 17. kamarin kolmelle tuomarille (2, 4
Boulevard du Palais, 75001 Paris):
Henkilö, joka väittää, että natsien väitetyt kaasukammiot ja juutalaisten väitetty kansanmurha ovat historiallisia tosiasioita, antaa, tahtoi hän sitä tai ei, tukensa hirvittävälle valheelle, josta on tullut kolonialistisen, rasistisen ja imperialistisen Israelin valtion tärkein propaganda-ase. Katsokoon jokainen, jolla on otsaa tukea holokaustimyyttiä, omiin käsiinsä! Hänen kätensä ovat punaiset palestiinalaisten lasten verestä!
23.1.2009
