Häijyn marxilaisuus-epäsikiön tuottivat maailmaan samat kasaarit (= juutalaiset), jotka synnyttivät sen siamilaisen kaksosen, sionistisen imperialismin. V. 1771 ranskalainen ajattelija Voltaire esitti sionisteista seuraavan kommentin:
Heillä kaikilla on syntymästään lähtien sydämissään raivoisa fanatismi, aivan kuten briteillä ja saksalaisilla on syntymästään lähtien vaalea tukka. En olisi vähäisimmässäkään määrin hämmästynyt, jos nämä ihmiset jonain päivänä koituisivat kuolemanvaaraksi ihmiskunnalle.Puhuessaan juutalaisen uskontoinstituutin edessä 3.10.1934 teologi Reinhold Niebuhr julisti:
Marxilaisuus on juutalaisen opin nykyaikainen muoto.Tätä pidettiin itsestäänselvyytenä, eikä lausunto herättänyt erityisempää reaktiota arvovaltaisen newyorkilaisen yleisön keskuudessa. Voidaan väittää, että marxilainen pseudokommunismi - kyseessä on itse asiassa ohuesti naamioitu kansainvälisen superkapitalismin haara - on tuhoisin rutto, joka koskaan on hävittänyt kauan kärsinyttä ihmiskuntaa.
On paljonpuhuva asia, että Marx oli juutalainen, joka ympäröi itsensä juutalaisilla, ja että liike, jonka hän oli perustanut, katsoi sopivaksi omaksua hänen nimensä sen jälkeen kun muut juutalaiset olivat tulleet sen johtoon. Samoin tiedämme, että Venäjän vallankumous ei ollut spontaani paikallinen kansannousu vaan pieni vähemmistö pakotti suuren enemmistön siihen tappamalla järjestelmällisesti kymmeniä miljoonia vastahakoisia - niin kutsutun porvariston. Ja, kuten tulemme havaitsemaan, tämän teurastuksen takana oli huolellisesti suunniteltu kansainvälinen salaliitto, johon kuului huomattavia sionisteja ja ei-juutalaisia monista eri maista.
Todistusaineisto, joka osoittaa, että sionistijuutalaisilla on johtava rooli maailman kommunistisessa liikkeessä, on laaja. Pelkästään historiallisia todisteita on tuhansittain, jotkut niistä virallisissa tutkimuksissa annettuja valaehtoisia todistuksia; lisäksi on taitavien tutkijoiden, tiedusteluasiantuntijoiden ja historioitsijoiden tutkimuksia.
On yksisilmäistä katsoa yksin Karl Marxin organisoineen tämän hänen nimeään kantavan suuren ja kaiken tuhoavan liikkeen. 1700-luvulla englanninjuutalainen David Ricardo kehitti monia niistä materialistisista taloudellisista ideoista - sellaisia kuin "lisäarvon teoria" ja "palkkojen rautainen laki" -, jotka myöhemmin Marx, Friedrich Engel ja heidän juutalainen kilpailijansa Rankassa, Ferdinand Lassalle, omaksuivat.
Eräs Marxin opettaja ja hyvin tärkeä aikalainen oli juutalainen Moses Hess. Hän oli selvästi paljon syvällisempi ajattelija kuin muut kommunismin perustajat, mutta hänen sotaisan sionisminsa vuoksi häntä ei viime vuosina ole nostettu merkittävään asemaan kommunismin pyhimyselämäkertakirjoituksessa. Hess oli mystikko, ja hän ihaili kabbalististen hasidistijuutalaisten oletettuja yliluonnollisia voimia; itse hän oli heistä lähtöisin, ja heiltä hän oli saanut ensimmäiset oppinsa tunnustettuna Talmudin tutkijana. Käytännössä hän muunsi muinaisten kirjojen abstraktin hasidistisen messianismin omaksi käytännölliseksi poliittisen kommunismin opikseen, joka toimisi muurinmurtajana uudelleen heräävälle sionismille.
Tärkeässä kirjassaan "Rom und Jerusalem" Hess esitti voimakkaan vaatimuksen sionisteille jatkaa eteenpäin kommunismin Euroopassa saavuttamista voitoista ja rakentaa uudelleen heidän maailmanpoliittinen pääkaupunkinsa Palestiinaan...
...Euroopan ja kaukaisen Aasian välille - maailma tulee jälleen osoittamaan kunnioitusta kaikkein vanhimmalle kansalle.Tämän patriarkaalisen vaiheen jälkeen kommunistinen liike kulki muiden sionistijuutalaisten johdolla. Eräitä tärkeimpiä olivat Heine, Börne, Bernstein, Singer, Bebel ja Kautsky Saksassa, Neumayer, Adler ja Liebermann Itävallassa, Meissner ja Winter Böömissä, Fribourg, Frankel ja Haltmayer Ranskassa sekä Jacobi, Kahn ja Leon USA:ssa. Vielä niin myöhään kuin v. 1920 sionistit olivat täysin dominoivassa asemassa, kun kommunismi pyrki saavuttamaan vallan Saksassa; kommunistijohdossa olivat Cohn, Daumig, Newmann, von Kahn, Bever ja Levy. Huono-onnisen Baijerin neuvoston johdossa oli Leviné-Niessen, apunaan Karl Sobelssohn-Radek, bolshevikkinen (kommunistinen) propagandaekspertti Neuvosto-Venäjältä. Yksi dynaamisimmista kommunisteista oli outo mutta raivokas pieni juutalaisnainen Rosa Luxemburg.
USA:ssa kommunismin aloitti juutalainen Joseph Weydemeyer. Weydemeyer oli yksi niistä tuhansista juutalaisista, jotka pakenivat Amerikkaan sen jälkeen kun kommunistiset vallankumoukset Euroopassa v. 1848 olivat epäonnistuneet. Eräs toinen oli tri Abraham Jacobi. Hänen rouvansa oli sukua (täti) tri Franz Boasille, joka mullisti antropologian (ja siis rotuopin). Ensimmäisen amerikkalaisen kommunistisen yhdistyksen perustivat Abraham Jacobin kanssa Max Cohnheim ja Fritz Jacobi, hekin juutalaisia. USA:n kommunistisen puolueen ensimmäisen version perusti italianjuutalainen Louis Fraina. Nykyisen version perustivat v. 1919 juutalaiset Hammer, Wolfe ja Gitlow.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Kremlin salainen poliisi lähetti USA:han koordinaattoriksi juutalaisen J. Petersin (= Alexander Goldberger), joka oli entinen Béla Kunin (= Cohen) kumppani, kun kommunistit pirullisesti raiskasivat Unkarin. Joitakin Petersin seuraajia USA:ssa olivat John Pepper (= Joseph Pogany), P. Green (= S. I. Gussev), Arthur E. Ewert (= Berger tai Braun), Boris Spock (= Shpak) ja Gerhard Eisler. Kaikki juutalaisia.
Suuri sionistinen rahamaailma maksaa kulut.
Kommunistisen agitaation äänekkään nukketeatterin yllä on aina liikkunut sionistisen rahavallan jalokivin koristeltu käsi. Näyttää siltä, että Venäjä oli valittu kohteeksi jo 1800-luvun puolivälissä, ja sionistihistorioitsija Angelo S. Rappoport paljastaa, että venäläissyntyinen sionisti Alexander Herzen sai taloudellista apua James Rothschildiltä, kuuluisan pankkikolossin vanhimmalta. Herzen perusti vallankumouksellisen maanpakolaislehden, jolle hän antoi nimen "The Bell" ja jonka yleensä katsotaan laskeneen perustan Venäjän kommunismille.
Näitä outoja, äärettömän rikkaita miehiä näemme paljon toimimassa systeemin hyväksi, joka muka tekee kaikki ihmiset samanveroisiksi ilman luokkia ja tekee lopun rikkaiden etuoikeuksista. Suurempaa poliittista petosta ei ole, ja silti yksikään lukuisista kirjailijoistamme ja kommentaattoreistamme ei näytä huomanneen tätä aikamme keskeistä ristiriitaa.
Eräs, joka havaitsi, oli tulisieluinen venäläissyntyinen anarkisti Mihail Bakunin. Käsitellessään Marxia ja hänen sionistista klikkiään 1870-luvulla hän kirjoitti:
Marx on juutalainen, ja hänen ympärillään on joukko pieniä, enemmän tai vähemmän älykkäitä, vehkeileviä, vikkeliä, keinottelevia juutalaisia, aivan kuten juutalaiset kaikkialla ovat, erilaisia kaupallisen ja pankkialan toimijoita, kirjoittajia, poliitikkoja ja sanomalehtien kirjeenvaihtajia; lyhyesti sanoen kirjallisia välittäjiä, aivan kuten he ovat rahamaailmankin välittäjiä, yksi jalka pankissa ja toinen sosialistisessa liikkeessä, ja heidän ahterinsa istuu Saksan lehdistön päällä. He ovat kaapanneet haltuunsa kaikki sanomalehdet, ja on helppo kuvitella, mikä kuvottava kirjallinen tuotanto siitä seuraa. Nyt koko tämä juutalainen maailma, joka on riistoa harjoittava joukko, iilimatojen kansa, ahne parasiitti, jonka jäsenet rajoista ja poliittisista eroista piittaamatta liittyvät läheisesti ja kiinteästi toisiinsa, on Marxin tai Rothschildin käytössä. Olen varma, että toisaalta Rothschildit arvostavat Marxin ansioita ja toisaalta Marx tuntee vaistomaista mieltymystä ja suurta kunnioitusta Rothschildejä kohtaan. Tämä saattaa näyttää oudolta. Mitä yhteistä voisi olla kommunismilla ja suurella rahamaailmalla? Ho hoo! Marxin kommunismi pyrkii voimakkaaseen valtiolliseen keskushallintoon, ja missä tällainen on, siellä parasiittinen juutalaiskansa, joka keinottelee ihmisten työllä, on aina löytävä keinot toimeentulolleen...Ensimmäinen, joka näytti pitkää nenää kömpelölle tsaarin poliisille ja organisoi marxismia avoimesti Venäjän alueella, oli Nicholas Utin. Sionistihistorioitsija Louis Greenbergin mukaan Utin oli syntyjään juutalainen mutta teeskenteli kääntyneensä ortodoksiseen uskoon kuten useimmat varhaiset vallankumoukselliset. Kommunistinen liike perustettiin Venäjälle muodollisesti, kun Aaron Liebermann ja Aaron Zundelevits perustivat juutalaisen vallankumouspuolueen Vilnan rabbiseminaarissa.
Salamurhaterrori aloitettiin välittömästi Venäjän kristillisen enemmistön hallintoa vastaan. Yksi tärkeimmistä murhista oli tsaari Aleksanteri II:n pommimurha v. 1881. Salajuonta koordinoitiin Pietarista Hesia Helfman -nimisen juutalaisnaisen asunnosta käsin. Toinen juutalaisnainen Vera Figner oli yksi päävakoilijoista. Eräs johtava pommialan ekspertti tässä valtakunnanlaajassa kampanjassa oli juutalainen Grigori Gershuni. Kymmeniä muita juutalaisia oli mukana tässä laajassa ja erittäin hyvin organisoidussa murhakampanjassa, ja - onnettomien sotilaallisten seikkailujen ohella - tämä oli tärkein tekijä, joka heikensi ja halvaannutti tsaarin hallintoa.
Trotskin outo pyhiinvaellusmatka New Yorkiin.
Leon Trotski, syntyjään Lev Bronstein, ilmestyi New Yorkiin maaliskuussa 1917. Tähän aikaan hän oli naimisissa ukrainalaissyntyisen Natalia Ivanovna Sedovan kanssa, jonka eräät historioitsijat uskovat olleen sionistipankkiiri Ivan Jivotovskin (= Abram Givatovso) sisar tai tytär; Jivotovski oli rhein-westfalenilaisen (Saksassa) finanssiyhtymän päällikkö, ja pian tämä yhtymä alkoi kuljettaa valtavia rahasummia lännestä Venäjän bolshevikeille.
Trotski pestautui heti venäjänkieliseen vallankumouslehteen Novoy Miriin. Erään USA:n senaatin tutkimuksen yhteydessä annetun todistajalausunnon mukaan lehteä pyöritti kaksi sionistista "venäläistä", Weinstein ja Brailowski. Todistuksen antoi New Yorkin poliisipäällikkö, joka kertoi myös, että Trotskin pääkumppaneita hänen amerikanvierailunsa aikana olivat sionistimarxilaiset Emma Goldman ja Alexander Berkman.
Jotkut epäilijät ovat viitanneet Trotskin hämmästyttävän ei-proletaariseen elämäntapaan New Yorkissa. Oman tunnustuksensa mukaan hän asui mukavassa huoneistossa, jossa oli sellaiset siihen aikaan ylelliset mukavuudet kuin puhelin ja sähköllä toimiva jääkaappi. Hänellä oli käytössään limousine ja kuljettaja, kun hänen tai hänen perheensä täytyi lähteä jonnekin. Kuitenkin hän väittää ansainneensa vain 310 dollaria lehtityöllään vuosina 1916-17.
Huhuttiin, että tämä pelottava kapitalisminvastainen vallankumouksellinen piti tähän aikaan myös kokouksia huomattavien juutalaisten rahamiesten ja rothschildiläisen johtohahmon, Jacob H. Schiffin, kanssa. Jälkimmäinen oli tietenkin toiminut tarmokkaasti ja pitkään tuhotakseen ei-juutalaisen Venäjän perinteisen enemmistöhallituksen, ja on mahdollista, että hän päätti käyttää Trotskia sinä kohtalokkaana maanalaisena rahaväylänä Venäjälle, joka myöhemmin oli toimittava bolshevikeille rajattomasti varoja aseiden, propagandan ja vastustajien ostamiseksi vallankumouksen tarpeisiin.
Ne kaksi tähtihahmoa, jotka toimivat "laukkumiehinä" kuljetettaessa niitä satoja miljoonia dollareita kullassa, jotka pian alkoivat virrata kohti itää Schiffin Kuhn & Loeb -pankin avattua salaiset sulkuporttinsa, kuuluivat koko operaation tärkeimpiin ja juonikkaimpiin henkilöihin. Huomattavampi heistä oli Israel Lazarevits Helpfand, joka käytti kummallista salanimeä "Parvus" ja joka oli yksi niistä marxilaisista monimiljonääreistä, jotka lisääntyvässä määrin värittivät 1900-luvun poliittista kenttää.
Toinen rahakuriiri, josta oli tuleva salainen kuninkaantekijä Neuvosto-Venäjällä ja eräänlainen superkomissaari ilman salkkua, oli Tukholmassa Ruotsissa toimivan Nya Bankenin omistaja. Tämän pankin kautta "pestiin" paljon rahaa, ennen kuin se kuljetettiin salaa Suomen kautta Venäjälle. Tämä mies oli Olof Aschberg, ja hän on kertonut joistakin toimistaan omaelämäkerrassaan "En vandrande Jude från Glasbruksgatan".
Menshevikkiläiset "maltilliset" (vastaavat sosiaalidemokraatteja) auttavat salaisesti trotskilaisia.
26.3.1917 Trotski lähti laivalla New Yorkista kohti Venäjää. Hän otti mukaansa melkoisen joukon marxilaisia onnensotureita New Yorkin East Siden ghetosta. Halifaxissa, Nova Scotiassa, brittiviranomaiset pidättivät hänet ja hänen seurueensa ja näyttävät olleen aikeissa estää hänen matkansa. Mutta lopulta Britannian Meriministeriö määräsi heidät vapautettaviksi. Anthony Sutton sanoo sionistimielisessä mutta muuten valaisevassa tutkimuksessaan "Wall Street and The Bolshevik Revolution", että USA:n ulkoministeriö oli ollut yhteydessä brittihallitukseen tässä asiassa, mikä viittaa tietenkin siihen, että Woodrow Wilsonin hallituksen, jonka neuvonantajana toimi Brandeis, on täytynyt tietää jotakin siitä. Wilsonin elämäkerrankirjoittaja Jennings Wise lausuu teoksessaan "Woodrow Wilson: Disciple of Revolution":
Historioitsijat eivät saa koskaan unohtaa, että brittipoliisin yrityksistä huolimatta Woodrow Wilson teki mahdolliseksi sen, että Leon Trotski pääsi Venäjälle amerikkalaisella passilla.Petrovski paljastaa, että maltillisiksi oletetut vallankumoukselliset, menshevikit, itse asiassa olivat salaliitossa auttaakseen bolshevikkeja varastamaan vallan omalta väliaikaiselta hallinnoltaan. Hän ilmoittaa, että menshevikkinen ulkoministeri Miljukov otti yhteyttä brittien ulkoministeriin saadakseen vapaaksi Trotskin, joka muka silloin horjui näiden kahden puolueryhmän välillä (Petrovski: "La Russie sous le juifs", 1931).
Amerikkalainen Venäjällä toiminut tiedusteluasiamies Edgar Sisson on koonnut mielenkiintoisen kokoelman dokumentteja, jotka koskevat Venäjän vallankumouksen rahoitusta. Ne osoittavat muun muassa, että menshevikkijohtaja Martov (= Zederbaum), joka muka oli Trotskin arkkivihollinen, itse asiassa kuului sekä bolshevikkien että menshevikkien takana olleeseen salaiseen sisäpiiriin. Sissonin dokumentti nro 7 (päivätty 12.1.1918) on Saksan yleisesikunnan tiedusteluosaston Trotskille antama käsky, jossa määrätään, ketkä tulee valita uudelleen kommunistiseen keskuskomiteaan. Martov on listassa mukana noin tusinan muun nimen ohella, joiden joukossa ovat Lenin, Trotski ja muut tavanomaiset bolshevikkijuutalaiset, sellaiset kuin Kamenev, Zinoviev, Joffe ja Sverdlov (Committee on Public Information: "The German-Bolshevik Conspiracy"; Sissonin dokumentit ovat USA:n kansallisarkistossa).
Keisarin hallitus antoi tämän kansainvälisen salaliiton, jonka päämaja oli New Yorkissa, käyttää itseään, koska se tahtoi voittaa sotavihollisensa tsaarin Venäjän sisältä käsin. Saksan yleisesikunta oli pelkästään asioiden koordinoija ja käskyjen allekirjoittaja; todellinen ohjaava taho oli keisarin juutalainen sisäministeri Felix Warburg, jonka vaimo oli juutalaisen Jacob Schiffin sukulainen. Sodan jälkeen, ja oman vallanmenetyksensä jälkeen, keisari Wilhelm antoi kuuluisan ja katkeran haastattelun, jossa hän totesi:
Juutalaiset ovat vastuussa Venäjän, ja myös Saksan, bolshevismista. Olin aivan liian suopea heitä kohtaan hallituskauteni aikana, ja kadun katkerasti sitä myötämielisyyttä, jota osoitin huomattavia juutalaisia pankkiireja kohtaan (Chicago Tribune 2.7.1922).Tämä ei ollut jälleen vain yksi osoitus "saksalaisesta antisemitismistä" tai vastaavasta. Englannin kanaalin toisella puolella Winston Churchill, jonka yleisesti katsotaan ymmärtäneen poliittista ja historiallista todellisuutta, oli käsitellyt samaa asiaa 8.2.1920 Illustrated Sunday Herald -lehdessä. Hän kirjoitti Venäjän tilanteesta:
Nyt vihdoin tämä Euroopan ja Amerikan suurten kaupunkien alamaailmoista peräisin olevien erikoisten persoonallisuuksien joukkio on tarttunut Venäjän kansaa tukasta ja tullut käytännössä tuon suuren valtakunnan kiistattomaksi valtiaaksi. Ei tarvitse liioitella sitä osaa, joka näillä kansainvälisillä ja suurimmaksi osaksi ateistisilla juutalaisilla on ollut bolshevismin luomisessa ja Venäjän vallankumouksen varsinaisessa toteuttamisessa. Se on varmasti hyvin suuri; todennäköisesti suurempi kuin millään muulla taholla. Kaikki johtohahmot ovat juutalaisia, merkittävänä poikkeuksena Lenin. Lisäksi pääinspiraatio ja liikkeelle paneva voima tulee juutalaisilta johtajilta. Neuvosto-organisaatioissa juutalaisylivalta on vielä tyrmistyttävämpi. Juutalaiset ovat ottaneet hallitsevan roolin, jopa pääroolin, myös siinä terrorisysteemissä, jota erikoiskomissiot toteuttavat taistelussa vastavallankumousta vastaan.Ei-juutalaisten tuhoaminen aloitetaan välittömästi.
Heti sen jälkeen kun Leninin joukko oli astunut valtaan, se ryhtyi työhön likvidoidakseen kaikki ne ei-juutalaisen (kristityn) venäläisväestön johtavat piirit, jotka jollakin tavalla saattoivat olla uhka tai vaihtoehto bolshevikkiselle kaappaukselle. Tämän työn suoritti hirvittävä salainen organisaatio, yleisvenäläinen erikoiskomissio Tsheka (myöh. OGPU, NKVD, MVD, MGP, KGB).
Venäjän tavallisesta kansasta poiketen juutalaiset olivat niitä koronkiskureita ja henkisesti vammaisia, jotka Raskolnikov ja Dostojevski tahtoivat pyyhkäistä pois maasta. Nämä juutalaiset tiesivät, mitä tekivät. Kuten aina, he olivat kuumeisen kiireisiä. Kuten aina, heidän päässään pyöri pakkomielle, että he olivat syntyneet hallitsijoiksi (valittu kansa) ja että heitä vainotaan törkeästi. Eräs heistä, Trotski, joka oli kasvanut katsellen isänsä huiputtavan maatyöläisiä ja joka oli kiertänyt puoli maapalloa New Yorkiin neuvottelemaan Luoja tietää kenen kanssa ja hankkimaan rahaa, puhui haltioituneesti niistä eduista, jotka terrorilla, joka levisi yli Venäjän kuin verinen sumupilvi, saavutetaan:
Terrori työtä tekevän luokan tahdon ja voiman osoituksena on historiallisesti oikeutettua, koska nimenomaan sen avulla proletariaatti pystyy murtamaan älymystön poliittisen tahdon ja palauttamaan järjestykseen eri erikoisalojen ja työalojen ammattilaiset ja vähitellen sopeuttamaan heidät omiin päämääriinsä heidän erikoisosaamisensa alueilla (Izvestija 10.1.1919),ja:
Veri ja armottomuus - niiden täytyy olla iskusanojamme (puhe kansainvälisessä kommunistikongressissa Moskovassa maaliskuussa 1919).Trotski itse eli helppoa elämää, kävi parhaita kouluja, kirjoitti runoja, matkusti pitkin maailmaa eikä hän koskaan tehnyt fyysistä työtä. Mutta jokin ajoi hänet vaatimaan verta Venäjän kansalta, ja ellei se ollut juutalaisten kärsimät onnettomuudet näiden julmien "pakanoiden" käsissä, niin mikä sitten?
Terroripolitiikka tuli suoraan Leniniltä.
Vladimir Uljanov, joka oli omaksunut nimen Lenin, oli tuonut esiin kantansa jo vuonna 1905, jolloin hän vaati vuoden 1793 kaltaista terroria, jotta...
...tilit voitaisiin tehdä selviksi tsaarinvallan kanssa (tämä ja seuraavat löytyvät Leninin kootuista teoksista).Vuonna 1908 hän ylisti...
...todellista, yli koko maan ulottuvaa terroria, joka elvyttää jälleen maan ja jollaisen avulla Ranskan suuri vallankumous saavutti kunnian.Lokakuun 1917 vallankaappauksen aattona Lenin vaati kokonaisten kansanryhmien tuhoamista:
Mikään vallankumoushallinto ei voi luopua langettamasta kuolemantuomioita riistäjille,tarkoittaen näillä tietenkin niitä, joita bolshevikit tahtoivat heillä tarkoitettavan. Edelleen tammikuun 27. päivänä 1918:
Keinottelijat ammutaan; emme voi saavuttaa mitään, ellemme käytä terroria.Ja kun kesäkuussa 1918 kommunistipuolue asetti rajoja niille, jotka tahtoivat massaterroria, suuri mies räjähti:
Tämä on ennenkuulumatonta! Terrorin voimaa ja massaluonnetta tulee kannustaa!Elokuussa hän antoi Nizhni Novgorodiin määräyksen...
...käyttää välittömästi massaterroria, teloittaa ja tuhota satoja prostituoituja, juopuneita sotilaita, entisiä virkailijoita jne.Kuten tavallisesti, kategoriat olivat käytännössä varsin häilyviä, kuten esim. tuo "jne." osoittaa.
Muutamat harvat kommunistipuolueessa ja sen ulkopuolella esittivät syytöksen, että koko bolshevikkinen rynnäkkö oli pelkkä juutalaisten vallankaappaus. Lenin puuttui heti tällaiseen vaaralliseksi katsomaansa kehitykseen. Laissa, joka julkaistiin ensin Izvestijassa 27.7.1918, hän julisti, että...
...antisemitistit ja pogromien lietsojat ovat lain ulkopuolella,mikä tarkoitti sitä, että bolshevikit saattoivat tappaa heidät heti paikalla ilman oikeudenkäyntejä. Myöhemmin Lenin selitti juutalaisille osoitetuissa kirjoituksissaan, että...
...antisemitismi on vastavallankumouksen väline,ja itse asiassa tuo rikkomus on kauan ollut eräs päärikos neuvostoliittolaisessa rikoslaissa.
Kun Lenin oli antanut luvan massateurastukselle, alemman tason bolshevikit edistivät sitä kirjoituksissaan. Hirsch Apfelbaum, jonka historia tuntee nimellä Zinoviev, toimi Leningradin neuvoston sihteerinä siihen aikaan, kun päällikkö piiskasi terroriin. Apfelbaum julisti pian sen jälkeen (31.8.1918) Krasnaja Gazeta -lehdessä:
Vallankumouksen etu vaatii porvariston fyysistä tuhoamista. On aika aloittaa.Seuraavana päivänä artikkeli "Veri veren edestä" huusi:
Muutamme sydämemme teräkseksi, jota kovetamme kärsimyksen tulessa ja vapaustaistelijoiden veressä. Teemme sydämistämme julmia, kovia ja järkkymättömiä, niin etteivät ne tunne mitään armoa eivätkä vapise nähdessään vihollisveren meren. Päästämme auki tuon meren luukut. Armotta, ketään säästämättä, tapamme vihollisiamme satamäärin. Olkoon heitä tuhansia; hukkukoot he omaan vereensä. Leninin, Uritzkin, Zinovievin ja Volodarskin veren edestä valukoot porvariston veren virrat - enemmän verta! Niin paljon kuin mahdollista!Eräässä puheessaan, jota Northern Commune 19.9.1918 referoi, Apfelbaum sanoo:
Voittaaksemme vihollisemme meillä on oltava oma sosialistinen militarismimme. Meidän on voitettava puolellemme 90 miljoonaa neuvostojen hallitseman Venäjän 100-miljoonaisesta väestöstä. Mitä muihin tulee, heille meillä ei ole mitään sanottavaa. Heidät täytyy tuhota.Rouva Zinoviev oli Trotskin sisar Olga. Ja kun hän oli myös paikallisen Tshekan päällikkö, voimme havaita, että ei-juutalaisten teurastaminen oli todella "koko perheen asia".
Kertomuksia massamurhista.
Amerikan pääkonsuli Moskovassa raportoi 3.9.1918 USA:n hallitukselle:
Toukokuusta lähtien Tsheka on johtanut avointa terrorikampanjaa. Tuhansittain ihmisiä on ammuttu umpimähkään ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä.Sosialistivallankumouksellinen Sergei Melgunov joutui törmäyslinjalle bolshevikkien kanssa, ja hänet karkotettiin maasta v. 1922. Pariisissa punaisesta terrorista kirjoittamassaan kirjassa "La Terreur rouge en Russia de 1918 à 1923" hän tuo esiin sivuilla 164-166 mm. seuraavaa: Hän kertoo valokuvista, jotka hän oli ottanut Kharkovissa heti punaisten lähdettyä kaupungista. Kuvissa on:
1. Kolmen lakkoon menneen tehtaan panttivangiksi otetun työläisen ruumiit; yhdeltä poltettu silmät ja huulet ja nenä leikattu irti; kahdelta muulta leikattu irti kädet;Lisäksi Melgunov kertoo seuraavaa: Kharkovissa erityisesti nyljettiin uhreilta päänahka ja käsistä irrotettiin iho. Voronegessä uhrit suljettiin alastomina tynnyreihin, joihin oli lyöty nauloja; sitten tynnyreitä pyöritettiin ympäri; otsat polttomerkittiin tulikuumalla 5-sakaraisella tähtikuviolla. Tsaritsinissa luut sahattiin. Kiovassa uhri suljettiin arkkuun, jossa oli mätänevä ruumis; sitten uhrin pään yli ammuttiin laukauksia ja sanottiin, että hänet poltetaan elävältä; arkku haudattiin ja kaivettiin jonkin ajan kuluttua jälleen ylös ja kuulustelua jatkettiin; tämä kaikki toistettiin useaan kertaan; monet tulivat hulluiksi.
2. Kahden panttivangin (pientilojen omistajia) ruumiit; molemmilta nyljetty päänahka, toisella lukuisia palovammoja, jotka aiheutettu hehkuvalla miekanterällä;
3. Virkailijan ruumis; kieli ja toinen käsi leikattu irti, vasemmasta jalasta revitty iho irti;
4. Usealta uhrilta revitty nahka irti käsistä metallikammalla. Entiseltä kenraalilta silvottu myös sukuelimet;
5. Naispanttivankien silvottuja ruumiita (kangaskauppias, maanomistaja, everstin vaimo); rinnat viilletty auki ja tyhjennetty, sukuelimet poltettu;
6. Neljän talonpoikaispanttivangin ruumiit; kasvot silvottu; genitaalit leikattu kiinalaisella tavalla, jonka on täytynyt aiheuttaa uhreille valtavia tuskia.
3.12.1919 lontoolainen Times julkaisi brittipastori Courtier-Forsterin silminnäkijäkertomuksen: Hän kertoo, että hänen ollessaan vielä Odessassa kenttäpappina kaupunki tulvi verta. Yrittäessään vallata Odessan bolshevikit käyttivät apunaan kaupungin vankiloista vapautettuja 4 000 vankia. Vallatessaan rautatieaseman bolshevikit iskivät pistimillään kuoliaiksi asemahallin lattialle asetetut 19 haavoittunutta, jotka odottivat Punaisen Ristin apua. Kaduilla haavoittuneet ja sitten kadonneet ihmiset olivat joutuneet bolshevikkirikollisten uhreiksi; tämä paljastui, kun pari viikkoa myöhemmin Mustallamerellä raivonnut myrsky toi rannoille kadonneiden ruumiita. Heidät oli viety veneillä merelle, heidän jalkoihinsa oli sidottu kiviä ja sitten heidät oli heitetty mereen hukkumaan. Satoja muita oli viety suurella Sinope-risteilijällä merelle, ja siellä heitä oli kidutettu julmasti. Eräät sidottiin rautaketjuilla puulankkuihin, ja sitten heidät työnnettiin hitaasti, sentti sentiltä, laivan uuneihin ja paistettiin tällä tavalla elävältä. Toiset sidottiin vinttureihin, ja niitä väännettiin, kunnes uhrit katkesivat elävältä kahtia. Joitakin poltettiin höyrykattiloiden kuumalla höyryllä ja sitten palovammoihin suunnattiin kylmää ilmaa, joka aiheutti palovammoissa suuren kivun. Eräs Odessan rakennus oli bolshevikkien kidutustalo, jossa satoja uhreja kidutettiin kuoliaiksi; heidän huutonsa kuuluivat rakennuksen ulkopuolelle. Bolshevikit myös kaappasivat naisia ja tyttöjä ja kuljettivat heitä satamiin ja puistoihin omia tarkoituksiaan varten. Aamuisin naiset löydettiin joko kuolleina tai hulluiksi tulleina tai kuolemaa tekevinä. Ne, jotka löydettiin vielä elävinä, ammuttiin. Öisin kuului näitten raiskattavien naisten kauhunhuutoja.
14.11.1919 Times julkaisi erään brittiupseerin kirjeen vaimolleen. Hän kutsuu siinä bolshevikkeja "perkeleiksi" ja lähettää vaimolleen 64 valokuvaa, jotka oli otettu, kun Odessa oli saatu takaisin bolshevikeilta. Kuvissa on ihmisiä, jotka oli ristiinnaulittu kyynärpäistä ja joiden käsistä oli nahka irrotettu niin että se roikkuu enää kynsien varassa. Naisilta oli rinnat leikattu irti luuta myöten. Hän kertoo myös, että kaikista bolshevikkien valtaamista kaupungeista, jotka oli saatu vallattua takaisin, löytyi teurastustaloja, jotka olivat täynnä ruumiita. Uhrit oli tungettu huoneisiin, ja heitä oli tulitettu, kunnes he olivat kuolleet tai tekivät kuolemaa. Sitten ovet lukittiin ja heidät jätettiin sinne. Haju oli kammottava, ja noista rakennuksista alkoi levitä kulkutauteja. Hän kertoo myös, että bolshevikkien tarkoituksena on nostaa kaikki ei-kristityt rodut kristittyjä maita vastaan. Hänen mukaansa bolshevikit muodostavat 5% Venäjän väestöstä, ja he ovat pääosin juutalaisia (80-90% komissaareista oli juutalaisia), mukana kiinalaisia, latvialaisia ja saksalaisia. Ainoat pyhät rakennukset, jotka bolshevikit jättivät valtaamissaan kaupungeissa koskematta, olivat synagogat.
Rohrbergin tutkimuskomissio vahvisti nämä hirvittävät rikokset, kun se saapui Kiovaan elokuussa 1919. Tshekan päämaja paljastui todelliseksi teurastuskammioksi. Sementtilattia ja seinät olivat täynnä verta, kallonpalasia, aivojenpalasia, hiustupsuja ja muita jäännöksiä. Seinissä oli tuhansia ampumajälkiä. Tavallisesti ruumiit kuljetettiin kaupungin ulkopuolelle ja haudattiin. Komissio löysi varastorakennuksen nurkasta haudan, jossa oli 80 ruumista. Heidät oli silvottu kauhealla tavalla. Heissä oli syviä haavoja. Jotkut oli kirjaimellisesti hakattu kappaleiksi. Joiltakin oli silmät revitty päästä. Erään rintakehään oli tungettu kiila. Joillakin ei ollut kieltä.
Vielä niinkin myöhään kuin 30.6.1941 saksalainen tutkimusryhmä raportoi puolalais-ukrainalaisesta Lvivin kaupungista, josta neuvostoliittolaiset olivat paenneet, että kaupungin vankiloista löytyi valtava määrä ruumiita, jotka oli silvottu kauhealla tavalla. Kellarista löytyi viskoosi massa, jollaiseksi ruumiit olivat jähmettyneet. Erään huoneen lattialla oli 20 senttimetrin kerros kuivunutta verta.
Tshekan eräs mahtimies Martin Latsis teoretisoi kirjoittamassaan oppaassa kaiken tämän tarkoitusta näin:
Emme käy sotaa erityisesti yksilöitä vastaan. Tuhoamme porvariston luokkana. Älkää etsikö dokumentteja ja todisteita, mitä syytetty on sanoin tai teoin tehnyt neuvostoauktoriteettia vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän tulee esittää, on, mihin luokkaan hän kuuluu, mitkä ovat hänen syntyjuurensa, hänen koulutuksensa, kokemuksensa, ammattinsa.Keitä sitten olivat nämä "porvarit"? Termiä ei koskaan erityisesti määritelty. Käytännössä se merkitsi suurin piirtein samaa kuin rabbi Simeon ben Johain "parhaat ei-juutalaisista". The Jewish Encyclopedia ja Talmud ilmoittavat rabbi ben Johain sanoneen:
Parhaat ei-juutalaista ovat ansainneet kuoleman.Juutalaiset johtavassa asemassa.
Juutalaiset ovat aina olleet johtavassa asemassa Neuvostoliiton salaisessa poliisissa. Samoin he ovat olleet johtavia taloudellisen ja teollisen vallan käyttäjiä. 1930-luvun lopulla ranskalainen journalisti Jean Fontenoy havaitsi matkustaessaan Neuvostoliiton alueella, että 90% yhteistalousalueiden johtajista oli juutalaisia. Talonpojille sanat "kommunisti" ja "juutalainen" merkitsivät samaa. Tavallinen kansa uskoi, että juutalaiset ovat maan hallitsijoita.
Juutalainen journalisti Raymond A. Davies vietti suurimman osan toista maailmansotaa Neuvostoliitossa. Hänen kirjansa "Odyssey Through Hell" sisältää hämmästyttäviä paljastuksia siitä suunnattomasta vallasta, joka juutalaisilla oli sekä Neuvostoliiton asevoimissa että rintamantakaisessa tuotannossa. Toinen juutalainen kirjailija Ralph Nunberg kertoo kirjassaan "The Fighting Jew", että toisen maailmansodan aikana puna-armeijassa oli 313 juutalaista etulinjan kenraalia.
Kommunistisen terrorin sato.
Historioitsija Robert Conquestin mukaan stalinistisella ajalla (1930-50) Neuvostoliiton vankileirien kuolonuhrien määrä on ainakin 20 miljoonaa, mutta tämä luku on hänen mukaansa todennäköisesti liian alhainen ja oikea luku lienee n. 30 miljoonaa. Kun otetaan mukaan 1917-1930 tapetut "muutama miljoonaa", päästään lukuun 25-35 miljoonaa.
Maanpakolaisten teettämän tutkimuksen mukaan, joka julkaistiin Lontoossa v. 1967, kommunismin uhrien määrä Neuvostoliitossa on 45 miljoonaa. Länsi-Euroopassa kommunistien toimeenpanemat poliittiset murhat vaativat 3,6 miljoonaa uhria (suoraan toisesta maailmansodasta aiheutuneiden kuolemien lisäksi), ja Kauko-Idässä kommunismin uhreja on 46,2 miljoonaa (useat tutkijat ilmoittavat paljon suuremman luvun).
Solzhenitsyn mainitsee kirjassaan maanpaossa eläneen neuvostoliittolaisen tilastotieteilijä Kurganovin tutkimuksen (Kurganovilla oli käytettävissään hallituksen salaiset luvut), jonka mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi tappoi vuosien 1917 ja 1959 välillä ainakin 66 miljoonaa ihmistä.
Vuonna 1954 ilmestyneessä kirjassaan "Vanished Without Trace" puolanjuutalainen Antoni Ekart kertoo erään asioista perillä olevan neuvostojohtajan vakuuttaneen hänelle, että neuvostohallinto on aiheuttanut kaiken kaikkiaan n. 100 miljoonan ihmisen kuoleman.
"Mentor"-niminen sionisti kirjoittaa Jewish Chronicle -lehdessä 4.4.1919:
Merkittävää on bolshevismi sinänsä, merkittävää on se, että niin monet juutalaiset ovat bolshevikkeja, merkittävää on se, että monissa kohdin bolshevismin ihanteet ovat sopusoinnussa juutalaisuuden hienoimpien ihanteiden kanssa.VL:n loppukommentti: Nuo "juutalaisuuden hienoimmat ihanteet" olivat nuo sata miljoonaa murhattua ei-juutalaista. Ei-juutalaisten eurooppalaistenkin, jotka palvovat (käytössä esim. juutalainen raha- ja pankkijärjestelmä) ja varjelevat juutalaista rikollisuutta kaikin tavoin, on syytä katsoa eteensä. Juutalaisuuden perimmäinen ja todellinen luonne on ei-juutalaisten tuhoaminen (ks. kirjoitus "Juutalaisuuden opinkappaleet").
26.12.2008
