Suomen valtio mainitsee professori Kremerin virallisessa holokaustikirjassaan ”Kertokaa siitä lapsillenne - Kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933-1945” (julkaisija Opetushallitus, tekijät Stéphane Bruchfeld ja Paul A. Levine; 3. p., s. 98) julkaisemalla hänen päiväkirjastaan kaksi sitaattia, seuraavat:
Syyskuun 2. päivä 1942:
Olin ensimmäistä kertaa läsnä ulkona aamulla kello 3 ”Sonderaktionissa” (erikoisoperaatiossa). Tähän verrattuna Danten ”Inferno” on silkka komedia. Auschwitzia ei suotta kutsuta tuhoamisleiriksi!Syyskuun 5. päivä 1942:
Osallistuin naisleirin vankeihin kohdistuneeseen ”Sonderaktioniin” (…) Todella hirvittävää. Olen yhtä mieltä Thilon kanssa, joka huomautti meidän olevan anus mundissa (maailman peräaukossa).Professori Kremerin päiväkirjamerkinnät on tässä esitetty virheellisesti viidessä kohdassa, ja lisäksi löytyy ainakin yksi epätarkkuus.
Alkuperäisinä päiväkirjamerkinnät kuuluvat (lähde: Jürgen Graf: Auschwitz. Tätergeständnisse und Augenzeugen des Holocaust, s. 177):
Syyskuun 2. päivä 1942:
Zum 1. Male draussen um 3 Uhr früh bei einer Sonderaktion zugegen. Im Vergleich hierzu erscheint mir das Dantesche Inferno fast wie eine Komödie. Unsonst wird Auschwitz nicht das Lager der Vernichtung genannt!Syyskuun 5. päivä 1942:
Heute nachmittags bei einer Sonderaktion aus dem F.K.L. (Muselmänner): das Schrecklichste der Schrecken. Hschf. Thilo – Truppenartzt – hat Recht, wenn er mir heute sagte, wir befänden uns hier am anus mundi.Suomeksi:
Syyskuun 2. päivä 1942:
Ensimmäistä kertaa läsnä ulkona aamulla klo 3 Sonderaktionissa. Tähän verrattuna Danten Inferno näyttää minusta miltei komedialta. Auschwitzia ei turhaan kutsuta tuhon leiriksi!Syyskuun 5. päivä 1942:
Tänään iltapäivällä Sonderaktionissa naisten leiristä (muslimit): kauhistusten kauhistus. Hschf. (vääpeli) Thilo – armeijan lääkäri – on oikeassa, kun hän sanoi minulle tänään, että me olemme täällä anus mundissa (latinaa, tarkoittaa ”maailman peräaukossa”).Ensimmäinen väärin ilmoitettu kohta: Valtion kirja lisää lainausmerkit sanan ”Sonderaktion“ ympärille kummassakin kohdassa, jolloin termille tulee johonkin hämärään viittaava merkitys.
Toinen väärin ilmoitettu kohta: ”näyttää minusta miltei” on korvattu ilmauksella ”on silkka”. Henkilökohtainen vaikutelma siitä, että Danten Inferno on melkein kuin komedia näkymään verrattuna, on korvattu yleisenä toteamuksena, että se on silkka komedia. Sävyn vaihto on omiaan vahvistamaan johonkin hämärään viittaavaa merkitystä.
Kolmas väärin ilmoitettu kohta: ”tuhon leiri” korvattu ilmauksella ”tuhoamisleiri”, ja tässä on kyseessä merkityksen kääntyminen kokonaan toiseksi.
Neljäs väärin ilmoitettu kohta: ”Sonderaktionissa naistenleiristä” muutettu muotoon ”naisleirin vankeihin kohdistuneeseen ’Sonderaktioniin’.” Tässäkin merkitys kääntyy kokonaan toiseksi.
Viides väärin ilmoitettu kohta: suluissa oleva sana ”muslimit” jätetty pois. Pois jättäminen vääristää koko kohdan merkityksen, koska sana ilmoittaa, keistä oli kyse! ”Muslimi” ei leirin kielenkäytössä tarkoittanut muslimeja vaan niitä sairaita, jotka kulkutaudit olivat näännyttäneet ja riuduttaneet melkein luurangoiksi. Valtion kirja vääristää lauseen tarkoittamaan kaikkia naistenleirin vankeja! Merkitys tässäkin muuttuu kokonaan toiseksi.
Epätarkkuudeksi on laskettava se, että sana ”iltapäivällä” (nachmittags) on jätetty pois. Epätarkkuuksia on muitakin.
Kyseinen valtion kirja on tarkoitettu koulujen oppikirjaksi tai opetuksen taustamateriaaliksi, ja on helppo ymmärtää, kuinka sellaiset sanat kuin ”Sonderaktion”, ”Danten inferno”, ”tuhoamisleiri” ja ”anus mundi” vaikuttavat oppilaiden mieliin. Tätä vaikutusta vahvistaa se ympäristö ja konteksti, johon nuo sitaatit kirjassa on upotettu. Sitaattien vieressä sivun toisella palstalla kerrotaan ”joukkokaasutusten” alkamisesta, Birkenaun tilapäisistä ”kaasukammioista”, Unkarin juutalaisten ”murhaamisista” ”kaasuttamalla” ja ”murhattujen” määristä. Viereisellä sivulla on Auschwitz-Birkenaun kartta, jossa luetellaan huolellisesti jokaisen neljän krematorion ”kaasukammiot” erikseen ja kutsutaan leirin sisääntuloaukkoa ”Kuoleman portiksi”.
Tarkemmin tällaista tri Kremerin päiväkirjamerkintöjen virheellisesti esittämistä ovat käsitelleet Carlo Mattogno ja Robert Faurisson. Carlo Mattogno käsittelee tri Kremeriä kirjansa ”Special Treatment in Auschwitz” sivuilla 75-87 olevassa luvussa ”The ’Special Actions’ and Dr. Johann Paul Kremer.” Robert Faurissonin teksti löytyy artikkelista ”Confessions of SS Men who were at Auschwitz”, JHR 2/1981. Seuraavassa esittämäni perustuu näihin kahteen lähteeseen.
Ensin valtion kirjan kolmannesta väärin ilmoitetusta kohdasta (ensimmäinen ja toinen ovat selviä, eikä niitä tarvitse enempää käsitellä). Prof. Kremer sai komennuksen Auschwitziin 28.8.1942, ja 30.8. hän saapui leiriin. Heti tuona päivänä hän mainitsee päiväkirjassaan leirissä riehuvat infektiotaudit:
Infektiosairauksien (pilkkukuume, malaria, ripulit) vuoksi leirissä karanteeni.Sanan ”ripulit” hän kirjoittaa monikossa, koska hän lääkärinä ajattelee ripulin monia eri aiheuttajia.
Karanteeni oli määrätty jo 23.7.1942, ja tri Kremer saapui leiriin, kun epidemia oli huipussaan. Elokuussa menehtyi 8600 vankia epidemioihin, elokuun loppupuolella keskimäärin 330/päivä. Syyskuun 1. päivänä epidemian uhreja oli 367 ja syyskuun 2. päivänä 431.
Tuolloin Auschwitzin kuolleisuus oli monta kertaa suurempi kuin muissa leireissä. Elokuussa Mauthausen-Gusenissa kuoli 832 vankia, Dachaussa 454, Buchenwaldissa 335, Sachsenhausenissa 301 ja Majdanekissa 2012.
Siksi tri Kremer kutsuu Auschwitzia ”tuhon leiriksi”, das Lager der Vernichtung. Saksan kielen artikkelit ovat tässä määräisessä muodossa, millä painotetaan juuri Auschwitzia ”tuhon leirinä“ verrattuna muihin leireihin. Jos tri Kremer olisi tahtonut puhua ”tuhoamisleiristä”, hänen olisi täytynyt käyttää sanaa ”Vernichtungslager”. Auschwitz oli ”tuhon leiri”, koska siellä epidemiat tekivät tuolloin kauheita tuhoja.
Suomen valtion kirjan esittämä termi ”tuhoamisleiri” tuli käyttöön vasta sodan jälkeen, ja tämä, että kirjassa tri Kremer pannaan v. 1942 puhumaan ”tuhoamisleiristä”, on anakronismi (termin väärään ajankohtaan sijoittaminen), joka prof. Faurissonin mukaan on yksi varmimmista väärennöksen merkeistä.
Mihin sitten ilmaus ”Danten Inferno” viittaa? Tri Kremer viittasi sillä leirissä riehuviin kulkutauteihin. Tämä käy ilmi hänen 21.10.1942 kirjoittamastaan kirjeestä, jossa hän toteaa:
Vaikka minulla ei ole vielä varmaa tietoa, odotan kuitenkin, että voin olla takaisin Münsterissä ennen joulukuun 1. päivää, ja silloin olen vihdoin päässyt tästä Auschwitzin helvetistä, jossa pilkkukuumeen jne. lisäksi esiintyy lavantautia runsaasti.Tri Kremerin ”helvetti” ja ”inferno” tarkoittivat kulkutautien helvettiä, varsinkin vastenmielistä ripuli- ja ulostehelvettiä; lavantaudin oireisiinhan kuuluu juuri ripuli.
Entä mihin viittaa tri Kremerin ilmaus ”anus mundi” eli ”maailman peräaukko”? Se viittaa ripuleihin, joista tri Kremer puhui monikossa. Ripuli oli yksi leirin suurimmista vaivoista. Tri Kremer itse sairastui siihen pian Auschwitziin saavuttuaan (päiväkirjamerkintä 3.9.). Lääkäri Ruth Weidenreich kirjoittaa keskitysleirejä vaivanneesta ripulista:
Ripuli, joka oli miltei aina lääkeresistentti, oli yksi niistä taudeista, jotka olivat aina läsnä. Se ilmeni ensin akuutissa muodossa, silloin tällöin kuumeen kera, tavallisesti ilman. Ulosteissa oli usein limaa, harvemmin mätää ja jälkiä verestä. Kun akuutti muoto muuttui krooniseksi, uloste muuttui täysin nestemäiseksi ja hajuttomaksi (Weidenreich: Note concerning the dystrophy in the concentration camps).Auschwitziin helmikuussa 1944 pakkosiirretty lääkäri Leonardo Benedetti kuvaa leirissä esiintyneitä suolistosairauksia näin:
Erityisesti ripuli tulee tässä mainita sekä sen suuren levinneisyyden vuoksi että sen vaarallisen taudinkulun vuoksi, joka usein johtaa nopeaan kuolemaan - - Siihen sairastuneet joutuivat tyhjentämään suolensa ainakin viisi-kuusi kertaa mutta usein useammin kuin 20 kertaa, jolloin uloste oli nestemäistä, ja ennen suoliston liikkeitä ja niiden aikana esiintyi voimakkaita vatsakipuja. Ulosteet olivat hyvin limaisia ja joskus seassa oli verta (Leonardo Benedetti: Rapporto sull’organizzazione igienigo-sanitaria del campo di concentramento per Ebrei di Monowitz [Auschwitz – Alta Silesia]).Tri Kremerin ilmaus ”maailman peräaukko” luonnollisesti viittaa siihen ruumiinosaan, josta nämä eritteet tulivat, ja koska ripuliin sairastuneita oli paljon, Auschwitz näytti koko maailman peräaukolta.
”Muslimeista” yllä sanottuun voidaan lisätä vielä, kuinka Mattognon kirjan sivulla 80 tuo sana määritellään: P. Vidal-Naquet kertoo sen tarkoittavan niitä, jotka ovat tulleet fyysisen heikkouden viimeiseen vaiheeseen, Danuta Czech sanoo sen tarkoittava niitä vankeja, jotka ovat täysin nääntyneet, ja Mattogno itse kertoo sanan tarkoittaneen leirin kielenkäytössä niitä sairaita, joissa aliravitsemus ja kuivuminen oli tullut viimeiseen vaiheeseen ja jotka tauti oli täysin riuduttanut. Siis niitä ”luurankoja”.
Mattogno siteeraa lääkäri Weidenreichin kuvausta kroonisesta ripulista:
Hyvin usein kuolema tapahtui jopa ilman komplikaatioita, kauhean ripulin vuoksi. Viimeisinä päivinä ulosteet olivat täysin nestemäisiä, eivätkä sairastuneet kyenneet enää kontrolloimaan suoltaan.Jos Auschwitzin täyttivät ripuliin sairastuneet ihmiset, jotka eivät hallinneet enää suoltaan, niin mitä muuta Auschwitz silloin oli kuin ”anus mundi”! Tähän kontrolloimattomaan ripuliin ja ulostesirkukseen selvästikin liittyi myös tri Kremerin huudahdus ”kauhistusten kauhistus”.
Valtion kirjan jälkimmäinen Kremer-sitaatti (oikaistuna) mainitsee ”Sonderaktionin” näiden ”muslimien” yhteydessä. Lääkäri Kremer kävi naistenleirissä ”valikoimassa” ja siirtämässä heidät – kuten Danuta Czech ilmoittaa – Auschwitzin vankisairaalan blokkiin 19, ns. ”Schonungsblockiin” eli erikoishoitoblokkiin. Tätä leirin sisäistä epidemioiden riuduttamien siirtämistä naistenleiristä erikoishoitoblokkiin tarkoitti tri Kremerin ”Sonderaktion” tässä yhteydessä.
Holokaustimurhia totena pitävät väittävät, että ”muslimeja” haettiin ”kaasutettaviksi”! Tässä ajattelun lamaannustila tulee valitettavan avoimesti esiin, sillä on mieletöntä raahata terminaalivaiheessa olevia ihmisiä minnekään tapettaviksi, koska he kuolevat muutenkin pian tautiin. Eikä Auschwitzissa edes ollut teloituskaasukammioita.
Auschwitzista kuljetettiin sairaita usein muihin leireihin. Tri Kremer mainitsee jo ensimmäisessä päiväkirjamerkinnässään infektiotaudit, erityisesti lukuisat pilkkukuumeeseen, malariaan ja ripuleihin sairastuneet. On aivan loogista, että vankisairaaloissa ”valikoinnit” kohdistuivat ennen muuta näihin potilaisiin.
Heitä ei siis valikoitu mihinkään ”kaasukammioon”. 27.5.1943 SS-WVHA (taloushallinnollinen keskusvirasto) velvoitti Auschwitzin komentajan siirtämään 800 malariaan sairastunutta Auschwitzista Majdanekiin. Joulukuussa 1943 Auschwitzin leirin lääkäri raportoi, että kaikki vuonna 1943 malariaan sairastuneet oli lähetetty Majdanekiin.
Majdanekiin lähetettiin sairaita muualtakin, pelkästään vuoden 1944 tammikuun ja maaliskuun välillä 20 800 sairasta Buchenwaldista, Flossenbürgistä, Neuengammesta, Ravensbrückistä ja Sachsenhausenista. Kukaan ei väitä, että Majdanek olisi tuolloin toiminut ”tuhoamisleirinä” tai että sinne kuljetetut sairaat olisi teloitettu.
Robert Faurisson toteaa, että ”Sonderaktion” varsinaisesti merkitsi tri Kremerin päiväkirjassa vain tämän saamaa ”erityistehtävää”, joka rikkoi hänen päivittäiset rutiininsa. Tri Kremerin työ oli pääasiassa laboratoriotyötä, ruumiinavauksia ja anatomisia tutkimuksia, mutta aika ajoin hänet kutsuttiin näihin erityistehtäviin: hän oli mukana ottamassa kuljetuksia vastaan ja ohjaamassa tulijoita suihkuihin ja vaatteiden täidentorjuntatiloihin, ja ennen kaikkea hänen tehtävänään oli poimia sairaat, etenkin tartuntatauteja sairastavat, muiden joukosta sairaalaan (tai myös siirsi potilaita erikoishoitoblokkiin, kuten yllä). ”Sonderaktion” saattoi siis tarkoittaa moniakin eri toimia.
Tuossa 5.9.1942 kirjoittamassaan päiväkirjamerkinnässä tri Kremer kertoo em. sitaatin jälkeen, että hän oli vielä illalla mukana Sonderaktionissa, joka tuli Hollannista, ja toteaa, että SS-miehet mielellään tulevat sellaisiin ”Sonderaktioneihin”, koska saavat siitä lisäannoksen tupakkaa, alkoholia, makkaraa ja leipää. ”Sonderaktion” ei siis missään nimessä voinut tarkoittaa ihmisten kaasuttamisia, sillä niissähän ”Sonderkommandot” holokaustitahojen mukaan koostuivat vangeista eivätkä SS-miehistä. Suurten kuljetusten vastaanotto ja junien siivoaminen oli kova urakka, josta palkittiin em. lisäannoksilla.
Germar Rudolf kertoo kirjassaan ”Lectures on the Holocaust” (s. 442), että tri Kremer oli skeptinen ja analyyttinen henkilö, joka päiväkirjassaan esitti kriittisiä mielipiteitä Saksan hallinnosta. Esimerkiksi vastatessaan Philip Lennardin esittämään teoriaan ”saksalaisesta fysiikasta” 13.1.1943 hän kirjoitti, että on hölynpölyä puhua arjalaisesta, negroidista, mongolisesta ja juutalaisesta tieteestä; on olemassa vain oikea ja väärä tiede. Samalla hän vertasi Kolmannen valtakunnan aikaista tieteen sensuuria Galilein ajan tilanteeseen. On siis täysin selvää, että jos hän olisi ollut tietoinen tuhansien ihmisten fyysisistä tuhoamisista, saati joutunut olemaan sellaisissa läsnä, hän olisi kirjoittanut niistä päiväkirjassaan selvin ja lujin sanoin. Mutta professori puhuu vain kauheista epidemioista.
Mieletöntä olisi myös tuoda professori Kremer 2,5 kuukaudeksi todistamaan joukkomurhia ja sitten sallia hänen rauhassa palata opetustoimeensa Münsterin yliopistoon, jossa hän kertoisi kaikille, mitä Auschwitzissa tapahtui. Tämä, että professori Kremer sai vapaasti palata opetustyöhönsä, todistaa, ettei Saksan viranomaisilla ollut mitään salaisuuksia Auschwitzissa.
Tämän ihmisten auttamiseen elämänsä omistaneen professorinkin täytyi joutua holokaustitahojen kynsiin.
Tri Kremerin päiväkirjassa ei kertaakaan mainita sanaa ”kaasukammio”, eikä ihmisten ”kaasuttamisista” siinä puhuta kertaakaan.
Sana ”kaasuttaminen” esiintyy tri Kremerin päiväkirjassa vain yhden kerran, 1.9.1942:
Iltapäivällä olin läsnä, kun erästä rakennusryhmää (blokkia) kaasutettiin Zyklon B:llä täitä vastaan (Nachmittags bei der Vergasung eines Blocks mit Zyclon B gegen Läuse).3.10. hän kuvasi tilannetta Auschwitzissa:
Auschwitzissa pilkkukuume on tuhonnut kokonaisia katuja.Kirjassaan ”Der Auschwitz Mythos”, sivulla 122, Wilhelm Stäglich siteeraa Hermann Langbeinin kirjassaan ”Wir haben es getan” sivulla 127 esittämää huomautusta:
Tri Kremer jopa iloitsi, kun hän sai kuulla, että viranomaiset, jotka tuomitsisivat hänet, olivat saaneet haltuunsa hänen päiväkirjansa; hän toivoi, että päiväkirjamerkinnät pesevät hänet puhtaaksi kaikista epäilyistä.Päiväkirjan suhteen tri Kremerillä oli täysin puhdas omatunto.
11.12.2008
