Levi kuoli 11.4.1987, ja kaksi päivää sen jälkeen Libération-lehti julkaisi hänestä artikkelin ”Chimie/Levi, la mort”. Artikkeli kertoo, että fasistit vangitsivat Levin (24-vuotiaana) partisaanina Italiassa 13.12.1943. Vangittaessa hän oli aseistautunut. Jottei häntä heti ammuttaisi, hän pikaisesti ilmoitti olevansa juutalainen. Koska hän oli juutalainen, hänet luovutettiin saksalaisille, ja saksalaiset lähettivät hänet Auschwitziin.
Auschwitz-kokemuksistaan Levi kirjoitti sitten v. 1947 (aseistautunut juutalaispartisaani oli siis edelleen hengissä) kirjan nimeltä ”Se questo è un uomo”, ja siinä hän sanoo, että hän sai kuulla juutalaisten kaasuttamisista Birkenaussa vasta sodan jälkeen. Itse hän työskenteli muutaman kilometrin päässä Birkenausta sijaitsevassa Monowitzissa (Auschwitz III:ssa, jossa ei koskaan ole väitetty olleen kaasukammioita), eikä hän koskaan käynyt Birkenaussa.
Primo Levin puheet Birkenaun ”kaasukammioista” perustuvat siis kuulopuheisiin. Kirjassaan hänen kuvauksensa ovatkin hyvin epämääräisiä; kuusi kertaa hän puhuu ”kaasukammiosta” yksikössä ja kerran monikossa. Hän toteaa ”kaasukammion” olevan ”huhun, josta kaikki puhuvat” (s. 51).
Sitten yhtäkkiä vuonna 1976, n. 30 vuotta sodan päättymisen jälkeen, kirjaan ilmestyi 26-sivuinen lisäosa (Appendix), jossa ”kaasukammioista” rummutetaan voimakkaasti. ”Kaasukammiot” mainitaan yhdeksän kertaa (aina monikossa) ja kaksi kertaa puhutaan ”kaasusta”.
Holokaustikirjailija Levi puhuu lisäosassaan ikään kuin olisi nähnyt nuo ”kaasukammiot.” Hän kirjoittaa esimerkiksi:
Kaasukammiot oli itse asiassa naamioitu suihkutiloiksi, joissa oli vesijohdot, hanat, pukuhuoneet, vaatekoukut, penkit jne. - - Kaasukammiot ja krematoriouunit oli tarkoituksella luotu tuhoamaan elämää ja ihmisruumiita miljoonittain; ennätys tässä kirjattiin Auschwitzille, jossa elokuussa 1944 tapahtui 24 000 kuolemaa yhtenä ainoana päivänä.Voidaan siis todeta, että kommunistipartisaani Levin kuulopuheiden kuuleminen lisääntyi huomattavasti vuosien 1947 ja 1976 välillä.
Chicago Tribune-lehdessä 31.12.1995 Alfred Kazin sanoo, että Elie Wiesel (joka sai mielikuvituksellisista valheistaan Nobel-palkinnon), Primo Levi ja Jerzy Kosinski pyrkivät rikastumaan ”holokaustilla” ja keksimillään kauhutarinoilla.
Aseistautuneen juutalaispartisaani Levin tarinalla on kaunis huipennus: Puna-armeija lähestyi Auschwitzia tammikuussa 1945, ja 27.1.1945 leiri joutui sen haltuun. Kirjassaan ”Survival in Auschwitz” Primo Levi kirjoittaa, että puna-armeijan lähestyessä hän olisi 17.1.1945 lähtenyt leiristä saksalaisten mukana, ellei olisi ollut niin sairas (ja matkustuskyvytön). Levi ei siis pelännyt saksalaisia vaan neuvostoliittolaisia. Levin mukaan saksalaisten mukana lähti 20 000 internoitua, 800 jäi leiriin matkustuskyvyttöminä. Myös Elie Wiesel lähti mieluummin saksalaisten mukana kuin jäi puna-armeijan käsiin.
Primo Levi teki itsemurhan 11.4.1987.
8.10.2008
