Seuraavassa joitakin ydinkohtia Wiernikin kirjasta.
Wiernikin mukaan leirin ensimmäiset kolme kaasukammiota olivat kooltaan 25 neliömetriä ja kuhunkin mahtui 450-500 henkilöä, siis noin 20 ihmistä jokaiselle neliömetrille. Leiriin rakennettiin sitten kymmenen uutta kaasukammiota, kooltaan 7 m x 7 m = 49 neliömetriä, ja niihin mahtui 1000 - 1200 henkilöä kuhunkin, jälleen siis noin 20 henkilöä jokaiselle neliömetrille. Tappovälineenä oli Wiernikin mukaan venäläisestä panssarivaunusta otettu moottori, jonka pakokaasulla (sen häkäkaasulla) ihmisiä murhattiin.
Wiernik kertoo, että uudet kaasukammiot toimivat puutteellisesti, niin että uhrit joutuivat kärsimään jopa tunteja, mutta silti päivässä tuhottiin 10 000 – 12 000 ihmistä, joskus 30 000.
Wiernikin mukaan Treblinkassa tuhottiin ”miljoonia” ihmisiä. Hänen mukaansa kaikki kaasutetut olivat keltaisia väriltään. Todellisuudessa häkäkaasun uhrit ovat väriltään kirsikanpunaisia.
Kun sitten ruumiita holokaustikertomuksen mukaisesti alettiin kaivaa ylös ja polttaa, käytössä oli Wiernikin mukaan kaivinkone, joka kykeni nostamaan 3000 ruumista kerrallaan. Tällaisen ruumismäärän tilavuus on n. 135 kuutiometriä, joten kaivinkoneen kauhan on täytynyt olla suuruusluokkaa 2,4 m x 7,5 m x 7,5 m. Enemmän, jos mukana oli maata.
Wiernikin mukaan naisten ruumiit paloivat helpommin kuin miesten, ja siksi naisten ruumiita käytettiin sytykkeenä. Kun ruumiit olivat syttyneet, ne paloivat rovioissa omillaan. Nämä tiedot eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
Wiernikin mukaan ruumiita poltettaessa raskaana olleiden naisten ruumiit halkesivat tulessa ja auenneessa kohdussa näkyi, kuinka lapsi syttyi siinä palamaan. Ehkä tässä on käytetty "kirjallista vapautta".
Wiernikin mukaan ruumiinpolttorovioita oli kaksi, ja kummassakin voitiin polttaa kerrallaan 3000 ruumista. Kuitenkin hän ilmoittaa rovioiden yhteiskapasiteetiksi 10 000 – 12 000. Wiernikin antamista tiedoista päätellen kymmenen päivän aikana ennen elokuun 2. päivää (kapinapäivää) poltettiin puoli miljoonaa ruumista, 50 000 joka päivä (Mattogno & Graf: Treblinka, s. 154). Ehkä tässäkin on toteutettu "kirjallista vapautta".
Wiernikin mukaan aina kun lentokoneita ilmestyi näkyviin, roviot peitettiin lehvillä, ettei niitä havaittaisi. Kuitenkin koneet havaitsevat savun kauan ennen kuin konetta itseään voidaan havaita, ja jos rovioita peitellään lehvillä, silloin savua tulee entistä enemmän ja roviot varmasti tulevat havaituiksi.
Suomen valtio on osoittanut erityistä kiinnostusta Jankiel Wiernikin paljastuksia kohtaan, ja sen vuoksi Wiernikin kirja on Suomessa julistettu viralliseksi totuudeksi. Suomen valtion holokaustikirjassa "Kertokaa siitä lapsillenne" (julk. Opetushallitus, 3. painos, s. 93) on seuraava siteeraus Wiernikin kirjasta koululaisillemme opiksi:
Koko talven pienet lapset pakotettiin seisomaan ulkona tuntikausia täysin alastomina ja paljain jaloin odottamassa vuoroaan kasvavan paineen alla toimiviin kaasukammioihin. Lasten jalkapohjat jäätyivät kiinni maassa olevaan jäähän. He seisoivat ja itkivät; jotkut paleltuivat kuoliaiksi. Sillä aikaa ukrainalaiset ja saksalaiset kulkivat edestakaisin jonojen vieressä ja löivät ja potkivat uhreja. Yksi saksalaisista nimeltä Sepp oli viheliäinen ja epäinhimillinen elukka, joka nautti erityisesti lasten kiduttamisesta. Kun hän ahdisteli naisia ja he pyysivät häntä lopettamaan, koska heillä oli lapsia mukanaan, hän otti usein lapsen naisen sylistä ja joko raastoi lapsen kahdeksi kappaleeksi tai piteli lasta jaloista, iski sen pään seinään ja heitti ruumiin menemään.Totuus kuitenkin on, ettei lasta voi repiä kahtia.
Wiernik ansaitsi "Treblikan isän" arvonimen seuraavalla tavalla: Hän omi käyttöönsä vastarintaliikkeen 15.11.1942 Treblinkasta laatiman raportin ja kartan ja muutti (vuonna 1944) kaikki niissä olleet maininnat ”höyrykammioista” ”kaasukammioiksi” ja liitti mukaan maininnan, että kaasutukset tapahtuivat venäläisen dieselmoottorin pakokaasulla (kartassa hän korvasi sanan ”boiler room” sanalla ”gassing engine”; kyseessä kolmen ”kaasukammion” viereinen huone). Näin, raporttia ja karttaa muuttelemalla, hän loi nykyisen myytin Treblinkan häkäkaasua käyttävistä kaasukammioista.
Kirjansa ”Treblinka: Extermination Camp or Transit Camp?” sivulla 301 Carlo Mattogno ja Jürgen Graf antavat Jankiel Wiernikistä loppulausunnon: karkea väärentäjä (blatant falsifier).
Treblinkasta myös tässä artikkelissa (suomeksi).
23.10.2008
