Tämä keskustelu on käyty juutalaisten kanssa eräällä keskustelufoorumilla. Otan sen tässä erikseen esiin, koska siitä käy ilmi juutalainen tapa ”keskustella” ja koska se sen vuoksi palvelee varoittavana esimerkkinä kaikille, jotka tahtovat keskustella heidän kanssaan.
Osaan 1 sisältyvät aiheet 1-9, tässä osassa ovat aiheet 10-14 (löytyvät esimerkiksi Etsi-toiminnolla).
Sisällysluettelo
Aihe 10. Rikokset Saksan kansaa kohtaan
Aihe 11. Viro
Aihe 12. Kuljetukset itään
Aihe 13. Korherr-raportti
Aihe 14. Kaasutuksista
Aihe 10. Rikokset Saksan kansaa kohtaan
el bimbo: Miksi rikoksia Saksan kansaa kohtaan ei tunnusteta ja niistä pidetä netissä ääntä. Saksaa saa rauhassa rasistisesti häväistä ja mustata, vaikka juuri saksalaisille on tehty eniten vääryyttä viime vuosisadalla. Juuri siionistit ovat syypäät miljoonien ja taas miljoonien saksalaisten murhiin ja muiden piinaamiseen. Se on surkeata ja hirveätä. Miksi maailma alistui tällaiselle rikollisjoukkiolle (siionistit) noin vain ja miksi tällainen täydellinen alennustila moraalin yms. suhteen? Samaa rikollista valehtelua historiasta nämäkin sivut pullollaan ja vastaanväittäjiä yleisesti paheksutaan (mukamas, teeskentelijät!) ja ikään kuin armosta siedetään (vielä) edes jossain netissä. Kun EU:sta tulee Neuvostoliitto USA:n kanssa, niin jo sitä ennen minut esim. on voitu joko vangita tai viedä uusien EU-lakien perusteella Puolaan sikamaisten puolalaisten tuomittaviksi.
Vesa I Laurio: Seuraavanlainen kansanmurhalista voidaan esittää toisen maailmansodan ajalta ja sitä välittömästi seuranneelta ajalta:
1. Kirjassaan ”Other Losses” James Bacque kertoo USA:n ja Ranskan toteuttamasta miljoonan saksalaisen sotavangin murhasta sodan jälkeen vuosina 1945-1946. Jos sodan aikana murhatut lasketaan mukaan, murhattuja sotavankeja saattaa olla jopa 1,5 miljoonaa. Amerikkalaiset toteuttivat murhat suunnitelmallisesti ja ranskalaiset ”muuten vain”. Murha tapahtui nälkään tappamalla Eisenhowerin ja muiden kenraaleiden sotavankileireillä. Bacque kertoo (Saturday Night -lehti, syyskuu 1989) Eisenhowerin todenneen:
Luoja, kuinka vihaan saksalaisia!Aiemmin Eisenhower oli sanonut eräälle suurlähettiläälle:
Kaikki n. 3500 saksalaista upseeria pitäisi tappaa.Maaliskuussa 1945 Eisenhower suositteli liittoutuneiden päällystölle uuden vankiluokan luomista. Tämä luokka olisi nimeltään Disarmed Enemy Forces (DEF) ja tätä luokkaa ei ruokittaisi sodan jälkeen. 26.4.1945 DEF hyväksyttiin, mutta vain amerikkalaisten käsissä (britit kieltäytyivät moisesta). Punaisen Ristin pääsy eri puolilla Eurooppaa sijaitseville sotavankileireille kiellettiin ja ruokalähetykset käännytettiin takaisin. Vangeilla ei ollut yhteyttä ulkomaailmaan. Toukokuun loppuun mennessä (1945) oli tuhottu nälkään enemmän ihmisiä kuin mitä Hiroshimassa menehtyi atomipommiin.
2. Liittoutuneet tuhosivat sotilaallisesti merkityksettömissä ilmapommituksissa 250 saksalaista kaupunkia ja tappoivat tässä kansanmurhassa yli puoli miljoonaa saksalaista siviiliä. Raain joukkomurha tapahtui 13.2 – 14.2.1945 Dresdenin pommituksissa, joissa tuhottiin 135 000 – 250 000 siviiliä, naisia ja lapsia myöten. Kaupungissa oli 500 000 omaa asukasta ja lisäksi 600 000 idästä tullutta pakolaista. Kaikki pyrittiin tappamaan.
3. Puolalaiset, tsekkiläiset ja venäläiset karkottivat sodan jälkeen Sleesiasta, Tsekkoslovakian sudeettialueilta, Baltiasta ja muilta itäeurooppalaisilta saksalaisten asuinalueilta 15 miljoonaa saksalaista, joista Saksan entisen liittokansleri Adenauerin mukaan kuusi miljoonaa "katosi maan päältä" matkalla (ainakin puolet tai kolmannes murhattiin). Heidät ryöstettiin ja lähes kaikki naiset ja tytöt raiskattiin (Adenauer: Erinnerungen 1945-1953, s. 186; James Bacquen kirjassa Verschwiegene Schuld [engl. Crimes and Mercies] ko. Adenauerin kohta on esitetty sivuilla 125-126).
4. Itse varsinaisen Saksan alueella tapettiin sodan jälkeen tahallaan nälkään 5,7 miljoonaa saksalaista siviiliä (James Bacque; "Verschwiegene Schuld", s. 126-129).
5. Sodan jälkeen juutalaisilla oli käytössään Puolan alueella 1255 keskitysleiriä (useat pieniä) ja 227 vankilaa saksalaisten siviilien kiduttamiseksi ja tappamiseksi, ja he tuhosivatkin brutaalilla tavalla liki 100 000 saksalaista ennen kuin Stalin poliittisista syistä teki siitä lopun (John Sack: An Eye for An Eye, s. 232).
6. Natsien toteuttamaksi väitetty juutalaisten kansanmurha, holokausti. Tällaista kansanmurhaa ei tapahtunut.
Lazarus Spitzberg: Sinulla varmaan on hyvät näytöt kohdasta 4. Siis käsky osoittaa, esittää joukkohaudat, kuolinsyytutkimukset, väestötilastot?
Vesa I Laurio: Olen ilmoittanut lähteen. Sinulla on sitä paitsi jokin väärinkäsitys. Olemme Suomessa. Täällä kysyn ja käsken minä, eivät juutalaiset. Teidän maanne on Israelissa, olkaa hyvät ja siirtykää sinne.
Lazarus Spitzberg: Eli natsi-Laurio luulottelee ilman näyttöä. Tai sitten ei ole lukenut edes teosta, johon viittaa, kun ei osaa kysymykseen vastata.
Vesa I Laurio: 5,7 miljoonaa tapettiin sodan jälkeen Saksan maaperällä nälkään! Ilmoittamani lähde kuuluu näin (jatkuu vielä pidempäänkin, esitän oleellisen alkuosan):
Die im Mittelfeld dieser Untersuchung angesiedelten Zahlen Adenauers und einiger anderer Autoren sprechen von über sechs Millionen Toten allein bei den Vertriebenen, ohne auf ein ungewöhnliches Ansteigen von Sterbefallen bei der ansässigen Bevölkerung eizugehen. Adenauer schrieb im März 1949:Lopun korostettu kohta suomeksi:
"Ich muss in diesem Zusammenhang zunächst von den Problemen der Vertriebenen sprechen. Es sind aus den östlichen Teilen Deutschlands, aus Polen, der Tschechoslowakei, Ungarn usw. nach den von amerikanischer Seite getroffenen Feststellungen insgesamt 13,3 Millionen Deutsche vertrieben worden. 7,3 Millionen sind in der Ostzone und in der Hauptsache in den drei Westzonen angekommen. 6 Millionen Deutsche sind vom Erdboden verschwunden. Sie sind gestorben, verdorben. Von den 7,3 Millionen, die am Leben geblieben sind, sind der grösste Teil Frauen, Kinder und alte Leute. Ein grosser Teil der arbeitsfähigen Männer und Frauen ist nach Sowjetrussland in Zwangsarbeit verschleppt worden. Die Austreibung dieser 13 bis 14 Millionen aus ihrer Heimat, die ihre Vorfahren zum Teil schon seit Hunderten von Jahren bewohnt haben, hat unendliches Leid mit sich gebracht. Es sind Untaten verübt worden, die sich den von den deutschen Nationalsozialisten verübten Untaten würdig an die Seite stellen."
Alle diese Berichte entstammen nicht der Sowjetpropaganda, sondern den Federn gestandener Freunde des Westens - Adenauers, Stolpers, der französichen Regierung und anderer. Es handelt sich also nicht um Lügen. Sind es vielleicht Irrtümer?
Einer der führenden Experten in Flüchtlingsfragen ist der britische Historiker Malcolm Proudfoot, Autor des 1957 erschienenen Standartwerkes "European Refugees 1939-52", auf das sich viele spätere Autoren berufen. Tabelle 40 des Buches bietet eine detaillierte Übersicht der deutschen Vertriebenenstatistiken von 1945 bis zum Jahr 1950, als der Flüchtlingsstrom grösstenteils versiegt war. Wir können die Zuverlässigkeit der von Adenauer angeführten Zahlen überprüfen, indem wir einige der grundlegenden Zahlen Proudfoots mit solchen des Alliierten Kontrollrats kombinieren, um das scheinbare Wachstum der Bevölkerung Deutschlands zwischen Januar 1946 und September 1950 mit den tatsächlichen Ergebnissen der Volkszählung von 1950 zu vergleichen.
Zur Bevölkerungszahl von 60,4 Millionen, von der Proudfoot im Januar 1946 ausgeht, addieren wir die Zahl der Geburten und Zuwanderungen im Zeitraum 1946-1950 und erhalten so einen Maximalwert für die Bevölkerungszahl von 1950. Die Zahl der Geburten in dem genannten Zeitraum betrug etwa 5 Mio., die der Heimkehr aus Kriegsgefangenschaft 4,8 Mio., die der Vertriebenen nach Proudfoot etwa 8,3 Mio., wodurch sich vor Abzug der Sterbefälle und Auswanderungen ein theoretischer Wert von 78,5 Mio. ergibt. Hiervon ziehen wir die amtlich registrierten 3,85 Mio. Sterbefälle und 0,6. Auswanderungen ab. Somit ergäbe sich für 1950 eine Einwohnerzahl von 74,05 Mio. Die Volkszählung von 1950 ergab jedoch lediglich 68,8 Mio. Einwohner für Gesamtdeutschland. es fehlten 5,25 Millionen Menschen, deren verblieb ungeklärt war, und zwar zusätzlich zu den offiziell registrierten Todesfällen und zusätzlich zu den sechs Millionen Vertriebenen, von denen Adenauer annahm, dass sie vor Erreichung Restdeutschlands umgekommen waren. Wo sind all diese Menschen geblieben?
Kann sich die Statistik irren? Wie wir weiter unten sehen werden, sind die Zahlen der Alliierten Kontrollkommission aus der Volkszählung die zuverlässigsten, über die wir verfügen. Wenn diese nicht stimmen, dann gibt es in dieser Frage keinerlei gesicherte Annahme mehr.
Kann sich der Experte Proudfoot geirrt haben? Einige Anzeichen könnten darauf hindeuten. So gibt er zum Beispiel zu, dass seine Angaben in vielen Kategorien auf "Schätzungen" beruhen, ohne indes zu spezifieren, in welchen Kategorien. Auch nimmt er keinerlei Bezug auf die Volkszählung, die von den Alliierten im Oktober 1946 durchgeführt wurde, zehn Monate nach dem Ausgangszeitpunkt seiner eigenen Bevölkerungstabellen, während er andererseits seine Aufstellungen mit der im September 1950 durchgeführten Volkszählung enden lässt. Des weiteren beziffert Proudfoot die Gesamtzahl der Flüchtlinge in der britischen Zone im Januar 1947 auf 3 201 000, während die Briten selbst der Kontrollkommission berichteten, dass bis zu diesem Zeitpunkt zwar etwas mehr als 3,5 Mio. in ihrer Zone eingetroffen waren, davon aber nur 2,8 Mio. dort verblieben seien und sich der Rest auf die anderen Zonen verteilt habe. Offenbar tat Proudfoot sein Bestes mit den Zahlen, die zur damaligen Zeit verfügbar waren. Neue Erkenntnisse wurden erst mit der Freigabe ehemals geheimer Dokumente möglich.
Wir verfügen heute über etwas, das in Proudfoots Aufstellung der Bevölkerungs-Grunddaten nicht einfloss: das Ergebnis der Volkszählung vom Oktober 1946, durchgeführt "von Deutschen unter der Leitung der Alliierten Kontrollkommission". Die zweite Volkszählung vom August/September 1950 wurde ebenfalls von Deutschen unter der Aufsicht der vier Besatzungsmächte durchgeführt. Eine wichtige Kategorie stellen die Geburtenzahlen in diesem Zeitraum dar. Bisher war die Zahl der Vertriebenen heftig umstritten, doch seit der Freigabe der Murphy-Akten ab 1988 wissen wir, wie viele Vertriebene in der Zeit zwischen den beiden Volkszählungen in den vier Besatzungszonen Deutschlands eintrafen: Es waren sechs Millionen. Auch die Zahl der im fraglichen Zeitraum nach Deutschland heimgekehrten Kriegsgefangenen ist bekannt: 2,6 Millionen. Diese Zahl war bisher heftig umstritten. Die Wahrheit wurde in den KGB-Archiven in Moskau entdeckt, die jüngst der Wissenschaft zugänglich gemacht wurden. Die Zahlen der Verstorbenen und Ausgewanderten sind ebenfalls bekannt. Damit haben wir alle nötigen Daten an der Hand, um mit Leichtigkeit die Zahl der Vermissten bzw. unregistrierten Todesfälle zu errechnen.
Den unter Leitung der Alliierten Kontrollkommission aufbereiteten Volkszählungsergebnissen zufolge betrug die Einwohnerzahl aller vier Besatzungszonen Deutschlands in Oktober 1946 65 Millionen. Die Zahl der Heimkehrer aus Kriegsgefangenschaft, die der Bevölkerungszahl zwischen Oktober 1946 und September 1950 hinzugerechnet wurde, betrug nach dem in Anmerkung 60 aufgeführten Archivmaterial der vier Hauptalliierten rund 2,6 Millionen (siehe auch Anhang 1). Die vom Statistischen Bundesamt verzeichneten Geburten bedeuteten weitere 4 176 430 Neuzugänge in der Bevölkerungsstatistik. Des weiteren wurden sechs Millionen Heimatvertriebene gezählt, wie aus jüngst freigegebenen Akten des US-Aussenministeriums hervorgeht. Somit hätte die Gesamtzahl der Bevölkerung vor Abzug der Verluste im Jahr 1950 nach eigenen Angaben der Alliierten 77 776 430 betragen. Dem UN-Jahrbuch und dem Statistischen Bundesamt zufolge wurden im Zeitraum 1946-1950 3 235 539 Sterbefälle registriert. Nach Angaben des Bundesamtes für Auswanderung emigrierten etwa 600 000 Deutsche. So hätte sich für 1950 eine Bevölkerungszahl von 73 940 891 ergeben müssen. Doch die von der Bundesregierung unter alliierten Aufsicht 1950 durchgeführte Volkszählung ergab lediglich 68 230 796 Einwohner. Es fehlten also, folgt man den offiziellen Zahlen der Alliierten, 5 710 095 Menschen (im folgenden abgerundet auf 5,7 Millionen).
Niin ollen (laskelmien mukaan) vuonna 1950 väestömäärän olisi täytynyt olla 73 940 891. Kuitenkin Länsi-Saksan hallituksen liittoutuneiden valvonnassa vuonna 1950 suorittaman väestönlaskennan mukaan asukkaita oli vain 68 230 796. Niinpä, jos seurataan liittoutuneiden virallisia lukuja, puuttuu 5 710 095 ihmistä (pyöristettynä 5,7 miljoonaa).Lazarus Spitzberg: Kohdassa 2 Laurio kirjoittaa: "Raain joukkomurha tapahtui 13.2 – 14.2.1945 Dresdenin pommituksissa, joissa tuhottiin 135 000 – 250 000 siviiliä, naisia ja lapsia myöten."
Ja tästäkin varmaan joukkohaudat on löydetty ja esiin kaivettu, puolueettoman tahon tekemät tutkimukset haudoista? Mistä johtuu muuten moinenkin haarukka luvuissasi, onko kyseessä puhdas arvailu vai natsipropaganda? Onko todistajia kuulusteltu?
Ben Tsitkine: Luvut ovat kyllä korkeita, ilmeisesti selvästi yläkanttiin. Mutta toisaalta jos yhteen kaupunkiin kylvetään sellainen määrä pommeja, suuri osa vielä palopommeja, että lämpötila on reilusti yli tuhannen asteen, niin ei siinä sitten enää tarvitse mitään ruveta hautaamaan, eikä tietenkään ole mitenkään mahdollista saada tarkkaa uhrilukua.
Dresden on näitä tyypillisiä tapauksia siitä että voittaja kirjoittaa historian. Vaihtoehtoisessa historiassa Dresdenin pommitukset olisivat oppikirjoissa ykkösesimerkkinä siviileihin kohdistetuista sotarikoksista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bombing_of_Dresden_in_World_War_II
Lazarus Spitzberg: On tunnettu tosiasia, että Dresden ei ollut sotilaallinen kohde. Eikö ole siis täysin mieletöntä väittää, että liittoutuneet olisivat kesken sotaa ryhtyneet pommittamaan sotilaallisesti täysin merkityksetöntä siviilikohdetta? Oletuksesihan on ihan päätön. Luultavasti saksalaiset itse tuhosivat kaupungin. Onko sinulla muuten esittää noiden kaikkien väittämiesi uhrien nimet, onko valokuva-aineistoa, jossa olisi kuvattuna nuo 135-250 000 ruumista? Minä olen nähnyt kuvia vain yksittäisistä ruumiista, ja kuvathan voivat olla mistä vaan tai väärennettyjä.
Vesa I Laurio: Juutalaisten suorittama kaasutus ja polttotuhkaus. Sodan varsinainen holokausti oli Dresdenin pommitus 13.2-14.2.1945. Vaikka sota oli jo selvä, liittoutuneet ryhtyivät tähän barbaariseen ja genosidiseen hyökkäykseen puolustuskyvytöntä kaupunkia ja sen siviiliväestöä vastaan. Ainoa kohde, jolla oli sotilaallista merkitystä, rautatie Elben yli Berliiniin, jätettiin rauhaan.
14 tunnissa koko kaupunki pommitettiin raunioiksi ja uhrien määräksi on arvioitu 135 000 - 250 000 (jotkut ovat puhuneet puolesta miljoonasta). Tämä massamurha yksistään on suurempi kuin mikään juutalaisten "holokausti", jota ei edes ollut.
Dresdenissä oli omaa väkeä 600 000 henkilöä ja lisäksi kaupunkiin oli sulloutunut pakolaisia idästä noin 500 000 henkilöä. On kuvattu, kuinka liittoutuneet pommitusten loppuvaiheessa lensivät matalalla ja tuhosivat pikkulapsia, naisia ja ylipäätään kaikkea, mikä liikkui, pommein ja konekivääritulella. Elben rannalle kuumuutta pakoon oli kerätty haavoittuneita hoidettaviksi, mutta heidätkin tulitettiin kuoliaiksi.
Eräs sveitsiläinen kertoi kokemuksistaan käytyään kaupungissa 2 viikkoa pommitusten jälkeen: hän näki paljon irronneita käsiä ja jalkoja, torsoja ja irrallisia päitä. Ruumiiden läpi oli raivattava tie, että pääsi eteenpäin. Hiroshimassa tuhoutui n. 72 000 ihmistä, mutta täällä ehkä 3 kertaa enemmän!
Näistä Dresdenin kuolleista otettuja valokuvia Nürnbergin oikeudenkäynnin syyttäjät esittivät todisteena väitetyistä Saksan kauheuksista juutalaisia keskitysleiriasukkeja vastaan (lähteenä yllä olevalle Hoffman Wire, USA, raportti 13.2.2002; Michael A. Hoffman II). Tämä on vain yksi osoitus siitä, että Nürnbergin oikeudenkäynti oli puhdasta rikollisuutta.
Te juutalaiset olette maailmansotien takana, kuten esim. Hitler oikein toteaa. Lontoossa ilmestyvä Jewish Watch sanoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen 16.1.1918:
Kansainvälinen juutalaisuus pakotti Euroopan sotaan, ei pelkästään ottaakseen itselleen suuren osan maailman kullasta vaan myös aloittaakseen tuon saamansa kullan avulla uuden juutalaisen maailmansodan (siis toisen maailmansodan).Te pommititte vasallienne välityksellä nämä ruumiit tuusan nuuskaksi, ja sinä vielä vinoilet hautajaisilla ja joukkohaudoilla! Kaikkialla oli ruumiiden torsoja, irronneita päitä, käsiä, jalkoja ja silpoutuneita ruumiita. Suuri osa paloi myös hirvittävässä kuumuudessa, kun suuri osa kaupunkia oli liekkimerenä.
Lukemattomat ihmiset olivat menneet suojiin pommisuojiin, ja kaupungin palaessa he kuolivat loukoissaan häkämyrkytykseen (kaasutus) ja sitten paloivat kuumuudessa liki olemattomiin (kremaatio). Pommisuojien ulkopuolellakin suurin kuolinsyy oli lukemani mukaan häkämyrkytys.
TÄMÄ AINOA HOLOKAUSTI, JOKA TOISESSA MAAILMANSOIDASSA TAPAHTUI, OLI JUUTALAISTEN JÄRJESTÄMÄ HOLOKAUSTI!
Te olitte liikkeelle paneva voima sekä länsiliittoutuneiden että Neuvostoliiton takana.
Ehkä teidän pitäisi alkaa maksaa korvauksia.
Vesa I Laurio: Lazarus Spitzberg toteaa vielä:
Luultavasti saksalaiset itse tuhosivat kaupungin.Tämä juutalainen on täysverinen ja hyvin iljettävä huijari, joka kääntää joka ikisen asian kieroon. Tällainen valehtelu on jo härskiä. Maksetaanko siitä?
Lazarus Spitzberg: Eli Dresdenin todistaja on "eräs sveitsiläinen". Vakuuttavaa. Moisia tarinoita harvoin kuuleekaan. Vai että pari viikkoa pitkin kaupunkia lojui irronneita päitä. No, sadut erikseen.
Mutta Majdanekista vielä. Tsekkasin tuon esittämäsi lähteen. Mattogno & Graf eivät anna mitään lähdettä väitteelleen että tuo 1350 kuutiota olisi pääasiassa hiekkaa ja piilottavat sen alaviitteeseen, mikä viittaa jonkinlaiseen asian välttelyyn tai tahalliseen vääristelyyn. Mistään ei myöskään käy ilmi, että ko. herrat olisivat leirillä käyneet tai kaivauksia suorittaneet. Joten heidän väitteensä lienee tuulesta temmattu.
Bruno: Mitä se Lazarus Spitzberg pelleilee? Kyllähän Dresdenin terroripommitukset myönnetään Englannissakin. Ensimmäisen kerran näen jonkun niitä epäilevän. Sitä paitsi, ei Dresden ollut ainoa liittoutuneiden suorittama älytön terroripommitus. Oli Hampuri, Berliini ym.
Lazarus Spitzberg: Dresdenin pommitukset ovat tosiasia. Kuten on holokaustikin. Laurio ja bimbo ja kumppanit eivät vain tunnu tajuavan, että heidän selittelynsä näytön puutteesta holokaustin osalta on absurdi. Siitä on enemmän näyttöä kuin Dresdenin pommituksista. Kummallista vaan, että porukka älähti heti, kun Dresdenin pommituksille asettaa samat näyttövaatimukset kuin holokaustille. Esimerkkini osoittaa ns. revisionistien kaksoisstandardin melkoisen hyvin.
Aihe 11. Viro
Chaim Berman: konsultti rakolle.
Natsi-Saksa ulkoisti juutalaisten tappamisen virolaisille. ”Eksiilivirolaisilla on tekemättä denatsifikaatio.”Chaim Berman: dosentti takolle.
Natsi-Saksa ulkoisti juutalaisten tappamisen virolaisille
Oikeusprosessi fasistisia rikollisia vastaan. Korkeimman oikeuden tuomio Viron SNT:ssä 11. maaliskuuta 1961.
...oikeuskollegio vahvistaa:
Valapattoinen hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan, ja miehityksen aikana Viron sosialistisen neuvostotasavallan alueella saksalais-fasistisilla anastajilla oli yksityiskohtaisesti valmisteltu ohjelma, joka valmisteli Neuvosto-Viron valtiollisen itsenäisyyden likvidointia, teollisuuden ja maatalouden ryöstöä, täydellistä kansallisen kulttuurin hävitystä. Viron kansa oli orjuuden ja fyysisen hävityksen partaalla. Tämän hirviömäisen ohjelman toteuttamiseksi hitleriläiset kattoivat koko Viron SNT:n tiheällä verkolla vankiloita ja keskitysleirejä, joissa eläimellisesti hävitettiin kymmeniä tuhansia siviilejä ja sotilashenkilöitä.
Aikana, jolloin kaikki Neuvostoliiton kansat ja koko edistyksellinen yhteisö syvästä järkytyksen tunteesta taistelivat yhdessä fasistisia anastajia vastaan, hitleriläiset avustajat pettivät virolaisen kansan, auttoivat fasisteja toteuttamaan rikollista politiikkaa ja yhdessä heidän kanssaan johtivat ja toteuttivat kaikkia rankaisutoimenpiteitä siviiliväestöä vastaan.
Syytetyt A. Mere, R. Gerrets ja J. Viik aktiivisesti osallistuivat rikoksiin ja joukkomurhiin, joita fasistiset anastajat toteuttivat Viron SNT:n alueella.
Jokaisen syytetyn syyllisyys perustuu seuraavaan:
Ain-Ervin Mere. Alunperin neuvostoarmeijan sotilas, mutta vaihtoi isänmaata, heinäkuussa 1941 siirtyi vihollisen puolelle ja vapaaehtoisesti astui sotilaallis-fasistiseen Omakaitse-järjestöön, jossa hänellä oli johtava asema.
Vuoden 1941 lopulla Mere siirtyi töihin poliisin palvelukseen, ja 8. joulukuuta 1941 hänet nimitettiin poliittisen poliisin päälliköksi koko miehitetyssä Virossa. Meren johdolla niin sanottu rangaistuksia suunnittelut komissio tuomitsi kuolemaan tuhansia siviilejä neuvostokansalaisia, tuhannet viattomat kansalaiset riutuivat vankiloissa ja keskitysleireissä. Yksi suurimmista keskitysleireistä sijaitsi Tarton kaupungissa, josta neuvostokansalaiset, mukaan luettuna naiset ja lapset, massoittain vietiin teloitettavaksi panssarintorjuntahautaan, joka sijaitsi 4 kilometriä kaupungista.
Tuhansia neuvostokansalaisia vangittiin turvallisuuspoliisin ja SD:n toimesta ja sijoitettiin keskitysleireihin Tallinnaan, Avasaareen, Järvakandiin, Vasteen, Rakvereen, Murruun ja Narvaan sekä vankiloihin Tallinnaan, Tarttoon, Võruun, Harkuun, Pärnuun, Petseriin, Haapsaluun, Valgaan ja Kuressaareen.
Keskitysleireissä ja vankiloissa olot olivat sietämättömän raskaat: vankeja pieksettiin ruoskilla, kepeillä, pakotettiin tekemään töitä näännyksiin, he näkivät nälkää ja heidät ammuttiin.
Tallinnan-Harjumaan poliittisen poliisin prefektuurin toimintakertomuksesta selviää, että pelkästään tämän prefektuurin toiminta-alueella 21 toukokuuta 1943 mennessä oli pidätetty 5180 henkeä, joista 2134 henkeä oli teloitettu.
Fasistisen rotuteorian ohjeiden mukaisesti poliittinen poliisi ja SD harjoittivat myöskin juutalaisten ja mustalaisten hävittämistä.
Tätä varten elo-syyskuussa 1941 Mere henkilökohtaisesti (välitön läsnäolo) järjesti 30 kilometrin päähän Tallinnasta kuolemanleirin ”Jägala”. Jägalan komentajaksi Mere nimitti Aleksander Laakin ja hänen apulaisekseen Ralf Gerretsin.
Syyskuun 5. päivänä 1942 Raasikun asemalle erityisessä junalastissa saapui noin 1500 Tsekkoslovakian kansalaista. Mere henkilökohtaisesti Laakin ja Gerretsin avulla valikoi, ketkä tulijoista ammutaan ja ketkä lähetetään Jägalan leirille. Enemmän kuin 1000 henkeä, joukossa enimmäkseen lapsia, sairaita ja vanhuksia, passitettiin Kalevi-Liivan maastoon ja siellä varta vasten valmisteltuihin kuoppiin heidät teloitettiin julmasti.
Tämän kauhean rikoksen suoritti leirin komentaja Laak, leirin vartijat ja erityisesti paikalle tuodut poliisit. Läsnä oli myös verilöylyn organisoija Mere.
Syyskuun puolessa välissä 1942 Raasikun asemalle toimitettiin toinen juna, jossa oli noin 1500 vankia Saksasta.
Mere, Laak ja Gerrets valikoivat yli tuhat henkeä, jotka tuomittiin tuhottaviksi. Nämä henkilöt, joiden joukossa oli naisia, lapsia, imeväisiä ja vanhuksia, kuljetettiin Kalevi-Liivalle ja eläimellisesti tapettiin.
Jägalan leirin jäljelle jääneet vangit, jotka olivat saapuneet junilla Tsekkoslovakiasta ja Saksasta, alistettiin julmalle ja epäinhimilliselle kohtelulle, ja syksyllä ja talvella 1942-1943 Meren luvalla heidät tapettiin pienissä erissä.
Tammikuussa 1943 Jägalan leirillä oli jäljellä vain pieni määrä vankeja. Maaliskuussa 1943 Jägalan leirin henkilökunta Kalevi-Liivalla ampui noin 50 mustalaista, joiden joukossa oli noin 25 lasta iältään 3-5-vuotiaita. Myös 60 mustalaista kouluikäisiä lasta teloitettiin.
Vuosina 1942-1943 Mere kävi useasti Jägalan leirissä ja Laakin läsnä ollessa järjesti orgioita juominkien kera, joiden aikana käytettiin väkivaltaa vankeihin, jotka myöhemmin ammuttiin Kalevi-Liivalla.
Turvallisuuspoliisin työntekijät ja SD ja Jägalan leirin henkilökunta keräsivät teloitettujen vaatteet, tavarat ja arvoesineet. Mere keräsi itse parhaimmat tavarat ja arvoesineet...
Mere oli järjestäjänä ja läsnä toimeenpanijana kaikissa rikoksissa, erityisesti poliisin ja SD:n kanssa yhdessä.
Syytetty Ralf Gerrets, saksalais-fasistisen miehityksen aikana Viron SNT:ssä , vaihtoi isänmaata 1941, liittyi vapaaehtoisesti sotilaallis-fasistiseen järjestöön Omakaitse, jossa hänellä oli johtava asema Läänemaan kihlakunnassa. Kesällä 1942 Gerrets liittyi virolaiseen turvallisuuspoliisiin ja SD:hen ja hänet nimitettiin Meren apulaiskomentajaksi Jägalan kuolemanleirille.
Komentajan apulaisena Gerrets edellä kuvatulla leirillä johti ja henkilökohtaisesti tuhosi syyttömiä kansalaisia.
Elokuussa 1942 Gerrets yhdessä Jägalan komentaja Laakin kanssa matkusti varta vasten Riikaan, jossa he osallistuivat pidätettyjen fasistisen Saksan kansalaisten joukkoteloituksiin, joita Laak itse aktiivisesti tappoi.
Syyskuun 5. 1942, kun Raasikun asemalle saapui erityinen juna, jossa oli noin 1500 pidätettyä Tsekkoslovakian kansalaista, Gerrets määräsi pidätetyt itse Kalevi-Liivalle, ennalta määrättynä ammuttavaksi. Gerrets seisoen linja-autojen lähellä, pakotti vangit riisuutumaan alasti, keräsi heidän arvoesineensä, näytti kuopan, jossa ampuminen tapahtui niiden ohjeiden mukaan, jotka Gerrets ja Laak olivat saaneet Riiassa. Veristen sortotoimenpiteiden aikana Gerrets ampui pistoolilla kuoppaan ihmisiä, jotka nujerrettuina näyttivät elonmerkkejä. Tuona päivänä pyövelit tappoivat yli tuhat ihmistä.
Syyskuussa 1942, kun toinen juna toi Raasikun asemalle vankeja Saksasta, Gerrets toistamiseen osallistui yli tuhannen ihmisen tappamiseen. Hän pakotti vangit riisuuntumaan alasti, keräsi heiltä arvoesineet ja näytti kuopan, jossa verinen sortotoimi suoritettiin.
Lisäksi 1942-1943 Gerrets osallistui erillisten vankiryhmien tappamiseen Kalevi-Liivalla.
Sitten syksyllä 1942 Gerrets valikoi ryhmän sairaita vankeja noin 20-25 henkeä, ja vei heidät henkilökohtaisesti Kalevi-Liivalle. Siellä Gerrets pakotti heidät riisuuntumaan, määräsi heidät kuoppiin, johon leirin komentaja Laak heidät ampui.
Marraskuussa 1942 Gerrets osallistui vielä yhden vankiryhmän teloitukseen. Hän valikoi noin 25 henkeä luvaten siirtoa toiseen leiriin töihin. Heidät kuitenkin vietiin Kalevi-Liivalle, jossa Laak teloitti heidät.
Maaliskuussa 1943 Gerrets osallistui mustalaisten teloituksiin. Teloituksissa tapettiin 20-25 sairasta ja iäkästä mustalaista. Gerrets seisoi linja-auton luona ja ohjasi mustalaiset kuoppiin. 20-25 mustalaislapsen teloituksessa Gerrets ajoi lapset väkivalloin kuoppiin.
Jägalan apulaiskomentajana työskennellessään Gerrets anasti vangeille kuuluvaa omaisuutta, henkilökohtaisesti tuhosi vankeja, vakiinnutti leirin toimintatavat ja johti vartijoita.
Syyskuusta 1943 syykuuhun 1944 Gerrets työskenteli Tallinnan keskusvankilassa.
Gerrets organisoi ja osallistui henkilökohtaisesti nykyajan eläimellisimpiin rikoksiin.
Syytetty Viik, vältteli mobilisaatiota neuvostoarmeijaan, lokakuussa 1941 vapaaehtoisesti astui saksalaisarmeijaan, missä kuului rajavartio-osastoon länsirannikolla Viron SNT:n miehityksen ajan. Osallistui neuvostosotilaan takaa-ajoon Naissaarelta.
Syyskuussa 1942 Viik liittyi vapaaehtoisesti Viron turvallisuuspoliisiin ja SD:hen ja syyskuun 3. päivästä 1942 huhtikuuhun vuonna 1943 kuului keskitysleiri Jägalan vartijoihin. Viik vartioi leirin aluetta, joukkoteloitusten aikana hän seisoi Kalevi-Liivan vartijana ja osallistui viattomien ihmisten teloituksiin ja ryösti teloitettujen omaisuutta.
Maaliskuussa 1943 Viik oli läsnä 50 mustalaisen teloituksessa, joiden joukossa oli noin 25 lasta iältään 3-5-vuotiaita. Aluksi Viik vartioi teloituspaikkaa, myöhemmin hän veti lapset kuoppiin ja ampui heidät omalla aseellaan.
Jägalan leirin palveluksensa jälkeen Viik siirtyi vartioimaan Viron turvallisuuspoliisin ja SD:n päärakennusta, liittyi rankaisujoukkoihin, jotka toimivat Leningradin läänissä, saattoi vankeja Vasalemma-Murrun leiristä Tallinnan vankilaan.
Viik osallistui nykyajan epäinhimillisimpiin rikoksiin.
Oikeus katsoo, että Ain-Ervin Meren, Ralf Gerretsin ja Jaan Viikin syyllisyys on todistettu syytettyjen Gerretsin ja Viikin osalta useiden todistajan lausuntojen, oikeuden kuulustelujen ja dokumenttien sekä asiatodisteiden avulla.
Siten seuraavien todistajien lausunnot; J. Läätsa, J. Ranne, P. Toone, P. Kyrovsk, A. Madara, F. Anijalg, P. Mälk, K. Asmer, K. Treufeld, A. Meisnerov, M. Mashov, E. Stampahov, H. Klenkov, P. Kopetskov, R. Adamov, ja muiden sekä syytettyjen Gerretsin ja Viikin todistajanlausunnot ja myöskin turvallisuuspoliisin ja SD:n arkistoidut dokumentit todistavat, että 8. päivästä joulukuuta 1941 vuoden 1943 loppuun Mere toimi poliittisen poliisin johtajana, turvallisuuspoliisin johtajana ja SD:n johtajana Viron SNT:n miehityksen aikana, johti kaikkia rankaisutoimintaa keskitysleireissä ja vankiloissa ja on syyllinen tuhansien siviili-ihmisten ja sotilashenkilöiden tappamiseen.
Amerikkalaisten miehitysjoukkojen päämaja Saksassa toukokuussa 1946 myöskin julisti Meren etsintäkuulutetuksi sotarikollisena.
A. Madaran, P. Mälkin, F. Anijalan, P. Oison, I. Davidan, A. Meinherovin, M. Mashovin, E. Stampahovin, H. Klenkovin, J. Adamovin ja muiden todistajien lausunnot, ja lisäksi syytettyjen itsensä Gerretsin ja Viikin lausunnot vahvistavat, että Gerrets Jägalan leirin yhtenä johtohahmona aktiivisesti osallistui Kalevi-Liivan vankien massateloituksiin, minkä lisäksi hän itse henkilökohtaisesti teloitti syyttömiä ihmisiä.
Viikin oman todistajanlausunnon perusteella ja myöskin syytetty Gerretsin ja todistajien P. Mälkin, K. Asmerin, F. Anijalan, P. Oison ja K. Treufeldin ja muiden todistajan lausunnot näyttävät toteen Viikin osallistuneen rankaisutoimenpiteisiin ja hänen henkilökohtaisen osallisuutensa syyttömien ihmisten teloituksiin.
(Edellä kuvatun perusteella oikeuskollegio katsoo syytettyjen Ain-Ervin Meren, Ralf Gerretsin ja Jaan Viikin syyllisiksi rikoksiin, jotka määritellään Neuvostoliiton rikoslaeissa valtiollisista rikoksista 25. joulukuuta 1958. )
Tuomiossaan oikeuskollegio katsoo, että rikokset, erityisesti Meren, Gerretsin ja Viikin, olivat suunnattuja koko ihmiskuntaa vastaan, osoittivat erityisen vaarallista rikollisuutta yhteiskuntaa kohtaan, he henkilökohtaisesti osallistuivat syyttömien ihmisten kidutuksiin ja teloituksiin Suuren Isänmaallisen Sodan aikana 1941-1944.
Rikoslakien 319 ja 320 mukaan, jotka ovat voimassa Viron SNT:ssä, oikeus tuomitsee:
Mere (Martens) Ain-Ervin Johanovitsin, Gerrets Ralf Helmarovistin ja Viik Jaan Janovitsin valtiollisten rikosten lakikokoelman perusteella 25.12.1958 – kuolemaan jokaisen ja takavarikoi heidän omaisuutensa.
Tuomio on lopullinen, valitusoikeutta ei ole.
Tammikuussa 1962 Tarton kaupungissa toimi oikeusprosessi fasistisia rikollisia E. Viksia, K. Linnusia ja J. Jüristeä vastaan, jotka saksalais-fasistisen miehityksen aikana Tarton keskitysleirissä osallistuivat 12 000 viattoman ihmisen teloitukseen. Oikeus tuomitsi heidät kuolemaan. Syytettyjen penkille saatiin kuitenkin vain J. Jüriste, sillä tuohon aikaan pääsyytetty E. Viks pakeni yhdessä miehittäjien kanssa pakoon kansan vihaa, ja piileskelee tällä hetkellä Australiassa. K. Linnas löysi turvapaikan USA:sta.
Neuvostoliiton hallitus vaati rikollisten luovuttamista, mutta tähän vaatimukseen ei suostuttu, ei USA:n eikä Australian hallitus. Ne antoivat turvapaikan näille fasistisille murhaajille. Niin kävi myös Englannin hallituksen kanssa, joka kieltäytyi luovuttamasta sotarikollista Ain-Ervin Mereä, joka tuomittiin kuolemaan sotarikoksista Tallinnassa 2. maaliskuuta 1961.
Lähteet: Sovjetskaja Estonia Nr. 61, 12. maaliskuuta 1961. Nemetsko-fashistkaja okkupatsia B Estonii 1941-1944. Tallinn 1963 ss. 69-76. Toimituskollegio: Leede V.J., Matsulevits A.T., Tamm B.L. (toimittaja) (raakakäännös venäjästä Leena Hietanen).
Viron keskitysleirit. Virossa oli natsimiehityksen aikana eri puolilla maata noin kolmekymmentä keskitysleiriä. Euroopasta ja muualta Baltiasta tuodut vangit, etupäässä juutalaiset, tekivät töitä Natsi-Saksan sotakoneistolle. Kuuluisin kuolemanleiri oli Jägala, jonka läheisyydessä, Kalevi-Liivan hiekkakummuilla, tuhottiin erilaisten lähteiden mukaan noin 6000 Viroon muualta tuotua juutalaista. Vuonna 1961 Virossa pidetyssä sotarikosoikeudenkäynnissä syytteessä olivat Viron turvallisuuspoliisin johtaja Ain-Ervin Mere, Jägalan komentaja Aleksander Laak sekä Jägalan apulaisjohtaja Ralf Gerrets sekä vartija Jaan Viik. Vyyhti oli lähtenyt purkautumaan Kanadasta, jossa tsekkiläinen emigrantti Margarete Zarkover kertoi paikallislehden haastattelussa kokemuksistaan Jägalan keskitysleirillä. Oikeudenkäynti pidettiin Tallinnassa sijaitsevassa upseerien talossa. Paikalla olivat vain syytetyt Ralf Gerrets ja Jaan Viik. Aleksander Laak teki Kanadassa itsemurhan syytteistä kuullessaan. Englanti sen sijaan tarjosi Ain-Ervin Merelle turvapaikan, joten häntä ei saatu koskaan syytteeseen Virossa. Oikeudenkäynti alkoi 6. maaliskuuta 1961. Virolainen Vladimir Raudsepp kokosi heti tuoreeltaan sanomalehtiartikkeleista ja oikeudenkäyntidokumenteista kirjan, Inimised, olge valvsad!, (Ihmiset, olkaa hereillä!). Seuraavassa on otteita oikeudenistunnosta. Painotukset ovat toimittaja Valter Raudseppin. Valtiollinen syyttäjä, Viron Sosialistisen tasavallan II luokan kunniamerkillä palkittu valtio-oikeuden neuvos Valter Raudsalu, aloittaa oikeudenkäynnin syytetty Ralf Gerretsin kuulustelulla.Chaim Berman: natsi-kakolle.
”Kansallisuus?”, valtiollinen syyttäjä kysyy.
”Virolainen”, syytetty vastaa hetken hiljaisuuden jälkeen.
Heti kuulustelun alussa Gerretsin verinen historia alkaa valjeta. Vuoden 1941 kesä. Neuvostoarmeija taisteli saksalaisia maahantunkeutujia vastaan Viron maaperällä. Gerrets astui vapaaehtoisesti sotilaallis-fasistiseen järjestöön Omakaitse. Yhdessä Aleksander Laakin ja Talvarin kanssa heistä tuli johtavia toimijoita Haapasalun Omakaitsessa, joka pidätti virolaisia neuvostokansalaisia. Syyttäjän kysymykseen, kuka vei kuolemantuomiot täytäntöön miehitetyssä Haapsalussa, Gerrets vastasi:
”Saksan turvallisuuspoliisi teki päätökset, mutta Omakaitse vei päätökset täytäntöön”.
Gerretsin mukaan teloitukset suoritti henkilökohtaisesti Laak ja Talvar.
”He kahdestaan veivät päätökset täytäntöön”.
Gerrets itse ei ollut ampumispaikoilla. Syyttäjän kysymykseen, kuinka monta ihmistä tapettiin, Gerrets vastaa arvioineensa ammuttujen määrän alkoholiannoksista, joita hän antoi teloituksia suorittavalle kommandolle. (Hän jakoi 30 viinapulloa teloittajille.)
”Arvioni mukaan ihmisiä ammuttiin joka kerta 10-20 hengen ryhmissä. Aikaisemmin ryhmät olivat olleet suurempia, 40-50 ihmistä.”
Tutustuttuaan toisiinsa Haapsalun veriteoissa Laak ja Gerrets liittyivät vapaaehtoisina syksyllä 1942 Viron turvallisuuspoliisiin ja SD:n palvelukseen. Kirjallisen määräyksen uudesta työtehtävästä Gerrets sai Laakilta Tallinnasta.
”Kirjeessä mainittiin ensimmäiseksi Laakin nimittämisestä Jägalan leirin komentajaksi ja toisessa kappaleessa minun määräämisestä Laakin palvelukseen. Muistan vieläkin, että määräyksen oli allekirjoittanut henkilökohtaisesti Viron turvallisuuspoliisin päällikkö majuri Mere.”
Opintomatka Riikaan.
Gerrets kertoi, että Jägalan leiri rakennettiin majuri Meren suunnitelmien mukaan. Laak oli leirin johtaja. Tämän poissa ollessa Gerrets hoiti leirin johtajan tehtäviä. Gerrets kertoo tehneensä Laakin kanssa opintomatkan Riian gettoon ennen kuin Saksasta ja Tsekkoslovakiasta alkoi tulla junia Viroon.
”Matkustimme sinne ottamaan oppia. Geton johtaja, saksalainen Krause, kertoi meille, kuinka hän yksin tulee toimeen 40 000 gettoon sijoitetun juutalaisen kanssa.”
Getossa käydessään Ain-Ervin Meren luottohenkilöt ottivat oppia muistakin kokemuksista. Riian lähistöllä Krause, yksi Eichmannin apureista, antoi Gerretsille ja Laakille juutalaisten joukkotuhoamisen näytösoppitunnin. Ennen teloituspaikalle matkustamista Gerrets ja Laak vietiin varastoon (Gerretsin mukaan 100 neliömetriä ja ihmistä korkeampi tila), joka oli täytetty ammuttujen ihmisten, miesten, naisten, lasten vaatteilla ja kengillä. Ahne Gerrets kysyi varastossa, mihin vaatteet ja kengät menevät.
”Liiketoimintaan”, hänelle vastattiin.
Gerrets oli toistanut kysymyksen, kenelle tavarat siis menevät? Hän sai vastaukseksi, että Latvian turvallisuuspoliisille ja SD:n virkamiehille.....
”Ryöstösaaliiseen” tutustuttuaan, Laak ja Gerrets halusivat kuulla myös asian teoreettisesta puolesta.
”Meille kerrottiin, että juutalaisia ei pidä tappaa siellä, missä he asuvat, vaan heidät tulee viedä heille tuntemattomiin paikkoihin ja siellä tuhota. Tulee vähemmän meteliä...”
Krause oli kertonut myös, että ihmisiä tulee erotella teloituspaikoille vietäessä. Samana päivänä, kun Gerrets ja Laak olivat Riiassa, sinne saapui Eichmannin jakelukaavan mukaan seuraava juna täynnä juutalaisia.
”Koska siitä junasta kaikki oli määrätty 100-prosenttisesti tuhottavaksi, ihmisiä ei alettu sortteerata, eikä meitä kiinnostanut seurata teloitusoperaatioita”, Gerrets kertoi.
Riian kaupungista lähti linja-autoja jonossa. Yhdessä istuivat Laak ja Gerrets sekä joukon johtaja ja ”opintojen ohjaaja” saksalainen Geese. Gerrets ei tiennyt, mihin heitä vietiin, sillä tiet olivat suljettuja. Gerretsin arvioin mukaan matkaa kertyi kymmenisen kilometriä kaupungin ulkopuolelle, kunnes autojono kääntyi metsään. Gerrets huomasi pellon reunassa suuret lantakasat. Geese kertoi, että ne olivat hämäystä, joiden avulla juutalaisille uskoteltiin, että heitä oltiin viemässä kartanoon töihin. Hetken päästä näkyivät hiekkakummut ja matkalaiset saapuivat metsäaukiolle, jossa ihmisiä ajettiin jo busseista ulos.
Syyttäjän kysymykseen, tuotiinko ihmiset metsäaukioille Riian getosta, Gerrets vastasi, että kaikki ihmiset olivat tulleet samana päivänä junalla Riikaan, heidät siirrettiin linja-autoihin ja tuotiin metsään. Juna oli suuri. Jokaisessa bussissa oli neljäkymmentä ihmistä. Ensimmäisen linja-auton mukana saapuneita ihmisiä piiritti 6-8-jäseninen SS-ryhmä. He kaikki huusivat suureen ääneen, pakottivat tuhottavaksi määrätyt ihmiset nopeasti riisuuntumaan. Se tehtiin siksi, että ihmiset eivät ennättäisi toipua – kaikki tapahtui hyvin nopeasti, ja oli nähtävissä, että se kaikki oli jo aikaisemmin yksityiskohtia myöten harkittua.
Gerretsin todistus antaa vaikutelman kuin fasistiset pyövelit olisivat halunneet näyttää itsestään erityisen ”paremman puolen”, sillä heidän työskentelyään seurasivat ”kollegat miehitetyn Viron Gestaposta, jotka juuri opettelivat virkaansa.”
Kun ihmiset olivat riisuneet itsensä alasti, heitä ryhdyttiin ajamaan läpi saksalaisten muodostaman käytävän ampumispaikalle. Miehet eivät olleet tavallisia vartijoita vaan korkea-arvoisia sotilaita. Heillä oli aseena pistoolit, ja he ajoivat ihmisiä haudan suuntaan. Sen takia heillä oli kaikilla kädessään keppi, joka oli vuoltu viereisestä metsästä. Kujan keskellä seisoi aliupseeri, joka keräsi kuoppaan meneviltä ihmisiltä arvoesineet: kultakellot, sormukset, silmälasit ja kaiken muun.
Kujassa seisovat saksalaiset karjuivat koko ajan: eteenpäin, eteenpäin!!!
Kun tuhottavaksi määrätyt ihmiset kuulivat laukauksia kuopasta ja ihmisten sydäntä särkeviä huutoja, he ymmärsivät kaiken... Kauhusta sekavina he eivät tahtoneet enää mennä kuoppaan, mutta heitä pieksettiin julmasti kepeillä. Ampumispaikka oli noin 15 metrin päässä linja-autoista. Koko sen matkan ss-läiset muodostivat kujaa, jonka läpi menivät ihmiset, jotka oli määrätty tuhottavaksi.
Tapettujen vaatteet asetettiin kasoihin. Jokaisen perheen käskettiin asettaa vaatteet ja kengät kasaan – heille sanottiin, että heidät viedään saunaan ja siksi laittaisivat tavarat erikseen perheittäin, että olisi helpompi löytää omansa. Tämä kaikki tehtiin siksi, ettei herätettäisi ihmisissä minkäänlaisia epäilyksiä.
Ihmiset todellakin uskoivat aluksi, että he menevät saunaan. He riisuuntuivat rauhallisesti, sillä kaikki arvelivat, että paikalle on rakennettu jonkinlainen desinfiointiasema. Mutta kun kuopasta alkoi kuulua laukauksia, ihmiset järkyttyivät ja alkoivat huutaa. Heitä lyötiin kepeillä ja ajettiin kuopan suuntaan.
Teloituksen suoritti kolme ihmistä. Yksi heistä oli paraatiunivormussa ja kiiltonahkasaappaissa Riian geton komentaja Krause. Kaikki kolme olivat paraatiasussa. Gerrets ja Laak seurasivat teloitusta kuopan reunalla korkeimmalla kohdalla, josta oli hyvä näkymä tapahtumiin. Ensimmäisellä junalla saapuneet olivat kaikki jo teloitettu. Teloitus tapahtui seuraavasti: ihmiset ajettiin eteenpäin, ja kun he pääsivät kuoppaan, silloin yksi teloittajista käski heidän heittäytyä mahalleen ruumiiden päälle. Sen jälkeen ammuttiin päähän. Meille asti kuuluivat huudot: enemmän vasemmalle, vasemmalle, lähemmälle ja hiukan korkeammalle! Ihmisiä, vielä eläviä, pakotettiin heittäytymään riviin.
Teloittajat nimenomaan halusivat, että uhrit olisivat hyvin lähekkäin, jotta heidän ei tarvitsisi koskea käsillään vereen.
Kaikki teloitettavat ammuttiin samassa kuopassa. Gerretsin mukaan hän ei osallistunut ampumiseen, mutta Laak osallistui. Aluksi Gerrtes ja Laak olivat kuopan reunalla.
”Kun Krause ampumisen väliajalla ryhtyi tupakoimaan, hän viittoili meille tulla kuoppaan. Laak lähti. Niin pian kuin tulivat seuraavat uhrit, hän otti Krauselta automaatin ja alkoi ampua. Laak ampui yhteensä noin 40 ihmistä. Kuoppaa ei täytetty, sillä oli odotettavissa vielä yhden junan saapuminen”, Gerrets kertoo.
Gerrets korostaa, että he oppivat Riiassa Krauselta tappamisen kokemukset. Vielä matkalla Riiasta Tallinnaan Gerrets oli kysynyt Laakilta, odottaako heitä samanlaiset tappotalkoot Jägalan leirissä. Laak oli vastannut myöntävästi. Heille oli tulossa juna täynnä pidätettyjä juutalaisia.
Tallinnaan palatessaan Gerrets ja Laak todistivat, että olivat oppineet Riiassa paljon.
Syyskuun verilöyly.Chaim Berman: NatsiRako-Taunio-elbimbo.
Kalevi-Liiva.... Vähän aikaa sitten julkisuuteen tuli tiettäväksi yksityiskohtaisesti verinen tragedia, joka tapahtui tässä hiekkakummuilla Toisen maailman sodan aikana. Aivan vasta pidätettiin muutama Kalevi-Liivan pyöveli. Tosin sen, että Kalevi-Liiva oli yksi fasistien rikosten toimeenpanopaikka, ihmiset tiesivät jopa kauan sitten.
Gerrets tiesi päivää ennen, että Tsekkoslovakiasta on tulossa juna. Siihen mennessä murhaajat olivat jo pitäneet huolta siitä, että Jägalan leiristä muutaman kilometrin päähän Kalevi-Liivalle oli kaivettu suunnattomat kuopat. Tsekkoslovakiasta tulleen junan otti Raasikun asemalla vastaan Viron turvallisuuspoliisin päällikkö Ain Mere, saksalainen Bergmann, Laak ja Gerrets. Syytetty muistaa, kuinka Mere ja Bergmann juttelivat tulleille, kertoivat heille, että suurin osa alkaa työskennellä kartanoissa, kun taas heikomman terveyden omaavat lähetetään vanhainkoteihin, joissa heistä pidetään huolta. Vastatulleet matkustajat rauhoittuivat ja istuivat asemalla odottaviin linja-autoihin.
Ennen kuin ihmiset aseteltiin linja-autoihin, heidät jaettiin kahteen ryhmään. Suurempaan ryhmään jäivät vanhukset, naiset ja lapset, pienempään ryhmään nuoret ihmiset. Mere ja Bergmann kertoivat, että heidät viedään puhdistautumaan.
Linja-autot, joissa olivat vanhukset ja lapset – lähtivät kohti Kalevi-Liivaa. Gerrets pääsi paikalle ensimmäisen linja-auton mukana.
Kuulustelun aikana Gerrets kertoi yksityiskohtaisesti kaiken, mitä 5. syyskuuta 1942 tapahtui. Gerrets kertoi tuomioistuimelle, kuinka hän ja Laak veivät käytäntöön Riiassa hankittuja kokemuksia. Linja-autot jäivät 15 metrin päähän kuopista, jotka olivat metsän peitossa. Ihmiset ajettiin busseista ulos ja pakotettiin riisuutumaan. Sitä seurasi kuusi-miehinen erikoisryhmä, kuten Riiassakin. Ja samoin kuin Riiassa, kiirehtivät kommandon jäsenet ihmisiä jatkuvasti kovaäänisesti tiuskien.
”Heitä kiirehdittiin siksi, ettei heille jäisi aikaa miettimiseksi”, Gerrets lisäsi.
Samoin kuin Riiassa, Kalevi-Liivalla oli asetettu vartijoiden kuja riisuuntumiskohdasta kuoppiin. Samoin kuin Riian lähellä, erikoispyöveli keräsi ihmisiltä kellot, sormukset, korvarenkaat ja silmälasit. Ainoa ero oli, että Riiassa Gerrets seurasi sen miehen työtä, Kalevi-Liivalla hän teki sen itse.
”Kun tulimme Kalevi-Liivalle, Geese näytti minulle paikan, jossa minun piti seisoa matkalaukun kanssa”. Se paikka oli puolessa välissä riisuuntumispaikkaa ja kuoppaa.
Kun ensimmäinen ryhmä oli riisuuntunut, alkoivat ihmiset nopeasti liikkua kuoppaa kohti. Heti, kun ihmiset kuulivat ensimmäiset laukaukset, sulkivat he käsillä korvansa ja kieltäytyivät liikkumasta. Sitten heitä lyötiin kepeillä.
Gerrets kertoo keränneensä kaikki sormukset, kellot, silmälasit ja muun.
”He itse antoivat”, Gerrets sanoo.
”Muistan, kuinka yksi pappi ei halunnut antaa kultaista ristiään. Hän halusi mennä hautaan ristinsä kanssa, mutta otin sen häneltä.” (Juutalaisilla ei ole ristiä! Toim. huomio. LH)
Teloittaminen tapahtui kolmen metrin syvyydessä kuopassa. Teloittajina toimi erityinen teloituskommando Tallinnasta, 6-8 henkeä.
”Jägalan leiristä paikalla oli Laak. Hän johti kuopassa teloituksia. Hän johti teloittajia”, Gerrets toistaa.
Sinä päivänä tapettiin noin 900 ihmistä. Gerrets perusteli lukumäärää sillä, että hänelle tuotiin huhtikuussa Tsekkoslovakiasta saapuneiden ihmisten nimilista, jonka perustella laatia luettelo. Ihmisten ampuminen kesti koko päivän, aamusta iltamyöhään.
Kuopan täyttyessä Gerretsin oli aina helpompi nähdä teloittajat, sillä ruumiiden keko kohosi heidän jalkojensa alla. Teloitusta johti koko ajan Laak. Lopulta murhaajat ampuivat uhrejaan kuopan reunalta, sillä ruumiiden päällä oli vaikea seistä. Keko alkoi keinua. Lopuksi kuoppa jäi liian pieneksi ruumiille, ja niiden määrä nousi reunojen yläpuolelle. Jotkut olivat vielä elossa.
”Automaattiaseistetut miehet alkoivat ampua suuntaan, josta ihmisten vaikerointi kuului. Emme nähneet haavoittuneita. Kuulimme vain voihkintaa. Ammuttiin paljon, pitkiä sarjoja, jokainen ampui 2-3 lipasta tyhjäksi.”
Syyttäjän kysymykseen, osallistuiko Gerrets itse ampumiseen, hän tunnustaa lopulta.
”Kun seisoin kuopan reunalla ja kuulin voihkintaa, aloin voida huonosti. Otin oman pistoolini ja laukaisin kaksi-kolme kertaa siihen suuntaan, josta äänet tulivat.”
Oikeudenkäyntiä seuraava yleisö on rauhaton, kun Gerrets kertoo lasten teloituksista.
”Lapset olivat imeväisikäisistä 15-vuotiaisiin. Lapsia oli paljon ja heidät kaikki ammuttiin.”
Teloitustyön loputtua murhaajat ajoivat Jägalan leiriin, jonne oli viety aamulla erikseen erotellut vangit, joita Bergmann ja Mere olivat aluksi päättäneet käyttää pakkotyössä kolmannen valtakunnan parhaaksi. Jägalassa jatkettiin päivän aikana ryöstetyn saaliin jakamista, mutta ryöstely jatkui myös.
”Ajoimme Geesen kanssa leiriin. Siellä ryhdyimme ottamaan arvoesineitä vangeilta, jotka oli tuotu Raasikun asemalta. En uskaltanut näyttää heille omaa matkalaukkuani, ja Geese peitti sen oman auton tavaratilaan ja antoi minulle tyhjän matkalaukun.”
Teloitettujen ihmisten arvoesineet jäivät Geeselle.
Raasikulta saapuvien bussien väliin jäi hetki aikaa, jolloin teloittajat kävivät ihailemassa Gerretsin avoinna olevaa matkalaukkua. He ihastelivat: kuinka kauniit kellot, kuinka suuret sormukset! Geese ajoi heidät menemään ja varoitti minua, etten päästäisi ketään arvoesineitä sisältävän matkalaukun luokse.
Teloitettujen vaatteet ja kengät vietiin kolmella kuorma-autolla Tallinnaan. Leirissä vangit kysyivät, mihin heidän omaisensa olivat joutuneet. Heille kerrottiin, että heidät oli viety Tarttoon, työhön kykenevät pantaisiin kevyisiin töihin.
Kuulustelun aikana selviää, että Bergmann, Mere, Laak ja Gerrets olivat suunnitelleet Kalevi-Liivan teloitukset huolellisesti.
Laak oli valinnut teloituspaikan jo ennen Riian matkaa. Gerrets tiesi jo silloin, että Kalevi-Liivalle tuodaan ihmisiä tapettavaksi.
Juna Saksasta
Geese tuli Jägalan leiriin 4.syyskuuta 1942, päivää ennen ensimmäisen junan saapumista. Hän oli ärtynyt ja vihainen. Riika oli kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtä pidätettyjä täynnä olevaa junaa. Se juna oli Geesen mukaan köyhä, koska se tuli Saksasta. Geesen mukaan Riika antoi pois köyhän junan..... Tsekkoslovakiasta tulivat rikkaammat ihmiset, mutta Saksasta köyhät. Geese tiesi sen!
Tsekkoslovakian kansalaiset olivat paremmin puettuja. Geese tiesi, että hän saa vähemmän ”sotasaalista”.
Juna Saksasta saapui Gerretsin mukaan noin parisen viikkoa ensimmäisen junan jälkeen. Matkustajien teloitus tapahtui samalla tavalla kuin edellisen junan. Mere ja Bergmann johtivat verilöylyä, Laak ampui kuopassa ihmisiä ja Gerrets keräsi heidän arvoesineensä kuopan reunalla. Junassa oli hiukan vähemmän ihmisiä kuin ensimmäisessä junassa. Päivän aikana tapettiin noin 700 ihmistä. Gerrets perustelee määrää huhtikuussa saamillaan nimilistoilla. Sata ihmistä lähetettiin junasta heti eteenpäin. Heidät tuotiin Jägalaan, jossa heiltä vietiin kaikki arvoesineet. Sen jälkeen heidät lähetettiin palavan kiven kaivoksille.
Sairaiden teloitukset.Vesa I Laurio: Mikä vitsi!
Syyskuussa tapettiin Kalevi-Liivalla ryhmä sairaita vankeja Jägalan leiristä, noin 8-12 henkeä. Kun leiristä ryhdyttiin lähettämään ihmisiä joukoittain töihin, paljastui, että osa vangeista oli hyvin sairaita. Sairaiden määrä kasvoi koko ajan. Laak sanoi leirin omalle lääkärille, että leirin tilat ovat sairaille huonot ja heidät tulee lähettää Tallinnan keskusvankilan sairaalaan.
Vankeja ei kuitenkaan lähetetty sairaalaan. Johtokunnan käsky oli Gerretsin mukaan se, että heidät ammuttiin, koska heitä ei voinut käyttää töissä.
Syyttäjä kysyi, kuka teki päätöksen sairaiden ampumisesta?
”Pieniä ryhmiä saimme itse ampua. Tarvitsi vain Meren hyväksynnän. Ryhmän pani kasaan lääkäri, joka ei tiennyt, mikä ryhmää odottaa”, Gerrets kertoi.
Teloituksia oli enemmänkin. Lokakuussa tapettiin uusi ryhmä sairaita. Ryhmä oli samankokoinen kuin edellinen. Auto, jolla ihmisiä vietiin Jägalasta Kalevi-Liivalle, oli pieni, noin 10-paikkainen. Sairaat elivät leirissä hirvittävissä olosuhteissa. He kituivat siellä. Sairaita pidettiin pimeässä komerossa ja syötettiin hyvin huonosti. Lääkäri oli tyytyväinen, että heidät viedään sairaalaan. Hän ei tiennyt, että heidät ammutaan muutaman minuutin päästä Kalevi-Liivalla. Sinne oli vain viiden minuutin matka Jägalasta.
Marraskuussa ammuttiin seuraava ryhmä sairaita. Jägalan leirissä pidätetyt alkoivat kuitenkin epäillä, minkälaiseen ”sairaalaan” Laak ja Gerrets heitä veivät. Kerran kävi niin, että Laak palasi leiriin jopa puolen tunnin kuluttua kasaamaan uutta sairaiden ryhmää. Tallinnaanhan oli 30 kilometriä matkaa.... Yksi juutalainen kieltäytyi lähtemästä ”kaupungin sairaalaan”. Hänellä oli jalka kipeä ja lääkäri suositteli jalan leikkaamista. Juutalainen vaati, että lääkäri leikkaisi hänet samassa Jägalan leirissä. Laak teki silloin teloitettavaksi määrätyn sairaan pettämiseksi seuraavan liikkeen. Aamuna, jolloin sairaat piti ”viedä kaupunkiin”, hän käski Gerretsin kirjoittaa kirjoituskoneella erityisen Tallinnan keskusvankilan johtajan virallisen määräyksen, jossa mainittiin nimeltä pidätetyt, jotka vietäisiin hoitoon. Laak itse allekirjoitti väärennetyn dokumentin. Paperia näytettiin suurelle joukolle, jotta levitettäisiin tietoa Laakin rehellisistä pyrkimyksistä. Säännönmukaisesti Laak toimi siten, että lähetti vartijat etukäteen Kalevi-Liivalle, jotka kaivoivat kuopan, ja he odottivat niin kauan kunnes auto saapui pidätettyjen kanssa.
Kalevi-Liivalla Laak avasi auton oven ja karjui: ”Ulos nopeasti, riisuuntukaa!” Miehet riisuuntuivat kuopan reunalla, naiset riisuuntuivat auton sisällä. Tapettavia ympäröi viisi vartijaa. Laak ajoi ihmiset kuoppaan ja tappoi heidät siellä laukauksella päähän.
Vangeilla ei ollut enää arvoesineitä. Ampuessaan miehiä Laak karjui Gerretsiä avaamaan auton oven. Autossa oli viisi alastonta naista. Yksi heidän joukostaan, jota Laak jatkuvasti käytti omien viettiensä tyydytykseen, tuli hulluksi. Naisen nimi oli Gertrud. Hän hyppäsi autosta ulos ja alkoi juosta. Hän juoksi auton ja Laakin ympäri vääntelehtien. Laak ampui neljä naista, mutta Gertrud vain juoksi kuopan reunaa pitkin. Kun Gertrud lähestyi Laakia, tämä ampui hänet laukauksella rintaan. Vartijat ottivat häntä jaloista kiinni ja vetivät kuoppaan.
Gerrets vei samalla autolla teloitettujen vaatteet ja kengät kaupunkiin.
(Laak oli saanut Kanadan kansalaisuuden. Hän väitti viimeiseen asti, että 99 prosenttia kommunistien esittämistä syytteistä on valhetta. Samaa sanoo Mere, joka on löytänyt itselleen suojelijoita Englannista, samoin Viks, se ”paikallinen Eichmann”, jonka on ottanut suojelukseensa Australian hallitus. Ja Luitsalu elää samassa maassa, jossa Laak hirtti itsensä. Itselleen ovat samoin löytäneet suojelijat Mäe, Angelus, Mikson ja muut. Huomautus Valter Raudsalun.)
Chaim Bermanin teksti sanoo:
Oikeusprosessi fasistisia rikollisia vastaan. Korkeimman oikeuden tuomio Viron SNT:ssä 11. maaliskuuta 1961.Tässä nyt kävi niin, että lueskellessani tätä kohteliaan (ilmeisesti juutalaisen) ihmisen (tutkijan?) raporttia minua alkoi naurattaa. Tarkoittaakohan se sitä, että tässä tekstissä on jotain naurettavaa vai onko tyyli naurettavaa tai saatesanat vai mikä? Minä kuitenkin nauroin.
...oikeuskollegio vahvistaa: saksalais-fasistisilla anastajilla oli yksityiskohtaisesti valmisteltu ohjelma, joka VALMISTELI NEUVOSTO-VIRON VALTIOLLISEN ITSENÄISYYDEN LIKVIDOINTIA - - Tämän HIRVIÖMÄISEN ohjelman toteuttamiseksi hitleriläiset kattoivat koko Viron SNT:n tiheällä verkolla vankiloita ja keskitysleirejä, joissa ELÄIMELLISESTI HÄVITETTIIN KYMMENIÄ TUHANSIA siviilejä ja sotilashenkilöitä - - Syytetyt A. Mere, R, Gerrets ja J. Viik aktiivisesti osallistuivat rikoksiin ja JOUKKOMURHIIN - - Meren johdolla niin sanottu rangaistuksia suunnittelut komissio tuomitsi KUOLEMAAN TUHANSIA SIVIILEJÄ neuvostokansalaisia - - Yksi suurimmista keskitysleireistä sijaitsi Tarton kaupungissa, josta neuvostokansalaiset, mukaan luettuna naiset ja lapset, MASSOITTAIN VIETIIN TELOITETTAVIKSI panssarintorjuntahautaan, joka sijaitsi 4 kilometriä kaupungista - - pelkästään tämän prefektuurin toiminta-alueella 21 toukokuuta 1943 mennessä oli pidätetty 5180 henkeä, joista 2134 HENKEÄ OLI TELOITETTU - - poliittinen poliisi ja SD harjoittivat myöskin juutalaisten ja mustalaisten HÄVITTÄMISTÄ. Tätä varten elo-syyskuussa 1941 Mere henkilökohtaisesti (välitön läsnäolo) järjesti 30 kilometrin päähän Tallinnasta KUOLEMANLEIRIN "JÄGALA" - - Syyskuun 5. päivänä 1942 Raasikun asemalle erityisessä junalastissa saapui noin 1500 Tsekkoslovakian kansalaista - - ENEMMÄN KUIN 1000 HENKEÄ, joukossa enimmäkseen lapsia, sairaita ja vanhuksia, passitettiin Kalevi-Liivan maastoon ja siellä varta vasten valmisteltuihin kuoppiin heidät TELOITETTIIN JULMASTI - - Syyskuun puolessa välissä 1942 Raasikun asemalle toimitettiin toinen juna, jossa oli noin 1500 vankia Saksasta - - YLI TUHAT HENKEÄ - - kuljetettiin Kalevi-Liivalle ja ELÄIMELLISESTI TAPETTIIN - - Gerrets organisoi ja osallistui henkilökohtaisesti nykyajan ELÄIMELLISIMPIIN RIKOKSIIN - - Viik vartioi leirin aluetta, JOUKKOTELOITUSTEN aikana hän seisoi Kalevi-Liivan vartijana ja osallistui VIATTOMIEN IHMISTEN TELOITUKSIIN - - Maaliskuussa 1943 Viik oli läsnä 50 mustalaisen TELOITUKSESSA, joiden joukossa oli noin 25 lasta iältään 3-5-vuotiaita. Aluksi Viik vartioi teloituspaikkaa, myöhemmin hän veti lapset kuoppiin ja ampui heidät omalla aseellaan.
Oikeus katsoo, että Ain-Ervin Meren, Ralf Gerretsin ja Jaan Viikin syyllisyys on todistettu syytettyjen Gerretsin ja Viikin osalta
- useiden todistajan lausuntojen
- oikeuden kuulustelujen
- dokumenttien
- asiatodisteiden avulla.
Mere - - on syyllinen TUHANSIEN SIVIILI-IHMISTEN JA SOTILASHENKILÖIDEN TAPPAMISEEN - - Gerrets Jägalan leirin yhtenä johtohahmona aktiivisesti osallistui Kalevi-Liivan vankien MASSATELOITUKSIIN, minkä lisäksi hän itse HENKILÖKOHTAISESTI TELOITTI SYYTTÖMIÄ IHMISIÄ - - Viikin osallistuneen rankaisutoimenpiteisiin ja hänen henkilökohtaisen osallisuutensa SYYTTÖMIEN IHMISTEN TELOITUKSIIN - - Tuomiossaan oikeuskollegio katsoo, että rikokset - - osoittivat ERITYISEN VAARALLISTA RIKOLLISUUTTA yhteiskuntaa kohtaan, he henkilökohtaisesti osallistuivat SYYTTÖMIEN IHMISTEN KIDUTUKSIIN JA TELOITUKSIIN Suuren Isänmaallisen Sodan aikana 1941-1944 - - Oikeus tuomitsee: Mere (Martens) Ain-Ervin Johanovitsin, Gerrets Ralf Helmarovistin ja Viik Jaan Janovitsin - - kuolemaan jokaisen - -
Tammikuussa 1962 Tarton kaupungissa toimi oikeusprosessi fasistisia rikollisia E. Viksia, K. Linnusia ja J. Jüristeä vastaan, jotka saksalais-fasistisen miehityksen aikana Tarton keskitysleirissä osallistuivat 12 000 VIATTOMAN IHMISEN TELOITUKSIIN. Oikeus tuomitsi heidät kuolemaan. - -
Kuuluisin KUOLEMANLEIRI oli Jägala, jonka läheisyydessä, Kalevi-Liivan HIEKKAKUMMUILLA TUHOTTIIN erilaisten lähteiden mukaan noin 6000 VIROON MUUALTA TUOTUA JUUTALAISTA - - Vyyhti oli lähtenyt purkautumaan Kanadasta, jossa tsekkiläinen emigrantti Margarete Zarkover kertoi paikallislehden haastattelussa kokemuksistaan Jägalan keskitysleirillä - - Riian lähistöllä Krause, yksi Eichmannin apureista, antoi Gerretsille ja Laakille JUUTALAISTEN JOUKKOTUHOAMISEN NÄYTÖSOPPITUNNIN - - TELOITUS tapahtui seuraavasti: ihmiset ajettiin eteenpäin ja kun he pääsivät kuoppaan, silloin yksi teloittajista käski heidän heittäytyä mahalleen ruumiiden päälle. Sen jälkeen AMMUTTIIN PÄÄHÄN - -
Kalevi-Liiva.... Vähän aikaa sitten julkisuuteen tuli tiettäväksi yksityiskohtaisesti VERINEN TRAGEDIA, joka tapahtui tässä hiekkakummuilla Toisen maailman sodan aikana - - Tosin sen, että Kalevi-Liiva oli yksi fasistien rikosten toimeenpanopaikka, ihmiset tiesivät jopa kauan sitten - - Jägalan leiristä muutaman kilometrin päähän Kalevi-Liivalle oli kaivettu SUUNNATTOMAT KUOPAT - - TELOITTAMINEN TAPAHTUI KOLMEN METRIN SYVYYDESSÄ KUOPASSA - - Sinä päivänä TAPETTIIN NOIN 900 IHMISTÄ - - ”Lapset olivat imeväisikäisistä 15-vuotiaisiin. LAPSIA OLI PALJON JA HEIDÄT KAIKKI AMMUTTIIN” - - Kuulustelun aikana selviää, että Bergmann, Mere, Laak ja Gerrets olivat suunnitelleet Kalevi-Liivan TELOITUKSET huolellisesti. Laak oli valinnut TELOITUSPAIKAN jo ennen Riian matkaa. Gerrets tiesi jo silloin, että Kalevi-Liivalle tuodaan IHMISIÄ TAPETTAVIKSI - - Juna Saksasta saapui Gerretsin mukaan noin parisen viikkoa ensimmäisen junan jälkeen. PÄIVÄN AIKANA TAPETTIIN NOIN 700 IHMISTÄ - - Syyskuussa TAPETTIIN Kalevi-Liivalla ryhmä sairaita vankeja Jägalan leiristä, noin 8-12 henkeä - - Lokakuussa TAPETTIIN uusi ryhmä sairaita - - Marraskuussa AMMUTTIIN seuraava ryhmä sairaita - - Laak ajoi ihmiset kuoppaan ja TAPPOI HEIDÄT SIELLÄ LAUKAUKSELLA PÄÄHÄN.
(Laak - - väitti viimeiseen asti, että 99 prosenttia kommunistien esittämistä syytteistä on valhetta. Samaa sanoo Mere - - samoin Viks, se ”paikallinen Eichmann”).
Tämä raportti oli ilmeisesti laadittu ennalta ja odotti vain kuin leijona sopivaa hyökkäys- ja julkaisuhetkeä. Ensimmäinen prujaus tuli klo 22.14, toinen klo 22.23, kolmas klo 22.27 ja neljäs klo 22.37, joten pätkät ovat odottaneet valmiina.
Ehkä minua nauratti se, etten tiennyt, kenelle tällainen teksti on suunnattu ja mitä varten. Se oli vähän kuin ilmaan huitaistu myöhästynyt väärinkäsitys. Eikö Viro ole nyt itsenäinen? Oliko Viro Neuvostoliiton orjuudessa itsenäinen, kuten tekstin alku kertoo, että "Viron valtiollista itsenäisyyttä likvidoitiin"?
Tekstin tarkoitusta voidaan hakea myös osoitteista, joilla tätä raporttia jaettiin: Ensimmäisellä osalla oli osoitteena "Kommentti Rakolle", toisella osalla "Dosentti Takolle", kolmannella osalla "Natsi-Kakolle" ja neljännellä osalla "NatsiTakolle - Tauniolle - elbimbolle" (kirjoitusvirheet olen korjannut).
Nämä "Rako", "dosentti Tako", "Natsi-Kako", "NatsiTako", "Taunio" ja "elbimbo" ovat muutoin minulle tuntemattomia tässä ketjussa, vain elbimbon tiedän. Nimien samankaltaisuus kuitenkin viittaa ylikierroksilla lipsuvaan (ilmeisen kuumeiseen) kirjoittamiseen tai sitten yksinkertaisesti Rodun ilmaisutyyliin. Tämä osa ei minua naurattanut.
Ihmisiä on siis tämän mukaan JOUKKOMURHATTU sekalainen joukko Virossa. Tietääkö joku normaali virolainen, olisiko tällainen tarina totta? Voisiko joku virolainen ottaa tähän kantaa?
JOUKKOMURHATTUJA lienee tekstin mukaan ainakin KYMMENIÄ TUHANSIA. Jokaisen JOUKKOMURHAN PAIKKA ilmoitetaan tiedetyksi. Kuitenkaan joukkohautojen avaamisista, uhrien määrän laskemisista ja tunnistamisista tai joukkohaudoista tiedottamisista ei puhuta mitään. Uhrithan haudattiin kuoppiin. Miksei hautoja ole avattu ja tutkittu?
Minä voisin päätellä, että koska joukkohautoja ei (nähtävästi) olekaan eikä niistä kukaan tiedä mitään, tekstissä kerrottuja joukkomurhia ei tapahtunutkaan. Ja kyllä minä niin väitänkin.
Valehtelusta, murhaamisista ja huijauksista (siis Talmudista) elävä Neuvostoliitto (joka oli Venäjän juutalaismiehitys, juutalaisvalta) ei varmastikaan käynyt tällaisissa "valtiollisen itsenäisyyden" asioissa oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä "natseja" vastaan 1961 - 1962, vai mitä kirjoittaja arvelee? Luultavasti kukaan ei usko sellaiseen.
Niinpä tekstin mainitsemissa oikeudenkäynneissä EI kaivettu esiin joukkohautoja todisteeksi, vaikka se olisi oikeuden toteutumisen kannalta ollut välttämätöntä. Paikat, joissa "massoittain teloitettiin ihmisiä", olivat ja ovat tekstin mukaan tarkasti selvillä, joten hautojen avaaminen ja tutkiminen todistusaineistoksi olisi ollut yksinkertainen tehtävä. Ehkä niitä ei avattu, koska niitä ei ollut, ainakaan natsien aikaansaamina, Stalinin ja juutalaisten aikaansaamina ehkä kylläkin.
Kyseessä on siis ollut näytösoikeudenkäynti ilmeisine kidutuksineen. Todistusaineistona vain "todistajien lausuntoja", joita voidaan saada monellakin tapaa ja sellaisia kun halutaan, "oikeuden kuulusteluja", jotka mielestäni viittaavat kidutuksiin, dokumentteja, joista idässä lähes kaikki ovat osoittautuneet väärennöksiksi, ja "asiatodisteita", joka lienee tyhjä sana, koska varsinaisia asiatodisteita (esim. joukkohautoja ja joukkomurhien uhreja) ei esitetä. Tuo nelikohtainen todistusaineisto ei ole minkään arvoinen, jopa se huutaa epäluotettavuutta, koska varsinaisia todisteita (joukkohautoja ja joukkohaudattuja) ei esitetä. Kuvaukset noista oikeudenkäynneistä osoittavat selvästi, että kyseessä olivat näytösoikeudenkäynnit. Ja niinhän Laak, Mere ja Viks itsekin sanovat.
Ehkä tässäkin oli syy siihen, että minua alkoi naurattaa. Tarkoittiko herra Chaim Berman raporttinsa alun perinkin vitsiksi? Siihen viittaa kyllä jo osien osoitteiden tyylikin, ja ilmeinen elaattinen hilpeys ja hurmos. Takana voi olla kuitenkin myös Rodun into, enkä minä voi sulkea sitä pois.
Minua kyllä naurattaa vieläkin myös se, että tekstissä puhutaan ylisanoin, kuinka kauheaa se kaikki nyt sitten olikaan, vaikkei koko asiaa ollutkaan. Herra Chaim Bermanin teksti on propagandateksti, ja hän vain levittää täällä propagandaa. Naurettavaa on se, että propaganda on niin läpinäkyvää. Eihän kukaan sitä usko! Heh.
Ja kuinka "vyyhti lähti purkautumaan" vasta kauan sodan jälkeen tsekkiläisen internoidun kertomusten perusteella Kanadassa? Kyllähän joukkomurhien olisi pitänyt olla tiedossa alusta alkaen, ja hautapaikkojen!
Eräänlainen loppunaurettavuus on sekin, että herra Chaim Bermanin raportin kolme viimeistä osaa ovat peräisin V. Raudseppin kirjasta, joka taas perustui SANOMALEHTIARTIKKELEIHIN JA OIKEUDENKÄYNTIDOKUMENTTEIHIN (jotka siis NL:n aikana olivat luonnostaan muuta kuin totuudellisia).
Koko tämä tappamisilla ja joukkomurhilla mässäilevä sepustus on täysin naurettava.
Herra Chaim Bermanin henkinen ja hengellinen tila tulee myös selvästi näkyviin, ja edessämme onkin tavallaan neliosainen omakuva, tilinteko itsestä. Ehkä Rodustakin.
Chaim Berman: Vesa I Laurion rikolliset ajatukset.
Jägalan leiri oli alun perin ajateltu vain kesäkäyttöön. Parakeissa ei ollut lämmitystä. Leiriä piti käyttää vain neljä kuukautta. Minkäänlaisia valmisteluja talvea varten ei tehty. Joulukuussa kävi ilmeiseksi, että Jägalassa on vankeja myös talvella. Leirin alueella oli vain yksi talo, jossa oli mansardi -kerros. Siellä asuivat Laak ja Gerrets. Laak valitsi 60 naista, jotka hän halusi jättää itselleen. Muut hän lähetti muualle. Heitä oli noin 75. Heille ei ollut tilaa Jägalassa. Gerrets ajoi Tallinnaan keskustelemaan Bergmannin ja Meren kanssa siitä, mitä tehdä näille ylimääräisille henkilöille, joille ei ollut paikkaa Jägalassa. Bergmann suostui ottamaan 25 naista siivoamaan turvallisuuspoliisin tiloja. Vielä jäi 50 henkeä. Mere päätti ampua heidät. Heidät sijoitettiin kahteen linja-autoon ja vietiin Kalevi-Liivalle ammuttavaksi.Chaim Berman: Rakon natsi-ajatuksille.
Keväällä 1943 teloitettiin jälleen ihmisiä. Ryhmässä, joka oli lähetetty töihin Saksan turvallisuuspoliisiin, yksi mies mursi jalkapöydänluun. Sairaankuljetusauto toi hänet meidän leiriin. Leirin sääntöjen mukaan hänet tapettiin. Hänet vietiin yhteen tyhjään parakkiin ja ammuttiin siellä. Hänen nimensä oli Leiser ja hänellä oli vaimo ja tytär pidätettynä leirissä. Laak pyysi minua kertomaan vaimolle, että mies oli loukkaantunut ja sijoitettu sairaalaan. Vaimo halusi hirveästi päästä tapaamaan miestään sairaalaan. Sen jälkeen Laak pyysi kertomaan naiselle, että tämän mies oli kuollut, oli ollut vakava tauti siellä, sisällä. Perhe oli Saksasta.
Teloituksia oli lisää. Junien saavuttua syyskuussa 1942 Mere ja Bergmann määräsivät 20 naista lajittelemaan teloitettujen vaatteita. Jo silloin meille kerrottiin, etteivät he jää eloon työnsä lopetettuaan. He ymmärtävät kaiken eikä heitä voi päästää pidätettyjen luokse. Kun heidät lähetettiin Tallinnaan, tiesimme, että kaikki tapetaan. Mere ja Bergmann suunnittelivat, että naisia ei voi jättää henkiin, koska he voivat kertoa joukkomurhista.
Hauta naisia varten oli kaivettu jo valmiiksi aamulla, jona naisten piti palata Jägalaan. Teloitukset hoiti Laak henkilökohtaisesti.
Syyskuussa 1943 ennen leirin purkamista oli seuraava teloitus. Tuolloin tapettiin sairaanhoitaja Hanka Dubova ja hänen huonetoverinsa. Aluksi oli tarkoitus teloittaa vain Dubova, joka tiesi Merestä ja Laakista liikaa. Tekosyyksi keksittiin, että Dubova piti siirtää Tallinnaan töihin. Huonetoverit vaativat kuitenkin, ettei heitä erottaisi Dubovasta, kaksi teloittajaa iski toisilleen silmää – kaikki tapettiin.
Mustalaisten teloituksetChaim Berman: Dokumentit kertoo.
Maaliskuussa 1942 teloitettiin mustalaisia. Heidät tuotiin paikalle kahdella linja-autolla. Ensimmäisessä oli noin 20 vanhusta ja yksi nuori mies, joka paiskattiin väkivaltaisesti kuoppaan. Paikalle tuli Laak, joka kysyi: ”Aloitetaanko?”
Mustalaisia ei komennettu riisuuntumaan. Laakin mielestä heidän ryysyillään ei ollut mitään arvoa. Mustalaiset ampui Laak yksin. Viimeinen murhattava oli jalaton mustalaisnainen. Vartijat olivat humalassa, ottivat hänestä kiinni ja vetivät pitkin maata kuin säkkiä. Vasta sitten kun vanhus antoi vartijoille kultasormuksen ja rahaa, hänet nostettiin ”hellästi” kuoppaan....
Seuraavassa autossa oli lapsia, 3-5-vuotiaita. Lapset itkivät. Seitsemän vartijaa tuli. Jokainen otti käsipuoleensa kaksi lasta ja vei kuoppaan. Kaksi lasta jäi. Gerrets otti heidät. Hän ei ennättänyt viedä lapsia kuoppaan, kun vartija Purka tuli apuun. Laak ja Viik teloittivat lapset automaattiasein.
Palatessaan leirille joukko istuutui päivällispöytään ja johtaja toi pöytään pullon viinaa. Paikalle tuli Viik, jonka oma pullo oli tyhjä. Laak kiitteli: ”Olit kunnon mies, Viik, että ammuit ensimmäisenä”.
Vartija teloitetaan
Vartijoiden joukosta ammuttiin Uibo. Yhtenä aamuna Laak ryntäsi huoneeseeni huutaen: ”Nyt on kaikki ohi!” Vartija Uibo oli kertonut vankien joukosta eräälle sairaanhoitajalle, johon hän oli rakastunut, että kaikki leirin asukkaat ammutaan. Uibo itse meni henkilökunnan tiloihin ja sanoi, että hän ei enää osallistu hirveyksien suorittamiseen. Leirissä oli syntymässä paniikki. Leirille tuli henkilökohtaisesti Mere itse. Henkilökunta kerättiin kasaan ja Mere luki määräyksen: joka lörpöttelee salaisuuksia tai solmii suhteita pidätettyjen naisten kanssa, se ammutaan. Uibo ammuttiin vielä samana päivänä. Laak ampui hänet leirin lähellä olevassa metsässä. Mere kävi usein leirissä. Laakin luona oli aina juomingit.
Kultahampaat talteenVesa I Laurio: Vitsit jatkuvat.
Heti ensimmäisen junan saavuttua Tsekkoslovakiasta Gerrets kertoo kuulleensa hirveätä karjumista. Teloittajien kommandolla oli tongit mukanaan ja he alkoivat kiskoa eläviltä ihmisiltä kultahampaita. Kuopan reunalla teloittajille juotettiin viinaa. Murhakommandolla oli ulkona kunnollinen ulkoilmabaari, josta sai snapsia ja voileipää.
Syyttäjä tivaa Meren osuutta teloituksiin. Gerrets kertoo Laakin käyneen joka päivä Meren luona suullisia ohjeita saamassa.
Gerretsin mukaan junat lähettiin Riiasta Tallinnaan sen takia, että Saksan turvallisuuspoliisi halusi vaatevarastoa. Junista käytiin kauppaa. Toinen juna oli suunnaton pettymys, kun se oli niin köyhä....
Leirissä pienet varkaat, vartijat, varastivat kaiken Laakin ja Gerretsin jälkeen. Eräs erittäin ahne kello- ja sormusvaras, vartija, ammuttiin syntyneessä tappelussa.
Gerrets jäi Viroon sodan päätyttyä.
”Kaikki tapettiin, elävänä ei päässyt kukaan eikä niistä siten ollut enää todistajaksi”, Gerrets perusteli.
Chaim Berman jatkaa kertomustaan:
Vielä jäi 50 henkeä. Mere päätti AMPUA HEIDÄT. Heidät sijoitettiin kahteen linja-autoon ja vietiin Kalevi-Liivalle AMMUTTAVIKSI. Keväällä 1943 TELOITETTIIN jälleen ihmisiä - - yksi mies mursi jalkapöydänluun - - LEIRIN SÄÄNTÖJEN MUKAAN HÄNET TAPETTIIN - - TELOITUKSIA oli lisää. - - määräsivät 20 naista lajittelemaan teloitettujen vaatteita. - - naisia ei voi jättää henkiin, koska he voivat kertoa JOUKKOMURHISTA. HAUTA NAISIA VARTEN oli kaivettu jo valmiiksi - - TELOITUKSET hoiti Laak henkilökohtaisesti. Syyskuussa 1943 ennen leirin purkamista oli seuraava TELOITUS. Tuolloin TAPETTIIN Hanka Dubova ja hänen huonetoverinsa.Chaim Bermanin propaganda alkaa kulkea alaspäin kuin lehmän häntä. Nyt puhutaan enää n. 70 tapetusta, ja ylisanat puuttuvat. Propagandakin on yksitoikkoista: murhaamista, ryyppäämistä ja varastamista.
Maaliskuussa 1942 TELOITETTIIN MUSTALAISIA - - noin 20 vanhusta ja yksi nuori mies - - Mustalaiset AMPUI Laak yksin. Viimeinen MURHATTAVA oli jalaton mustalaisnainen. Vartijat olivat humalassa - - Vasta sitten kun vanhus antoi vartijoille kultasormuksen ja rahaa, hänet nostettiin ”hellästi” kuoppaan.... Seuraavassa autossa oli lapsia, 3-5-vuotiaita. - - Laak ja Viik TELOITTIVAT LAPSET AUTOMAATTIASEIN. Palatessaan leirille joukko istuutui päivällispöytään ja johtaja toi pöytään pullon viinaa. Paikalle tuli Viik, jonka oma pullo oli tyhjä. Laak kiitteli: ”Olit kunnon mies, Viik, että ammuit ensimmäisenä” - - Laakin luona oli aina juomingit.
Heti ensimmäisen junan saavuttua Tsekkoslovakiasta Gerrets kertoo kuulleensa hirveätä karjumista. TELOITTAJIEN kommandolla oli tongit mukanaan ja he alkoivat kiskoa eläviltä ihmisiltä kultahampaita. Kuopan reunalla teloittajille juotettiin viinaa. MURHAKOMMANDOLLA oli ulkona kunnollinen ulkoilmabaari, josta sai snapsia ja voileipää - - Gerretsin mukaan junat lähettiin Riiasta Tallinnaan sen takia, että Saksan turvallisuuspoliisi halusi vaatevarastoa. Junista käytiin kauppaa. Toinen juna oli suunnaton pettymys, kun se oli niin köyhä.... Leirissä pienet varkaat, vartijat, varastivat kaiken Laakin ja Gerretsin jälkeen.
Näillä tarinoilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Mitään ei edelleenkään todisteta, ja nämä valheet on nähtävästi otettu jonkun "todistajan" kertomuksista. Edelleenkään ei todisteita myöskään joukkohaudoista.
Propaganda itsessäänkin on huolimatonta: mustalaisia kuulemma teloitettiin maaliskuussa 1942, mutta aiemmin Chaim Bermanin teksti ilmoitti ajankohdaksi maaliskuun 1943 (jopa kolmeen eri kertaan!). Juna tuli kuulemma 5.9.1942, mutta Mattognon & Grafin Treblinka-kirjan mukaan (s. 201) tiedetään (kirjan v. 2004 painoksen tekemisen aikaan) vain yhdestä Raasikun asemalle tulleesta junakuljetuksesta, ja se oli 1.9.1942, mukana n. 1000 juutalaista (ei 1500); juna tuli Theresienstadtista. Syyskuun toista kuljetusta ei tunneta. Tiedossa on lukuisia ko. kuljetuksesta eloonjääneitä, ja em. kirja luettelee sivuilla 230-231, mistä kaikkialta heitä on löytynyt.
Chaim Bermanin "Dosentti Takolle" kirjoittamassa tekstissä todetaan:
Tutustuttuaan toisiinsa Haapsalun veriteoissa Laak ja Gerrets liittyivät vapaaehtoisina syksyllä 1942 Viron turvallisuuspoliisiin ja SD:n palvelukseen. Kirjallisen määräyksen uudesta työtehtävästä Gerrets sai Laakilta Tallinnasta."Kirjeessä mainittiin ensimmäiseksi Laakin nimittämisestä Jägalan leirin komentajaksi ja toisessa kappaleessa minun määräämisestä Laakin palvelukseen. Muistan vieläkin, että määräyksen oli allekirjoittanut henkilökohtaisesti Viron turvallisuuspoliisin päällikkö majuri Mere."Tämän mukaan Jägalan leirin komentajaksi Laak tuli syksyllä 1942, ja Gerrets tuli apulaiskomentajaksi syksyllä 1942. Kuitenkin aiemmassa Chaim Bermanin tekstissä ("Konsultti Rakolle") sanotaan:
Fasistisen rotuteorian ohjeiden mukaisesti poliittinen poliisi ja SD harjoittivat myöskin juutalaisten ja mustalaisten hävittämistä. Tätä varten elo-syyskuussa 1941 Mere henkilökohtaisesti (välitön läsnäolo) järjesti 30 kilometrin päähän Tallinnasta kuolemanleirin 'Jägala'. Jägalan komentajaksi Mere nimitti Aleksander Laakin ja hänen apulaisekseen Ralf Gerretsin.Ketä tällainen arvoton propaganda voi palvella? Ainoa asia, mikä tässä selvästi tulee esiin, on juutalainen mentaliteetti, eikä se palvele ketään.
Ja missähän Laurion ajatukset ovat olleet "rikollisia"?
Lazarus Spitzberg: Laurio kirjoittaa:
Juna tuli kuulemma 5.9.1942, mutta Mattognon & Grafin Treblinka-kirjan mukaan (s. 201) tiedetään (kirjan v. 2004 painoksen tekemisen aikaan) vain yhdestä Raasikun asemalle tulleesta junakuljetuksesta, ja se oli 1.9.1942, mukana n. 1000 juutalaista (ei 1500);Ymmärtääkseni ko. herrat eivät väitä kuljetuslistoja täydellisiksi. Toisaalta, jos oletetaan Laurion tapaan lista täydelliseksi, on hyvä kysymys, oliko tosiaan siis vain tuo reilu 50 000 niitä itään kuljetettuja? Eli suurten joukkojen itäänsiirrosta ei ole mitään dokumenttia? Meillähän on tiedot kuitenkin esim. Auschwitzin kuljetuksista tuolta ajalta.
Vesa I Laurio: Lista.
Asia selvisikin: Juna lähti Theresienstadtista 1.9.42 ja tuli perille Raasikuuhun 5.9.42
Taas saivartelija paikalla! Kyseinen kohta Treblinka-kirjassa on otsikon "Numerical Data of Direct Transports to the Eastern Territories" alla. Kyseessä siis SUORAT kuljetukset (ilman välivaiheita) itäisille alueille! Näistä on olemassa vain niukkaa tietoa, koska kaikki arkistot eivät ole avautuneet. Luku alkaa:
The existing railway documents make it possible for us to draw only a part of the entire picture of the transports of Jews directly into the eastern territories.Yksityiskohtainen tieto on 56 221 henkilöstä, ja koska juutalainen tuntee tuon luvun likimain, hänellä lienee tämä kirja ja hän olisi voinut itse tarkistaa, mistä on kyse.
Saivartelija valehtelee: En väitä listaa täydelliseksi vaan epätäydelliseksi, siksi maininta "v. 2004 painoksen tekemisen aikaan." Sinulle on täysin mahdotonta pysyä yhdessäkään asiassa totuudessa.
Chaim Berman on nyt lopullisesti tuhonnut juutalaisten maineen. Kauheaa ja halpahintaista propagandaa!
Lazarus Spitzberg: Miksi Laurio sitten väittää epätäydellisten listojen perusteella yhtään mitään kuljetuksista, muuta kuin tapojensa mukaan johtaakseen harhaan?
Vesa I Laurio: Lyhtypylväät tiellä. Koska jos väitetystä syyskuun toisesta kuljetuksesta olisi ollut dokumenttitieto v. 1961, silloin se tieto olisi olemassa myös v. 2004 ja olisi ko. Treblinka-kirjan listassa. Älyllinen kapasiteettisi ei näköjään riitä, ja se kyllä selittääkin monta asiaa.
Kysymys: Kuinka sinä ylipäätään voit lähteä kotoasi ulos, kun saivartelusi vuoksi sotkeennut heti lyhtypylväisiin?
Lazarus Spitzberg: Ja Laurio olettaa, että epätäydellinen lista osoittaa tiedon vääräksi? Missä tuossa 1961 tekstissä väitettiin lähteeksi mainittu epätäydellinen lista? Omassa saivartelussaan hän ilmeisesti pyrkii väistämään oleellisen kysymyksen, missä on tieto niistä miljoonista itään kuljetetuista? Listat ovat epätäydellisiä eikä mikään muukaan tieto puolla sellaisia massoja.
Vesa I Laurio: Chaim Bermanin junakuljetustiedot vailla perusteita! Heh, jos KAIKISTA niistä junista, jotka Chaim Bermanin teksti mainitsee Viroon ihmiskuljetuksina saapuneen, olisi ollut v. 1961 dokumentaarinen todiste, niin olisivat ne (dokumentit) olemassa edelleenkin v. 2004. Koska kuitenkin v. 2004 tiedetään vain tuosta syyskuun 1. päivän kuljetuksesta, niin ei v. 1961 ollut dokumenttitodistusta muusta kuin tuosta kuljetuksesta. Jos ei yksinkertainen päättely onnistu, niin ei voi mitään. Jos sinä haluat väittää, että ko. listasta on TAHALLAAN jätetty pois joitakin kuljetuksia (ja niin jätetty TAHALLAAN lista epätäydelliseksi), syyllistyt ilkeämieliseen parjaamiseen ja todistat olevasi pesunkestävä juutalainen.
Chaim Bermanin tekstien puheet muista junista ovat siis valhetta, niitä ei voida todistaa. Ne ovat olleet valhetta jo v. 1961 ja ovat valhetta edelleenkin, koska niillä ei ole dokumentaarista pohjaa. Eivät dokumentit välillä mihinkään häviä.
No niin, keksi seuraava saivartelu, eiköhän niitä löydy taskunpohjalta. Anna Chaim Bermanillekin.
Lazarus Spitzberg: Jaapa jaa, kun ensiksi meidän pitäisi tietää mistä tuo tieto on peräisin, tekstistä ei ainakaan minun silmääni satu se, mikä on se dokumentti tai aineisto, mihin tieto nojaa. Sinä saivartelet epätäydellisen listan perusteella, mutta kun emme tiedä edes että onko kyseessä sama lista.
Vesa I Laurio: Chaim Bermanin junakuljetuksia ei ollut.
Lista on se, minkä sanoin sen olevan, lista Treblinka-kirjan sivulla 200 - 201. Kirja toteaa:
THE FOLLOWING TRANSPORTS ARE KNOWN: (tällä kohdalla on sitten se kahden sivun lista).Alaviitteessä listan lähteiksi ilmoitetaan:
Raul Hilberg: "Sonderzüge nach Auschwitz", Dumjahn, Munich 1981. Heiner Lichtenstein: "Mit der Reichsbahn in den Tod", Bundverlag, Düsseldorf 1985. "Judenfrei! Svobodno ot Evreev! Istoria Minskogo Getto v dokumentach", Minsk 1999, pp. 223 f. Christian Gerlach: "Kalkulierte Morde", Hamberger Edition, Hamburg, 1999, pp. 758 f. Wolfgang Benz (ed.): "Dimension des Völkermords. Die Zahl der jüdischen Opfer des Nationalsozialismus", R. Olderbourg Verlag, Munch 1991, pp. 46 f. and 78. "Terezinska pametni kniha", Terezinska Iniciativa Melantrich 1995, Vol. I, 63-67; Robert Kempner: "Eichmann und Komplizen", Europe Verlag, Zürich-Stuttgart-Vienna 1961, p. 116.Vuorenvarmasti voidaan siis sanoa, että v. 1961 ei ole voinut olla dokumenttitietoa muusta kuin tuosta vuoden 1942 syyskuun 1. päivän kuljetuksesta, koska v. 2004:kään ei ollut tietoa muusta. Ja jos tästäkin dokumenttitieto on saatu vasta v. 1961 jälkeen, silloin Chaim Bermanin tekstin kaikki junatiedot ovat vailla perusteita ja KOKO CHAIM BERMANIN JUTTU VALHETTA.
Kyseisessä Treblinka-kirjan listassa ovat KAIKKI tunnetut ja todistetut junakuljetukset! Se on täydellinen olemassa olevaan dokumentaatiotietoon nähden!
Kuljetuksista itään muuten olemme jo puhuneet, katso ketjua taaksepäin.
Pyyntö Lazarus Spitzbergille: Pyydän esittämään dokumentin, joka osoittaa, että toisessa maailmansodassa tapahtui ns. holokausti, 6 miljoonan juutalaisen joukkomurha. Koska tällaista väität, tuo asian todistava dokumentti esiin.
Enkeli 007: Kylmää tosiasiaa. Kiistaton tosiasia on , että Virossa oli kymmeniä tuhoamisleirejä natsimiehityksen aikana. Viron natsit toimivat hyvässä yhteistyössä saksalaisten kanssa. Näillä leireillä tapettiin kymmeniä tuhansia juutalaisia ja kommunisteja.
Yksinomaan virolaisia juutalaisia tapettiin 900, kommunisteista ei välitetty pitää edes lukua.
Vesa I Laurio: Tämä enkeli on tyylipuhdas juutalainen valehtelija ja antigermanistinen rasisti.
Enkeli 007: Kuka tietää paljonko suomalaiset natsien kätyrit lähetti ihmisiä tuhoamisleireille Suomesta ? Gestapo toimi Helsingissä koko jatkosodan ajan.
Vesa I Laurio: Pois Suomesta! Tämä on Suomi. Täällä asuvat suomalaiset. Olette juutalaisia, ja teillä on oma (ja jopa aidattu) maa Israelissa. Israel on juutalaisten maa. Olkaa hyvä ja siirtykää sinne. Voitte siirtyä jo hyvissä ajoin ennen kesää. Varmasti saatte pian valmiiksi aidan maanne ymärille, ja niin keskitysleirinne (tuhoamisleiri?) valmistuu.
Aihe 12. Kuljetukset itään
Lazarus Spitzberg: Siis Laurio onkin nyt sitä mieltä että lista on täydellinen vaikka Mattogno et Graf muuta väittävät vai mikä oli selittelysi pointti? Minä jo sen kertaalleen sanoin, että kuljetuksen puuttuminen listasta ei vielä ole mikään satavarma todiste siitä, etteikö kuljetusta olisi ollut. Mutta jos olet toista mieltä, niin olet siis ilmeisesti myös sitä mieltä että aiemmin esittämiäsi massakuljetuksia itään ei koskaan tapahtunutkaan kun niistä ei kerran dokumentaatiota ole, vai jos näin ei ole, voisitko hieman selventää kantaasi? Onko lista täydellinen vai ei, mikä on kantasi?
Vesa I Laurio: Saivartelu lähenee huippuaan!
No niin, tulihan se sieltä: todennäköisesti on saattanut ollut muitakin kuljetuksia kuin nuo, joista on säilynyt ne tapahtuneiksi todistava riittävä dokumenttitieto, mutta sellaisia kuljetuksia ei kukaan voi väittää tapahtuneeksi, ei edes oikeus v. 1961.
Treblinka-kirjan lista on täydellinen v. 2004 tietämykseen nähden, mutta epätäydellinen siinä suhteessa, että kaikista kuljetuksista ei ole säilynyt dokumenttivahvistusta niiden tapahtumisesta. Sellaisia kuljetuksia kukaan ei voi väittää tapahtuneiksi, joista ei ole mitään dokumentaarista vahvistusta.
Koska kykysi ovat rajalliset, koeta nyt pysähtyä ajattelemaan rauhassa, niin ehkä ymmärrät. Eikö Chaim Berman voisi selittää Lazarus Spitzbergille. Lazarus Spitzberghän väitti, etteivät liittoutuneetkaan pommittaneet Dresdeniä vaan saksalaiset itse, kunnes häntä oikaistiin.
Kuljetukset itään on jo käsitelty, kuten sanoin!
Et ole vieläkään antanut dokumenttia holokaustin tapahtumisesta.
Lazarus Spitzberg: En ole vieläkään saanut niitä kysymiäni dokumentteja Dresdenistä, joten en voi katsoa tulleeni oikaistuksi. Holokaustin tapahtumisesta olen antanut lukuisia dokumentteja, onko sinulla tarve vaihtaa aihetta?
Mitä varsinaiseen asiaan, kuljetuksiin tulee, tietenkään ei voi väittää kuljetuksia joista ei ole mitään dokumenttiaineistoa. Sinä tunnut silti väittävän tapahtuneiksi massakuljetuksia itään. Dokumentaation puutteestako siis johtuu kiertelysi? Kuljetuksia itään ei ole sikäli käsitelty, että et ole siihen dokumentaatiota antanut.
Vesa I Laurio: Juutalaiselle. Haeskele sinä Dresden-dokumentteja, jos sinulla ei ole. Ja pyytäisin sinulta dokumenttia siitä, että saksalaiset itse pommittivat Dresdenin.
Alkuperäisdokumentti: Korherr-raportti, luku V: 31.12.1942 mennessä oli evakuoitu itäisistä provinsseista "Venäjän itään" 1 449 692 juutalaista.
Minä olen antanut tämän jo aiemminkin! Ja muita tietoja! Inttämisesi on juutalaista kiusantekoa ja kintunnäljäämistä. Olen jo aiemmin esittänyt, mitä minulla on sanottavaa itään viedyistä miljoonista juutalaisista. Keskustelu kanssasi tästä asiasta loppuu tähän. En esitä asioita moneen kertaan. Onko sinulla koko ajan tarve vaihtaa puheenaihetta?
Juutalainen, olet valehtelija: olen esittänyt aiemmin Korherr-dokumentin, joka on aito alkuperäinen dokumentti.
Holokaustidokumenttiin siirryn siksi, kun tämä itäasia on jo käsitelty ja jäljellä on itse holokausti, juutalaishurmos. Pyydän esittämään dokumentin, joka osoittaa kuuden miljoonan juutalaisen joukkomurhan tapahtuneeksi. Holokaustin tapahtumisesta et ole antanut ainuttakaan dokumenttia.
Chaim Berman: Natsimielisen blogi. Kyseinen ns. Korherr-raportti on sairaan blogin pitäjän omaa mielikuvituksen tuotetta Vehmaalta. Valokuvat ovat vääriin ajankohtiin ajoitettuja, valkoisenvallan eli kansallissosialismin pohjattomasta likakaivosta ammennettuja valheita.
Maailma on täynnä dokumentoitua tietoa Holokaustin tapahtumista joita natsi Laurio-Rako elbimboineen yrittää kieltää.
Lazarus Spitzberg: Natsille. Laurio ei oikein tajua jutun juonta. Jos Laurio esittää väitteen Dresdenistä, se on Laurion tehtävä etsiä ne dokumentit.
Ja mitä tulee Laurion selittelyyn Korherrin raportista, se ei ole asia mitä kysyin, eikä se ole vastaus myöskään aiemmin täällä käytyyn keskusteluun aiheesta. Raportti kertoo itään siirrettyjen määrän, mikään muu dokumentaatio tuota liikennettä ei tue, joten voimme todeta raportin väitteen siltä osin tyhjäksi. Se, mitä raportin maininta itäänsiirrosta tarkoittaa, on Laurionkin tiedossa: kuljetuksia leireille Treblinka, Majdanek, Sobibor jne. Tämän vahvistaa mm. ns. Höflen sähke ja olemassa olevat tiedot kuljetuksista. Venäjältä noita ihmisiä ei löydy, ja sen Laurio tietää vallan hyvin.
Vesa I Laurio: Yllä olevilla sanoillaan juutalainen julisti sitten tappionsa! Tyypilliseen juutalaiseen tyyliin: vääntämällä vielä lopussakin sanat kieroon (Korherr-raportista sanat: "Transport of Jews from the Eastern provinces to the Russian East", joista osa "Processed through the camps in the Gouvernement-General" ja osa "Processed through the camps in the Warthegau"; suomeksi siis: Itäisistä maakunnista "venäläiseen itään" kuljetetut juutalaiset", joista osa kuljetettu Kenraalikuvernementissa sijaitsevien leirien, so. Treblinkan, Sobiborin, Belzecin, kautta, osa Warthegaussa sijaitsevien leirien, esim. Chelmnon, kautta). Eikä tullut ainuttakaan dokumenttia "holokaustista"! Eivätkä täällä Suomessa juutalaiset kysele, he vastaavat. Suomessa kyselevät suomalaiset. Höflen sähkeestä ja kuljetustiedoista olen kirjoittanut blogillani artikkelissa "Belzec”, ja otankin tähän vielä siitä ao. kohdan:
Belzec oli kauttakulkuleiri. Tiedossa on, paljonko juutalaisia kuljetettiin Belzeciin 31.12.1942 mennessä (sen jälkeenhän heitä ei sinne enää kuljetettu): 434 508. Tieto on peräisin SS-Sturmbannführer (majuri) Höflen raportista SS-Obersturmbannführer (everstiluutnantti) Heimille 11.1.1943 (Peter Witte, Stephen Tyas: ”A New Document on the Deportation and Murder of the Jews during ’Einsatz Reinhardt’, 1942”, julkaisussa ”Holocaust and Genocide Studies”, no. 3, talvi 2001, s. 469 ss.). Britit onnistuivat nappaamaan tämän radiosähkeen ja avaamaan sen. Radiosähke kuuluu (kohdassa, josta britit eivät saaneet selvää, on pistejono):
Geheime Reichssache! An den Befehlshaber der Sicherheitspol.,zu Händen SS Obersturmbannführer HEIM, KRAKAU.Betr: 14-tätige Meldung Einsatz REINHART. Bezug: dort.Fs. Zugang bis 31.12.42, L 12761, B 0, S 515, T 10335 zusammen23611. Stand… 31.12.42, L 24773, B 434508, S 101370,T 71355, zusammen 1274166.SS und Pol. führer LUBLIN, HOEFLE, Sturmbannführer.Tässä radiosähkeessä L tarkoittaa Lublin-Majdanekia, B Belzeciä, S Sobiboria ja T Treblinkaa. Myös Majdanek siis kuuluu ”Operaatio Reinhardt”-leireihin. Treblinkan kohdalla briteille näyttää tulleen virhe luvun ”71355” kohdalla: sen pitäisi olla 713555, jotta saataisiin yhteissumma 1 274 166. Lisäksi myös Korherr raportissaan esittää juuri luvun 1 274 166. Luvut ovat siis saksalaisten virallisia lukuja. Joulukuun kahden viimeisen viikon aikana Belzeciin ei saapunut enää yhtään juutalaista.
Suomennan vielä tuon radiosähkeen:
Salainen valtionasia! Turvallisuuspol. päällikölle, toimitettava SS Obersturmbannführer (everstiluutnantti) HEIMILLE, KRAKOVA. Asia: kahden viikon raportti, toimenpide REINHART. Viite: radiosähke sieltä. Saapuneita 31.12.42 mennessä, L 12761, B 0, S 515, T 10335, yhteensä23611. Tilanne… 31.12.42, L 24773, B 434508, S 101370,T 71355, yhteensä 1274166. LUBLININ SS- ja poliisipäällikkö, Sturmbannführer (majuri) HÖFLE.Tätä dokumenttia on tarkasteltava Höflen ja Fritz Reuterin 16.3.1942 tekemän päätöksen valossa. Höfle oli juutalaisten siirtämistä Lubliniin piiriin hoitava asiamies, silloin vielä SS-Hauptsturmführer (kapteeni), ja Reuter oli Lublinin piirin kuvernöörintoimiston väestö- ja sosiaalihuolto-osaston virkailija.
16.3.1942 Reuter keskusteli Höflen kanssa, ja seuraavana päivänä hän laati keskustelusta raportin (Jozef Kermisz: Dokumenty i Matrialy do dziejow okupacji niemieckiej w Polsce, Vol. II: ”Akce” i ””Wysiedlenia”, Warsaw-Lodz-Krakow 1946, s. 32 s.). Raportissaan hän sanoo, että Höflen mukaan olisi hyvä jakaa Lublinin piiriin tulevat juutalaiskuljetukset jo lähtöasemalla työkykyisiin ja työkyvyttömiin. Ellei tämä ole mahdollista, tämä jako on tehtävä Lublinissa.
Höflen mukaan kaikki työkyvyttömät juutalaiset saapuvat Belzeciin, joka on uloin raja-asema Zamoscin piirissä. Edelleen Reuter kertoo Höflen aikovan rakentaa suuren leirin, jossa työkykyiset juutalaiset voidaan rekisteröidä kortistoihin ammatin mukaan ja josta heitä voidaan tilata. Piaskia (Majdanekista 24 km itään, Belzecistä 91 km luoteeseen tietä pitkin, rautateitse 130 km) ollaan tekemässä juutalaisvapaaksi, ja se tulee olemaan Saksan valtakunnan alueelta tulevien juutalaisten kokoamispiste. Trawnikissa ei ole juutalaisia.
Edelleen Reuter kertoo Höflen tiedustelleen, missä Deblin – Trawniki –osuudella voidaan purkaa 60 000 juutalaista (Deblin on 76 km lounaaseen Lublinista [jossa Majdanek], ja rata kulkee Lublinin kaupungin kautta itään, jossa suurin piirtein yhtä kaukana on Trawniki [ja lähellä sitä rautatiepaikkakunta Rejowiec; Piaski on Trawnikista 13 km länteen], josta rautatie haarautuu: toinen haara menee eteenpäin itään, toinen kääntyy etelään kohti Belzeciä). Reuter informoi Höfleä Lublinista tuolloin lähtevistä juutalaiskuljetuksista, ja Susieciin saapuvasta kuljetuksesta Höfle sanoi, että sen 500 juutalaisesta voitaisiin ottaa erilleen työkyvyttömät ja lähettää heidät Belzeciin.
Reuter jatkaa, että hallituksen 4.3.1942 lähettämän sähkeen mukaan eräs juutalaiskuljetus, jonka määränpää oli Trawniki, oli tuolloin rullaamassa ulos Protektoraatista. Näitä juutalaisia ei kuitenkaan purettu Trawnikissa vaan heidät on viety Izbizaan. Zamoscin piiri ilmoitti, että se voisi palkata sieltä 200 juutalaista työhön, ja tähän pyyntöön Höfle suostui.
Lopuksi Reuter ilmoitti Höflen todenneen, että hän saattoi hyväksyä neljä tai viisi juutalaiskuljetusta Belzeciin päivittäin, kussakin 1000 juutalaista. NÄMÄ JUUTALAISET MENISIVÄT RAJAN YLI EIVÄTKÄ KOSKAAN PALAISI KENRAALIKUVERNEMENTTIIN.
Tämä Reuterin dokumentti on hyvin tärkeä. Olihan Höfle Lublinin piirin SS- ja poliisipäällikön (Odilo Globocnikin) apulaisesikuntapäällikkö, jonka holokaustitahot väittävät koordinoineen Belzecin tuhoamisleirin rakentamisen ja kuljetukset sinne Lublinin piiristä. Ja alkoivathan holokaustitahojen mukaan Belzecin tappotoimet päivä yllä mainitun keskustelun jälkeen (17.3.1942); heidän mukaansa Belzec oli puhdas tuhoamisleiri, jossa ei eroteltu työkyvyttömiä ja työkykyisiä.
Kuitenkin Reuterin raportin mukaan juutalaisten jakoa työkyvyttömiin ja työkykyisiin nimenomaan suunniteltiin. Työkykyisiä käytettäisiin työtehtäviin. Belzecistä oli määrä tulla leiri, jossa työkykyiset juutalaiset rekisteröidään kortistoimalla heidät ammatin mukaan. Ei tällainen mitenkään sovi ”tuhoamisleiriin”.
Kaikki työkyvyttömät juutalaiset oli määrä tuoda Belzeciin. Näitä työkyvyttömiä tuotaisiin Belzeciin 4 – 5 kuljetusta päivässä, 1000 kussakin, ja he siirtyisivät rajan yli palaamatta koskaan Kenraalikuvernementtiin. Siksi raportissa Belzeciä kutsutaan uloimmaksi raja-asemaksi Zamoscin piirissä.
Piaskista oli tuleva Saksan valtakunnan alueelta tulevien juutalaisten kokoamispiste. Kokoamispiste ei ollut Belzec. Jos Belzec olisi ollut tuhoamisleiri, heidät olisi koottu Belzeciin. Suunniteltu 60 000 juutalaisen purkaminen Deblin – Trawniki –reitin varrella ei sovi yhteen väitteen kanssa, että Belzec olisi ollut tuhoamisleiri.
Tämän vahvistaa täysin Lublinin piirin kuvernöörintoimiston väestö- ja sosiaalihuolto-osaston päällikön, SS-Hauptsturmführer (kapteeni) Richard Türkin raportti 7.4.1942 (Jüdisches Historisches Institut Warschau: Faschismus-Getto-Massenmord, 1960). Raportti koskee maaliskuuta 1942, ja Mattogno käsittelee sen lukua ”SS- ja poliisipäällikön operaatio juutalaisten asuttamiseksi.”
Raportti toteaa, että SS- ja poliisipäällikön edustajan kanssa on käyty ja yhä käydään keskustelua majoitusmahdollisuuksista rautatielinjan Deblin – Rejowiec – Belzec varrella. Esillä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Türk ilmoittaa, että yhtä mieltä ollaan siitä, että lännestä tulevat juutalaiset sijoitetaan tänne ja paikallisia juutalaisia evakuoidaan – mikäli mahdollista – yhtä suuri määrä. Tuolloin noin 6000 Saksan valtakunnasta tullutta juutalaista oli asutettu sinne ja 7500 juutalaista oli evakuoitu (Lublinin) piiristä ja 18 000 Lublinin kaupungista. Erittelyssään Türk sanoo, että Piaskista (Lublinin piiriä) on evakuoitu 3400 paikallista juutalaista ja tilalle tuotu 2000 juutalaista Saksan valtakunnan alueelta, Izbicasta (Krasnystawin piiriä) on evakuoitu 2000 juutalaista, ja sinne on saapumassa 4000 juutalaista lännestä, Opolesta ja Wawolbnicasta (Pulawyn piiriä) on evakuoitu 1950 juutalaista jne. jne. Myöhemmin Türk mainitsee Mielecistä ja Bilgorajsta evakuoitujen juutalaisten olleen suurimmaksi osaksi työkyvyttömiä.
Edelleen: 13.3.42 Cholmin piiriin tullut n. 1000 juutalaista, joista 200 majoitettiin Sosnowitziin ja 800 Wlodawaan. 14.3.42 Miedzyrzeciin, Radzyn piiriin, tullut 750 juutalaista. 16.3.42 Hrubieszowin piiriin tullut 1343 juutalaista, näistä 843 majoitettiin Dubienkaan ja 500 Belziin. Enemmistö oli naisia ja lapsia, miehistä työkykyisiä oli vain vähemmistö. 16.3.42 Zamoscin piiriin tuli 500 juutalaista, heidät majoitettu Cieszanowiin. 22.3.42 57 juutalaisperhettä (221 henkilöä) siirrettiin Bilgorajsta Tarnogrodiin.
Tämä juutalaisten asuttaminen Lublinin piiriin vahvistaa täysin yllä mainitun Höflen direktiivin, ja se on selvässä ristiriidassa holokaustitahojen tarjoaman tuhoamisajatuksen kanssa.
Belzecin ja Sobiborin leirien perustamisen jälkeen Lublinin piiriin tuli lännestä 33 kuljetusta, joissa oli yhteensä 31 046 juutalaista. Heitä ei toimitettu Belzecin tai Sobiborin leiriin. Ensimmäinen kuljetus Sobiboriin tapahtui 9.5.1942, ja tämän ajankohdan ja 15.7.1942 välillä saapui sitten lisää 36 kuljetusta (35 034 henkilöä), joista vain 11 (11 021 henkilöä) meni Sobiboriin, Belzeciin ei yhtäkään.
Tuosta ensimmäisestä Sobiboriin saapuneesta kuljetuksesta (9.5.42; 1000 juutalaista) Mattogno kertoo, ettei heitä ainakaan kaikkia ”kaasutettu”. Ainakin 101 juutalaista tästä kuljetuksesta kuoli Majdanekissa (90:stä rekisteritiedot olemassa), joten nämä – ja ehkä koko kuljetus – oli siirretty Majdanekiin.
Miroslav Krylin tekemien tutkimusten mukaan Theresienstadtin ja Prahan ghetoista Lublinin piiriin siirretyistä juutalaisista 858 kuoli toukokuun ja syyskuun välillä 1942 Majdanekin leirissä. Näistä 525 oli saapunut suoraan Majdanekiin ja 333 oli tullut sinne muualta Lublinin piirin alueelta. He eivät päätyneet Sobiboriin tai Belzeciin ”tuhottaviksi” (M. Kryl: ”Deportacja wiezniow zydowskich z Terezina i Pragi na Lubelszczyzne”, julkaisussa Zeszyty Majdanka, XI, 1983, s. 33-35).
Janina Kielbonin Majdanekin kuolemankirjoista tekemän tutkimuksen mukaan toukokuun ja syyskuun välillä 1942 kaiken kaikkiaan 4687 läntistä juutalaista (1066 Tsekistä, 2849 Slovakiasta, 772 Saksasta/Itävallasta) kuoli tässä leirissä (J. Kielbon: ”Ksiega wiezniow zmarlych na Majdanek w 1942 R. Analiza dokumentu”, julkaisussa Zeszyty Majdanka, XV, 1993, s. 114). Mattogno lisää, että Majdanekin omaisuusvaraston kuolleisuusraporttien tiedot osoittavat, että lukumäärä oli hieman suurempi: 4870.
Zofia Leszczynskan tutkimuksen mukaan huhtikuun ja kesäkuun välillä 1942 Tsekistä ja Slovakiasta tulleet viisi kuljetusta (4813 henkilöä) lähetettiin suoraan Majdanekiin, ja lisäksi sinne lähetettiin 16 kuljetusta (n. 13 500 henkilöä) Lublinin piirin asuinalueilta, yhteensä n. 18 300 (Z. Leszczynska: ”Transporty wiezniow do obozu Majdanku”, julkaisussa Zeszyty Majdanka, IV, 1969, s. 184). Tässä luvussa ei kuitenkaan ole mukana Saksan ja Itävallan juutalaisia, joiden lukumääräksi voidaan arvioida 3600. Siis ainakin 21 900 läntistä juutalaista rekisteröitiin Majdanekiin, noin kolmannes kaikista Lublinin piiriin siirretyistä. Ranskan, Belgian ja Hollannin juutalaisia saapui myös Majdanekiin, ja heidät todennäköisesti kuljetettiin muualle.
Leszczynskan mukaan lokakuussa 1942 1700 juutalaista siirtyi Belzecistä Majdanekiin. Ainakin 700 Hollannin juutalaista siirrettiin Sobiborista työleireihin, ja osa heistä palasi kotiin Auschwitzin kautta. Treblinkasta ainakin useita tuhansia juutalaisia siirrettiin muihin leireihin.
Lublinin piiriin suuntautuneiden kuljetusten ohella toukokuun 5. päivän ja marraskuun 28. päivän välillä v. 1942 läntisiä juutalaisia siirrettiin lisäksi 36 kuljetuksessa (n. 35 000 juutalaista) suoraan itäisille alueille (Minsk, Raasiku, Maly Trostinec, Riika) ohi Belzecin, Sobiborin ja Treblinkan (Mattogno & Graf: Treblinka: Extermination Camp or Transit Camp?, s. 200 ss.).
Tarkoitus oli siirtää juutalaiset kauemmaksi itään heti kun se oli mahdollista. Kesältä 1941 oleva ”Juutalaiskysymyksen hoitamisen suuntaviivat” (PS-212. IMT, Vol. XXV, s. 304) ilmoittaa:
Tarkoitus on siirtää juutalaiset ghettoihin ja erottaa samalla sukupuolet toisistaan. Valko-Venäjällä ja Ukrainassa olevat enemmän tai vähemmän suljetut juutalaisyhteisöt helpottavat tätä tehtävää. Toisille on valittava sijaintipaikka olemassa olevien työprojektien mukaan niin, että juutalaistyövoima tulee käytetyksi täysimääräisesti.Wannseen kokouksessa 20.1.42 Heydrich ilmoittaa:
Asianmukaisen johdon alaisuudessa juutalaisten täytyy nyt lopullisen ratkaisun edetessä tulla sopivalla tavalla itään työvoimaksi - - evakuoidut juutalaiset kuljetetaan ensin asteittain ns. läpikulkughettoihin, joista heidät kuljetetaan edelleen itään - - Tarkoitus on, että yli 65-vuotiaita juutalaisia ei evakuoida, vaan heidät tulee lähettää vanhusten ghettoon - joksi on suunniteltu Theresienstadtia - - myöskään sodassa (I maailmansodassa) haavoittuneita tai kunniamerkin saaneita juutalaisia ei evakuoida.Saksan ulkoministeriö toteaa 21.8.1942:
Nykyinen sota antaa Saksalle mahdollisuuden ja myös velvollisuuden ratkaista juutalaisongelma Euroopassa - - Toimintapolitiikka, joka edistää juutalaisten evakuointia (Euroopasta) läheisessä yhteistyössä Reichsführer SS:n (Himmlerin) johtamien toimielinten kanssa, on yhä voimassa - - Se juutalaisten määrä, joka tällä tavalla on siirretty itään, ei ole vielä ollut riittävä tyydyttämään työvoiman tarvetta siellä.Ministeriö lainaa sitten ulkoministeri Ribbentropia:
Sodan päätyttyä kaikkien juutalaisten tulee lähteä Euroopasta. Tämä on Führerin muuttumaton päätös ja ainoa keino ratkaista tämä ongelma, koska vain maailmanlaajaa ja kattavaa ratkaisua voidaan käyttää ja yksittäiset toimenpiteet eivät juurikaan hyödytä.Sitten ministeriö jatkaa:
Kuljetukset (itään) ovat yksi askel eteenpäin matkalla kohti lopullista ratkaisua - - Kuljetus Puolan kuvernementtiin on väliaikainen ratkaisu. Juutalaiset tullaan siirtämään kauemmaksi vallatuille itäisille alueille niin pian kuin asia tulee teknisesti mahdolliseksi (Nürnberg-dokumentti 2486-J).Himmler kirjoitti aluejohtaja Arthur Greiserille 18.9.1941, että Führerin (Hitlerin) toivomuksen mukaisesti juutalaiset on määrä kuljettaa pois Vanhan valtakunnan ja Protektoraatin alueelta ”itäisille alueille, jotka juuri kaksi vuotta sitten on liitetty Saksan valtakuntaan”, mutta ainoastaan ”ensimmäisenä askeleena”, myöhemmin heidät siirretään ”vielä kauemmaksi itään” (Bundesarchiv Koblenz, NS 19/2655).
Mattogno kirjoittaa, että osa Lublinin piiriin siirretyistä juutalaisista siirrettiin Bug-joen yli Ukrainaan. Hän kertoo, että C. Gerlachin mukaan Puolan juutalaisten siirtämiset Valko-Venäjälle olivat ”äärimmäisen intensiivisiä” ja heidät vietiin Minskiin rautateitse.
17.7.1941 kenraalikuvernööri Frank teki päiväkirjaansa merkinnän, että hän ei halua enää ghettoja, koska Führerin (Hitlerin) julistus 19.6.1941 oli tehnyt selväksi, että lähiaikoina juutalaiset tullaan poistamaan Kenraalikuvernementista, josta on tuleva eräänlainen kauttakulkuleiri. Myöhemmin Himmler nimenomaan ilmoitti, että esim. Sobibor oli kauttakulkuleiri; hän määräsi 5.7.1943:
Sobiborin kauttakulkuleiri muutetaan keskitysleiriksi. Keskitysleiriin perustetaan tehdas, jossa puretaan sotasaaliiksi saatuja sotatarvikkeita.9.11.1941 tri Leibbrand, Rosenbergin ministeriön virastopäällikkö, lähetti Ostlandin (Ostland = Baltia + Valko-Venäjä) valtakunnankomissaari Lohselle sähkeen, jossa hän sanoo, että juutalaiset ovat tulossa kauemmaksi itään. Riian ja Minskin leirit ovat vain välivaiheita.
13.5.1942 Pulawyn piirin päällikkö ilmoitti Lublinin piirin kuvernöörille, että toukokuun 6. ja 12. päivän välillä 16 822 juutalaista oli karkotettu Pulawyn piiristä Bug-joen yli SS- ja poliisipäällikön direktiivin mukaisesti.
Jopa Sveitsissä ilmestyvä ”Israelitisches Wochenblatt für die Schweitz” (”Sveitsin israelilainen viikkolehti”) vahvistaa tämän eräässä artikkelissaan 16.10.1942:
Jo jonkin aikaa Puolan ghettoja on pyritty lakkauttamaan. Näin tapahtui Lublinissa, sitten Varsovassa. Ei tiedetä, kuinka pitkälle suunnitelma on jo toteutettu. Ghettojen entiset asukkaat menevät kauemmaksi itään venäläisiltä vallatuille alueille; Saksan juutalaisia tuotiin ghettoon osaksi korvaamaan heitä.Radio Moskovan ilmoitettua, että useita tuhansia Ranskan juutalaisia oli siirretty Ukrainaan, juutalaislehti Notre Voix iloitsi huhtikuussa 1944, etteivät he olleetkaan joutuneet ”saksalaisten uhreiksi”.
Väestötieteilijä Eugene Kulischer julkaisi v. 1943 kirjan ”The Displacement of Population in Europa”, ja siinä hän toteaa (s. 110 ss.), että Puolan ghetot eivät olleet viimeinen määränpää, johon juutalaisia siirrettiin. Hän kertoo, että 20.11.1941 kenraalikuvernööri Hans Frank ilmoitti, että juutalaiset tullaan siirtämään kauemmaksi itään. Kulischerilla oli käyttämiensä yhteyksien kautta mahdollisuus saada tapahtumista ensi käden tietoa, ja hän totesi, että monet pakkosiirretyt oli siirretty Venäjälle rintaman läheisiin työleireihin; toiset oli siirretty töihin Pinskin marskimaille tai Baltian, Valko-Venäjän ja Ukrainan ghettoihin. Kirjeitä ja postikortteja saapui pakkosiirrettyjen omaisille Bialystokista, Pinskistä, Bobruiskista, Brzeszistä, Smolenskista, Brest Litovskista ja Minskistä.
Esimerkiksi Varsovan gheton juutalaisten kuljettamisesta itään tiedetään, että 30.5.1943 kuljetettiin Varsovasta Bobruiskiin 960 juutalaista junalla, ja toinen lähetys kulki 28.7.1943. Informacja Biezaca –lehti ilmoittaa 17.8.1942, että 2000 taitavaa työntekijää on saapunut Varsovan ghetosta Smolenskiin, toinen 2000 Malaszewicziin. Saksan Valko-Venäjän komissaari Wilhelm Kube puhuu kirjeessään 31.7.1942 tuhannesta Varsovan ghetosta Minskiin tulleesta juutalaisesta.
Kirja Berenstein & Rutkowski: ’Zydzi w obozie koncentracijnym Majdanek’ (1941 – 1944) kertoo, että 30 000 – 40 000 Varsovan gheton juutalaista siirrettiin Lubliniin Treblinkan kautta, jossa tapahtui valikointi. Puolalaisen historioitsija Zofia Leszczynskan mukaan Varsovan gheton juutalaisista 14 000 päätyi Poniatowoon, 6000 Trawnikiin, 800 Budzyniin ja 16 000 Majdanekiin.
Korherr laati maaliskuussa 1943 tilastollisen raportin Himmlerille, ja siinä (luku V, luettelon kohta 4) Korherr toteaa, että vuoden 1943 alkuun mennessä juutalaisia oli kuljetettu itäisistä provinsseista kauemmaksi Venäjälle 1 449 692 kappaletta, näistä 1 274 166 kenraalikuvernementin leirien (Treblinkan, Belzecin, Sobiborin) kautta ja 145 302 Warhegaun alueen leirien (Chelmnon) kautta.
Nämä tosiasiat eivät mitenkään sovi holokaustitahojen väitteisiin. Väitteelle, että Belzeciin kuljetettuja juutalaisia olisi tuhottu, ei ole mitään materiaalista tai dokumentaarista tukea! Myös puolalaisten arkeologien tutkimukset kumoavat sen, niin myös Friedrich Paul Bergin tutkimus.
Belzec oli kauttakulkuleiri kuljetettaessa juutalaisia itään, samanlainen kuin Sobibor ja Treblinka. Kun SS-virkailijat ilmoittivat pakkosiirrettäville heidän määränpäänsä, sen, että he olivat kauttakulkuleirissä, josta heidät siirretään toisiin työleireihin itään, he puhuivat totta. Ennen siirtämistä juutalaisten tuli puhdistautua tappavaa pilkkukuumetta levittävistä täistä: siksi heidän oli käytävä suihkussa ja heidän vaatteensa puhdistettiin täidentuhoamiskammioissa. Kuten Pressac on osoittanut, ensimmäinen väitetty ”kaasutusrakennus” on voinut olla vain höyryllä toimiva täidentorjuntalaitos vaatteiden puhdistamista varten. Idässä ja lännessä oli käytössä eri raideleveys. Junaa täytyi vaihtaa, ja tässä yhteydessä toteutettiin tuiki tärkeä puhdistautuminen, etteivät vaaralliset kulkutaudit leviäisi ja ihmiset kuolisi.
Lazarus Spitzberg: Kehnoa, Laurio, kehnoa. Eli siis summattuna tuo Laurion pitkä selittely: Laurio ei selittelyistään huolimatta löydä edelleenkään dokumentaatiota niistä kuljetuksistaan tuota jo useaan kertaan mainittua reilua 50 000 enempää. Selittämättä jää siis tuosta Korherrin raportista vielä reilu 1,2 miljoonaa siirtoa "venäläiseen itään", joista ei dokumentaatiota noita mainittuja leirejä pidemmälle ole. Paras mitä Lauriolla on esittää, on erilaisia suunnitelmia ja ehdotuksia, sekä naurettavimmillaan "israelilainen viikkolehti" ja Radio Moskova (tässä yhteydessähän avuksi Lauriolle kelpaavat jopa juutalaisten julkaisut...). Kehnoa on selittely siis.
Laurion lukutaito on hieman kyseenalainen. Laurio yrittää perustella Belzecin roolia työleirinä muistiolla, joka ilmaisee itse asiassa selkeästi vain päinvastaisen asiain laidan. Mielenkiintoinen tapa ampua itseään jalkaan tuolla Lauriolla. Muistiosta käy siis ilmi, että juuri työkyvyttömät joutuvat ko. leiriin:
"500 juutalaisesta voitaisiin ottaa erilleen työkyvyttömät ja lähettää heidät Belzeciin."Vesa I Laurio: Hilseen yli menee juutalaisella. Luulisi jo tulleen selväksi, että Belzec oli sekä työ- että läpikulkuleiri. Tässäkin, kuten liki joka lauseessa, juutalainen pyrkii vääntämään kieroon. Oli sota. Työkykyisiä käytettiin aina siellä, missä tarvittiin. Työkyvyttömiä sijoitettiin eri paikkoihin aina sen mukaan, mikä oli yleinen tilanne sodassa. Belzecistä työkyvyttömiä lähetettiin edelleen eri paikkoihin, ja eri paikoista työ- ja työkyvyttömiä lähetettiin Belzeciin ja siitä taas organisoidusti eteenpäin. Mutta enpä jaksa selittää eikä varmaankaan maksa vaivaakaan. Menee yli hilseen.
"Susieciin saapuvasta kuljetuksesta Höfle sanoi, että sen 500 juutalaisesta voitaisiin ottaa erilleen työkyvyttömät ja lähettää heidät Belzeciin."
Hienoa juutalainen, että kuitenkin luet ahkerasti tekstejäni! Liki ainoana Suomessa, luulisin. Minusta olisi hienoa kuulla sinun kertovan, että säilytät niitä tyynysikin alla ja että olet antanut niitä rabbillesikin iltalukemiseksi. Voit myös levittää niitä laajemminkin yleiseen tietoisuuteen, kuten nyt olet tehnyt tässä ketjussa ansiokkaasti.
Lazarus Spitzberg: Niin, sinä selittelet kovasti tuota Belzeciä. Esittämästäsi dokumentista ei kuitenkaan väittämäsi asiain tila käy selville, vaan lähinnä päinvastainen. Ja dokumenttejahan sinulla ei ole niistä edelleen siirroista esittää? Joten seli, seli vaan.
Vesa I Laurio: Itään siirroista. Niin, kyllä juutalaislähteetkin vahvistavat sen, mitä sanon.
Poimin blogikirjoituksistani joitakin otteita (kohdat A-F; em. Belzec-otteen lisäksi). Jotkut asiat näköjään toistuvat, mutta se johtuu siitä, että olen käsitellyt samoja asioita useassa kirjoituksessa, enkä käy niitä nyt sen kummemmin karsimaan. Kirjoitan tämän vain normaaleille ihmisille, en Lazarus Spitzbergille tai muille juutalaisille, joiden kanssa olen lopettanut käsittelemästä tätä itäänsiirtämisasiaa (koska jankkaavat puoli vuotta samoja asioita, eivät piittaa annetuista tiedoista ja kinuavat niitä yhä uudestaan, käsittävät tahallaan väärin, vääristelevat, huijaavat, irvailevat ja johtavat harhaan, niin että minua oksettaa):
A. Korherr laati tilastollisen raportin Himmlerille, ja siinä (luku V, luettelon kohta 4) Korherr toteaa, että vuoden 1943 alkuun mennessä juutalaisia oli kuljetettu itäisistä provinsseista kauemmaksi Venäjälle 1 449 692 kappaletta, näistä 1 274 166 kenraalikuvernementin leirien (Treblinkan, Belzecin, Sobiborin) kautta ja 145 302 Warhegaun alueen leirien (Chelmnon) kautta:
Korherr-raportti:
The results of the evacuations of Jews from the Reich including the Eastern Territories, and European Countries in the German sphere of power and influence from October 1939 or later until 31.12.1942 are as follows:B. Esimerkiksi Varsovan gheton juutalaisten kuljettamisesta itään tiedetään, että 30.5.1943 kuljetettiin Varsovasta Bobruiskiin 960 juutalaista junalla, ja toinen lähetys kulki 28.7.1943. Informacja Biezaca –lehti ilmoittaa 17.8.1942, että 2000 taitavaa työntekijää on saapunut Varsovan ghetosta Smolenskiin, toinen 2000 Malaszewicziin. Saksan Valko-Venäjän komissaari Wilhelm Kube puhuu kirjeessään 31.7.1942 tuhannesta Varsovan ghetosta Minskiin tulleesta juutalaisesta.
[- -]
- Evacuation of Jews from the Reich including the Protectorate and the Bialystok district to the East: 170 642 Jews.
- Transport of Jews from the Eastern provinces to the Russian East: 1 449 692 Jews. Processed through the camps in the Governement-General 1 274 166 Jews; processed through the camps in the Warthegau: 145 301 Jews.
[- - ]
- Total evacuation: 1 873 549 Jews.
In addition, according to RSHA figures, the evacuation of 633 300 Jews in Russia, including the former Baltic States since the commencement of the Russian campaign.
Kirja Berenstein & Rutkowski: ’Zydzi w obozie koncentracijnym Majdanek’ (1941 – 1944) kertoo, että 30 000 – 40 000 Varsovan gheton juutalaista siirrettiin Lubliniin Treblinkan kautta, jossa tapahtui valikointi. Puolalaisen historioitsija Zofia Leszczynskan mukaan Varsovan gheton juutalaisista 14 000 päätyi Poniatowoon, 6000 Trawnikiin, 800 Budzyniin ja 16 000 Majdanekiin.
Kulischer kertoo, että Puolan ghetot eivät olleet viimeinen vaihe juutalaisten pakkosiirtämisessä itään. 20.11.1941 Kenraalikuvernööri Hans Frank ilmoitti, että Puolan juutalaiset tullaan lopulta siirtämään itään. Kesästä 1942 lähtien Puolasta ja Keski- ja Länsi-Euroopasta pakkosiirrettyjen määränpääksi tulivat Saksan valtaamien itäisten alueiden ghetot ja työleirit; erityisesti Varsovan gheton kuljetukset olivat laaja-alaisia. Monet juutalaiset lähetettiin Venäjän-rintaman työleireihin, toiset työhön Pinskin marskimaille tai Baltian maiden, Valko-Venäjän ja Ukrainan ghettoihin.
Kulischer mainitsee senkin, että 22.7.1942 Varsovan juutalaisneuvosto sai määräyksen valmistaa 6000 henkilön poissiirtäminen päivittäin. Juutalaisia siirrettiin mm. Bialystokiin, Pinskiin, Bobruiskiin, Brzezsiin, Smolenskiin, Brest Litovskiin ja Minskiin, kuten heidän sieltä lähettämänsä kirjeet ja postikortit osoittavat.
C. Entä mitä tapahtui lännestä itään pakkosiirretyille juutalaisille? Tätä käsittelevät Mattogno ja Graf Treblinka-kirjassaan, s. 229 – 231. Einsatz-joukko A:n yleisraportissa 16.10.1941 – 31.1.1942 (RGVA, 500-4-92, s. 64) on luku, jonka otsikkona on ”Saksan valtakunnan alueelta tulleet juutalaiset.” Siinä sanotaan:
Joulukuusta 1941 lähtien juutalaiskuljetuksia saapui Saksan valtakunnan alueelta tihein väliajoin. Näistä 20 000 juutalaista ohjattiin Riikaan ja 7000 Minskiin. Ensimmäiset 10 000 Riikaan evakuoitua juutalaista majoitettiin osaksi väliaikaiseen vastaanottoleiriin, osaksi hiljattain perustettuun parakkileiriin Riian läheisyydessä. Muut kuljetukset lähetettiin ensin erilliselle alueelle Riian ghetossa. Parakkileiriä rakennetaan käyttämällä kaikkia työkykyisiä juutalaisia, niin että keväällä kaikki pakkosiirretyt juutalaiset, jotka elävät talven yli, voidaan lähettää tähän leiriin. Saksan valtakunnan alueelta tulleista juutalaisista vain pieni osa on työkykyisiä. Noin 70 – 80% on naisia, lapsia ja työkyvyttömiä vanhuksia. Kuolleisuusluvut nousevat koko ajan, myös epätavallisen kovan talven vuoksi. Saksan valtakunnan alueelta tulevien työkykyisten juutalaisten määrä on tyydyttävä. Työvoimana he ovat toivottavampia kuin venäläiset juutalaiset, koska he puhuvat saksaa ja ovat suhteellisesti siistimpiä. Juutalaisilla on huomattavan suuri sopeutumiskyky heidän yrittäessään muovata elämäänsä olosuhteittensa mukaiseksi.Valtakunnankomissaari Lohsen Standartenführer (eversti) Siegertille (RSHA) 21.7.1942 lähettämässä kirjeessä sanotaan Latvian ”työhönvalmennusleiristä” (RGVA, 504-2-8, s. 192):
Saksan valtakunnan alueelta evakuoiduista juutalaisista on tällä hetkellä vielä leirissä 400, ja he työskentelevät kuljetus- ja kaivuutöissä. Muut Riikaan pakkosiirretyt juutalaiset on majoitettu muualle.Läntisiä juutalaisia ei niin ollen tuhottu systemaattisesti, vaikka enemmistö heistä oli työkyvyttömiä.
D. Myöhemmin, Madagaskar-projektin osoittauduttua hankalaksi, ”lopullisella ratkaisulla” tarkoitettiin vaihtoehtoisesti juutalaisten pakkosiirtämistä itään Saksan valtaamille alueille. 31.7.1941 Göring määräsi Heydrichin suorittamaan kaikki tarpeelliset valmistelut "lopullista ratkaisua" silmällä pitäen, so. organisoimaan Saksan vallan alla olevien juutalaisten maastamuuton tai evakuoinnin (NG 2586-E, P-710). Määräys kuului:
Täydennyksenä Teille jo 24.1.1939 annetulla käskyllä annettuun tehtävään saada aikaan juutalaiskysymykselle maastamuuton tai evakuoinnin muodossa (in Form der Auswanderung oder Evakuierung) ajankohdan olosuhteisiin mahdollisimman hyvin sopiva ratkaisu, määrään Teidät täten toteuttamaan kaikki tarpeelliset organisatoriset, konkreettiset ja materiaaliset valmistelut juutalaiskysymyksen kokonaisratkaisulle Saksan vaikutusalueella Euroopassa. Sikäli kuin tämä koskee muita keskushallinnon toimialueita, niiden on oltava mukana. Lisäksi määrään Teidät pikaisesti esittämään minulle kokonaissuunnitelman juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun toteuttamiseen tarvittavista organisatorisista, konkreettisista ja materiaalisista ennakkotoimenpiteistä.Heydrich määrättiin nyt siis suunnittelemaan juutalaisten maastamuutto ja evakuointi Euroopan mittakaavassa, aiemmin hänen toimeksiantonsa oli koskenut vain Saksaa.
Määräyksestä käy selvästi ilmi, että "lopullisella ratkaisulla" tarkoitettiin emigraatiota ja evakuointia. Tämän vahvistaa myös ulkoministeriön Saksa-osaston johtaja M. Lutherin (ei tule sotkea samannimiseen uskonpuhdistajaan) 21.8.1942 esittämä muistio (NG-2586-J), jossa hän luettelee kansallissosialistisen juutalaispolitiikan pääkohdat. Hän kertoo, että kansallissosialistien tultua valtaan Saksan periaatteeksi juutalaiskysymyksen hoidossa tuli juutalaisten maastamuuton edistäminen kaikin keinoin. Heydrichin Göringiltä saaman tehtävän osalta hän sanoo, että sen mukaisesti ja sen johdosta Heydrich kutsui koolle kaikkien asianomaisten tahojen välisen kokouksen Wannseehen 20.1.1942 (osallistujina valtiosihteereitä ja muita virkamiehiä; myös Luther itse). Wannseessa Heydrich ilmoitti Göringiltä saamastaan tehtävästä, jonka Göring puolestaan oli saanut Führeriltä, ja kertoi, että siitä lähtien Führer on valtuuttanut juutalaisten pakkosiirtämisen itään emigraation vaihtoehtona.
Luther jatkaa, että Führerin määräyksen mukaisesti Saksan juutalaisten pakkosiirtämiseen ryhdyttiin, ja heitä siirrettiin itäisille alueille Kenraalikuvernementin kautta (Puolan aluetta). Hän sanoo myös, että Kenraalikuvernementti on väliaikainen ratkaisu. Tarkoitus on siirtää juutalaiset myöhemmin idän vallatuille alueille, kun olosuhteet sen sallivat.
Muistiossaan 14.11.1942 ministeriön neuvonantaja Maedel vahvistaa tämän. Hän kertoo Heydrichin Göringiltä (ja Hitleriltä) saamasta tehtävästä Euroopan juutalaiskysymyksen lopulliseksi ratkaisemiseksi. Hän kertoo Heydrichin jouduttaneen juutalaisten laillista emigraatiota merentakaisiin maihin, ja kun tämä oli sodan vuoksi käynyt mahdottomaksi, tehneen valmisteluita juutalaisten evakuoimiseksi itään (NG-4583).
Göringiltä saamansa tehtävänsä johdosta Heydrich siis kutsui koolle Wannsee-kokouksen 20.1.1942. Tarkoituksena oli Heydrichin mukaan (ilmenee Wannsee-pöytäkirjasta) sopia yhteiset käytännön toimintalinjat (Parallelisierung der Linienführung) evakuoinnin toteuttamisessa. Osanottajat olivat eri toimialojen virkamiestason edustajia (valtiosihteereitä jne.), eikä heillä niin ollen ollut sellaista asemaa, että olisivat voineet päättää jostakin "juutalaisten joukkotuhoamisesta"; nimeltä mainiten osanottajat olivat: Meyer, Leibbrandt, Stuckart, Neumann, Freisler, Bühler, Luther, Klopfer, Kritzinger, Hofmann, Müller, Eichmann, Schöngarth, Lange ja puheenjohtajana Heydrich.
Wannsee-pöytäkirja ei ole varsinainen pöytäkirja, se on jälkeenpäin muistinvaraisesti tehty muistio tästä kokouksesta, ja sen alkuperä on epäselvä. Siinä ei ole päiväystä, toimialaa, allekirjoitusta eikä otsikkoa, ja jotkut pitävät sitä ainakin osittain väärennettynä. Se on ainoa säilynyt kopio (joita oli alunperin 30). Wannsee-kokous on kuitenkin todella pidetty, ja siellä on - osallistujien myöhempien todistusten mukaan - keskusteltu niistä toimista, joita juutalaisten pakkosiirtäminen itään vallattujen alueiden työvoimaksi edellyttää.
Kokouksen aluksi ko. pöytäkirjan mukaan Heydrich käy läpi juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi käytettyjä keinoja (esittelee siis emigraatio-toimia). Hän kertoo, että tavoitteena on ollut puhdistaa Saksa laillisella tavalla juutalaisista ja että muut maat ovat olleet tässä esteenä, kun ne eivät ole ottaneet juutalaisia vastaan. Hän kertoo, että 31.10.1941 mennessä Saksan alueelta oli muuttanut 537 000 juutalaista. Kun emigraatio sitten olosuhteiden tähden oli tullut kielletyksi (siirrettiin myöhempään ajankohtaan), Führer oli määrännyt sen sijaan juutalaisten evakuoinnin itään (Anstelle der Auswanderung ist nunmehr als weitere Lösungsmöglichkeit nach entsprechender vorheriger Genehmigung durch den Führer die Evakuierung der Juden nach den Osten getreten).
Heydrich jatkaa:
Asianmukaisen johdon alaisuudessa juutalaisten täytyy nyt lopullisen ratkaisun edetessä tulla sopivalla tavalla itään työvoimaksi - - evakuoidut juutalaiset kuljetetaan ensin asteittain ns. läpikulkughettoihin, joista heidät kuljetetaan edelleen itään - - Tarkoitus on, että yli 65-vuotiaita juutalaisia ei evakuoida, vaan heidät tulee lähettää vanhusten ghettoon - joksi on suunniteltu Theresienstadtia - - myöskään sodassa (I maailmansodassa) haavoittuneita tai kunniamerkin saaneita juutalaisia ei evakuoida.Wannsee-päytäkirjassa ei puhuta mitään mistään juutalaisten tuhoamisesta. Siinä puhutaan vain evakuoinnista itäisille alueille. Ns. Schlegelberger Memorandum, jonka historioitsija Irving on löytänyt, tekee selväksi, että Hitler oli päättänyt lykätä "lopullisen ratkaisun" (juutalaisten siirtämisen kokonaan pois Euroopasta) tapahtuvaksi sodan jälkeen. Lopullinen ratkaisu oli siirto Euroopan ulkopuolelle, ja itään kokoaminen oli vain välivaihe.
Kuusi päivää Wannsee-kokouksen jälkeen Himmler ilmoitti keskitysleirien tarkastajalle Glücksille (NI-500):
Valmistautukaa vastaanottamaan seuraavina 4 viikkona 100 000 juutalaismiestä ja 50 000 juutalaisnaista keskitysleireihin. Keskitysleirien suoritettavaksi tulee lähiviikkoina suuria taloudellisia tehtäviä.Jopa juutalainen Helmut Krausnick myöntää, että vielä viimeisenä sotavuotena juutalaisia käytettiin varusteluteollisuudessa ja että vuonna 1944 kymmeniä tuhansia juutalaisia kuljetettiin Puolan alueella sijainneista leireistä Saksaan työvoimaksi.
Wannseen kokouksen jälkeen maalis-huhtikuussa 1942 Saksan kanslerinvirasto sanoo muistiossaan (P-4025), että Hitlerin tarkoituksena on ottaa esille juutalaiskysymys sodan jälkeen. 24.7.42 Hitler itse sanoo, että sodan päätyttyä hän...
...iskee kaupunki kaupungilta, elleivät juutalaiset muuta pois eivätkä mene Madagaskarille tai muuhun juutalaiseen kansallisvaltioon (Picker, Hitlers Tischgespräche, s. 456).Goebbels kirjoittaa 7.3.42 (Bernd Nellessen, Der Prozess von Jerusalem, s. 29), että kaikki juutalaiset on koottava itään ja että...
...sodan jälkeen me kykenemme lopullisesti lähettämään heidät jollekin saarelle, ehkä Madagaskarille.Rademacher kirjoittaa kirjeessään 10.2.1942:
Sota NL:a vastaan on antanut lisää aluetta lopullista ratkaisua varten (für die Endlösung). Niinpä Führer on päättänyt, että juutalaisia ei karkoteta Madagaskarille, vaan heidät viedään itään. Siksi Madagaskaria ei tule enää pitää lopullisena ratkaisuna (NG-5770).27.1.42, viikko Wannseen kokouksen jälkeen, Hitler julisti:
Juutalaisten on lähdettävä Euroopasta. Parasta, että he menisivät Venäjälle (Adolf Hitler, Monologe im Führerhauptquartier 1941-44, s. 241).Nürnbergin oikeudenkäynnissä Führerin kanslerinviraston päällikkö Hans Lammers kertoi (IMT, Vol. XI, s. 61-63), että kuultuaan Heydrichin saaneen Göringiltä tehtäväksi ratkaista juutalaiskysymys hän otti yhteyttä Himmleriin ja kysyi, mitä oikein tarkoittaa juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu. Himmler oli vastannut, että se tarkoitti sitä, että juutalaiset on evakuoitava pois Saksasta. Myöhemmin Hitler itse vahvisti hänelle tämän selityksen. Kuultuaan huhuja juutalaisten tappamisista Lammers jälleen kääntyi Himmlerin puoleen, joka kielsi, että juutalaisia voitaisiin tappaa laillisesti. Heidät yksinkertaisesti evakuoitiin itään. Himmler kertoi myös, että hänen oli ollut pakko tukahduttaa väkivaltaisuuksia. Keskustellessaan Hitlerin kanssa Lammers kertoo saaneensa kuulla, että Hitler päättää myöhemmin, minne juutalaiset menevät. Vasta Nürnbergissä Lammers siis kuuli mistään juutalaisten joukkotuhosta!
Korherrin raportin mukaan juutalaisia oli muuttanut Saksasta, sudeettialueelta ja protektoraatista 31.12.1941 mennessä 557 000 ja ainakin yhtä paljon itäisiltä alueilta ja Kenraalikuvernementista (Korherrin näitä alueita koskevassa luvussa 762 593 on mukana luonnollinen kuolleisuus), joten vuosien 1933 ja 1942 välillä Hitler valtuutti ainakin miljoonan juutalaisen poismuuttamisen Saksan hallitsemilta alueilta.
Saksan ulkoministeriö toteaa 21.8.1942:
Nykyinen sota antaa Saksalle mahdollisuuden ja myös velvollisuuden ratkaista juutalaisongelma Euroopassa - - Toimintapolitiikka, joka edistää juutalaisten evakuointia (Euroopasta) läheisessä yhteistyössä Reichsführer SS:n (Himmlerin) johtamien toimielinten kanssa, on yhä voimassa - - Se juutalaisten määrä, joka tällä tavalla on siirretty itään, ei ole vielä ollut riittävä tyydyttämään työvoiman tarvetta siellä.Ministeriö lainaa sitten ulkoministeri Ribbentropia:
Sodan päätyttyä kaikkien juutalaisten tulee lähteä Euroopasta. Tämä on Führerin muuttumaton päätös ja ainoa keino ratkaista tämä ongelma, koska vain maailmanlaajaa ja kattavaa ratkaisua voidaan käyttää ja yksittäiset toimenpiteet eivät juurikaan hyödytä.Sitten ministeriö jatkaa:
Kuljetukset (itään) ovat yksi askel eteenpäin matkalla kohti lopullista ratkaisua - - Kuljetus Puolan kuvernementtiin on väliaikainen ratkaisu. Juutalaiset tullaan siirtämään kauemmaksi vallatuille itäisille alueille niin pian kuin asia tulee teknisesti mahdolliseksi (Nürnberg-dokumentti 2486-J).E. Wannsee-protokolla on tässä edessäni:
Der Chef der Sicherheitspolizei und des SD gab sodann einen kurzen Rückblick über den bisher geführten Kampf gegen diesen Gegner. Die wesentlichsten Momente bildenSuomeksi:
a) die Zurückdrängung der Juden aus den einzelnen Lebensgebiete des deutschen Volkes
b) die Zurückdrängung der Juden aus dem Lebensraum des deutschen Volkes
Im Vollzug dieser Bestrebungen wurde als einzige vorläufige Lösungsmöglichkeit die Beschleunigung der Auswanderung der Juden aus dem Reichsgebiet verstärkt und planmässig in Angriff genommen.[- -]
Anstelle der Auswanderung ist nunmehr als weitere Lösungsmöglichkeit nach entsprechender vorheriger Genehmigung durch den Führer die Evakuierung der Juden nach dem Osten getreten.
Turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö esitti sitten lyhyen jälkikatsauksen tätä vastustajaa vastaan siihen mennessä käydystä taistelusta. Tärkeimmät kohdat ovat:Heydrich sanoo edelleen:
a) juutalaisten työntäminen pois Saksan kansan yksittäisiltä elinalueilta
b) juutalaisten työntäminen pois Saksan kansan elintilasta.
Näissä ponnisteluissa vahvistettiin ainoaksi toistaiseksi voimassa olevaksi ratkaisumahdollisuudeksi juutalaisten maastamuuton edistäminen Saksan valtakunnan alueelta ja sitä alettiin toteuttaa suunnitelmallisesti. [- -]
Maastamuuton tilalle on nyt Führerin hyväksymänä tullut lisäratkaisumahdollisuutena juutalaisten evakuointi itään.
Asiaankuuluvan johdon alaisuudessa juutalaisten täytyy nyt lopullisen ratkaisun edetessä tulla sopivalla tavalla itään työvoimaksi - - evakuoidut juutalaiset viedään ensin asteittain ns. läpikulkughettoihin, joista heidät kuljetetaan edelleen itään - - Tarkoitus on, että yli 65-vuotiaita juutalaisia ei evakuoida vaan heidät tulee lähettää vanhusten ghettoon - joksi on suunniteltu Theresienstadtia - - myöskään sodassa (I maailmansodassa) haavoittuneita tai kunniamerkin saaneita juutalaisia ei evakuoida.F. Reuben Ainsztein on osoittanut kirjassaan "Jewish Resistance in Nazi-Occupied Eastern Europe" (1974), s. 465, 697, 704, 708, että Hollannin juutalaisia siirrettiin Kenraalikuvernementin alueella olevaan Janowin leiriin (lähellä Lvovia eli Lembergiä) ja N-liitolta vallatulla alueella oleviin Kaunasin ghettoon ja Ponaryyn (lähellä Vilnaa).
Eri Euroopan maista olevat juutalaiset evakuoitiin (suurimmaksi osaksi eri kauttakulkuleirien, esim. Treblinkan, Sobiborin, Belzecin, Chelmnon ja Majdanekin kautta) pääasiassa juuri Ostlandiin, joka tarkoitti Baltian maita ja Valko-Venäjää. Euroopasta evakuoitiin v. 1942 loppuun mennessä 1 507 000 juutalaista (Challen, s. 95). Kun vähennetään kuolleet 62 000, lukumäärä on 1 445 000. Vuoden 1942 lopun jälkeen evakuoitiin lisäksi 823 000 juutalaista, yhteensä siis 2 268 000 juutalaista (näistä keskitysleireihin 290 000). Evakuoituja Euroopan juutalaisia oli sodan lopussa elossa 1,82 miljoonaa ja evakuoituja juutalaisia kuoli 0,2 miljoonaa.
Sodan jälkeen osa näistä juutalaisista jäi pitkin Venäjää, Palestiinaan muutti Sanningin (s. 173) mukaan 73 000, Israeliin 585 000, USA:han 490 000, Latinalaiseen Amerikkaan 150 000, Kanadaan, Australiaan, Englantiin ja Etelä-Afrikkaan 250 000 ja Ranskaan 230 000, yhteensä 1 778 000. Jo ennen sotaa juutalaisia oli muuttanut 1 miljoona. Eri Euroopan maissa oli v. 1970 860 000 "eurooppalaista" juutalaista.
Juutalaiset olivat siis lähes kaikki sodasta huolimatta jäljellä, ja he viettivät "tapaamisjuhlia" ympäri maailmaa. Germar Rudolf esimerkiksi kertoo, kuinka puolanjuutalaisen Steinbergin suvun jäsenet juhlivat jälleentapaamista USA:ssa (State-Times 24.11.1978, s. 8). Tätä Puolan sukua löytyi Kanadasta, Ranskasta, Englannista, Argentiinasta, Kolumbiasta, Israelista ja USA:sta! 5 sukupolvea! Kaikki olivat tallella!
Lazarus Spitzberg: Laurion löpinät menevät aina vaan naurettavammiksi. Kun hän ei kykene mitään dokumentaatiota väitteelleen 1,2 miljoonasta itään siirretystä osoittamaan, hän jatkaa suunnitelmien ja muistioiden pyörittelyä, koomillisena lisänä meille esitetään todistusaineistoksi muutama postikortti! Kova on tarve revarilla yrittää hämätä. Nyt hän vielä liittää saman kirjoituksen uudelleen löpinänsä perään, väittäen taas mitä sattuu Reuterin muistiosta. No, tuo on tietysti jo ennenkin todettu Laurion vakuuttelutaktiikaksi: jos ei asiaa ole, korvataan se tyhjillä detaljeilla ja tekstin pituudella.
Laurion antamat lisäviitteetkään eivät oikeastaan anna mitään uutta informaatiota siihen, mitä jo tiedämme monesti viitatusta listasta kuljetuksia itään eli edelleen olemme siinä dokumentoidussa noin 50 000 itään kuljetetun luvussa. Laurio näyttäisi vain toistavan sanomaansa, mutta monistamallakaan luvut eivät siitä kasva.
"Zofia Leszczynskan mukaan Varsovan gheton juutalaisista 14 000 päätyi Poniatowoon."Tämä on tavallaan kiinnostava detalji, onko sinulla tästä muuta kuin puolankielistä lähdettä, tai Mattognolla jota ilmeisesti tässä lainaat? Sivunumero tai muuta linkkiä lähteeseesi?
Poniatowo sijaitsi muuten 2km Treblinkan II leiristä, eli siis tuhoamisleiristä...
Vesa I Laurio: Ja eikun matkaan….
Tällaiseen ongelmaan minulla ei kyllä muuta ratkaisua kuin että menisit Poniatowoon tutkimaan asiaa ja varaisit Suomesta poissaoloosi (näitä tutkimuksia varten) sellaiset 15 - 20 vuotta ainakin. Onhan siellä lämpöisempääkin, ja pääsee Treblinkaan vaikka joka päivä.
Voin avustaa matkakassasi kokoamisessa.
Tälle juutalaiselle minä en – kuten olen aiemmin jo ilmoittanut - vastaa enää mistään asiasta mitään, esitän vain joitakin välttämättömiä asioita muille lukijoille.
Sanottakoon jälleen kerran (koska juutalainen jatkuvasti vääristelee), että lukumäärä n. 50 000 koski itään SUORAAN (ilman välivaiheita, läpikulkuleirejä) kuljetettuja. Kirjoitin aiemmin näin:
Kyseinen kohta Treblinka-kirjassa on otsikon "Numerical Data of Direct Transports to the Eastern Territories" alla. Kyseessä siis SUORAT kuljetukset (ilman välivaiheita) itäisille alueille! Näistä on olemassa vain niukkaa tietoa, koska kaikki arkistot eivät ole avautuneet. Luku alkaa: "The existing railway documents make it possible for us to draw only a part of the entire picture of the transports of Jews directly into the eastern territories." Yksityiskohtainen tieto on 56 221 henkilöstä, ja koska juutalainen tuntee tuon luvun likimain, hänellä lienee tämä kirja ja hän olisi voinut itse tarkistaa, mistä on kyse.Kyseessä ovat Mattognon & Grafin Treblinka-kirjan sivut 199 - 201, ja ko. kohdassa on yksityiskohtainen taulukko SUORISTA itään suuntautuneista kuljetuksista.
Nyt jälkikäteen katsellessani tuon kirjan sivuilla olevaa taulukkoa, huomasin, että SUORIEN kuljetusten tähän mennessä tiedetty lukumäärä on suurempikin. Taulukon lopussa kirjan tekijät täydentävät taulukkoaan. Taulukossa on neljän Berliinistä (4.11.41, 13.1.42, 19.1.42 ja 25.1.42) lähteneeksi tiedetyn kuljetuksen lukumäärien kohdalla kysymysmerkit, mutta yhteislukumäärä on saatu sitten selville: yhteensä n. 5000 henkilöä (W. Benz: Dimension des Völkermords. Die Zahl der jüdischen Opfer des Nationalsozialismus, 1991). Lisäksi aikavälillä 17.11.41 – 6.2.42 tuotiin 25 kuljetuksessa 25 103 juutalaista Riikaan, mutta taulukossa on vain 15 114 listattuna, loppu 9989 on lisättävä. Lähde tälle tiedolle: Meldungen aus den besetzten Ostgebieten, no. 10 3.7.1942, RGVA, 500-1-775, p. 233.
Tähän mennessä tiedossa oleva SUORAAN kuljetettujen määrä ennen v. 1943 alkua on siis 56 221 + 5000 + 9989 = 71 210.
Paljon enemmän juutalaisia kuljetettiin itäisille alueille EPÄSUORISSA kuljetuksissa, välivaiheitten (siis kauttakulkuleirien) kautta. Niistäkin olen antanut täsmälliset ja mahdollisimman viralliset ja arvovaltaiset tiedot, ja toistan ne tässä:
A. Korherr laati tilastollisen raportin Himmlerille, ja siinä (luku V, luettelon kohta 4) Korherr toteaa, että vuoden 1943 alkuun mennessä juutalaisia oli kuljetettu itäisistä provinsseista kauemmaksi Venäjälle 1 449 692 kappaletta, näistä 1 274 166 kenraalikuvernementin leirien (mm. Treblinkan, Sobiborin ja Belzecin) kautta ja 145 302 Warhegaun alueen leirien (Chelmnon) kautta:
Korherr-raportti:
The results of the evacuations of Jews from the Reich including the Eastern Territories, and European Countries in the German sphere of power and influence from October 1939 or later until 31.12.1942 are as follows:VUODEN 1942 LOPPUUN MENNESSÄ ITÄÄN SIIRRETTYJÄ SIIS 1 449 692 + 71 210 = 1 520 902. (Siirrettyjen määrä tietenkin kasvaa sitä mukaa kun uutta tietoa arkistoista saadaan).
[- -]
- Evacuation of Jews from the Reich including the Protectorate and the Bialystok district to the East: 170 642 Jews.
- Transport of Jews from the Eastern provinces to the Russian East: 1 449 692 Jews. Processed through the camps in the Governement-General 1 274 166 Jews; processed through the camps in the Warthegau: 145 301 Jews.
[- - ]
- Total evacuation: 1 873 549 Jews.
In addition, according to RSHA figures, the evacuation of 633 300 Jews in Russia, including the former Baltic States since the commencement of the Russian campaign.
MILJOONA VIISISATAAKAKSIKYMMENTÄTUHATTA YHDEKSÄNSATAAKAKSI.
Korherr-raportti on Saksan virallinen raportti, Himmlerin pyynnöstä Himmlerille virallisesti esitetty selvitys.
Eikä tämä tähän pysähdy. Kirjassaan ”Richard Korherr and his Reports. A Translation and Commentary”, s. 91-93, Stephen Challen on osoittanut, kuinka paljon evakuoitiin vielä v. 1942 lopun jälkeen: 823 000 juutalaista (lähteinä Klarsfeldin tilastot Ranskan osalta [Klarsfeld: ”The Holocaust and the Neo-Nazi Mythomania”], Punainen Risti Unkarin osalta; lisäksi Challen ilmoittaa kaikkien tilastojensa tulevan Gerald Reitlingerin kirjasta ”The Final Solution”).
EVAKUOITUJA YHTEENSÄ 2 330 000 (ennen v. 1943 Challenilla on luku 1 507 000).
KAKSI MILJOONAA KOLMESATAAKOLMEKYMMENTÄTUHATTA.
Seuraavan kerran, kun tämä juutalainen puhuu 50 000 itään siirretystä, tietäkää, että hän valehtelee ja johtaa harhaan. Juutalaisen olisi hyvä myös selvittää itselleen, mitä käsite ”itä” tarkoittaa. Suurin osa yllä mainituista asutettiin Ostlandiin.
Mattognon ja Grafin kirjassa "Treblinka. Extermination Camp or Transit Camp?" on käsitelty yllin kyllin sekä suoraa että kauttakulkuleirien kautta tapahtunutta itään siirtämistä (s. 179 – 273). Edellä olen esittänyt jo lukuisia tietoja ja dokumentteja siirtämisistä, ja lisäänkin tähän vielä yhden tiedon: Varsovan ja Lublinin alueille määrättiin perustettavaksi 14 juutalaisten asuinaluetta (ei siis ”keskitysleiriä”; Verordnungsblatt für das Generalgouvernement, Krakova, 1.11.1942, No. 94, p. 665) ja Krakovan, Radomin ja Galizian alueille 41 juutalaista asuinaluetta (Verordnungsblatt für das Generalgouvernement, Krakova, 14.11.1942, No. 98, pp. 683 ff.). Nämä on em. kirjassa lueteltu. Joka haluaa lisätietoja, hankkikoon ko. kirjan ja tutustukoon sen lukuisiin dokumenttitietoihin ja siteerauksiin.
Itse asiassa olen aiemmissa kirjoituksissani esittänyt jo kaiken tässäkin sanotun, ja on inhottavaa joutua toistamaan asioita juutalaisten jatkuvan näljäämisen vuoksi.
Lazarus Spitzberg: Kuten sanottu, Laurio voi yrittää esittää mitä tahansa miljoonalukuja Korherrin raportista, mutta kuten hän itsekin toteaa aiemmin väitetyistä kuljetuksista Viroon, kun dokumentit eivät moisia kuljetuksia todenna, niitä ei voi pitää uskottavina. Dokumentit kylläkin todentavat liikenteen Korherrin lukujen mukaisesti mm. leireille Sobibor ja Treblinka, muttei siitä enää itään. Dokumentit todentavat myös, että kuljetukset eivät aina edes suuntautuneet "itään", vaan esimerkiksi Bialystokista kuljetettiin väkeä länteen, Treblinkaan. Ymmärrän kyllä, että Laurio ei halua "keskustella", kun hänellä ei ole dokumentaatiota tukenaan. Omaa oksaansa sahaten hän vielä esittää Challenin kirjan perusteella itselleen lisää "löydettäviä".
Vielä Laurion hämäysyrityksiin lisäten, puheet siirroista Lublinin tai Radomin alueelle eivät kuulu tähän keskusteluun, sillä ne olivat Kenraalikuvernementtia ja siirrot noille alueille eivät siis ole siirtoja kuvernementista itään.
el bimbo: Johan Goebbels puhuu jo päiväkirjassaan juutalaisten siirrosta lublinin alueilta itään.
Lazarus Spitzberg: Mitä sitten? Goebbels puhuu myös siitä, että 60 prosenttia likvidoitiin. Ja edelleen pitää todeta, että tuo "Kenraalikuvernementista itään" ei ole dokumentoitu. Goebbelsin merkintä alla:
Beginning with Lublin, the Jews in the General Government are being evacuated eastward. The procedure is a pretty barbaric one and not to be described here more definitely. Not much will remain of the Jews. On the whole it can be said that about 60 per cent of them will have to be liquidated whereas only about 40 percent can be used for forced labor.Vielä Lublinista sen verran, että Goebbelsinkin lausuma todentaa sen, mitä tuo ns. itään kuljetus tarkoitti, sikäli että Lublinista kuljetettiin noihin aikoihin n. 30 000 juutalaista Belzeciin, ei mihinkään kuvernementin ulkopuolelle siis.
Vesa I Laurio: Eipä ollut juutalaisessa tässäkään asiassa miestä vastata kuin tuolla tutulla kieroon vääntämisellään ja entisten kieroon vääntämistensä toistamisellaan. Normaali lukija ymmärtää, mitä olen teksteissäni blogillani ja tässä ketjussa sanonut.
Kyllä minä mielelläni juutalaisen kanssa "keskustelen" mutta en keskustele. Olet ollut revisionismille arvaamattoman suureksi hyödyksi, ja sinä olet oiva jalusta, jolta historian totuuksia ja historian vääristelyitten oikaisuja olen saanut esittää normaaleille ihmisille, ja jatkossakin haluan niitä sinun avullasi tuoda esiin. Sinun kanssasi taas en keskustele, koska olet osoittanut, mikä hyypiö olet, alkaen siitä pilkallisesta dokumentin osittaisesiintuonnista "nutzille", että mitähän "nutzi" sanoo, saadaanko nauraa? Siitä lähtien tiesin sinut arvottomaksi henkilöksi ja juutalaiseksi rakkikoiraksi. Olenkin käyttänyt sinua vain hyväkseni saadakseni eri asioita esille, ja toivon "keskustelumme" jatkuvan.
Juutalainen ei ota huomioon, että joistakin asioista suuri osa dokumentteja on vielä arkistojen lukkojen takana, ja on vihoviimeistä juutalaista pirullisuutta ryhtyä juuri niitä vaatimaan, vaikka itse pääasiassa on vedenpitävä todistus (Korherr, Klarsfeld, Punainen Risti, Reitlinger). Juutalainen tekee tässä selvästikin tietoista kiusaa. Tiedän myös, mikä taho on arkistojen jatkuvan kiinnipitämisen takana.
Merkillinen juutalainen, kun ei usko pitäviä dokumenttejakaan. Juutalaista mentaliteettia osoittaa tuokin, että kun el bimbo mainitsee Goebbelsin puhuvan juutalaisten siirtämisestä Lublinin alueilta itään (päiväkirjassa tarkemmin: ”Kenraalikuvernementissa olevia juutalaisia evakuoidaan itään”), niin Lazarus Spitzberg ilmoittaa, ettei se tarkoita kuljetuksia itään! Sillä lailla.
Lazarus Spitzberg: Jos Laurion mielestä revisionismille on hyödyksi sen osoittaminen, millaista roskaa heidän kirjoituksensa ovat ja miten kehnolle dokumentaatiolle juttunsa perustavat, on ilo olla avuksi.
Laurio kirjoittaa:
Saksan Valko-Venäjän komissaari Wilhelm Kube puhuu kirjeessään 31.7.1942 tuhannesta Varsovan ghetosta Minskiin tulleesta juutalaisesta.Tämä on totta ja tukee sinällään Laurion tarinaa. Mutta Laurio jättää jotain olennaista kertomattakin kuljetettujen kohtalosta. Samainen kohta kokonaisuudessaan kuuluu:
Tänään, Minskin juutalaistoimien loputtua, SS-Obersturmbannführer Tohtori Strauch ilmoitti minulle oikeutetusti vihaisena, että 1000 juutalaisen kuljetus on yllättäen saapunut Varsovasta ilman mitään ohjeita Valtakunnanjohtajalta tai edeltävää ilmoitusta aluejohtajalta. Pyydän herra Valtakunnankomissaaria Ostlandin korkeimpana viranomaisena keskeyttämään tuollaiset kuljetukset.Kube jatkaa:
Olen täysin samaa mieltä Valko-Venäjän SD:n komentajan kanssa siitä, että estääksemme levottomuuksia alueella meidän tulisi tuhota (liquidieren) jokainen juutalaiskuljetus, jota ei ole määrätty ylemmiltä tahoilta tai josta emme ole saaneet ennakkotietoa.Ja tehdäksemme selväksi, mitä Kube tarkoittaa likvidoinnilla, kyse ei siis ole sanasta liquidieren mielessä "keskeyttää" tms., kuten Laurio näitä usein tulkitsee. Seuraava esimerkkikatkelma Kubelta selventänee asian:
In Minsk-Stadt sind am 28. und 29. Juli rund 10.000 Juden liquidiert worden.Eli Minskissä on 28. ja 29. heinäkuuta noin 10 000 juutalaista likvidoitu.
Kokonaisuudessaan saksankielinen teksti sekä myös englanninnos löytyy täältä: (annettu linkki ei toimi, VL).
Vesa I Laurio: Juutalaishuijaukset jatkuvat. Minulla on edessäni kyseinen Valko-Venäjän valtakunnankomissaari Wilhelm Kuben 31.7.1942 Ostalandin valtakunnankomissaari Heinrich Lohselle lähettämä kaukokirjoitinsanoma eli telex (Fernschreiben; kyseessä ei siis ole edes ”kirje”). Osa telexin tekstiä on haalistunut niin, etten saa siitä selvää, mutta toistan sen, mistä saan selvää. Telexissä on 9 riviä ja alla lähettäjä:
Der Reichskommissar für das OstlandTämän telexin lähde on Gosudarstvenni Archiv Rossiiskoi Federatsii (Venäjän Valtionarkisto, GARF), 7445-2-145, p. 80. Heti perässä on Lohsen vastaus 5.8.1942 (siinä Lohse ilmoitti, että protesteja ei huomioida).
Angenommen von (nimi); durch (nimi); Datum 31/7.42 Uhrzeit 19.00
Fernschreibstelle
Fernschreiben. Geheim!
Der Reichskommissar für das Ostland, Tgb. Nr. 1108,42 0967
++ a ljkx 945 31/7 1545 dsz ++
= an reichskommissar fuer das ostland gauleiter hinrich lohse, riga = ohne mich, den generalkommissar, oder den zustaendigen ss—und polizeifuerer oder den sd zu benachrichtigen, erhielt Luftgau 1.000 juden aus warschau zu a nn zu arbeit nach minsk, [- -] ..reichskommissars und behinderung weiterer selbsts nn s weiterer selbststaendiger judef nn judeneinfuhr nn judeneinfuhr / .’37:63, gjv nnn judeneinfuhr. seuchengefahr und pari nun partisanengefahr durch jeden stets verzoe nn stets vergroeszert = ort
nn = der generalkommissar fuer weisruh n fuer weisruthenien, k u b e ++ ++
Tämä dokumentti on edessäni kirjassa Carlo Mattogno, Jürgen Graf: Treblinka. Extermination Camp or Transit Camp?, s. 336. Se on kirjassa monistettuna sellaisenaan, alkuperäisessä muodossaan.
Kube siis kertoo Lohselle, että Minskiin on Varsovasta tullut työhön tuhat juutalaista, ja pyytää, ettei enempää tulisi, koska juutalaisten tuonnin myötä kulkutautien ja partisaanitoiminnan vaara kasvaa. Muuta telexissä ei ole.
Lazarus Spitzbergilla on väärennetty dokumentti, kuten jo sen pituudesta näkee suoraan (kun avaa linkin). Arthur Butz tuntee tämän väärennöksen, ja se on hänen mukaansa YIVO-tuote, joista tuotteista olen puhunut kirjoituksessani ”Babi Jar ja Einsatz-joukot”, ja toistankin sanomani:
Näitä dokumentteja esitettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä, ja Arthur Butzin mukaan (the Hoax of the Twentieth Century, s. 244) noin 70 näistä dokumenteista oli kulkenut JUUTALAISEN TIETEELLISEN KÄSITTELYN KAUTTA! Ennen kuin ne toimitettiin Nürnbergiin, ne KÄSITELTIIN YIVO:SSA (YIDDISH SCIENTIFIC INSTITUTE; JUUTALAISSAKSALAINEN TIETEELLINEN INSTITUUTTOI) NEW YORKISSA. Niiden sanotaan löytyneen Rosenbergin ministeriöstä syyskuussa 1945 (siis sodan jälkeen), ja löytäjäksi ilmoitetaan USA:n 82. laskuvarjodivisioonan kersantti Szajko Frydman. Kuitenkin tämä Frydman oli sekä ennen armeijapalvelustaan että sen jälkeen YIVO:n henkilökunnan jäsen. Arthur Butz toteaa: "Ne (dokumentit) ovat monistettuja, ja allekirjoitukset ovat hyvin harvinaisia, ja silloin kun niitä esiintyy, ne ovat sivuilla, joilla ei ole syyllistävää materiaalia. Monet allekirjoitukset ovat Butzin mukaan lisäksi koneella kirjoitettuja."Tämä dokumentti kantaa tunnusta 3428-PS, ja se on siis yksi YIVO:n (juutalaisten) väärentämistä Nürnberg-dokumenteista. Lazarus Spitzbergin dokumentti on kokonaan väärennetty.
Oli tunnettua, että idässä valloitettujen alueiden saksalaiset johtajat vastustivat (turhaan) juutalaisten tuontia alueilleen. Esimerkiksi 20.11.1941 Wehrmachtin komentaja Ostlandissa (Ostland = Baltian maat + Valko-Venäjä) sanoi Lohselle osoittamassaan kirjeessä, että raporttien mukaan 25 000 juutalaista on tulossa Saksasta Valko-Venäjälle. Komentaja varoitti, että koska Saksan juutalaiset ovat älykkäämpiä, he Valko-Venäjällä joutuessaan tekemisiin alueen kommunististen organisaatioiden kanssa nostaisivat bolshevismin vaaraa ja kaikkea Saksaan kohdistuvaa vihamielisyyttä. Hän pyysi, ettei Saksasta tulisi Valko-Venäjälle juutalaisia (GARF 7445-2-145, pp. 60 f.).
Samoin Minskin komissaari Janetzke oli huolissaan siitä, että Minskiin oli tulossa Saksasta yli 50 000 juutalaista (Janetzke otti suoraan yhteyttä Rosenbergiin, itäisten alueiden ministeriin, 5.1.42). Kaupungissa oli hänen mukaansa jo 100 000 asukasta, ja kaupunki oli ”raunioina”, lisäksi 7000 Saksan juutalaista ja 15 000 – 18 000 Venäjän juutalaista vankeina, ja jos tulisi lisää väkeä, syntyisi majoitusongelmia ja ravinnonsaanti vaarantuisi. Janetzke pyysi, ettei Minskiin lähetettäisi enää juutalaisia (GARF 7445-2-145, pp. 65 f.). Pyyntöön ei suostuttu.
Mainittakoon, että 6.2.1942 edellä mainittu Kube tuki Janetzken pyyntöä, koska Minsk oli suureksi osaksi raunioina.
Mainittakoon myös Valko-Venäjän (ja siis Kuben) toimista: Jotta juutalaiset saataisiin tehokkaaseen valvontaan, palkattiin juutalaisia vanhinten neuvostoja, jotka olivat vastuussa turvallisuuspoliisille ja SD:lle rotutovereittensa asenteista. Lisäksi aloitettiin juutalaisten rekisteröinti ja heidän sijoittamisensa ghettoihin. Juutalaisten oli myös käytettävä keltaista merkkiä edessä ja takana. Juutalaiset kävivät yksityisessä työssä ja heitä oli myös siivoustöissä (Meldungen aus den besetzten Ostgebieten Nr. 9, Berliini, 26.6.1942, RGVA, 500-1-755, p. 190).
Lazarus Spitzberg: Hmm, et vain antanut mitään kunnollisia perusteita tai dokumenttia väärennösväitteellesi. Eikö olisi kohteliasta antaa edes viitetieto tuohon Butzin teokseen, niin voisin tarkastella hänen analyysiaan itse. Näytät näemmä luottavan enemmän neuvostodokumentteihin kuin amerikkalaisten... Ja toisekseen, millään tavallahan tuo sähke ei sulje pois kirjettä, sähkeellä tietenkin pyrittiin estämään toimi nopeasti, kirjeessä esitettiin laajemmat perustelut. Mikä muuten oli alkuperäinen lähde tuolle aiemmalle viitteellesi Kubeen, sekin olisi mukava tarkistaa että kummasta siellä puhutaan kun sinäkin "erehdyit" ensin puhumaan kirjeestä.
Kuben kirjeen olemassaoloa vahvistaa myös se tieto, että Lohse oli mukana konferenssissa Göringin kanssa 6.8.1942, siis viikkoa myöhemmin kirjeestä, ja on hyvin oletettavaa että ennen tätä tapaamista Lohse oli saanut Kubelta muutakin tietoja alueen tapahtumista kuin vain tuon mainitun sähkeen, etenkin kun Lohsen lausunnot vahvistavat osaltaan kirjeen sanoman. Dokumentti konferenssista oli Neuvostoliiton viranomaisten löytämä ja Göring ei kiistä dokumentin aitoutta, joskin tekee asiasta oman tulkintansa. Näin Lohse syyttäjän siteeraamana:
Nürnberg 20.2.1946:Laurion mainitsema sähke tietenkin osaltaan myös vahvistaa kirjeen sanoman ja pikemminkin poistaa epäilyt väärennöksestä, etenkin kun oli oletettavaa ettei sähkeen sisältö ollut tiedossa 1946 ja kyse oli siis eri maiden hallussa olevasta aineistosta.
Q. And then Lohse, who is in the conference, says, "Yes," and you say, "Do you also deliver to Wehrmacht units," and then Lohse says, "I can answer that too. There are only a few Jews left alive. Tens of thousands have been disposed of, but I can tell you that the civilian population gets, on your orders, 15 per cent. less than the Germans."
Vesa I Laurio: Kyllä sähke sulkee pois kirjeen.
Lohse vastasi (leiman mukaan) 1.8.1942 perille saajalle tulleeseen sähkeeseen 5.8.1942 viitemerkinnällä: ”Fernschreiben vom 31. Juli 1942”. Lohse vastasi siis Kuben 31.7.42 lähettämään sähkeeseen eikä puhu mistään kirjeestä mitään (kuten ei Kubekaan omassa sähkeessään!). Lohse mainitsee Kuben sähkeen esiin nostaman kulkutautivaaran, mutta väitetyssä Kuben ”kirjeessä” siitä ei – kummallista kyllä – puhutakaan mitään! Oliko pääasia juutalaisväärentäjiltä (YIVO) unohtunut, kun oli kiire jälleen murhamässäilyyn? Ja miksei Kube ilmoittanut, että tulisi vielä kirje? Heh.
Lisäksi Lohsen sähkeen on lähettänyt sijainen, joka ilmoittaa, että Lohse on parhaillaan virkamatkalla (sijainen ilmoittaa, että valtakunnankomissaari on näin päättänyt, ”in diesem Sinne entschieden”).
Minulla on Lohsen vastaussähkekin tässä edessäni (Mattognon ja Grafin Treblinka-kirja, s. 337). Siinä aihe on: ”Einfuhr von 1000 Juden aus Waschau” ("Tuhannen juutalaisen tuominen Varsovasta"); ja viite: ”Fernschreiben vom 31. Juli 1942” (sähke 31.7.1942). Lohse kertoo, että vastuu asiassa on poliisilla ja että myös kulkutautivaaran tarkkailu on poliisin asia, ja pyytää Kubea kääntymään sen puoleen.
Mitä itse YIVO-sepustukseen (väitettyyn Kuben kirjeeseen 31.7.1942) tulee, se sulkee ehdottomasti pois sen, että se olisi aito. Ensinnäkään saksalaisten politiikkana ei ollut tuhota juutalaisia, kuten jo miljoona kertaa on dokumentein tuotu esiin (tässä keskustelussa ja blogillani).
Sepustus ilmoittaa Kuben kirjoittaneen esimiehelleen:
Sen vuoksi kysymystä siitä, kuinka juutalaisia Valko-Venäjällä tulisi käsitellä, on poliittinen asia, joka on tärkeämpi kuin mikään taloutta uhkaava vaara. Se täytyy niin ollen ratkaista poliittisista eikä taloudellisista näkökohdista käsin. - - Luonnollisesti SD ja minä mieluiten eliminoisimme juutalaiset Valko-Venäjällä kerta kaikkiaan heti kun Wehrmacht ei enää tarvitse juutalaisia taloudellisista syistä - - Tänään, kun Minskin Judenaktio oli ohi, SS-Obersturmbannführer Strauch raportoi minulle oikeutetulla suuttumuksella, että 1000 juutalaisen kuljetus oli yhtäkkiä ilmestynyt Varsovasta ilman mitään Reichsführer-SS:n antamaa ohjetta tai Generalkomissaarin ennakkoilmoitusta - - Olen täsmälleen samaa mieltä Valko-Venäjän SD:n komentajan kanssa, että meidän pitäisi likvidoida jokainen sellainen juutalainen kuljetus, jota esimiehemme eivät ole määränneet tai josta emme ole saaneet ilmoitusta esimiehiltämme, estääksemme levottomuuden lisääntymisen Valko-Venäjällä.Saksalaisessa hierarkiassa kukaan ei puhunut tuolla tavalla eikä ryhtynyt neuvomaan ylempäänsä tai puhkumaan omavaltaisuutta. Eikä tuollaisia laverteluita koskaan Saksassa lähetetty! Kuben kirje olisi siltä istumalta ollut erottamisen syy. Jos Kube olisi tuollaisen röyhkeän kirjeen lähettänyt, hänet olisi välittömästi erotettu ja häneen olisi kohdistunut sanktioita. Kukaan ei puhu esimiehelleen tuolla tavalla! Tämä kirja ei ole saksalainen kirje. Se on juutalainen sepustus, täynnä juutalaista röyhkeyttä.
Eikä alainen lähettele esimiehelleen samana päivänä sähkeitä ja kirjeitä asiassa, joka ei ole kiireellinen. Lohsekin kehottaa Kubea vain kääntymään poliisin puoleen. Kirjeen ja sähkeen yhtaikainen lähettäminen jo sinänsä sotii kirjeen aitoutta vastaan. Eivät saksalaiset olleet toisilleen kirjeitä lähetteleviä narreja.
Sinänsä on hauskaa, että juutalaisväärentäjät ilmoittavat, että Minskiin on tullut 6100 (3500 + 2600) juutalaista Euroopasta ja että ”juutalaiskuljetuksia tulee jatkuvalla virralla”, niin että SD:llä on ”vaikea tehtävä”, joka vaatii SD:n miesten fyysisiltä ja henkisiltä voimilta hirvittävän suuren veron. Juutalaisia kuljetetaan lännestä niin hirvittävään tahtiin, etteivät miesten voimat kestä!
Ei kukaan laadi keskellä sotaa tällaisia pitkiä ja turhapäiväisiä sepustuksia! Kuben sähke oli aivan riittävä.
Kuten Butz kertoo, ko. sepustus on YIVO-tuote ja siten ehdottomasti väärennös (YIVO on juutalainen instituutti). Oliko mielestäsi vääryys, että oikea sähke putkahtikin esiin?
Juutalainen kertoo tekstissään myös ”oletuksestaan”, ja minusta juutalainen saa olettaa mitä hyvänsä. Konferenssissa Göring kyselee Lohselta (tapauksesta on olemassa pikakirjoite) Baltian tilanteesta ja niistä ruokavaroista, joita Riian juutalaisille annetaan, ja Lohse vastaa:
Die Juden leben nur noch zum kleinen Teil; zigtausend sind weg. Ich darf aber sagen, was die einheimische Bevölkerung bekommt; sie bekommt auf Ihre Anweisung 50% weniger als die deutsche. (Exhibit USSR 170).Göring on siis huolissaan ruoan riittävyydestä, ja Lohse ilmoittaa, että paikallinen väestö saa puolet siitä mitä saksalaiset.
Koko lause vaatisi laajemman kontekstin kokonaisuuden ymmärtämiseksi, sillä lause ”Die Juden leben nur noch zum kleinen Teil; zigtausend sind weg” voi tarkoittaa kontekstista riippuen ”Juutalaisia on enää pieni osa, monta tuhatta on poistunut”, tai: ”Juutalaisia on elossa enää pieni osa, tuhansia on poissa.” Ja lisäksi kyseessä on vain pikakirjoittajan merkintä, ei välttämättä todellisuudessa käytetty ilmaisu.
Kontekstista meillä on se tieto, että venäläiset esittivät tämän pikakirjoituskohdan Nürnbergin oikeudenkäynnissä ja olivat poistaneet tätä kohtaa edeltävän sivun 144, joka olisi ollut ehdottoman tärkeä ja oleellinen. Poistetulla sivulla Göring ilmeisesti tiedusteli Lohselta Baltian tilannetta ja erityisesti sitä, kuinka paljon ruokaa juutalaiset Riiassa saavat, koska seuraavalla sivulla Lohse vastaa: ”I can answer that point, too (tästä minulla ei saksannosta). Die Juden leben nur noch jne…”
Jos poistettu sivu olisi osoittanut, että Göring oli tietoinen Riian juutalaisten tuhoamisesta, sitä ei olisi poistettu. Eihän? Miksi sivu poistettiin Nürnbergin oikeudenkäyntiä varten? Huomattava on yksi hienous: vaikka sivu 144 oli poistettu, silti venäläinen kynällä kirjoitettu sivunumerointi jatkui keskeytyksettä!
Juutalaisten huijauksilla ei ole loppua. Kun huijauksilla on kierretty koko maapallo ympäri, jatketaan uudella kierroksella.
Lazarus Spitzberg: Jos kerran Lohsen vastaus on annettu sijaisen toimesta, miksi se sijainen olisi muuhun vastannutkaan kuin oleelliseen tiedusteluun, en näe silloin ainakaan mitään syytä viitata kirjeeseen.
Ja mitä tulee Göring-kohtaan, oleellista ei tässä yhteydessä ole muuta kuin se, että Lohse eritteli partisaanisodan tilannetta ja siitähän pääasiassa oli Kuben kirjeessä kysekin. Eikö liene melkoisen oletettavaa, että Lohse tiedustelisi asiaa alaisiltaan ennen konferenssimatkaansa. No, jos haluaa takertua sähkeeseensä ainoana totuutena, se hänelle suotakoon.
Edelleenkään siis et vaivaudu edes viitettä antamaan Butzin juttuhin. No, ilmeisesti muuta perustetta Butzilla siis ei ole väitteilleen kuin että se kirje on kulkenut juutalaisen käsissä. Niin arvelinkin.
Vesa I Laurio: Vajaa esitys. Olisithan sinä voinut esittää ainakin kaksi muutakin kiemurtelua tuossa sijaisasiassa. Göring-asiassa ei puhuta mitään "partisaanisodan tilanteesta", itsehän tuon pätkän annoitkin, joten tulisihan sinun tietää. Kuten esityksestäni käy ilmi, sivu 145 alkaa Lohsen toteamuksella "I can answer that point, too", ja väittämäsi "Wehrmacht"-kohta olisi poistetulla sivulla eikä sovi edes jatkoon (joten todennäköisesti sitä ei ole). Lohse vastasi Göringin tiedusteluun, joka koski alueen juutalaisten ravinnonsaantitilannetta. Käärmeet katsoivat parhaaksi poistaa sivun 144, jonka sisällöstä sinä nyt annat väärää tietoa sujuvasti, sähisten ja koko Suomen kansaa huijaten.
Koko tämä Goebbelskohta- Kubekirjekohtakyhäelmä on ala-arvoisesti toteutettu ja huvittava huijausyritys. Eikö teillä ole muuta tekemistä. Kokopäiväisiä kokovartalonarreja.
Sinulle minä en anna mistään mitään viitteitä, hae niitä vaikka kabbalanumeroista tai lottopallokiposta. Esitän viitteitä vain silloin, kun katson niistä olevan hyötyä lukijoille. Sinun kanssasi en - kuten sinun tulisi jo ymmärtää - keskustele.
Lazarus Spitzberg: Toki Lohse nimenomaan puhui partisaanisodasta, häntä eivät Göringin jutut viljasadosta ilmeisesti kiinnostaneet:
Nuremberg Trial Proceedings Vol. 8 SIXTY-THIRD DAY Wednesday, 20 February 1946 Morning SessionVesa I Laurio: Juutalaisia siirrettiin itään (itse keskustelussa oli koko teksti, annan tässä vain linkin):
After this Lohse, Reich Commissioner for Belorussia, addressed the meeting: " 'May I state my opinion in a few words? I should like to give you more but certain conditions have to be observed. The harvest is certainly excellent but in more than half of the area of Belorussia which is well cultivated, it is scarcely possible to get in the crops, unless we can put a stop to the disturbances caused by guerillas and partisans. I have already been crying out for help for 4 months.' "
http://vilaurio.blogspot.com/2008/04/juutalaiset-siirrettiin-itn-ei-leireill.html
Lazarus Spitzberg: Eli siis Laurio toistaa jälleen (siis tuon linkin takana olevassa tekstissä) itseään tuomatta varsinaisesti yhtään uutta dokumentaarista todistetta niistä siirroista. Laurio siis haluaa meidän uskovan että itään siirrettiin 2,2 miljoonaa juutalaista jälkiä jättämättä.
En myöskään ymmärrä Laurion itsepintaista tapaa tuoda esille samoja lähteitä jatkuvasti. Kysyin jo alla olevasta aikoja sitten, saamatta vastausta. Laurio ei ilmeisesti itse tätä lähdettä ole lukenut, joten olisi mukava tietää, kenen perusteella hän ao. teokseen viittaa. Tai sitten, jos niin yllättävästi olisi, että Laurio lähteen tunteekin, hän voinee vihdoinkin vastata, että kaikkiko siirrettiin, kuinka monta siis, ja milloin ja mistä. Tuollaisenaan viittaus ko. kirjaan on täysin yhdentekevä ja ympäripyöreä.
Reuben Ainsztein on osoittanut kirjassaan "Jewish Resistance in Nazi-Occupied Eastern Europe" (1974), s. 465, 697, 704, 708, että Hollannin juutalaisia siirrettiin Kenraalikuvernementin alueella olevaan Janowin leiriin (lähellä Lvovia eli Lembergiä) ja N-liitolta vallatulla alueella oleviin Kaunasin ghettoon ja Ponaryyn (lähellä Vilnaa), Belgian juutalaisia Kaunasiin ja Janowiin.Entäpä sitten tämä Laurion esittämä siirto?
Jules Schelvis pakkosiirrettiin Sobiboriin 1.6.1943, ja hänet siirrettiin kolmen tunnin päästä Trawnikiin. Hän palasi kotiin Auschwitzin kautta. Kirjassaan (1993) Schelvis toteaa: ’Kuljetusten saavuttua Sobiboriin niistä valikoitiin tuoretta työvoimaa Dorohuczaan.’ Dorohucza oli työleiri, jossa kaivettiin turvetta. Schelvisin mukaan ainakin 700 Hollannin juutalaista siirrettiin suoraan sinne Sobiborista. Lublinin alueella oli 110 työleiriä.Tämä Schevis kertoo, että kaikkiaan 34 000:sta Sobiboriin siirretystä hollanninjuutalaisesta noin tuhat lähetettiin edelleen alueen työleireille. Noista mainitusta 700:sta kaksi selvisi sodan loppuun.
Ja sitten Laurion mainitsemasta Cato Polakista:
Cato Polak. A Dutch Jewess from The Hague. Deported to Sobibor on 13 March 1943 on the same transport as Mirjam Penha – Blits. She was selected on the ramp together with 32 women and 12 men.http://www.holocaustresearchproject.org/ar/sobibor/sobiborrememberme.html
Eli 1105 saapui, 44 valittiin töihin. Mitä muille tapahtui, Laurio?
Vesa I Laurio: No heidät joko ohjattiin juutalaisille terveelliseen työntekoon tai sitten heidät työnnettiin itään. Tulee tarkoin huomata, että Cato Polak + kaveri puhuvat vain omasta ryhmästään, eikös niin? Miksi hänen olisi pitänyt ryhtyä luettelemaan muita ryhmiä? Hänhän puhuu, mitä hänelle tapahtui, eikö niin? Ja jos ne teurastettiin tai hirtettiin niin, että saksalaisilta veri kuolasi kurkusta ja kurkku innosta korisi, niin miksei se sano sitä? Kurkkukipu? Vai unohtiko se?
Sobibor oli kauttakulkuleiri, kuten Himmler edellä ilmoitti. Sobiborista juutalaisia työnnettiin eteenpäin, kuka minnekin, ja tarkemmat tiedot varmasti löytyvät juutalaiskommunistisen perversio- ja murhavaltion (NL:n) arkistoista (ai niin: ..ja valehtelu- huijaus- ja väärentämisvaltion...), eikö niin? Arkistot ovat toistaiseksi vain osaksi tutkijoitten käytettävissä, mutta koeta sinä, pane vaikka keltainen tähti poskeen, niin pääset sisään. Tai ehkä klovninhattu päässä riittää. Ota kerralla viisi tonnia dokumentteja. Jos ei yllä esittämäni todistusaineisto riitä, olet idiootti.
Lazarus Spitzberg: Ei riitä aineisto ei. Sinä klovni väität 2,2 miljoonaa rahdatun itään, ilman että siitä olisi jäänyt mitään dokumentaatiota. Turha penätä minua tekemään sinun kotiläksyjäsi.
Ja Polakista, miten leirin rampilla aikaansa viettänyt henkilö tietäisi mitä muualla leirissä tapahtui?
Himmlerin tekstiin on mahdoton ottaa moisen katkelman perusteella kantaa. Liekö sinulla koko teksti jossain?
Vesa I Laurio: Ja Schelvisin 698 (700 – 2 = 698)! Tämähän on ikävää. Mitä 698 juutalaiselle tapahtui? Putosiko sinne pommi? Tai oliko siellä tulipalo?
Sinulla varmasti on dokumentoitu todistusaineisto tästä, tämähän on iso tapahtuma. Voisitko esittää minulle lääkärinlausunnot kuolinsyistä näistä 698:sta? Kuinka kaksi säästyi? Et varmaan esitä tällaista ilman dokumentaarista todistusaineistoa.
Oliko siellä työpaikalla ehkä hullu juutalaisrenki, joka konekiväärillä ampui kaikki 698, kun he olivat oopperassa kuuntelemassa juutalaista musiikkia? Minusta kuolintodistukset on saatava, sillä eihän tällaista voi unohtaa. En minä ainakaan.
Oliko työpaikalla tappava kulkutauti, senhän saisi selville kuolintodistuksista? Vai oliko juutalaisille valelääkärikin, kuten kaikki juutalaisten elämässä on huijausta? Kerro.
Minusta kyllä tuntuu, että tuo luku on jokin kabbalaan liittyvä pyhä luku, ehkä se on jopa Talmudista.
Tuhannen taalan kysymys: Onko tämä Schelvis luotettava näiden lukujen suhteen? Menetkö takuuseen? Hänhän on juutalainen, todennäköisesti siis huijari. Sitä hän kuitenkaan ei ole voinut huijata, että on elossa, koska kirjoitti sodan jälkeen kirjankin. Ehkä luvut ovat sodanjälkeistä propagandaa. Olet varmaan samaa mieltä. Schelvishän (Elvis?) varmaan tuli variksien piirittämäksi ja ... Olisi saman tien sanonut, että 700! Olisi ollut paljon reilumpaa.
Pyytämäsi Himmlerin teksti kuuluu (Himmler 5.7.1943; lähde Carlo Mattogno, Jürgen Graf: "Treblinka: Extermination camp or Transit Camp?", s. 259):
The transit camp Sobibor is to be coverted into a concentration camp. In the concentration camp a plant for the repair of captured munitions is to be established.(Reproduction of the document in: Thomas (Tovi) Blatt: Sobibor. The Forgotten Revolt. A Survivor's Report. H.E.P., Issaquah, 1998, documentation without pagination. Cf. also Pohl's letter to Himmler of July 15 and the reply of the Office of the Reichsführer-SS of July 24, 1943, both on the subject "Transit Camp Sobibor").
Moneen kertaan siis Saksan johto todistaa Sobiborin transitleiriksi (eli siirto- tai kauttakulkuleiriksi).
Lazarus Spitzberg: En edelleenkään näe kuin katkelman kirjeestä. Pitänee tsekata josko se löytyy verkostakin kokonaan.
Vesa I Laurio: Tsekkaa vaan. Pakkohan se on. Eihän "Transit Camp Sobibor" voi mitenkään tarkoittaa "Transit Camp Sobibor". Hyvä, että tarkistat. Onkohan siinä kirjoitusvirhe ja Pohlinkin kirjeessä ja Pohlin saamassa vastauksessa.
Vesa I Laurio: Dokumenttikieroilijalle. Lazarus Spitzberg kysyy, kenen perusteella minä Reuben Ainsztein teokseen viittaan.
Ainsztein, Reuben: "Jewish Resistance in Nazi-Occupied Eastern Europe", Elek Books Ltd. London 1974:Sinä ja muut huijaatte ITSEPINTAISESTI. En muista jutuistanne yhtäkään asiaa, joka olisi ollut oikein ja totta. Ei ole hyvä tulla julkisesti valehtelemaan, vieläpä toisten juutalaisklovnien palkkaamana. Voiko olla aikuisella miehellä alentavampaa osaa kuin tulla rahasta valehtelemaan ja huijaamaan julkisesti? Häpeällisempää kohtaloa ihmisellä ei voi olla.
Jewish inmates of ghettos and camps, by country of origin:
Minsk ghetto: Czechoslovakia, Germany, Austria
Kovno (= Kaunas) ghetto: Czechoslovakia, Germany, Holland, Belgium, France
Ponary, near Vilna: Czechoslovakia, Holland, France
Janow camp, near Lvov: Czechoslovakia, Germany, Holland, Belgium, Yugoslavia, Hungary, Poland
(lähde: Stephen Challen: Richard Korherr and his reports. A Translation and Commentary, s. 86).
"Lähteistä" ja "dokumenteista", joista sinä kuolaat koko ajan, et ymmärrä mitään. Et usko niitä, sivuutat ne, pilkkaat niitä ja yrität koko ajan saada tilalle "sopivampia." Omat "dokumenttisi" ovat olleet puhdasta valhe- ja vihapropagandaa, lähes kaikki väärennettyjä ja vääriin yhteyksiin liitettyjä, koska juutalainen luonne on perverssi niin kuin perkeleellä muljahtelee silmät päässä nurinpäin. Jos niitä osoitetaan valheellisiksi, juutalaisjoukkio pillastuu ja hyppii seinille. Minusta olette vajaamielisiä (todellisesti). Yllä olevassa esityksessäni jo koko professori Kulischerin kirja on pitävä DOKUMENTTI! Se pitää paikkansa! Parempaa tietoa ei tuolloin kenelläkään ollut. Mutta jatkatko taas tämänkin näljäämistä?
Lazarus Spitzberg: Mistä Laurion mainitsema kirja vuodelta 1943 voisi olla pitävä todiste, muusta kuin siitä, mitä silloin eri lähteiden kautta tiedettiin?
Aihe 13. Korherr-raportti
Lazarus Spitzberg: Gerald Fleming kertoo kirjassaan Hitler und die Endlösung ( s. 150) Korherr-raportin käytöstä:
9.4. 1943 Himmler kirjoitti Ernst Kaltenbrunnerille että hän pitää raporttia hyvänä materiaalina myöhempiä aikoja varten, sekä erityisen soveltuvana hämäystarkoituksiin: „als Material für spätere Zeiten, und zwar zu Tarnungszwecken für recht gut.“http://www.ns-archiv.de/verfolgung/korherr/himmler-sipo.php
Vesa I Laurio: Jälleen dokumentti, jossa on alla vain Himmlerin nimikirjaimet, kolme pystysuoraa viivaa ja poikittain väliviiva, eikä väärennöksen mahdollisuus tässä vikkelien juutalaisten maailmassa ole mitenkään pois suljettu.
Jos dokumentti kuitenkin on aito, niin ei sitä oltu kirjoitettu sinulle tai minulle vaan sellaiselle, joka tiesi termin "Tarnungszweck" tarkoituksen tässä yhteydessä. Dokumenttihan esitetään "salaisena".
Ulkopuolelta selityksiä tietenkin on annettu: yksi selittää, että Korherr olisi Himmlerin käskystä vähentänyt Euroopasta muuttaneiden määrästä miljoonan ja lisännyt sen itään evakuoituihin. Näin olisi muka peitetty Hitlerin tietoisuudesta se, että juutalaisia oli Puolasta hävinnyt jo pakenemalla ja NL:n suorittamien evakuointien muodossa. Tällaiselta selittelyltä puuttuu uskottavuus, sillä ei Hitlerin edessä tuolla tavalla toimittu eikä haluttu toimia, siinähän vaarannettiin oma ura.
Uskottavampi selitys on Butzilla (s. 146), joka aluksi toteaa, että dokumentin alla "sanotaan olevan" Himmlerin nimikirjaimet. Jos "Tarnungszweck" olisi todella alkuperäinen ja dokumentti aito, silloin Butzin mielestä viitataan kokonaistilanteeseen: Eichmannin antaman todistuksen mukaan Stalingradin tappion (tammikuu 1943) jälkeen Saksan hallitus nopeutti evakuointien määrää "peitetoimena", so. vakuuttaakseen Saksan kansaa siitä, että kaikki on kunnossa "siellä". Tämä selitys olisi järkevä siinäkin tapauksessa, ettei raporttia saanut julkistaa heti (Eichmannin lausunto ei liittynyt Korherr-raporttiin). Himmlerin mukaan raportti rauhoittaisi Saksan kansaa, vaikka Stalingradissa oli hävitty.
Lazarus Spitzberg: Hieman ihmettelen kyllä tulkintaasi. Miksi ihmeessä Himmler olisi Kaltenbrunnerille moista kommentoinut ei-julkisesta asiakirjasta, mikään ei viittaa mihinkään "kokonais-" tai "yleistilanteeseen". Hieman kummastuttaa myös Butzin käännös "general purposes", parempi kai olisi sanoa vaikkapa että "pidän raporttia käyttökelpoisena materiaalina myöhempiä aikoja varten, ja itse asiassa hämäystarkoituksiin oikein hyvänäkin". Kyllä dokumentti minusta joka tapauksessa viittaa aivan suoraan vaan siihen, että Korherrin raportti on hyvä väline peittämään "lopullisen ratkaisun" todellisen luonteen. Olisi muuten suotavaa että noin yleensä kertoisit pelkän sivunumeron sijaan mihin teokseen viittaat, laitoin nyt tuohon alle myös sen ko. kohdan Butzilta.
Ich habe den statistischen Bericht des Inspekteurs für Statistik über die Endlösung der Judenfrage erhalten. Ich halte diesen Bericht als allenfallsiges Material für spätere Zeiten, und zwar zu Tarnungszwecken für recht gut. Im Augenblick darf er weder veröffentlicht noch weitergegeben werden.Butz:
In a document said to be initialed by Himmler, he wrote shortly that he regarded the "report as general purpose material for later times, and especially for camouflage purposes." What was to be camouflaged is not indicated in the document but, at his trial, Eichmann testified that after the Stalingrad disaster (January 1943) the German government quickened the pace of the deportations "for camouflage reasons," i.e., to reassure the German people that everything was OK out there. Himmler specified that the Korherr report was not to be made public "at the moment," but the camouflage remark could still be interpreted in the sense in which Eichmann suggested (Eichmann's statement was not in connection with the Korherr report.)[216]Vesa I Laurio: Juutalaista sananselitystä. Kokonais- tai yleistilanteeseen viittaa ajankohta (kuten selitin). Siihen viittaa myös sana allenfallsiges. Suoraan päätellen se tarkoittaa "kaikkiin (tuleviin) tilanteisiin sopiva", ja käännöksesi "käyttökelpoinen" on melko lähellä sitä. Sanan synonyymi on allfallsig, joka sanakirjojen mukaan tarkoittaa "etwaig" eli "mahdollinen", "mahdollisesti eteen tuleva". Juutalaiset jatkuvasti jättävät kontekstin pois ja vetävät lauseet irti yhteyksistään, ja taas alkaa MURHAMÄSSÄILY! (Mutta saksalaiset eivät tappaneet yhtäkään teistä juutalaisuutenne vuoksi, te sen sijaan tapoitte heitä suoraan ja välillisesti kymmeniä miljoonia heidän saksalaisuutensa vuoksi. Kyseessä on Suomen lakien vastainen äärirasismi, josta juutalaiset tulisi tuomita linnaan, jos Suomessa olisi esivalta tai oikeuslaitos).
Ja tulihan se käärmeen luikerrus sieltä: vai viittaa "lopullisen ratkaisun todelliseen luonteeseen”. Heh. Tuossa noin niin kuin ohi mennen sanoen.
Tällä kertaa jätin aivan tahallaan sivunumeron ohesta kirjan pois (vaikka Butzilla on vain yksi kirja) nähdäkseni, alatko siitäkin saivarrella. Ja aloit. Ja jos sinulla on Butzin kirja, älä kysele koko ajan viitteitä siihen. Lue se.
Käännöksesi "hämäystarkoituksiin" (Tarnungszwecken) on sekin virheellinen. Verbi "tarnen" ei tarkoita ensinkään "hämätä" vaan "naamioida", "verhota" (Hirvensalo), "peittää pois näkyvistä" (Duden), "verdecken" ("peittää", "verhota", "kätkeä"), "verschleiern" ("verhota", "hunnuttaa", "peittää"), "bemänteln" ("peittää", "peitellä", "verhota"), nämä viimeiset Wahrigin sanakirjan mukaan.
Tarnung ei siis tarkoita hämäämistä. Saksan kielessä suomen "hämätä" sanaa vastaavat "verblüffen", "verdutzen", "verwirren", "vortäuschen", "täuschen", "bluffen", "blüffen", "übertölpeln" (Katara & Schellbach-Kopra). Sanaa "tarnen" ei mainita.
Juutalainen liittää tahallaan sanaan "Tarnung" negatiivisen merkityksen. Tarkoitus oli kuitenkin suojella Saksan kansaa ENNENAIKAISILTA (siksi Himmler ei halunnut raporttia heti julki) huonoilta uutisilta (Stalingradin tappio ja sen seuraukset) ja paniikilta tai muilta haitallisilta reaktioilta, jotka olisivat sotkeneet järjestelmälliset sotaponnistelut ja luhistaneet koko Saksan. Korherr-raportti toimi hyvin negatiivisen todellisuuden tilapäisenä peittäjänä. Himmler puhui aivan oikein ja viisaasti, hyvin viisaasti, vieläpä valitsi sanansa aivan oikein. Vielä oli mahdollista, että sotaonni kääntyy.
Kaikki, mitä juutalainen (ja kanssaraakkujat) sanoo, on näköjään huijausta ja intohimoista pyrkimystä murhamässäilyyn, mikä on kyllä perversio.
Lazarus Spitzberg: Jos Laurio haluaa saivarrella Tarnungista, siitä vaan. Minulle sopii kyllä kääntää se vaikka peittelyksi.
Ja mitä tulee "lopulliseen ratkaisuun", niin niinhän siinä mainitaan, miksi se olisi pitänyt jättää huomioimatta?
Mitä taasen kontekstiin tulee, kontekstina tunnetaan ainoastaan tuo Korherrin-raportti, sinä itse alat Butzin tuella keksiä sinne konteksteja Stalingradista yms. Sotaonnen kääntymisestäkään dokumentti ei puhu sanallakaan, joten sekin on vain sinun kaukaa haettua tulkintaasi.
Kommentti Butziin ei myöskään nähdäkseni ollut mitään saivartelua, käännös oli lähinnä kummallinen. Et kertonut Butzin kirjan nimeä, mutta samoihinhan te aina tunnutte viittaavan.
Miten muuten tuo raportti voisi suojella ennenaikaisilta huonoilta uutisilta? Siis Saksan kansaa jotenkin lohduttaisi tms. tieto juutalaisten siirroista vai mitä ihmettä ajat tässä takaa?
Mikä on se negatiivinen todellisuus, jota raportti peittelee? Hieman voisit tuota selventää.
Vesa I Laurio: Lisäys. Koska ilmaukseni selvästi voidaan käsittää väärin, korjaan seuraavan kohdan: "ENNENAIKAISILTA (siksi Himmler ei halunnut raporttia heti julki)" muotoon "ENNENAIKAISILTA (siksi Himmler ei halunnut raporttia heti julki vaan odotti sitä hetkeä, jolloin verhoamistoimi tulee järjestyksen säilyttämiseksi välttämättömäksi)". Tällä lisäyksellä yritän vähentää saivarteluita.
Vesa I Laurio: "Hämääminen" ja suojelutarkoituksessa suoritettu verhoilutoimi ovat vastakohtia: toisella on negatiivinen merkitys ja toisella positiivinen. Kun esitän sanan "Tarnung" täsmälliset merkitykset, se ei ole saivartelua vaan saivartelun vastakohta, lisäksi se lopettaa saivartelut.
Juutalainen kirjoitti:
Kyllä dokumentti minusta joka tapauksessa viittaa aivan suoraan vaan siihen, että Korherrin raportti on hyvä väline peittämään 'lopullisen ratkaisun' todellisen luonteen.Kyseinen Himmlerin lausunto alkaa ilmoituksella, että hän on vastaanottanut raportin juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta. Raportti osoittaa, että "lopullinen ratkaisu" tarkoitti juutalaisten emigraatiota ja evakuointia. Kuinka ihmeessä raportti lopullisesta ratkaisusta päinvastoin peittää totuuden "lopullisesta ratkaisusta"? Olisiko mielestäsi raportin pitänyt sisältää jotakin muuta kuin mitä siinä oli, tilastoja maastamuutosta ja pakkosiirroista, ja koska ei sisältänyt, sanoja pitää "tulkita uudelleen", vaikka päinvastaisiksi ja miten milloinkin? Pitääkö väkisin vääntää haluttuja merkityksiä? Tämä on sairasta.
Konteksti ei tarkoita pelkkää tekstikontekstia vaan koko senhetkistä elämäntilannetta, jossa toiminta ja kirjoittaminen tapahtuu. Sehän on tärkein konteksti! Himmlerin sanojen taustalla on koko ajan Saksan tilanne. Lazarus Spitzbergin sanat osoittavat, että olin oikeassa puhuessani kontekstien sivuuttamisesta ja lauseiden ja sanojen irrottamisesta kontekstistaan. Juuri niin juutalainen tekee.
Ja mitä tulee kysymykseesi ”negatiivisesta todellisuudesta”, niin juurihan minä selitin. Etkö lue viestejä kokonaan? Kirjoitin:
Tarkoitus oli kuitenkin suojella Saksan kansaa ENNENAIKAISILTA (siksi Himmler ei halunnut raporttia heti julki vaan odotti sitä hetkeä, jolloin verhoamistoimi tulee järjestyksen säilyttämiseksi välttämättömäksi) huonoilta uutisilta (Stalingradin tappio ja sen seuraukset) ja paniikilta tai muilta haitallisilta reaktioilta, jotka olisivat sotkeneet järjestelmälliset sotaponnistelut ja luhistaneet koko Saksan. Korherr-raportti toimi hyvin negatiivisen todellisuuden tilapäisenä peittäjänä. Himmler puhui aivan oikein ja viisaasti, hyvin viisaasti, vieläpä valitsi sanansa aivan oikein. Vielä oli mahdollista, että sotaonni kääntyy.Kohdan "huonoilta uutisilta" olisin kuitenkin voinut ilmaista selvemmin "huonojen uutisten vaikutuksilta". Huono uutinen oli tietenkin Saksan uhkaava tappio! Ja vielä huonompaa olisi paniikki Saksassa ja kaiken joutuminen sekasortoon.
Etkö sinä ymmärrä, mistä Saksassa oli kyse? Saksa oli SODASSA, ei esim. juutalaisia tuhoamassa. Tämä on järkyttävää. Eivätkö juutalaiset lainkaan ymmärrä, että Saksa taisteli epätoivoisesti kahdella rintamalla olemassaolostaan? Olisi ollut äärimmäisen vaarallista, jos Saksan kansa olisi joutunut paniikkiin ja sekasortoon! Siksi Himmlerin sanat ja toimet olivat äärimmäisen viisaita!
Luulevatko juutalaiset, että 1939 - 1945 Saksassa vain tuhottiin juutalaisia? Ei, silloin oli toinen maailmansota!
Lazarus Spitzberg: Ei, vaan sinä keksit sille mieleisesi "kontekstin" esimerkiksi Stalingradista, vaikka mikään ei sellaiseen viittaakaan ja taistelun päättymisestäkin on tuossa vaiheessa jo yli kaksi kuukautta. Kyllä kontekstualisoinnin pitää sentään johonkin muuhun perustua, kuin puhtaaseen arvailuun. Himmlerhän oli käynyt Korherrin raportista jo aiemminkin keskustelua Kaltenbrunnerin kanssa, ja tietääkseni esittämäsi näkökanta ei missään tullut esille. Oleellisempi konteksti minun nähdäkseni olisi esimerkiksi maailmalle jo tuossa vaiheessa jatkuvasti leviävät tiedot juutalaisten joukkotuhosta.
Ja mitä tulee lopulliseen ratkaisuun, siten ihmeessä se peittää tiedon "lopullisen ratkaisun todellisesta luonteesta", että niin Himmlerin voi aivan hyvin tulkita tuon ilmaisemansa peittelyn tarkoittavan. Siihen en ota kantaa mitä raportin olisi pitänyt sisältää, jostain syystä siinä ei joka tapauksessa saanut käyttää esimerkiksi termiä "Sonderbehandlung", joka sinun mukaasi on täysin viaton ilmaisu.
Et taida taas oikein ymmärtää lukemaasi, kun puhut ”huonosta uutisesta”. Miten raportti voisi lieventää tuota huonoa uutista? Siis saksalaiset saisivat kerrankin sellaisia hyviä uutisia että juutalaisia viedään itään vai toisin päin että se uutinen olisi aiheuttanut sekasortoa, vai mitä ihmettä tarkoitat?
Vesa I Laurio: Ymmärtämis- ja lukemishäiriö. Kirjoitin "Stalingradin tappio ja SEN SEURAUKSET." Käsittelen kokonaistilannetta, sotaonnen kääntymistä Saksan tappioksi ja Saksan ja saksalaisten uhkaavaa tuhoutumista. Juutalaispelle selittää sitten: "taistelun päättymisestäkin on tuossa vaiheessa jo yli kaksi kuukautta. Kyllä kontekstualisoinnin pitää sentään johonkin muuhun perustua". Huippuunsa vietyä irvailua ja välinpitämättömyyttä. Juutalaiset ovat todella ihmiskunnan suurimmat viholliset.
Ei ollut juutalaisten joukkotuhoa. Täällä te ilkutte edelleen kaikkialla. Te olitte syypäitä sekä ensimmäiseen että toiseen maailmansotaan ja kaikkiin vähänkin isompiin sotiin viimeisten vuosisatojen aikana, ja omallatunnollanne on satojen miljoonien ihmisten henki. Yhtäkään juutalaista ei tuhottu missään "juutalaisten joukkotuhossa". Ei yhtäkään! Ja nyt te olette tuhoamassa Eurooppaa ja koko maailmaa pankki- ja rikollismafiallanne.
Arvasinkin, että tästä ”huonosta uutisesta” aletaan saivartelemaan, ja siksi selvensin tekstiäni, jonka hyvin olit ehtinyt lukemaan (mutta piti päästä saivartelemaan). Kirjoitin:
Kohdan "huonoilta uutisilta" olisin kuitenkin voinut ilmaista selvemmin "huonojen uutisten vaikutuksilta". Huono uutinen oli tietenkin Saksan uhkaava tappio! Ja vielä huonompaa olisi paniikki Saksassa ja kaiken joutuminen sekasortoon."Lieventämisestä" en puhunut mitään vaan "suojelemisesta." Tarkoitan sitä, mitä Butzkin Eichmanniin viitaten sanoo, olet näköjään eksynyt jo ladulta. Tämä on toivotonta. Juutalaisten evakuointien tahtia tiivistettiin, että Saksan kansalle tulisi käsitys, että kaikki on hyvin "siellä rintamilla". Korherr-raportti ilmoitti nämä evakuoitujen lukumäärät. Siksi, jos Saksassa heräisi haitallista levottomuutta, Korherr-raportti oli omiaan rauhoittamaan kansaa, ja sen vuoksi sen julkaisemista sovitettiin sopivaan ajankohtaan (ei tietenkään liian aikaisin, jolloin teho menee). Mutta ethän sinä tätä ymmärrä.
Tässäkin tulee esiin täysin estoton juutalainen pyrkimys vääntää asioita kieroon. Se on käärme se, joka luikertelee (1. Moos. 3:1).
Lazarus Spitzberg: Laurion kannattanee tässä yhteydessä huomioida myös Himmlerin pyytämä korjaus Korherrin raporttiin, jossa kielletään käyttämästä termiä "Sonderbehandlung".
http://www.ns-archiv.de/verfolgung/korherr/anweisung-himmler.php
Vesa I Laurio: Jo edellä Lazarus Spitzberg kirjoitti ”Sonderbehandlungista”:
Ja mitä tulee lopulliseen ratkaisuun, siten ihmeessä se peittää tiedon "lopullisen ratkaisun todellisesta luonteesta", että niin Himmlerin voi aivan hyvin tulkita tuon ilmaisemansa peittelyn tarkoittavan. Siihen en ota kantaa, mitä raportin olisi pitänyt sisältää, jostain syystä siinä ei joka tapauksessa saanut käyttää esimerkiksi termiä "Sonderbehandlung", joka sinun mukaasi on täysin viaton ilmaisu.Kyllä sekä ”Sonderbehandlung” että ”Transportierung” ovat viattomia sanoja. Mikä näissä sanoissa on merkillistä? Ja ennen kaikkea: miksi esität Himmlerin toivomuksen sanamuodon muuttamisesta, vaikka Himmler ei lainkaan siinä ilmoita, miksi sanamuotoa pitää muuttaa? Mikä merkitys tuollaisella dokumentilla tässä on? Jos Himmler ei ilmoita syytä, kuinka sinä voit sen tietää? Miksi sanamuotoa ei saisi selventää ja samalla esittää erittely kuljetuksista?
Korherrille itselleen koitui vaikeuksia sen vuoksi, että juutalaiset ymppäsivät tähän sanaan omia ”merkityksiään,” jotka tietenkin tässäkin, kuten kaikessa juutalaiselämässä, tarkoittivat jälleen murhamässäilyä. Sen vuoksi Korherr itse julkisesti selvitti tämän asian Der Spiegel-lehdessä 25.7.1977. Hän kirjoittaa (Wilhelm Stäglich: Der Auschwitz Mythos, s. 391):
Die Angabe, ich hätte dabei auch aufgeführt, dass über eine Million Juden in den Lagern des Generalgouvernements und des Warthegaus durch Sonderbehandlung gestorben seien, ist ebenfalls unzutreffend. Ich muss gegen das Wort "gestorben" in diesem Zusammenhang protestieren. Es war gerade das Wort "Sonderbehandlung", das mich zu der telefonischen Rückfrage beim RSHA veranlasste, was dieses Wort zu bedeuten habe. Ich bekam die Antwort, es handele sich um Juden, die im Bezirk Lublin angesiedelt würden.Suomeksi:
Väite, että olisin siinä esittänyt myös, että yli miljoona juutalaista olisi kuollut Kenraalikuvernementin ja Warthegaun leireissä erikoiskäsittelyn (Sonderbehandlung) tuloksena, ei myöskään pidä paikkaansa. Tässä minun täytyy esittää protesti sanaa "kuollut" vastaan tässä yhteydessä. Juuri tämän "erikoiskäsittely"- sanan vuoksi soitin RSHA:han kysyäkseni, mitä tällä sanalla tarkoitetaan. Sain vastaukseksi, että sillä tarkoitetaan juutalaisia, jotka asutetaan Lublinin piiriin.Korherr-raportti ja siihen liittyvä kirjeenvaihto oli tarkoitettu vain Hitlerin ja Himmlerin silmille, eikä niissä puhuttu mitään mistään ”tuhoamisesta”! Ehkä he salasivat asian itseltäänkin? Ja jos sana ”Sonderbehandlung” oli peiteilmaus, miksi se piti korvata toisella peiteilmauksella (”Transportierung”), jos kuitenkin tarkoitettiin tappamista?
”Sonderbehandlung” tarkoitti siis vain uudelleenasuttamista Lublinin piiriin Kenraalikuvernementtiin.
Korherrin lausunnosta seuraa siis suoraan, että Himmler halusi keväällä 1943 sanan "Sonderbehandlung" korvattavaksi ilmaisulla "Kuljettaminen itäisistä provinsseista Venäjän itään (so. Venäjältä vallatuille uusille alueille idässä) - - Kenraalikuvernementin leirien (so. Treblinkan, Belzecin, Sobiborin) KAUTTA ja Warthegaun leirien (Chelmnon) KAUTTA”. Sana "Sonderbehandlung" (asuttaminen Lublinin alueelle) oli käynyt sodan edetessä vanhentuneeksi; nyt päästiin jo kauemmas.
Asiassa on täysin selvä logiikka.
Lazarus Spitzberg: Eiköhän tuo sinua lukuun ottamatta ole jokseenkin kaikille selvää, että termiä "Sonderbehandlung" käytettiin melkoisen laajalti tarkoituksessa teloitukset. Himmlerin toivomus sanamuodon muuttamisestakin viittaa siihen, että termin merkitys oli ilmeinen. Tietysti voit esittää oman saivartelevan tulkintasi. Korherrin raporttia laadittiin, kuten jo aiemmin todettua, myös peittelytarkoituksiin, siinä lienee syy termin "Sonderbehandlung" välttämiseen.
Vesa I Laurio: Selitäpä, mitä siinä Korherrin evakuointilistassa tarkoittavat sanat "Evakuierung" ja "Transportierung". Sanaa "Sonderbehandlung" ymmärtääkseni olet jo käsitellyt, niin että varmaan kaikille on tullut selväksi, miten sinä sen käsität.
Lazarus Spitzberg: Evakuierung tarkoittaa teknisessä mielessä kuljetuksia, kuten Transportierungkin, kuljetustiedoistahan Korherr nämä raporttinsa kaiketi pääasiallisesti laati, pois lukien "evakuoinnit" Venäjällä, joiden lähde lienee pikemminkin EK:n teloitusraportit. Siis lähdetietojen valossa näin. Tosin tuo Sonderbehandlung lipsahtaa sinne evakuointeihinkin...
Luvuistahan pystyy havaitsemaan yhtäläisyyden kuljetustietoihin jotka saadaan Höflen sähkeestä (mitä ilmeisimmin Korherrin lähde), eli kuten jo todettu, raportti antaa väärää tietoa noista kuljetuksista.
Evakuierungen insgesamt(einschl.Vesa I Laurio: Jos siis "Sonderbehandlung" tarkoittaa samaa kuin "evakuointi" (ja eikö "Sonderbehandlung" juuri korvattu sanalla "Transportierung" Himmlerin käskystä; se jäi vain tuohon alempaan kohtaan, jonka ilmoitit), ja "Evakuierung" taas samaa kuin "Transportierung", niin sinun mukaasi silloin kaikki kolme (Sonderbehandlung, Evakuierung ja Transportierung [tämä Sonderbehandlungin korvikkeena]) tarkoittavat kuljetuksia, eikä Sondenbehandlung tarkoita tuhoamista. Puhut ristiin.
Theresienstadt und einschl.
Sonderbehandlung)............ 1 873 549 Juden.
Ilmoita nyt selvästi, mitä nuo kolme sanaa todellisuudessa tarkoittavat mielestäsi ja mikä on niiden suhde toisiinsa. Täytyyhän sinulla jokin yhtenäinen käsitys Korherrin listasta olla, koska kovasti otat sitä esiin. Ilman selitystäsi jäämme ihmettelemään, mitä tarkoitat ja mitä listassa sanotaan.
Miksi yksi ja sama saman listan sana (Evakuierung) tarkoittaa Venäjän suhteen "teloitusta" ja muualla "kuljetusta". Tämäkin on täysin epäloogista ja tuskin oikein. Ei listoja niin laadita. Ei sama sana voi merkitä yhdessä kohdassa yhtä ja toisessa kohdassa toista!
Lazarus Spitzberg: On eri asia se, mistä Korherr itse tietonsa kaivoi ja niitä tulkitsi ja se, miten minä sitten asian tulkitsen. Minun tulkintani mukaan Sonderbehandlung tarkoittaa pääsääntöisesti erityiskäsittelyä ja siis tuhoamista, so. tässä yhteydessä sitä, että nuo Transportierung-osaston kuljetetut päätyivät Aktion Reinhardt leireille, ja eivät sieltä enää maakuoppaa pidemmälle jatkaneet. Lähinnä epäselvää minusta on, miksi tuo SB jäi yhteen kohtaan. Onko sinulla siihen selitys?
Evakuierung taas näyttäisi olevan listassa kattokäsite, jonka alle tuo T. menee. Tässä yhteydessä tulkitsisin tuon listan kohdan Venäjästä kuitenkin mainitsemallani tavalla, eli kyseessä olevan EK:n raporteista poimitut teloitustiedot. Korherr ei välttämättä tiennyt mitä hänen saamansa tiedot todellisuudessa tarkoittivat, näin hän ainakin itse väitti, joten sikälikin sama sana voi tarkoittaa eri asioita. Voit tietysti esittää oman tulkintasi.
Vesa I Laurio: Siis tarkoittaako Transportierung kuljetusta vai tuhoamista? En halua jankata vaan edetä loogisesti. Miksi nämä sanat "Sonderbehandlung" ja "Tranportierung" ovat Himmlerin määräyksen mukaan koskeneet vain listan kohtaa 4? Muuallahan lukee "Evakuierung", jota et ensinkään selittänyt merkitykseltään, toistit vain sen, että Venäjän kohdalla se merkitsee "tuhoamista" Eikö "Sonderbehandlung" ole vain osa "evakuointeja", koska antamasi ilmaus kuuluu:
Evakuierungen insgesamt(einschl.Tätä ei voi ymmärtää muutoin kuin että Sonderbehandlung on osa evakuointeja (einschl. tarkoittaa "mukaan lukien"). Jos "Sonderbehandlung" on "tuhoamista", niin silloin sitä on myös "Theresienstad" ja "Evakuierung".
Theresienstadt und einschl.
Sonderbehandlung)............ 1 873 549 Juden.
Tarkoittavatko kaikki sanat ehkä tuhoamista? Täytyykö heitä silloin ollenkaan kuljettaa? Jos kaikki tarkoittavat tuhoamista, niin eikö ole järjetöntä a) käyttää siitä kolmea eri peitesanaa ja b) kuljettaa juutalaisia?
Lazarus Spitzberg: Transportierung näyttäisi tässä yhteydessä tarkoittavan erityislaatuista kuljetusta, joka siis päätyi tuhoamiseen. Jostain syystä se haluttiin ottaa raportissa erikseen, vaikka, jos asiaa haluttiin peitellä, olisi voinut senkin laittaa nimikkeen Evakuierung alle. SB on siis osa tuota prosessia E, jossa osa siirrettiin leireille, osa suoraan tuhottaviksi. Niinhän tuo olisi tulkittavissa.
Venäjä-kohtaan tarvitsisi tarkempaa tietoa Korherrin lähteestä. Tällä erää tulkitsen sen kuitenkin mainitulla tavalla. Kun koko raportti perustuu "peittelylle" ja puhuu vastoin tosiasioita siirroista itään, siten en pidä ihmeellisenä termien sekamelskaakaan.
Vesa I Laurio: "Transportierung" on siis itse asiassa tuhoamiskuljetus (sitähän tarkoitat?), ja koska yhtä hyvin olisi voitu käyttää sanaa "Evakuierung", niin sekin tarkoittaa tuhoamiskuljetusta. Ja koska "Transportierung" tuli "Sonderbehandlungin" synonyymiksi kohdassa 4, sekin tarkoittaa tuhoamiskuljetusta. Miksi siis ilmoitat, että "Evakuierung" tarkoittaa eri asiaa Venäjällä kuin muualla?
Listasta saadaan siis sinun mukaasi tieto, että (kohta 1) Badenista ja Pfalzista kuljetettiin 6504 juutalaista Ranskaan ja tuhottiin siellä (Evakuierung von Juden aus Baden und der Pfalz nach Frankreich). Onko tämä uusi tieto?
Edelleen (kohta 2): Saksan valtakunnan alueelta (sis. Protektoraatin ja Bialystokin alueen) kuljetettiin 170 642 juutalaista itään ja tuhottiin siellä.
(kohta 3): Saksan valtakunnan alueelta ja Protektoraatista kuljetettiin 8193 juutalaista Theresienstadtiin ja tuhottiin siellä. Uusi tieto?
(kohta 4): Itäisistä provinsseista kuljetettiin 1 449 692 juutalaista Venäjän itään ja tuhottiin siellä.
(kohta 5): Juutalaisia kuljetettiin tuhottaviksi muista maista juutalaisia seuraavasti: Ranskasta 41 911, Alankomaista 38 571, Belgiasta 16 886, Norjasta 532, Slovakiasta 56 691 ja Kroatiasta 4 927.
Yhteensä kuljetettiin tuhottaviksi (muk. luk. Theresienstadt ja Sonderbehandlung [!]) 1 873 549 juutalaista.
Erikseen ovat sitten määritelmiesi mukaan Venäjällä (muk. luk. ent. Baltian maat) tuhottaviksi kuljetetut 633 300 juutalaista.
Näinkö siis lista on sinun mukaasi ymmärrettävä?
Et ole ilmoittanut pienintäkään eroa näiden kolmen termin (Transportierung, Evakuierung ja Sonderbehandlung) välillä, kun alussa kahdelle sanalle antamasi merkitys "kuljetus" osoittautuikin "tuhoamiskuljetukseksi". Onhan tässä "Sonderbehandlung" sanan "Transportierung" synonyymi (korvaa sen).
Toisaalla Korherr-raportti toteaa:
Von 1937 bis Anfang 1943 dürfte die Zahl der Juden in Europa teils durch Auswanderung, teils durch den Sterbeüberschuss der Juden in Mittel- und Westeuropa, teils durch die Evakuierung vor allem in den völkisch stärkeren Ostgebieten, die hier als Abgang gerechnet werden, um schätzungsweise 4 Millionen zurückgegangen sein.Suomeksi:
Vuoden 1937 ja vuoden 1943 alun välillä juutalaisten lukumäärä on laskenut Euroopassa osaksi maastamuuton kautta, osaksi juutalaisten kuolleisuusylijäämän kautta (kuolleita enemmän kuin syntyneitä) Keski- ja Länsi-Euroopassa, osaksi evakuoinnin kautta ennen kaikkea kansallisesti voimakkaammille itäisille alueille, joka (siis evakuointi) lasketaan tässä vähennykseksi, suunnilleen neljällä miljoonalla.Mattognon mukaan (VffG 2/1997, s. 71 - 75) tämä viimeinen lause kategorisesti sulkee pois mahdollisuuden, että mainitut "evakuoidut" olisi tapettu, sillä silloin olisi ollut mieletöntä kirjoittaa "lasketaan tässä vähennykseksi".
Noista kolmesta kohdasta maastamuutto ja kuolleisuusylijäämä ovat todellisia menetyksiä, kun taas evakuointi on puhtaasti nimellinen menetys. Siksi Korherr mainitsee, että evakuoinnit, vaikkeivät olekaan todellinen menetys, tässä raportissa kuitenkin lasketaan menetykseksi, epäilemättä siksi, ettei Saksaan liitettyjä itäisiä alueita enää katsottu Euroopaksi.
Evakuoituja ei siis murhattu.
Lazarus Spitzbergn antama selitys ontuu edelleen pahasti. "Sonderbehandlung" on synonyymi "Transportierungille", koska toinen vain vaihdettiin toiseen asian muuttumatta. Sen sijaan sanalle "Evakuierung" "Sonderbehandlung" ei ole synonyymi, koska ne esiintyvät listassa erillisinä vastaavissa kohdissa.
Lazarus Spitzberg: Kuten jo edellä sanoin, en väittänyt evakuoituja tapetuiksi. Ilmoitin täysin selvästi sen, että T osaston kuljetukset olivat tuhoamiskuljetuksia, muut osaston E kuljetukset sekä että. Joten syyllistyit puhtaaseen vääristelyyn. Venäjää pidin eri tapauksena ja listauksessa se myös on eri kategoriassa.
Lazarus Spitzberg: Saisimmeko nyt sitten Laurion selityksen noille erilaisille kategorioille?
Vesa I Laurio: Juutalainen sekamelska. Lazarus Spitzberg kirjoittaa:
a) Transportierung näyttäisi tässä yhteydessä tarkoittavan erityislaatuista kuljetusta, joka siis päätyi tuhoamiseen. Jostain syystä se haluttiin ottaa raportissa erikseen, vaikka, jos asiaa haluttiin peitellä, olisi senkin voinut laittaa nimikkeen Evakuierung alle. SB on siis osa tuota prosessia E, jossa osa siirrettiin leireille, osa suoraan tuhottaviksi.Viimeksi esittämäni ja Mattognonkin käsittelemä sitaatti Korherr-raportista sulkee kategorisesti pois sen, että evakuointi tarkoittaisi tuhoamista missään tapauksessa. Sonderbehandlung ilmoitetaan listassa yhdeksi evakuoinnin lajiksi, joten Sonderbehandlung ei missään nimessä voi tarkoittaa "tuhoamista", kuten ei vastaavassa kohdassa oleva "Theresienstadkaan". Ja koska sanaa "Transportierung" käytetään sanan "Sonderbehandlung" synonyyminä, myöskään siihen ei voi liittyä tappamista missään tapauksessa.
b) Kuten jo edellä sanoin, en väittänyt evakuoituja tapetuiksi. Ilmoitin täysin selvästi sen, että T osaston kuljetukset olivat tuhoamiskuljetuksia, muut osaston E kuljetukset sekä että.
c) ... että vähintään pääasiassa, ellei kokonaisuudessaan, tämä (evakuoinnit Hollannista) tarkoittaa kuljetuksia Auschwitziin, jossa osa vietiin kaasutettavaksi, muttei lähellekään kaikki. Enempää ei liene tarpeen vääntää rautalangasta.
Miksi puhut ”termien sekamelskasta”, etkö todellisuudessa ymmärrä, mitä tarkoitetaan? Tällainen sekamelskako valmistettiin nimenomaan Hitlerin ja Himmlerin silmille? Sinun selityksiesi jälkeen kaikki kolme termiä voivat tarkoittaa mitä hyvänsä, eikä sellaista listaa kyllä Hitlerille valmistettu!
Ala- ja pääkäsitejakosi on täysin mielivaltainen, eikä sillä ole pohjaa. Ko. sanat esiintyvät vastaavissa kohdissa vastaavissa ilmauksissa.
Sinun mukaasi listassa "evakuointi" tarkoittaa Venäjän kohdalla tuhoamista, muualla joko tuhoamiskuljetusta tai kuljetusta ilman tuhoamista, mutta kuten yllä todettiin, ”evakuointi” ei Korherr-raportin itsensä mukaan missään kohdassa tarkoita tuhoamista (tai tuhoamiskuljetusta).
Kun Korherr-raportissa luetellaan erikseen "Venäjän alueella evakuoidut" (633 300), se tapahtuu siksi, että Venäjän alue ei ollut Eurooppaa; muu Korherrin taulukon osa käsittelee EUROOPASTA evakuoituja.
”Transportierung” tarkoittaa kuljettamista, kuten jokainen normaali ihminen tietää.
”Sonderbehandlung” tarkoittaa Korherrin itsensä ilmoituksen mukaan juutalaisia, jotka asutetaan Lublinin alueelle. Siksi Himmler halusi keväällä 1943 sanan "Sonderbehandlung" korvattavaksi ilmaisulla "Kuljettaminen itäisistä provinsseista Venäjän itään - - Kenraalikuvernementin leirien (so. Treblinkan, Belzecin, Sobiborin) kautta ja Warthegaun leirien (Chelmnon) kautta”. Sana "Sonderbehandlung" (asuttaminen Lublinin alueelle) oli käynyt sodan edetessä vanhentuneeksi; nyt päästiin jo kauemmas.
Lazarus Spitzberg: Jos ei Laurio ymmärrä selvää suomea, en voi enempää auttaa. Esittämissäni kategorioissa ei ole yhtään mitään epäselvää. Transportierung tarkoittaa kuljetuksia Aktion Reinhardt leireille, jossa kuljetetut tuhottiin. Evakuoinnit tarkoittavat kuljetuksia muille leireille, jossa osa tuhottiin. Olen jo todennut tämän useaan kertaan.
Aihe 14. Kaasutuksista
Vesa I Laurio: Lazarus Spitzberg, olet väittänyt, että juutalaisia kaasutettiin. Missä ja kuinka paljon? Määrät ja dokumentit? Kuvaus kaasukammiosta? Alapa selvittää vihdoin, äläkä luikertele.
Lazarus Spitzberg: Kaasutuksistako Laurio haluaa siis keskustella. Esitit laajoja kysymyksiä, joihin voi tässä vastata vain summittaisesti, kun kyse lienee keskustelupalstasta. Siis, kaasutuksia leireillä mm. Auschwitz, Belzec, Treblinka. Lukumääristä ei täsmällistä dokumentaatiota kaasutettujen osalta tietääkseni ole (jos kohta leireillä kirjanpito käsittääkseni aiheesta oli), esim. A:ssa väkeä kuoli muillakin menetelmillä, kokonaisuudessaan nykytutkimus taitanee lähteä kuolleissa A:ssa haarukasta 900 000-1,2 miljoonaa. Kaasukammioissa näistä käsittääkseni vähintään puolet, en ole tietoinen miten tarkkaan eri kammioiden luvut on jaoteltu. Kuvauksia esim. A:n kammioista löytyy mm. teoksesta Gideon Greif (1995): Wir weinten tränenlos. Mutta tästä kai voimme lähteä, jos haluat tarkennuksia, sopii toki niitä kysyä.
Vesa I Laurio: Eipä tarvinne kysyä. Jos kaasutuksista ei edes ole dokumentaatiota, ei niitä silloin voi väittää tapahtuneeksi. Kaasutusväitteesi ovat vailla perustetta, jos niiden takana ei ole täsmällistä dokumentaatiota. Loppuosa tekstistäsi osoittaa, että et edes ole perillä asiasta eli vain arvailet ja luulet. Itse asiassa sanoistasi voi vetää sen johtopäätöksen, että itsesikään mielestä ei ole lainkaan varmaa, tapahtuiko holokaustia ensinkään.
Vesa I Laurio: Juutalainen keskustelu ei siis pyri totuuteen. Rehellisten ja normaalien ihmisten on täysin turha keskustella juutalaisten kanssa mistään, sellaisessa keskustelussa joudutaan vain keskelle valehtelua, kieroon vääntämistä ja harhaan johtamista ja tulokseksi saadaan vain pohjaton iljetyksen tunne ja turhautuminen ja keskusteluun käytetty aikakin on kulunut hukkaan. On pidettävä visusti mielessä, että Talmudin mukaan juutalaisten kuuluukin valehdella meille ei-juutalaisille, se on heille jumalanpalvelusta. Heidän kuuluu tuhota meidät miten vain voivat.
http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/juutalaisuuden-opinkappaleet.html
20.7.2008
