Psykiatria luokittelee erilaisia mielen (tai sielun) tiloja "sairauksiksi". Mutta mitä "sairaus" lääketieteessä on? M.E. Williamson määrittelee sen kirjassaan "Fibromyalgia" näin:
Sairaus on tila, jolla on tunnettu syy ja joka voidaan todeta erilaisilla laboratoriotesteillä (siis myös kudosnäytteillä jne.).Neurologi Fred Baughman sanoo:
Jotta olisi olemassa sairaus, täytyy olla olemassa konkreettinen, objektiivinen ruumiillinen poikkeavuus, joka voidaan määrittää jollain testillä, sellaisilla kuin veri- tai virtsatesteillä, röntgentutkimuksilla, aivokartoituksella tai kudosnäytteellä tai muulla. Kaikki kunnialliset lääkärit ovat yhtä mieltä tästä: jos ei ole fysikaalista poikkeavuutta, ei ole myöskään sairautta. Psykiatriassa ei ole mitään testiä tai aivokartoitusta, joka osoittaisi, että "psyykkinen häiriö" olisi fyysinen sairaus.Kirjoittaessaan USA:n hallinnolliselle ylilääkärille David Satcherille tämän psyykkisiä sairauksia koskevan raportin johdosta Baughman toteaa:
Opiskeltuamme lääketieteellisessä tiedekunnassa patologiaa - sairaus, sitten diagnoosi - Te ja minä ja kaikki lääkärit tiedämme, että oikean sairauden, sellaisen kuin sokeritaudin, syövän tai epilepsian, olemassaolon vahvistaa objektiivinen löydös, fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus. Jos ei ole osoitettavaa fyysistä tai kemiallista poikkeavuutta, silloin ei ole myöskään sairautta! Tiedätte varmasti myös, ettei "depressiossa", "bipolaarisessa häiriössä" tai muussa "psyykkisessä sairaudessa" ole havaittavissa minkäänlaista fysikaalista tai kemiallista poikkeavuutta elinaikana tai ruumiinavauksessa. Miksi sitten kerrotte Amerikan kansalle, että "psyykkiset sairaudet" ovat "fyysisiä" ja että ne johtuvat "kemiallisista häiriöistä"? - - Teidän roolinne tässä petoksessa ja huijauksessa on selvä. Olittepa Te lääkäri, joka on niin epätieteellinen, että ette kykene ymmärtämään heidän (APA:n, Amerikan Psykiatriyhdistyksen) väkinäistä "neurobiologista" kirjallisuuttaan ja näkemään petosta, tai ymmärsittepä sen ja päätitte ryhtyä rikoskumppaniksi, Teidän tulisi erota.Psykiatri Thomas Szasz sanoo kirjassaan "Insanity" (s. 12):
Psykiatrit ja ne, jotka ovat kiinni psykiatrisessa ideologiassa, ottavat ratkaisevan alkuaskeleen jättämällä määrittelemättä sairauden ylipäätään tai ruumiillisen sairauden erityisesti ja määrittelevät sen sijaan psyykkisen sairauden (mental illness), mitä he sillä tarkoittavatkin, sairaudeksi kutsuttuun luokkaan kuuluvaksi. Hylkään tällaisen menettelyn. Sen sijaan, että hyväksyttäisiin ilmiö nimeltä psyykkinen sairaus sairaudeksi, ratkaiseva alkuaskel, jonka minä otan, on määritellä sairaus niin kuin patologi määrittelee sen, solujen, kudosten, elinten tai kehojen rakenteelliseksi tai toiminnalliseksi epänormaaliudeksi. Jos ilmiöt nimeltä psyykkiset sairaudet osoittautuvat sellaisiksi rakenteellisiksi tai toiminnallisiksi poikkeavuuksiksi, silloin ne ovat sairauksia, jos eivät, silloin ne eivät ole sairauksia.Lääketiede on siis tiede, joka diagnosoi ja hoitaa ihmisruumiin elimellisiä sairauksia. Yhdelläkään psyykkisellä "sairaudella" ei ole elimellistä syytä, joten ne eivät ole lääketieteellisiä sairauksia, eikä koko laajassa psykiatrian valtakunnassa ole ainuttakaan sairautta.
Psyykkiset "sairaudet" ovat sairauksia vain kuvaannollisessa merkityksessä. Sana "sairaus" ilmaisee tässä vertauskuvallisesti elämän ongelmissa ja vaikeuksissa olemista, ei mitään todellista lääketieteellistä sairautta. Lääketiede EI hoida kuvaannollisia sairauksia, sellaisia kuin "sairasta" talouselämää, "sairasta" perhe-elämää, "sairasta" aikakautta, "sairasta" sielua, "sairasta" mieltä, "sairasta" kulttuuria tai "sairasta" pahantahtoisuutta. Lääketiede hoitaa ihmisruumiin elimellisiä sairauksia. Sairaus voi olla vain ruumiissa. Sana "psyykkinen sairaus" on vain kuvaannollista puhetta. Vain idiootti pitää kuvaannollista sairautta todellisena ja ryhtyy lääkitsemään sitä kemikaaleilla ja aivokirurgialla.
Koska ei ole olemassa psyykkisiä "sairauksia", ei voi olla myöskään mielisairaaloita. Ei myöskään lääketieteellistä psykoterapiaa tai ylipäätään mitään psyykkisen ”sairauden" hoitoa, ei myöskään psyykenlääkkeitä.
"Mielisairaalat", "psykiatrit", "psykologit", "psykoterapiat", ”psyykkiset sairaudet” jne. ovat huijausta.
Ennen Freudia niitä, jotka tekeytyivät lääkäreiksi ja toivat lääketieteeseen moraalisia ja psykososiaalisia asioita ja hoitivat niitä esimerkiksi "hypnoosilla", sanottiin puoskareiksi. Nyt he ovat "psykoterapeutteja".
Koska psyykkistä sairautta ei ole olemassa, ei ole olemassa myöskään sairautta nimeltä "skitsofrenia"! Ja jos sattuisi niin, että skitsofrenialla osoitettaisiin olevan biokemiallinen syy ja hoito, silloin skitsofrenia ei enää olisi sairaus, jonka vuoksi henkilö suljetaan vastoin tahtoaan mielisairaalaan. Silloin sairauden hoitaisivat neurologit tavallisten sairaaloiden osastoilla. Asia ei enää kuuluisi psykiatreille. Ja ylipäätään: jokainen "psyykkinen sairaus", jolla todetaan olevan fyysinen tai kemiallinen syy, siirtyisi neurologien, sisätautilääkäreiden jne. hoidettavaksi. Se ei enää kuuluisi "psykiatriaan" eikä se enää olisi ”psyykkinen” sairaus.
Sanan "skitsofrenia" osa "skitso" tulee kreikan verbistä, joka tarkoittaa "erottaa", "jakaa", ja osa "frenia" tarkoittaa "ajatusta". Termi tarkoittaa siis varsinaisesti "jakautunutta ajattelua". Skitsofrenian oireita ovat häiriintynyt ajattelu, harhaluulot, aistiharhat ja eriskummallinen käytös. Diagnoosi tehdään yksinomaan näiden oireiden perusteella, "skitsofrenian" syytähän ei tunneta. "Psykoosin" määritelmässä ovat aivan samat oireet paitsi häiriintyneen ajattelun tilalla on realiteetintajun heikkeneminen.
Psykiatrit katselevat psyykkisiä diagnooseja DSM-käsikirjasta (APA:n Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) tai ICD-10:stä (WHO:n International Classification of Diseases, psyykkisten sairauksien osasto). DSM:n toinen painos (DSM II, 1968) sanoo skitsofrenian koostuvan...
...luonteenomaisista ajattelun, mielialan ja käyttäytymisen häiriöistä - - Yrityksistä huolimatta komitea (joka äänestää, mikä on psyykkistä sairautta ja mikä ei) ei saavuttanut yksimielisyyttä siitä, mikä tämä häiriö on; yksimielisyyteen päästiin vain sen nimestä.DSM III (1980) sanoo:
Käsitteen "skitsofrenia" rajat ovat epäselvät,ja sen tarkistettu painos DSM III-R (1987):
On huomattava, että mikään yksittäinen piirre ei ole poikkeuksetta läsnä tai nähtävissä yksinomaan skitsofreniassa.DSM IV sanoo, että termiä "psyykkinen häiriö" käytetään edelleen, ”koska ei ole parempaakaan korviketta."
Skitsofrenian diagnoosi tehdään siis yksinomaan yllä mainittujen oireiden perusteella. Yksi niistä on "eriskummallinen käytös". Kuka määrittelee tällaisen? Onko sellaista poikkeava vaatetus, jalkapallofanius, autohulluus, eläinharrastus, köyhyyden harrastus jne.? Jos on, se on skitsofreniaa! Entä kuka määrittelee "harhaluulot", "vailla pohjaa olevat uskomukset"? Kenelle ne ovat "vailla pohjaa"? Tässä annetaan mielivaltainen ja subjektiivinen tuomio. Aistiharhoja taas tulee kenelle tahansa kovassa stressissä (esimerkkinä taistelutantereet), ja ne ovat tällöin normaaleja ilmiöitä. Nämä harhat tietenkin muuttavat käytöstä vastaavasti. Kuka määrittää "häiriintyneen ajattelun", siis "epäloogisuuden"? Tässäkin, kuten kaikissa muissakin oireissa, ollaan subjektiivisuuden hyllyvällä suolla. Viime kädessä kuka tahansa voidaan luokitella jakomielitautiseksi luokittelijan mielivallan mukaan.
Kirjan "The Complete Guide to Psychiatric Drugs" tekijä psykiatri Drummond toteaa:
Skitsofrenialla ei ole mitään yleisesti hyväksyttyä syytä, vaikka useita teorioita on esitetty - - Valitettava totuus on, että me emme tiedä, mikä aiheuttaa skitsofrenian, tai edes, mikä tällainen sairaus on.Kukaan ei edes tiedä, mikä skitsofrenia on! Diagnoosi annetaan yksinomaan oireiden perusteella, jotka ovat täysin epämääräisiä ja joita voidaan käsitellä vain subjektiivisesti eli mielivaltaisesti. Ei ole mitään sellaista asiaa, mikä olisi eksklusiivisesti "skitsofreniaa"! Kuka tahansa voi olla skitsofreenikko! Koska "skitsofrenia" on täysin hyllyvän epämääräinen käsite, se ei ole "häiriö" tai "sairaus" ensinkään.
Tärkeää on havaita, ettei yksikään yllä mainituista skitsofrenian oireista ole sellainen, että sen aiheuttaisi jokin, mikä voitaisiin parantaa "antipsykoottisella" lääkkeellä. Jos tällaista epämääräistä "skitsofreniaa” hoidetaan lamaavilla ja invalidisoivilla psyykenlääkkeillä, kyseessä on puoskarointi, mielen raiskaus, viime kädessä puhdas rikos. Ihminen tukahdutetaan pumppaamalla häneen kemikaalia! Rikos on jo siinä, että psykiatrit tietävät aivan hyvin, että sellaiset tilat kuin "depressio", "ahdistus" yms. eivät ole sairauksia, ja silti he antavat niihin kemikaaleja.
Psyykkiset "sairaudet" ovat "sairauksia" vain kuvaannollisessa merkityksessä, kuten esim. jostain taloudesta sanotaan, että se on "sairas". Kuvaannollinen "sairaus" on jotain, jota ei ole olemassa. Kutsumalla jotakin henkilöä "psyykkisesti sairaaksi", ts. sanomalla, että hän on fyysisen tai kemiallisen rakenteensa vuoksi mieleltään sairas (huh), syyllistytään solvaukseen. Kun häntä sitten lääkitään aivan fyysisillä lääkkeillä, syyllistytään väkivaltaan ja huijaukseen. Raakaa väkivaltaa on lääkitä fyysisesti "sairautta", joka ei ole fyysinen, ja huijausta on kutsua kuvaannollista "sairautta" todelliseksi sairaudeksi. Kemiallinen lääkitys myös estää henkilön ongelmien (konfliktien) oikean ratkaisemisen ja ”sairaan” tilan parantumisen! Ihminen pakotetaan jäämään konfliktiinsa ja epäkohta jää korjaamatta. Tämä on aitoa puoskarointia. Oikea paraneminen estetään ja henkilö leimataan loppuiäkseen. Psyykkisistä ongelmista kärsivien elimistö ja hermosto on aivan yhtä terve kuin ”terveiden” elimistö ja hermosto. Psyykenlääkkeiden pumppaaminen ongelmista kärsiviin on vastuun kiertämistä, röyhkeää luihuutta.
Tämä kaikki on yhteiseltä nimeltään RIKOS, josta tulee tuomita rangaistukseen. Psykiatrit eli psykorikolliset voivat julistaa kenet tahansa "mieleltään häiriintyneeksi", "psykoottiseksi", "skitsofreenikoksi" jne.! Tällä tavalla he voivat tuhota psyykenlääkkeillä kenet tahansa!
Valitettavasti, kuten juristi Lawrence Stevens toteaa (alla olevassa referoin hänen kirjoitustaan skitsofreniasta), sanalla "skitsofrenia" on tieteellinen kaiku, joka sokaisee ihmiset. Tätä sanaa rummutetaan tiedotusvälineissä, ja siksi monet uskovat, että todella on olemassa sairaus nimeltä "skitsofrenia". "Skitsofrenia" on yksi aikamme suurista myyteistä, siis valheista.
Em. tri Szasz kirjoittaa kirjassaan "Schizophrenia - The Sacred Symbol of Psychiatry" (s. 191):
Lyhyesti sanottuna, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin skitsofrenia.Psykologian professorit T. R. Sarbin ja J. C. Mancuso sanovat:
Olemme tulleet matkamme päähän. Olemme yrittäneet mm. osoittaa, että ei-toivotun käytöksen kuvaaminen skitsofreniaksi on vailla uskottavuutta. Analyysi johtaa meidät vääjäämättä siihen johtopäätökseen, että skitsofrenia on myytti.Psykoanalyytikko Jeffrey Masson sanoo kirjassaan "Against Therapy":
On olemassa selvä tietoisuus niistä vaaroista, jotka sisältyvät jonkun ihmisen leimaamiseen jollakin sellaisella sairauden kategorialla kuin skitsofrenia, ja monet ihmiset alkavat ymmärtää, ettei sellaista asiaa ole olemassakaan.Stevens toteaa, että skitsofrenia ei ole oikea sairaus vaan epämääräinen käsite, johon kuuluu lähes kaikki sellainen, mitä ihminen voi tehdä, ajatella tai tuntea ja mitä muut ihmiset tai ”skitsofreenikko” itse suuresti paheksuvat. Sitä on niin ollen mahdoton määritellä tarkasti. Lähes kaikkia psyykkisiä sairauksia on joskus kutsuttu skitsofreniaksi. Skitsofreniasta annetut määritelmät ovat lisäksi keskenään ristiriitaisia, jotkut kuvaavat sitä esim. "jakautuneeksi persoonallisuudeksi", jotkut taas sanovat, että se ei ole "jakautunut persoonallisuus". Nature-lehdessä 10.11.1988 geneetikko Eric S. Lander sanoo:
Skitsofrenialle ei ole mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää.Kirjassaan "Surviving Schizophrenia" psykiatri E. F. Torrey sanoo, että ns. skitsofreniaan luetaan useita erilaisia persoonallisuustyyppejä. Yksi ryhmä ovat paranoidiset skitsofreenikot, joilla on harhaluuloja ja/tai aistiharhoja, jotka puolestaan ovat joko syyttäviä tai suuruudenhulluja. Toinen ryhmä ovat hebefreeniset skitsofreenikot, joilla ei juuri ole harhaluuloja. Kolmas ryhmä ovat katatoniset skitsofreenikot, joita luonnehtii tietyt asennot, jäykkyys, välinpitämättömyys ja usein puhumattomuus; he istuskelevat liikkumattomina ja reagoimattomina. Vielä ovat erilaistumattomat skitsofreenikot, joilta puuttuu kiinnostus asioihin ja aloitteellisuus eikä heillä ole harhaluuloja tai aistiharhoja.
Jos ihminen on kovasti iloinen, DSM II luokittelee hänet tästä syystä skitsofreenikoksi (haltioituminen; skitsoaffektiivinen sairaus, kiihtynyt muoto). Jos ihminen taas on onneton, hänkin on skitsofreenikko (skitsoaffektiivinen sairaus, masentunut muoto). DSM III-R:n mukaan ihminen on skitsofreenikko, jos hän ei ole onnellinen eikä surullinen (ei tunneilmaisun merkkejä). Psykiatrin professori J. Robitscherin mukaan (kirja The Powers of Psychiatry) ihmiset, jotka ovat välillä onnellisia, välillä surullisia, ns. maanis-depressiiviset eli bipolaariset ihmiset, voidaan luokitella myös skitsofreenikoiksi. Eikö ole hieno systeemi! Skitsofrenian "oireet" ovat todellakin skaalaltaan laajat, suorastaan leveät. Ihminen on skitsofreenikko, jos hänellä on harhaluuloja tai ei ole, jos hänellä on aistiharhoja tai ei ole, jos hän liikkuu jatkuvasti tai ei liiku, jos hän on onnellinen tai surullinen tai ei ole onnellinen tai surullinen, jos hän on välillä onnellinen, välillä ei. Näitä oireita on kaikilla! Asianajaja Bruce Ennis sanookin:
Skitsofrenia on kaiken sisäänsä sulkeva termi ja siihen kuuluu paljon sellaista käyttäytymistä, jonka vuoksi lähes kaikkia ihmisiä voitaisiin tai olisi joskus voitu kutsua skitsofreenikoksi.Em. tri Torrey sanoo:
Tähän päivään mennessä meillä ei ole mitään sellaista, mitä voitaisiin mitata ja josta voisimme sitten sanoa: tämä on skitsofreniaa. Tämän vuoksi taudin määrittely synnyttää suurta sekaannusta ja väittelyä.Stevens toteaa edelleen, että leima "skitsofrenia" osoittaa paheksumista sitä kohtaan, johon leima liitetään, ei muuta. Ko. leima kuvastaa vain leimaajan, puhujan tai diagnostikon arvoja tai ajatuksia siitä, minkälaisen henkilön tulisi olla, ja usein siihen liittyy se väärä olettamus, että paheksutun ajattelun, tunne-elämän tai käyttäytymisen takana olisi biologinen häiriö. Skitsofrenia tarkoittaa: en pidä siitä.
Jotkut tiedemiehet uskovat, että skitsofrenia on todellinen sairaus, ja yrittävät löytää siihen fyysistä syytä. Tämä on typerää, koska he eivät kykene määrittelemään "skitsofreniaa" eivätkä siis tiedä, mitä ovat etsimässä. Kyseessä on uskonnollisluonteinen uskomus.
2.4.2008
