Juutalaisen kirjan esittely

Esittelen juutalaisen John Sackin kirjan “An Eye for an Eye”, 4. painos, 2000. Kommentoin myös kirjaa, ja sijoitan kommenttini viitteisiin, ettei menisi sekaisin, mikä on John Sackin sanomaa ja mikä minun sanomaani. Lopussa eräs kirjoitukseni pohjalta syntynyt keskustelu.

Kirjoittaja Sack kertoo, että hänen sukujuurensa ovat Auschwitzin läheltä Puolasta ja että hänen isoäitinsä on muuttanut sieltä Amerikkaan 1890-luvulla.

Sack on siinä virheellisessä käsityksessä, että toisen maailmansodan aikana saksalaiset olisivat suorittaneet juutalaisten joukkomurhan (ns. ”holokaustin”). Vuonna 1989 hän kirjaansa valmistellessaan kävi tutustumassa Auschwitzin leiriin, ja käynnistään kertoessaan hän puhuu mm. ”syanidikammioista” (sivulla 3 hän puhuu myös tri Mengelestä, jonka hän luulee valikoineen ”uhreja kaasutettaviksi”). [1]

Sack kutsuu niitä ihmisiä (siis esimerkiksi minua), jotka sanovat, ettei holokaustia tapahtunut, ”typeryksiksi tai vielä pahemmiksi” (todennäköisesti siis ”idiooteiksi”).

Tämä juutalainen kutsuu minua typerykseksi ja idiootiksi.

Tämä Sack-niminen juutalainen oli tullut Amerikasta Puolaan hankkimaan taustatietoa kirjalleen, jossa hänen tarkoituksenaan oli kertoa juutalaisesta naisesta nimeltä Lola Potok (myöh. Ackerfeld, myöh. Blatt), joka oli ollut internoituna puolentoista vuoden ajan Auschwitzin leirissä toisen maailmansodan aikana ja josta sodan jälkeen tuli saksalaisille tarkoitetun suuren vankilan päällikkö Gleiwitzissa, 50 kilometrin päässä Auschwitzista.

Matkallaan Sack tuli kuitenkin tietämään (tutkittuaan mm. dokumentteja arkistoissa), että totuus oli paljon suurempi kuin pelkkä Lola. Tuhansista juutalaisista (Sack, s. 179) oli tullut Lolan kaltaisia päälliköitä sodan jälkeen. Nämä juutalaiset olivat hänen mukaansa julmia, ja he jopa johtivat sitä organisaatiota, jonka alaisuudessa nämä saksalaisille siviileille tarkoitetut vankilat ja – kuten hän myöhemmin tuli tietämään – keskitysleirit Puolassa ja Puolan hallinnoimassa Saksan osassa toimivat. Organisaation nimi oli Urzad Bezpieczenstwa Publicznego (UB), Valtion Turvallisuusvirasto (vastasi Neuvostoliiton NKVD:tä, myöh. KGB).

Sackin mukaan asiakirjat osoittavat, että Puolassa oli sodan jälkeen saksalaisia siviilejä varten 227 vankilaa ja 1255 keskitysleiriä. Niiden johtajista lähes kaikki olivat juutalaisia, ja myös useimmat vartijat olivat juutalaisia. Sackin mukaan juutalaiset tappoivat näissä laitoksissa sodan jälkeen saksalaisia. Kyseessä olivat ilman oikeudenkäyntiä suoritetut siviilien murhat (saksalaiset murhattiin saksalaisuutensa takia). Lisäksi saksalaisia hakattiin, ruoskittiin ja kidutettiin.

Nämä juutalaiset eivät Sackin mukaan murhanneet ”natseja” vaan saksalaisia siviilejä, miehiä, naisia, lapsia ja vauvoja, joiden rikos oli vain se, että he olivat saksalaisia. [2]

Sack ilmoittaa, että juutalaiset murhasivat saksalaisia enemmän kuin saksalaisia tuhoutui Dresdenin ilmapommituksissa tai japanilaisia Hiroshiman atomipommiin. Hänen mukaansa juutalaiset murhasivat 60 000 – 80 000 saksalaista (sivulla 214 Sack sanoo, että lukumäärä voi olla suurempikin, koska joillakin leireillä lähes kaikki saksalaiset murhattiin).

Kun Sack tuli tietämään tämän kaiken, hän päätti kirjoittaa siitä, koska hänen mukaansa Toora käskee olemaan rehellinen ja raportoimaan tehdyistä synneistä. Kuitenkin hän päätti keskittyä kirjassaan Lolaan ja siinä ohessa kertoa sitten tästä muustakin.

Esipuheessaan Sack sanoo, että hänen kirjassaan kerrotut asiat ovat totta; kuvatut keskustelutkin ovat siinä muodossa, jossa todistajat muistavat niiden tapahtuneen. Kirjan henkilöt ovat kaikki todellisia. Sack toistaa vielä esipuheensa lopussa, että hänen kirjansa on totta. Kirjan lopussa on laaja lähteiden luettelo (satoja haastatteluita, lausuntoja lukuisista eri lähteistä, Valtion Turvallisuusviraston arkisto, 15 muuta arkistoa ja museota ja n. 60 kirjaa).

Luvussa 1 kerrotaan sitten tästä Lolasta. Hän on pukeutunut univormuun, ratsuväen saappaisiin, ja hän kantaa pistoolia vyöllään. Hän liikkuu moottoripyörällä. Hänellä on saksalainen nainen kotona palvelijanaan. Hän kertoo ystävättärelleen, että Valtion Turvallisuusvirastossa (UB:ssa) toimii juutalaisia kaikkialla Puolassa ja että heitä johtavat juutalaiset kenraalit Varsovassa. Heidän tehtävänään oli metsästää SS-miehiä, natseja ja natsien avustajia (tai ainakin niin Lola sanoi), jotta heitä voitaisiin rangaista tai – jos katsotaan aiheelliseksi – teloittaa ja näin kostaa saksalaisille.

Ystävättärelleen (joka oli tullut paikalle) hän kertoo, että hänen vastuullaan on tuhat saksalaista reilun kilometrin päässä Gleiwitzin vankilassa.

Sivuilla 17–18 tämä Sack-niminen juutalainen väittää, että kun Bedzinin (Lolan synnyin- ja asuinpaikka) juutalaisia alettiin 31.7.1943 siirtää Auschwitziin, SS-miehet ottivat pikkulapsia äideiltään...

...repiäkseen ne kappaleiksi - - paiskatakseen ne päin seinää - - heittääkseen ne ilmaan ja seivästääkseen ne sitten pistimiinsä. [3]

Sivulla 19 tämä Sack-niminen juutalainen väittää, että Auschwitzin leirissä pieni lapsi olisi ollut vaikeuksien tuottaja, kun lapsi ja hänen äitinsä olisi toimitettu ”syanidille.” Hän kertoo erään Auschwitziin toimitettavan raskaana olevan äidin sen vuoksi abortoineen lapsensa, kun alkoi kiertää huhu, että paikkakunnan juutalaiset passitettaisiin Auschwitziin. [4]

Sivulla 20 tämä Sack-niminen juutalainen väittää, että Auschwitzissa tulijat ohjattiin huoneeseen, jossa oli ”rivi vanhoja, syöpyneitä putkenpäitä kuin suihkuhuoneessa” ja joka oli ”syanidihuone.” [5]

Samalla sivulla tämä Sack-niminen juutalainen väittää, että SS-mies olisi yleensä avannut vasaralla, taltalla tai purkinavaajalla purkit, joissa luki ”Gift” eli ”Myrkkyä”, ja kaatanut ne reiästä sisään naureskellen ja sanoen:

No niin, annan heille jotain hyvää syötävää. [6]

Sivulla 23 tämä Sack-niminen juutalainen väittää, että 13 Lolan läheistä olisi tapettu ”Auschwitzin syanidikammioissa” ja että tri Mengele olisi ainakin yhdessä tapauksessa ollut ”valikoimassa” heitä. [7]

Sivuilla 27 ja 28 tämä Sack-niminen juutalainen solvaa saksalaisia väittämällä, että Auschwitz-Birkenaun krematorioissa tuhkattavat ruumiit olisivat olleet saksalaisten surmaamia ja että tuhkattavien suuri määrä osoittaisi saksalaisissa asuvaa suunnatonta vihaa. [8]

Juutalainen panee kirjassaan (s. 28) jopa katolisen papin sanomaan, että ei-juutalaisilla on luonnollinen vaisto tappaa juutalaiset! Ei-juutalaiset kuulemma imevät tämän vihan jo äidinmaidossaan. Juutalaisissa kuulemma ei ole vikaa. [9]

Tämä juutalainen valehtelija Sack väittää vielä (s. 28-29), että juutalaiset varastivat Auschwitzissa sotateollisuuden tehtaista (joissa he olivat töissä) ruutia ja pihtejä, joiden avulla oli tarkoitus räjäyttää krematoriot ja niin...

...pelastaa kymmenen tuhannen ihmisen henki päivittäin.

Pihdeillä olisi raivattu tie läpi piikkilanka-aitojen. Tässä yhdeksi tekijäksi Sack esittelee juutalaisen Adam Kowalskin. Tällainen kapina muka oli suunniteltu lokakuuksi 1944. Todella massiivista valehtelua! [10]

Sivulla 31 tämä Sack-niminen juutalainen väittää, että Auschwitzin komentaja Höss olisi...

...keksinyt syanidikammiot - - lähettänyt niihin miljoona ihmistä. [11]

Sivulla 36 juutalainen Sack ilmoittaa, että helmikuun alussa 1945 (Auschwitz ”vapautettiin” 27.1.1945) juutalainen Auschwitzin vanki Barek (Dov) Eisenstein oli jo liittynyt Valtion Turvallisuusvirastoon (UB) ja ampui pistoolilla kaikki SS-miehet eräässä ravintolassa. [12]

Sivulla 38 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että kun Eisenstein oli poistunut ”vapauttamisen” jälkeen Auschwitzin leiristä, hän kysyi puolalaisilta, mihin keskitysleirien ihmiset menevät, kun hän ei nähnyt juutalaisia, ja juutalainen Sack panee puolalaisten suuhun sanat:

Kukaan ei säilynyt hengissä. Saksalaiset tappoivat kaikki juutalaiset. [13]

Sivuilla 39-40 (ja selityksissä sivuilla 187-188) juutalainen Sack kertoo, että liittyessään 1.2.1945 Kattowitzissa UB:hen Eisenstein sai kuulla, että 75% UB:n upseereista oli juutalaisia (lokakuussa 1945 osuus oli laskenut 50%:iin; NKVD:n neuvonantajan, kenraaliluutnantti N. Sielivanovskin, raportti NKVD:n päällikkö Lavrenti Berijalle 20.10.1945, Tatjana Cariewskaja et al: Teczka Specjalna J. W. Stalina: Raporty NKWD z Polski, 1944-1946).

90% näistä juutalaisista oli muuttanut nimensä. Kaikenkattavassa valheellisuudessaan ja hämäräpuuhissaan nämä juutalaiset polkevat maahan jopa omat nimensä. Tämä Barek Eisenstein otti nimekseen Bolek Jurkowski. Tämä Eisenstein/Jurkowski heitteli käsikranaatteja viemäreihin ja pyrki niin tappamaan - ja tappoikin - piilossa olevia SS-miehiä.

Näistä UB:n upseereista tuli saksalaisille tarkoitettujen vankiloiden ja keskitysleirien johtohenkilöitä. Eräs tunnettu massamurhaaja oli Kattowitzin lähellä olleen Schwientochlowitzin keskitysleirin juutalainen päällikkö Shlomo Morel, joka oli entinen partisaani. Hän oli myös Oppelnin ja Kattowitzin vankiloiden päällikkö. Hän myös toi yllä mainitun Lolan UB:n piiriin, ja Lolasta tuli Gleiwitzin vankilan päällikkö. Juutalaisesta Frydmanista tuli Beuthenin vankilan päällikkö, juutalaisesta Shmuel Kleinhautista Myslowitzin vankilan päällikkö, juutalaisesta Efraim Lewinistä (ent. partisaani) Neissen vankilan päällikkö. Juutalaisesta Adam Kowalskista tuli UB:n kuulusteluosaston päällikkö Gleiwitziin, juutalaisesta Chaim Studnibergistä Sleesian vankiloiden ja keskitysleirien johtaja, juutalaisesta Pinek Makasta (ent. partisaani nimellä Antek Zeziskowski; nyt Pawel Maka) Sleesian turvallisuusministeri (eli ”Sleesian hallituksen ensimmäisen osaston apulaisjohtaja”), joka nimitti Lolan Gleiwitzin vankilan päälliköksi. Sack luettelee yli 30 muuta Kattowitzin alueen juutalaista UB-upseeria (Sack keskittyy vain tähän yhteen alueeseen, Kattowitziin, koska hän rakentaa tarinansa Lolan ympärille; Kattowitzissa oli vain neljä ei-juutalaista upseeria!). Myös koko Sleesian UB:n päällikkö oli juutalainen kommunisti: majuri Josef Jurkowski. Jurkowskin työhuoneen seinällä oli Stalinin kuva. Koko UB:n päällikkö oli juutalainen Jacob Berman.

Sivuilla 52-53 juutalainen Sack kertoo, että Stalin itse oli sen takana, että UB:stä tuli lähes kokonaan juutalainen. Stalin kuulemma halusi juuri juutalaisten metsästävän saksalaisia jo senkin vuoksi, etteivät juutalaiset asettuisi myöhemmin mahdollisesti kapinoivien puolalaisten puolelle. Stalinin määräyksestä (jonka hän antoi jo ”Puolan kansalliskomitealle” joulukuussa 1943) UB:n päälliköksi tuli juutalainen ja lähes kaikkien UB:n osastojen päälliköiksi juutalaiset, tosin muutetuilla nimillä. Sivuilla 192-193 Sack ilmoittaa juutalaisten UB-murhaajaupseerien nimiä Varsovasta.

Selityksissä sivulla 193 juutalainen Sack kertoo 16.2.1997 pidetystä konferenssista (UCLA), jossa professori Istvan Deak puhui aiheesta ”Post-Holocaust Jewish Communism” (Holokaustin jälkeinen juutalainen kommunismi). Deak totesi, että UB oli juutalaisten kommunistien linnake ja että miehet, jotka kontrolloivat sitä, kuten myös lähes kaikkien osastojen päälliköt, olivat juutalaisia. Deak kertoi, että on tunnettu tosiasia, että UB suoritti rikoksia: kidutuksia, murhia jne.

Sivulla 63 tämä Sack-niminen juutalainen väittää, että Höss oli...

...juutalaisten tuhoamisen erikoisasiamies. [14]

Selityksissä sivulla 196 tämä juutalainen kirjoittaa, että Lolan vankilassa Gleiwitzissa oli 500-1000 vankia, joista 20 oli saksalaisia sotilaita, n. 40 sotarikollisia ja loput sellaisia, joita EPÄILTIIN Gestapon tai SS:n jäseniksi, natseiksi, natsien avustajiksi tai rikollisiksi. Siis epäiltiin.

Sivuilla 64-65 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, kuinka Lolan adjutantti löytää kadulta erään SS- ja Gestapomiehen ja tuo hänet Lolan luo vankilaan. Tämä Lola-niminen juutalainen nainen ryhtyy hakkaamaan saksalaista. Samalla tämä juutalainen nainen huutaa sanoja...

...sinä kirottu valehtelija - - sinä saastainen SS-mies - - sinä kirottu Gestapo-sika - - sinä kurja sika.

Sitten tämä juutalainen nainen käskee adjutanttinsa ja erään vartijan hakata saksalaisen. He hakkaavat, potkivat ja pieksevät häntä ja raahaavat sitten pois.

Sivulla 67 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että juutalainen kuulustelija Adam (Kowalski) läimäytti saksalaisia kasvoille, jos epäili näiden valehtelevan. Juutalaisen Adamin käsi kuitenkin kipeytyi, ja siksi hän alkoi lyödä saksalaisia kepillä (”cane”). Juutalaisen Adamin apulaiset käyttivät harjanvarsia (”mopsticks”), luudanvarsia (”broomsticks”), luolaihmisen nuijien paksuisia keppejä (”sticks as thick as caveman’s clubs”) ja välineitä, joita kutsuttiin ”kuoliaaksihakkamisvälineiksi” (”beater-to-death”); nämä olivat n. 60 cm:n pituisia jousia, joiden päissä oli kovat lyijypallot (”a two-foot spring with a hard lead ball at the business end”).

Tämä Sack-niminen juutalainen on ilmeisen ihastunut tähän viimeksi mainittuun aseeseen, koska hän jatkaa sen kuvaamista: kun tällä kuoliaaksihakkaamisvälineellä sivalletaan kuin mailalla, kuulustelija saattoi käyttää käsivarttaan, rannettaan ja jousta antaakseen kolmoisiskun saksalaisen käsivarsille, jaloille, keholle tai kasvoille niin, ettei hänelle itselleen kehittynyt tenniskyynärpäätä (”By snapping the beater-to-death like a racket, an interrogator could use his arm, his wrist, and the spring to deliver a triple jolt to a German’s arms, legs, body or face while avoiding a sort of tennis elbow himself”).

Juutalaisen Sackin mukaan tämä kuoliaaksihakkaamisväline oli suosikkityökalu juutalaisen Lolan vankilassa. Jos kuulusteltava saksalainen sanoi: ”Pidin juutalaisista”, ”Autoin juutalaisia” tai ”Tein hyviä tekoja juutalaisille”, silloin loukkaantuneet kuulustelijat käyttivät kuoliaaksihakkaamisvälinettä, kunnes mies lakkasi pilkkaamasta (!) heitä (”till the man stopped mocking them”). Sitten juutalaiset raahasivat miehen lähimpään selliin, selliin nro. 105, mutta eivät asettaneet häntä syytteeseen vaan julistivat hänet kokoaikaiseksi epäillyksi. Joka toinen yö mies tuotiin sitten hakattavaksi, kunnes hänen sinimustassa kehossaan ei ollut enää yhtään vaaleaa kohtaa (”until there was no oasis of white on his black-and-blue body”). Hänen ruumiinsa näytti kuolleelta ruumiilta, joka oli ollut kuukauden kuolleena.

Samalla sivulla tämä Sack-niminen juutalainen toteaa, että juutalainen Adam ei ollut tietoinen tästä, mitä vankilassa tapahtui (hänen toimistonsa oli erillään vankilasta). Tahollaan kuitenkin Adam aiheutti mustelmia ja luunmurtumia samanlaisella aseella. Tämä juutalainen Adam oli juutalaisen Sackin mukaan viinaa juova alkoholisti.

Selityksissä sivulla 197 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että kuulustelijat hakkasivat myös naisia Lolan vankilassa. Ogorek-niminen kuulustelija hakkasi erästä 20-vuotiasta kattowitzilaista tyttöä, Elfryda Uraczia, kepeillä ja messinkisolkisella vyöllä joka yö huhtikuussa, toukokuussa ja kesäkuussa (”One whose name was Ogorek, used clubs and brass-buckled belt to beat a Kattowitz girl, Elfryda ’Uracz’, age twenty, every night in April, May and June”). Tämä hakkaaja kysyi tytöltä erilaisia kysymyksiä, muttei koskaan antanut tämän vastata. Tyttö menetti vasemmanpuoleiset hampaansa, hänen kehonsa tuli veriseksi, mustaksi ja siniseksi ja osa vyön soljesta takertui hänen lonkkaansa (”She lost her left teeth, her body became bloody, black and blue, and a part of the belt buckle lodged in her hip”).

Samalla sivulla tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että Lolan vankilan kuulustelijat läimäyttivät oven Angela Schymitzekin sormille. Tämä oli laulaja ja pianisti, eikä hän voinut soittaa tämän jälkeen enää kunnolla.

Sivulla 68 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, kuinka juutalainen kuulustelupäällikkö Adam istui huoneessaan ja kuunteli sinne kantautuvia saksalaisten huutoja, kun kuulustelijat läimäyttelivät ovia saksalaisten käsille tai työnsivät neuloja heidän kynsiensä alle (”slamming a door on a German’s arm while driving pins up the German’s nails”).

Sivulla 69 tämä Sack-niminen juutalainen sanoo, että Lolalle nämä kidutettavien kauhunhuudot olivat kissan naukunaa verrattuna otaksumiinsa Auschwitzin ”syanidikammioiden” tuhansiin huutoihin. [15]

Sivuilla 69 ja 70 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että Lola vietti yönsä vankilansa toimistossa mutta ei saanut nukuttua, kun kidutettavien saksalaisten vihlovat ”ei”-huudot häiritsivät häntä. Avuksi tuli sitten juutalainen työtoveri, edellä mainittu Efraim Lewin, joka Kattowitzissa oikealla nyrkillään löi ihmisiä kasvoille (”using his good right arm to punch people’s noses in Kattowich”). Tämä lähti hänen kanssaan katsastamaan Gleiwitzia, ja eräältä kadulta he valitsivat talon ja ajoivat sen saksalaiset asukkaat (vanhan lasinpuhaltajan perheen) pois ja käskivät jättää kaiken omaisuuden jälkeensä. Saksalaiset lähtivät, ja Lola asettui taloon asumaan.

Sivulla 74 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo juutalaisesta Shlomo Ignazista, joka perusti pienen kellarivankilan saksalaisia varten Neisseen. Maksua vastaan (200 $/kpl) ilmiantajat ”paljastivat” ”natseja”, ja nämä pantiin vankilaan. Ilmiantaminen oli nähtävästi sangen tuottoisaa, sillä pian kussakin petissä oli 3-4 vankia. Tarpeet tehtiin sankoon, ja ulosteen haju täytti kuuman kellarin. Saksalaiset olivat tukehtumaisillaan, ja yksi heistä viilsi kurkkunsa auki partaterällä.

Sivuilla 74-75 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että juutalaisen Shlomo Ignazin vankilassa kuulustelijat huusivat sellaiselle saksalaiselle, joka tunnusti kuuluneensa natsipuolueeseen: ”Senkin sika”, ja pieksivät hänet ja katkaisivat hänen kätensä (”shouted, 'Du Schwein!' You pig! and beat him and broke his arm”).

Juutalainen jatkaa, että jos saksalainen ei ”tunnustanut” (sitä, mitä ilmiantajat väittivät), juutalaiset alkoivat lyödä itsepäistä miestä ja jatkoivat hakkaamista niin kauan, että saksalaisen oli pakko ”tunnustaa.”

Tämä Sack-niminen juutalainen jatkaa, että eräs 50-vuotias mies ei tunnustanut; kyseessä oli eräs ensimmäisessä maailmansodassa vasemman kätensä menettänyt saksalainen. Kuulustelija suuttui ja iski miehen pään seinään (”hit the man’s head against the wall”) sitten iski sen seinään vielä kymmenen kertaa (”hit it against it ten times more”). Sitten juutalainen heitti miehen lattialle (”threw the man’s body onto the floor”) ja hyppi saappaat jalassa miehen rintakehän päällä (”and, in his boots, jumped on the man’s cringing chest as though jumping rope”). Kuusi muuta kuulustelijaa, miltei kaikki juutalaisia, veti miehen sohvalle ja kiskoi pois hänen housunsa ja hakkasi häntä kovilla kumipampuilla ja kivillä täytetyillä kovilla kumiletkuilla (”hit him with hard rubber clubs and hard rubber hoses full of stones”). Hiki virtasi juutalaisten käsivarsia pitkin, ja veri virtasi pitkin miehen paljaita jalkoja (The sweat started running down the Jews’ arms, and the blood down the man’s naked legs”). Saksalainen kiljui, ja kuulustelijat työnsivät puulusikalla kankaan hänen suuhunsa. Sitten he jatkoivat hänen hakkaamistaan (”resumed beating him”). Lopulta saksalainen toimitettiin alas selliinsä.

Kahden päivän kuluttua, sapattina, juutalaiset toimittivat saksalaisen jälleen ylös hankkiakseen oikeutuksen torstaiselle voimakkaalle käsittelylleen (”to validate on Saturday the drastic acts of Thursday”). Kun saksalainen kieltäytyi tunnustamasta olleensa natsi, he jatkoivat hänen hakkaamistaan, ja he myös ruoskivat häntä (”they resumed beating and whipping him, too”). Sitten he alkoivat ampua pistoolilla hänen korviensa juuressa ja jahdata häntä pistooli kädessä sanoen:

Ota tai jätä.

Kun saksalainen ei “tunnustanut”, tätä jatkui jatkumistaan touko- ja kesäkuun 1945, ja hänen ei-huutonsa...

...kiirivät kuin variksen raakunat yli Neisse-joen.

Juutalainen ilmoittaa, että samoin kaikuivat monien muidenkin miesten ja naisten kauhunhuudot.

Sivuilla 76 ja 77 tämä Sack-niminen juutalainen jatkaa sitten tarinaansa tästä saksalaisesta. Kun saksalainen oli tuotu kahdeksannen kerran yllä kuvattuun juutalaiseen käsittelyyn ja kun hän oli jo puoliksi tiedoton saamistaan monista iskuista (häntä hakattiin kumipatukoilla ja tammipuisilla nuijilla) eikä kyennyt ajattelemaan selvästi, hän ”myönsi” olleensa puolueessa (”By now, the man was half unconscious due to his many concussions, and he wasn’t thinking clearly. The boys worked on him with rubber and oak-wood clubs”). Hänelle sanottiin: “Häivy!”, ja kun hän oli menossa ovella, yksi kuulustelija iski häntä takaapäin päähän niin että hän putosi tajuttomana maahan (”one of the boys impulsively hit the back of his head, and he fell to the floor, unconscious”). Kuulustelijat huusivat hänelle: "Ylös, saksalainen sika", ja potkivat häntä, kunnes hän nousi ylös ja putosi jälleen maahan. Saksalainen kannettiin sitten sellinsä nurkkaan.

Sivulla 77 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että tässä juutalaisen Shlomon vankilassa – kuten muissakin UB:n vankiloissa – 90% saksalaisista miehistä ”tunnusti” kuuluneensa natsipuolueeseen. Juutalainen Sack sanoo, etteivät kuulustelijat olleet vankiloissa sanomassa: ”Ette olleet natseja, menkää kotiin.” Kuulustelijat kysyivät: ”Olitko puolueessa”, ja jos saksalainen vastasi kieltävästi, kuulustelijat löivät häntä ruoskilla, kepeillä ja ketjuilla (with whips, clubs and Toonerville trolley chains) tai laittoivat hänen sormensa ovenkarmille ja läimäyttivät oven kiinni (or put his or her fingers into a door jamb, slamming the door) tai työnsivät puisia kiiloja (wooden wedges) hänen kynsiensä alle, kunnes saksalainen sanoi: ”Olin.” Juutalainen Sack yltyy runolliseksi tässä juutalaisessa haltioitumisessa: hänen mukaansa kuulustelijat etsivät totuutta niin kuin oliiviöljyä etsitään: murskaamalla ympärillä oleva aines!

Samalla sivulla juutalainen Sack sanoo, että joskus kuulustelijat hakkasivat saksalaisia jo ennen kuin nämä kielsivät olleensa natsipuolueessa. Esimerkiksi Biesko-Bielassa juutalainen komentaja kysyi erään saksalaisen nimeä, ja kun saksalainen oli sanonut sen, häntä alettiin hakata. Juutalainen komentaja sanoi toimivansa kostoksi, ja kuulustelijat potkivat saksalaista kiveksille (”kicking the German’s testicles”). Kahden viikon kuluttua saksalaista kuulusteltiin uudelleen, ja kun hän kielsi kuuluneensa natsipuolueeseen, häntä käsiteltiin ruoskalla ja sapelilla (”with a whip - - with a saber”), ja saksalainen kiljui ja pyysi, että hänet tapettaisiin.

Sivulla 78 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että Neisse-Neulandin vankilassa kuulustelijat kysyivät saksalaiselta: "Kuinka usein löit sitä ja sitä", ja kun saksalainen vastasi, ettei hän koskaan lyönyt ketään, kuulustelijat puhkaisivat saksalaisen tärykalvot (”burst the German’s ear-drums”).

Bunzlaun vankilassa juutalainen komentaja kysyi saksalaiselta naiselta: "Kauanko olit 'Vapaa Saksa'-järjestössä", ja kun nainen vastasi, ettei hän ollut kuullutkaan sellaisesta, komentaja sanoi:

Tunnusta, tai vanhempasi joutuvat hirteen (”or your parents will hang”).

Wünschelburgin vankilassa kuulustelijat kysyivät saksalaiselta, mihin tämä oli kätkenyt aseensa ja ketä tämä oli ampunut sillä ja miksi, ja kun saksalainen sanoi, ettei hänellä ole asetta, yksi kuulustelija tallasi saksalaisen käsien päällä, toinen jalkojen päällä.

Samalla sivulla tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että vastasivatpa saksalaiset ”Kyllä” tai ”Ei”, heitä hakattiin. Glatzissa juutalaiset ruoskivat (whipping) erään saksalaisen jalkoja kuusi viikkoa, kun tämä oli vastannut kysymykseen, kuuluiko hän natsipuolueeseen: ”Tietenkin, minun oli pakko.” Eräässä Glatzin toisessa vankilassa kuulustelijat mursivat erään saksalaisen kylkiluut (broke a German’s ribs), kunnes tämä kirjoitti: ”Lupaan vakoilla UB:n hyväksi”, siis ”ilmiantaa” muita saksalaisia.

Ottmachaun vankilassa kuulustelijat laittoivat erään saksalaisen alastomana kylmään veteen, kunnes tämä kirjoitti: ”Lupaan vakoilla UB:n hyväksi.”

Schreiberhaun kuulustelijat kysyivät eräältä saksalaiselta naiselta: ”Missä ovat Werwolfit" [16], ja kun nainen vastasi, ettei hän tiennyt, eräs kuulustelija löi häntä 25 kertaa kumipampulla (hit her twenty-five times with a rubber club).

Markt Bohraussa kuulustelijat kysyivät eräältä papilta: ”Missä on herra Klose”, ja kun pappi ei tiennyt, he hakkasivat hänet tajuttomaksi (till he passed out).

Sivuilla 84-85 juutalainen Sack kertoo, kuinka mainittu juutalainen Lola-niminen nainen hakkaa kasvoille erästä saksalaista, koska tämä ei tunnustanut olevansa SS-mies (struck the German again, again). Sivulla 86 kerrotaan, kuinka juutalainen Lola hakkasi erästä toista saksalaista, joka tunnusti olevansa SS-mies, ja huusi:

Sinä sika, sinä kurja sika!

Sivuilla 86-87 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että juopuneet Lolan vankilan vartijat ottivat saksalaisia selleistä ja huusivat heille: "Siat!", ja hakkasivat heitä aseillaan. Edellä mainittu vartija Ogorek raiskasi edellä mainitun saksalaisen naisen Elfryda Uraczin. Aika ajoin saksalaisten kirkaisut näyttivät ”kuuluvan” vankilan ilmaan.

Sivuilla 87-88 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että eräänä päivänä juutalaisen Lolan vankilaan tuotiin 14-vuotias poika, koska tällä oli mustat housut (SS:n väri). Eräs puolalainen oli Gleiwitzin torilla kiinnittänyt huomiota pojan housuihin ja ryhtynyt huutamaan: "Fasisti!" Poika yritti livahtaa paikalta, mutta puolalainen otti hänet kiinni, löi häntä, potki häntä ja vei hänet Lolan vankilaan. Täällä naispuoliset vartijat vetivät pojalta housut jaloista niin väkivaltaisesti, että yksi pojan jänne repesi. Vartijat eivät huomanneet, että housut olivat osa pojan partiolaispukua. Vartijat päättivät kiduttaa poikaa (decided to torture him). Gleiwitzissa kidutukseen käytettiin tulta. Vartijat tumppasivat tupakkansa häneen, ja hänen tukkansa sytytettiin bensiinillä palamaan. Erään papin pyynnöstä poika vapautettiin, ja vielä kotonaankin poika nosti kätensä päänsä suojaksi ja huusi: "Älkää tehkö sitä!" Poika joutui mielisairaalaan ja kuoli lopulta siellä 1950-luvulla.

Sivulla 87 tämä Sack-niminen juutalainen intoutuu (ilmeisesti mieliaihe juutalaisille) kuvaamaan, mitä erilaisia kidutustapoja eri vankiloissa käytettiin. Juutalainen Sack kertoo, että UB:lla oli tuolloin 227 vankilaa saksalaisille ja että kullakin vankilalla oli omat kidutustapansa. Vankiloiden määrän ja niiden kidutustapojen lähteiksi juutalainen Sack ilmoittaa selityksissä sivulla 203 seuraavat: ”Zivilverschollenenliste des Suchdienstes des Deutschen Roten Kreutzes” (toimii Arolsenissa) ja ”Vertreibung und Vertreibungsverbrechen 1945-1948” (Saksan valtionarkisto). Juutalainen kuvaa seuraavat kidutustavat:

Breslaussa ja Frankensteinissa saksalaisten kynsien alle työnnettiin tikkuja (sticks, splinters). Wünschelburgissa saksalaisia ruoskittiin ja ruoskintahaavoihin kaadettiin kahvia. Myslowitzissa saksalaisten päähän kaadettiin ulostetta ja käskettiin siivota se pois. Sitten ulostetta kaadettiin päähän lisää. Glatzissa saksalaisilta lyötiin hampaat suusta ja samalla soitettiin harmonikkaa, etteivät huudot kuulu. Neissessä joutui repimään irti omat kultahampaansa.

Sivuilla 88-89 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että juutalaista Lolaa harmitti, kun hän joutui ruokkimaan saksalaisia. Nämä näkivät nälkää syödessään vettyneitä perunoita; he olivat luurankoja ja heidän silmänympäryksensä olivat mustia (were skeletons, their orbits black). Kun Gleiwitzin asemalle oli saapunut tonni perunoita, juutalaisen Lolan juutalainen adjutantti Moshe päätti nöyryyttää saksalaisia: saksalaiset pantiin vetämään hevoskärryjä ja hakemaan niillä perunat asemalta läpi kaupungin.

Sivulla 96 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, mitä toinen juutalainen, Pincus (em. Pinek Maka), oli nähnyt juutalaisten tekevän Tsekkoslovakiassa (myös siellä Stalin oli täyttänyt vastaavan Valtion turvallisuusviraston juutalaisilla): Viisikerroksisessa vankilassa saksalaiset eivät olleet selleissä vaan portaissa ja porrastasanteilla. Heitä juoksutettiin portaita ylös ja alas, ja kun joku väsyi ja kaatui, muut juoksivat hänen kuolevan ruumiinsa yli. Saksalaisia juoksutettiin alastomina, ja juutalaiset huusivat heille: "Saksalaiset siat!", ja hoputtivat heitä kumipatukoilla.

Sivulla 98 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että juutalainen kuulustelupäällikkö Adam Kowalski sai usein saksalaiset allekirjoittamaan tunnustuksia pelkästään uhkailemalla. Adam saattoi pitää naulaa saksalaisen kynnen vieressä ja sanoa, että jos hän luovuttaa saksalaisen muille kuulustelijoille, nämä työntävät naulan saksalaisen kynnen alle tunnustuksen saadakseen. Tai hän saattoi näyttää heille nauloitettua patukkaa, jolla kuulustelijat hakkaisivat heidän jalkojaan. Tai hän saattoi pitää savuketta lähellä saksalaisen silmää ja sanoa, että olisi epämukavaa, jos sillä poltettaisiin silmät. Lopuksi hän saattoi sanoi:

En tahtoisi antaa heidän likvidoida sinua. Haluatko heidät vai minut?

Tunnustuksen allekirjoittaneet lähetettiin Schwientochlowitzin leiriin, jossa he joutuivat odottamaan kutsua Kattowitzin kymmenen tuomarin eteen tuomittaviksi (leirissä oli siis tuhansia oikeuden käsittelyä odottavia EPÄILTYJÄ). Juutalainen Sack kertoo sivuilla 98-99 eräästä papista, joka tunnustettuaan piilotelleensa erästä SS-miestä lähetettiin Schwientochlowitziin. Perille päästyään pappi haistoi kaivoskuilujen aukoista nousevan kuolleiden ihmisten hajun (smelled a sweet smell that he slowly perceived wasn’t of coal but of dead human beings). Vartijat käskivät olemaan vaiti, sillä he eivät tahtoneet uusien tulijoiden tietävän, että he olivat kuolemanleirissä – juutalaisen johtamassa kuolemanleirissä saksalaisia varten (a death camp for Germans, run by a Jew). Selityksissä sivulla 207 juutalainen Sack sanoo, että Schwientochlowitzin asukit kutsuivat leiriä kuolemanleiriksi, kuolemanmyllyksi ja tuhoamisleiriksi. Sivulla 100 juutalainen ilmoittaa, että Schwientochlowitzin komentaja oli juutalainen Shlomo Morel.

Sivuilla 101-102 tämä Sack-niminen juutalainen panee juutalaisen Morelin suuhun, että saksalaiset olisivat tappaneet (killing) Majdanekissa 18 000 juutalaista. Myöhemmin Shlomo Morel kuulemma oli seuraamassa Majdanekissa, kun viisi leirin entistä vartijaa hirtettiin niin, että heidät pantiin seisomaan autojen päälle hirttoköysi kaulassa ja sitten autot ajoivat alta pois (kuskeina juutalaiset ja joitakin muita). [17]

Sivuilla 101-103 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, kuinka Schwientochlowitzin leirin päällikkö, juutalainen Morel, tuli käymään vankien (joiden siis vasta EPÄILTIIN kuuluneen SS:ään, natsipuolueeseen, Hitlerin nuorisojärjestöön tai Storm-järjestöön ja jotka odottivat oikeudenkäyntiä) parakissa klo 22.00 kahdentoista vartijan kanssa. Eräs kersantti iski oven auki, väänsi valot päälle ja huusi: ”Huomio!” Saksalaiset kömpivät ylös vuoteistaan. Morel kertoi heille olevansa juutalainen. Lisäksi hän valehteli heille olleensa Auschwitzissa. Sitten hän käski heidän laulaa saksalaisten Horst Wessel -laulun. Kun kukaan ei laulanut, Morel iski kovalla kumipatukalla sängyn reunaan ja käski uudelleen laulaa.

Kun eräs vaalea saksalainen ei laulanut, juutalainen Morel löi häntä patukalla päähän. Mies horjahti taaksepäin ja juutalainen Morel huusi: "Huoran penikka", ja löi uudestaan. Mies lauloi. Toista saksalaista juutalainen Morel käski laulamaan kovempaa ja löi tätäkin.

Juutalainen Shlomo Morel huusi heille: "Natsisiat!" Hän heitti pois kumipatukkansa ja tarttui puutuoliin. Sillä hän löi erästä saksalaista päähän, sitten rintaan, sitten taas päähän, ja huusi: "Huoranpenikka!"

Muutkin vartijat ottivat saksalaisia käsittelyynsä ja iskivät heitä patukoillaan. Riehuminen kesti kello 23:een saakka. Lattialla makasi useita saksalaisia (a number of Germans lay on the concrete floor). Juutalaiset olivat tappaneet heidät (Shlomo and his subordinates had killed them).

Sivulla 103 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että seuraavana iltana juutalainen Shlomo tuli vartijoineen uudelleen. Taas piti laulaa Horst Wessel. Saksalaisia oli tuotu leiriin lisää, pääasiassa juutalaisen Lolan Gleiwitzista, joten laulajia riitti. Edellisen päivän kuolleet oli siirretty puiseen ruumisvajaan, ja ruumiiden päälle oli levitetty kalsiumkloridia hajun peittämiseksi.

Juutalainen Morel huusi: "Kovempaa!", ja: "Siat!", ja kun hän huomasi hyvän kohteen, hän otti puutuolin ja löi sillä saksalaista päähän. Vartijat kyselivät saksalaisilta: ”Kuinka monta lyöntiä haluat?”, ja jos vastauksena oli ”En yhtäkään”, vartijat huusivat: ”Pelkuri, saat viisikymmentä.” Vartijat löivät kumipatukoilla, ja uhrien piti laskea lyönnit. Kuolleita tuli enemmän kuin edellisenä päivänä. Tätä jatkui illasta toiseen maaliskuulle ja huhtikuulle (se oli alkanut helmikuussa 1945). Ruumisvajasta ruumiit vietiin hautausmaan viereen kaivettuun joukkohautaan Rawa-joen varteen.

Sivuilla 104-105 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että leirin juutalaisille tuli ongelma: leiriin tuli jatkuvasti lisää saksalaisia eivätkä juutalaiset kyenneet ”rankaisemaan” yhtenä iltana enempää kuin 60 saksalaista. Juutalainen Morel ratkaisi tämän ongelman niin, että hän järjesti ”kutsut” – todelliset murskajaiset (a literal bash) – Valtion Turvallisuusvirastolle. Hän kutsui paikalle 20 miestä (puolet juutalaisia) ja joitakin juutalaisia naisia. Perjantaina illansuussa he ensin ryyppäsivät juutalaisen Morelin asunnossa leirin vieressä. Sitten he pamput (clubs) mukanaan siirtyivät saksalaisten parakkeihin.

Tällä kertaa juutalainen Morel käski heidän laulaa Saksan kansallislaulun. Hän huusi heille: "Siat!" Sitten hän käski erään kookkaan saksalaisen asettua maahan pitkälleen ja kaksi muuta tämän viereen. Seuraavat kolme hän käski asettua poikittain edellisten päälle. Seuraava kerros taas poikittain jne., kunnes ihmispino oli niin korkea kuin mihin kädellä ulottui (till he had a human cube as high as a hand could reach). Sitten vieraat alkoivat hakata pampuilla pinossa olevia ihmisiä. Pinossa ylimpänä olevat huusivat: "Älkää". Pinossa keskimmäisinä olevat vaikeroivat (moaned), mutta alimmaiset olivat hiljaa (mute), koska he olivat kuolemassa pinon painosta (were dying). Vieraat hakkasivat ja huusivat: "Siat!", ja juutalainen Shlomo Morel katseli ja nauroi.

Sivuilla 105-107 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että nämä yhdet ”kutsut” eivät juutalaiselle Morelille riittäneet. Hän järjesti lisää murskajaisia perjantaisin ja lauantaisin ja lisäksi maanantaina toukokuun 7. päivänä, jolloin Saksa antautui. Muina iltoina juutalainen Morel ja hänen vartijansa hyökkäsivät itse parakkeihin kysyen: "Kuinka monta iskua?" Juutalaisen Sackin mukaan tätä tapahtui joka ilta toukokuussa, kesäkuussa ja heinäkuussa. Vartijat käyttivät pamppuja (clubs), vuoteitten lautoja (bedboards), sorkkarautoja (crowbars) ja saksalaisten omia kainalosauvoja (crutches) saksalaisten hakkaamiseen, ja joskus he tappoivat saksalaisen tarttumalla tätä käsistä ja jaloista ja lennättämällä hänen päänsä seinään (swinging his head against the wall like a battering ram). Juutalainen Shlomo Morel käytti koivusta tehtyjä tuoleja. Aamuisin ruumiit siirrettiin ruumisvajaan.

Juutalainen Morel kirjasi ylös kuolleet. Omaisille lähetettiin ilmoitus, että uhri on kuollut sydänkohtaukseen. Ruumiita syntyi valtavat määrät. Myös ”avustajiksi” epäiltyjä alettiin pahoinpidellä ja tappaa vähäisistäkin syistä: jos he eivät tervehtineet, jos he eivät poimineet ylös hiuksiaan parturissa, jos he eivät nuolleet vertaan. Vartijat panivat saksalaisia koirankoppeihin, ja jos he eivät haukkuneet, heidät hakattiin. Saksalaiset pantiin pieksemään toinen toisiaan, hyppimään toistensa selän päällä ja lyömään toisiaan kasvoihin. Vartijat raiskasivat saksalaisia naisia ja opettivat koiransa puremaan saksalaisten miesten genitaaleja. Selityksissä sivulla 210 juutalainen Sack kertoo, että yöllä vartijat ottivat naisten parakista joitakin naisia ja veivät heidät asuntoihinsa, joissa he joukkoraiskasivat heidät.

Ennen pitkää kolme neljäsosaa (joidenkin arvioiden mukaan 90%, s. 210) juutalaisen Morelin leirin saksalaisista oli kuollut. Juutalainen ei ollut tyytyväinen, ja hän jatkoi ”kutsujaan.” Sivulla 108 juutalainen Sack puhuu 2000 – 3000 Schwientochlowitzissa kuolleesta.

Sivuilla 108-109 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että saksalaiset yrittivät saada Schwientochlowitzista sanaa ulos. Yksi huusi aidan luona: "Tämä paikka on helvetti", ja hänet tapettiin. Toinen salakuljetti viestejä ulos, mutta häntä kidutettiin. Eräs Hitlerin nuorisojärjestön 14-vuotias jäsen pakeni, mutta hänet saatiin myöhemmin kiinni ja pahoinpideltiin rautatangoilla (iron poles) ”tylsimykseksi” (vegetable), ts. aiheutettiin hänelle aivovaurio.

Eräs mies (prof. Morawietz, s. 212), joka oli ollut Auschwitzissa internoituna, vapautettiin Schwientochlowitzista, ja hän totesi:

Olisin mieluummin kymmenen vuotta saksalaisessa leirissä kuin päivän puolalaisessa.

Yötä päivää Schwientochlowitzin kaupungin asukkaat kuulivat leiristä saksalaisten kirkaisuja ja huutoja, ja asiasta raportoitiin Berliiniin. Sieltä eräs brittiviranomainen lähettikin Lontooseen viestin, että ne Schwientochlowitzin vangit, joita ei hakata kuoliaiksi, asetetaan kaulaa myöten kylmään veteen, kunnes he kuolevat (tämä vesiallas sijaitsi juutalaisen Shlomo Morelin rangaistussellissä).

Myös muista UB:n keskitysleireistä raportoitiin Berliiniin briteille ja amerikkalaisille.

Schwientochlowitz ei suinkaan ollut suurin keskitysleiri; suurin oli Potulitzin keskitysleiri Puolassa Itämeren lähellä. Siellä oli 30 000 vankia, joita EPÄILTIIN juutalaisten sortajiksi (thirty thousand suspected oppressors of Jews). Sielläkin joka ilta komentaja meni parakkeihin ja käski vankien laulaa. Hän huusi: "Siat!", ja hakkasi heitä tuoleilla, ja monet kuolivat. Usein saksalaisia kävelytettiin metsään, jossa heidän täytyi kaivaa kuoppa, ja kuoppaan pantiin sitten Hitlerin kuva ja saksalaisten täytyi valittaa ja laulaa. Sitten saksalaisten täytyi riisuutua alasti, ja heidät hakattiin. Heidän päälleen kaadettiin lantaa ja erään saksalaisen kurkkuun tungettiin paksu sammakko, kunnes hän kuoli (catching a toad, shoved the fat thing down a German’s throat, the German soon dying).

Myslowitzin keskitysleirissä Kattowitzin lähellä juutalaiset käskivät saksalaisten laulaa tai muuten heidät ammuttaisiin (or we’ll shoot you!). Sitten juutalaiset huusivat: ”Siat!”, ja alkoivat ruoskia saksalaisia, ja joka päivä Myslowitzissa kuoli sata saksalaista.

Grottkaun keskitysleirissä saksalaiset haudattiin perunasäkeissä, mutta Hohensalzan keskitysleirissä saksalaisten täytyi itse astua ruumisarkkuihinsa, joihin leirin komentaja tappoi heidät (climbed right into the coffins, where the commandant wasted them).

Blechhammerin keskitysleirissä juutalainen komentaja ei edes katsonut saksalaisiin, ja saksalaiset kuolivat komentajan näkemättä heitä. ”Epäillyn” asema ei auttanut saksalaisia Puolassa; heidät tuhottiin.

Sivulla 110 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että Puolassa ja Puolan hallinnoimassa Saksan osassa UB:llä oli 1255 keskitysleiriä saksalaisia varten (edellä mainittujen 227 vankilan lisäksi), ja jokaisessa niistä saksalaisista kuoli 20-50%. Lähteikseen juutalainen Sack ilmoittaa sivulla 213 seuraavat: ”Zivilverschollenenliste des Suchdienstes des Deutschen Roten Kreutzes” (Saksan Punainen Risti, Arolsen); ”Vertreibung und Vertreibungsverbrechen 1945-1948” (Saksan Valtionarkisto).

Sana leireistä levisi länteen, ja 16.8.1945 (itsekin ihrainen massamurhaaja) Winston Churchill sanoi brittien alahuoneessa, että valtavat määrät saksalaisia on hävinnyt jäljettömiin (enormous numbers of Germans are utterly unaccounted for). Hän sanoi, että valtavan mittaluokan tragedia (tragedy on a prodigious scale) on tapahtumassa rautaesiripun takana.

Amerikassa senaattori William Langer kertoi (Congressional Record 2.8.1945) UB:n keskitysleireissä tapahtuvista pieksemisistä, ampumisista, vesikidutuksista, valtimoiden katkaisuista ja aivojen roiskumisista kattoon (of beatings, shootings, of water tortures, of arteries cut, of ”brains splashed on the ceiling”). Suurlähettiläät esittivät asiasta valituksen Puolan hallitukselle.

Voimakkaimman vastalauseen esitti Amerikan Punainen Risti. Sen edustajat saapuivat maakunnan turvallisuusministerin, juutalaisen Pinek Makan, luo ja pyysivät lupaa päästä tarkastamaan Sleesian leirit. Juutalainen Maka ei myöntänyt lupaa. Hän jopa huusi englanniksi:

Go to hell! (Painukaa helvettiin!).

Kyseiset edustajat ajoivat sitten Varsovaan UB:n päällikön, juutalaisen kommunisti Jacob Bermanin, luokse. Tämä lähti kahden juutalaisen ministerin ja puoluesihteeri Gomulkan kanssa Pinek Makan luo Kattowitziin. Gomulka sanoi juutalaiselle Makalle, ettei saksalaisia saa kohdella huonosti, ja juutalainen Maka vastasi, että jos Gomulka määrää päästämään Punaisen Ristin tekemään tutkimuksia, hän päästää sen. Gomulka vastasi: ”Ei, en määrää Teitä.” Juutalainen Jacob Berman sanoi Makalle: ”Mitä Punaiseen Ristiin tulee, tee, mitä parhaaksi katsot.” Sivulla 114 juutalainen Sack kertoo, että juutalainen Maka ei koskaan päästänyt Punaista Ristiä – ei amerikkalaista eikä kansainvälistä - tekemään tutkimuksia. Myöskään muiden puolalaisten maakuntien johtajat eivät päästäneet Punaista Ristiä tekemään leireissä tutkimuksia.

Sivulla 114 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että seuraavan kolmen vuoden aikana Valtion Turvallisuusviraston (UB:n) laitoksissa kuoli 60 000 – 80 000 saksalaista.

Selityksissä sivulla 214 juutalainen Sack kertoo, että Kansainvälisen Punaisen Ristin ilmoituksen mukaan se ei päässyt tutkimaan saksalaisten sotavankien leirejä Puolassa ennen kesää 1946 eikä sitä koskaan päästetty tutkimaan saksalaisille siviileille tarkoitettuja leirejä (joista nyt on kyse).

Saksan parlamentin määräyksestä Saksan Valtionarkisto suoritti salaisen tutkimuksen (luovutettiin parlamentille 28.5.1974), jonka mukaan Puolan leireissä ja vankiloissa oli todennäköisesti ainakin 200 000 ihmistä, joista kuoli 20-50%, siis 40 000 – 100 000, kuitenkin ainakin 60 000. Yllä mainittu luku 60 000 – 80 000 on Sackin näiden lukujen perusteella tekemä arvio. Hän lisää kuitenkin, että ”lukumäärä voi olla suurempi”, koska ”kuolleisuus joissakin leireissä oli 80%.” [18]

Sivulla 126 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo juutalaisesta Chaim Studnibergistä, Sleesian vankila- ja keskitysleiriministeriön johtajasta (Sack, s. 217), joka usein käski Kattowitzin vankilan vartijoita tappamaan joitakin saksalaisia sanoen:

Tappakaa tämä mies!

Sivuilla 128-129 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että saksalaisia pidätettiin Puolassa minkäänlaista erotusta tekemättä. Pienistäkin syistä joutui Gleiwitzissa juutalaisen Lolan vankilaan. Poliisit (useat juutalaisia) tulivat myös saksalaiskoteihin ja toimittivat ”natseiksi” syyttämänsä asukkaat juutalaisen Chaim Studnibergin keskitysleireihin, jotta puolalaiset pääsisivät saksalaisten taloihin asumaan. Useat näistä ”natseista” eivät olleet edes iältään niin vanhoja, että olisivat päässeet kansallissosialistisen puolueen jäseniksi. Eräässä juutalaisen Studnibergin keskitysleirissä (Potulitzissa) oli parakissa paljon vauvansänkyjä ja vauvoja. Vauvat eivät saaneet maitoa, koska leirin juutalaislääkäri Cedrowski ei päästänyt äitejä niiden luo (they didn’t have milk, for the red-haired doctor, a Jew from Auschwitz, didn’t let the mothers in). Viidestäkymmenestä (50) pikkuvauvasta neljäkymmentäkahdeksan (48) kuoli.

Sleesian juutalainen poliisipäällikkö (eversti Kratko) käski kesällä 1945 siivoamaan pois saksalaiset ja siirtämään heidät juutalaisen Studnibergin leireihin. Esimerkiksi 27.7.1945 poliisit hyökkäsivät Bielitzin kylään (tuhat asukasta), jonka asukkaista ketään ei pidetty ”natsina”, ja kuljettivat kylän asukkaat juutalaisen Studnibergin keskitysleiriin Lamsdorfiin. Puolalaisia muutti tilalle.

Juutalainen Studniberg oli nimittänyt Lamsdorfin leirin komentajaksi juutalaisen Czeslaw Geborskin (tähän juutalainen Sack on erityisen ihastunut ja kutsuu häntä koko ajan etunimeltä) ja vartijoiksi myös juutalaisia. Kun Bielitzin kylän saksalaiset asukkaat oli tuotu paikalle, Geborski valitsi pianistiksi erään saksalaisen opettajan pojan, ja tämän soittaessa eräässä huoneessa hän kutsui sinne saksalaisia yksi kerrallaan. Ensimmäisenä Geborski kutsui huoneeseen 70-vuotiaan eläkkeellä olevan posteljoonin, jonka hän ja hänen 10 vartijaansa iskivät nuijilla (clubbing) ja ruoskilla (whipping) kuoliaaksi tanssien (juovuksissa) siinä ohessa musiikin tahdissa. Muilta huoneeseen kutsutuilta he ryöstivät sinä päivänä omaisuuden.

Kaikkia Bielitzin kylän tuhatta asukasta ei siis tapettu heti tulopäivänä. Varsinainen tappaminen alkoi seuraavana päivänä. Juutalaiset keksivät useita tappamistapoja: Geborski hyppi saksalaisten kurkun päällä, ja erään saksalaisen hän käski kiivetä puuhun ja ampui hänet sitten sinne apinana (saksalaisen täytyi huutaa puusta: "Olen apina"). Apulaiskomentaja Ignaz Szypulla ampui useita saksalaisia ja tappoi heitä myös miekalla (saber). Kerran Szypulla sytytti parakin palamaan, ja kun saksalaiset naiset keräsivät hiekkaa sammuttaakseen sillä tulipalon, hän työnsi naiset parakin sisään (pushed the hysterical women in). Juutalaisvartijat panivat erään saksalaisen parrastaan kiinni ruuvipenkkiin ja sytyttivät hänet tuleen (put a German’s black beard in a vise, locked the vise solidly, and set the German afire).

Ajan mittaan kaikki Bielitzin kylän asukkaat olivat kuolleet, mutta tapettavia riitti koko ajan, sillä nelisenkymmentä muuta kylää täytyi tyhjentää saksalaisista, että alueelle tulleet puolalaiset voisivat muuttaa heidän tilalleen. Eräälle Lamsdorfin lähellä olevalle niitylle SS oli juutalaisen Sackin mukaan sodan aikana haudannut joitakin puolalaisia, ja Geborski komensi Grübenistä tuodut naiset kaivamaan haudat auki.

Naiset alkoivat kaivaa ruumiita esiin, ja he tulivat pahoinvoiviksi, kun tummuneet ruumiit tulivat näkyviin. Ruumiiden kasvot olivat mädäntyneet (the faces were rotten), ja niiden liha oli liimamaista, mutta juutalaiset vartijat huusivat naisille:

Menkää maata niiden viereen! (Lie down with them!).

Naiset menivät, ja vartijat huusivat:

Syleilkää niitä! (Hug them!), Suudelkaa niitä! (Kiss them!), Rakastakaa niitä! (Make love with them!).

Kivääreillä vartijat työnsivät naisten päitä, kunnes näiden silmät, nenät ja suut olivat syvällä puolalaisten kasvojen limassa (until their eyes, noses and mouths were deep in the Polish faces’ slime). Naiset, jotka puristivat suunsa kiinni, eivät voineet kirkua, ja ne, jotka kirkuivat, saivat suuhunsa jotain inhottavaa. Syljeskellen ja oksennelleen naiset nousivat viimein ylös. Heidän poskistaan roikkui vielä ruumiiden kosteita jäänteitä, ja heidän vaatteensa haisivat ja olivat yltä päältä mädän kudoksen peitossa. Lamsdorfissa ei ollut suihkuja, ja ruumiit olivat kuolleet pilkkukuumeeseen. Juutalaisen Sackin mukaan 64 Grübenin naista kuoli tästä syystä.

Joskus vartijat pakottivat saksalaiset naiset juomaa virtsaa tai verta tai syömään ihmisen ulostetta; joskus vaginaan laitettiin öljytty seteli ja sytytettiin se palamaan.

Kaikkiaan Lamsdorfin leirissä sanotaan olleen 8064 vankia, joista 6488 kuoli.

Sivuilla 135 ja 222 tämä Sack-niminen juutalainen kertoo, että UB:llä oli vankiloissaan ja keskitysleireissään 200 000 saksalaista vankia, joista se tappoi 60 000 – 80 000 (joka luku, kuten sanottu, todennäköisesti on liian alhainen, koska se on juutalainen luku). Loppujen lopuksi juutalaisen Sackin mukaan sotarikollisiksi tuomittiin vain tuhat saksalaista (useimmat pikkurikoksia), joten 99,5% saksalaisista oli täysin syyttömiä.

Enemmän saksalaisia juutalaiset tappoivat kuitenkin saksalaisten karkotuksissa. Sodan aikana Puolassa ja Puolan myöhemmin hallitsemassa Saksan osassa oli 10 miljoonaa saksalaista, joista 5 miljoonaa pakeni puna-armeijan saapuessa. 17.10.1945 Puolan presidentti määräsi kaikki Puolassa ja Puolan hallinnoimassa Saksan osassa olevat 5 miljoonaa saksalaista karkotettaviksi. Näissä karkotuksissa juutalaiset olivat edesauttamassa 1,5 miljoonan saksalaisen (ent. liittokansleri Adenauerin mukaan 2,2 miljoonan) menehtymistä. Sivuilla 138, 139, 224 ja 225 juutalainen Sack kertoo, että Puolassa lähes kaikki poliisipäälliköt sodan jälkeen olivat juutalaisia ja rivipoliiseistakin useat. Nämä poliisit olivat toteuttamassa saksalaisten karkotuksia ja heidän tuhoamistaan. Saksalaiset ajettiin junien karjankuljetusvaunuihin, ja poliisit ryöstivät heiltä sen ruoan, juoman ja vaatetuksen, joka heillä oli lupa ottaa mukaansa, ja...

...paljon saksalaisia kuoli (a lot of Germans died, s. 138).

Kuolleet käärittiin ruskeaan käärepaperiin ja haudattiin. Juutalaisia murhaajia ei ole koskaan viety oikeuteen vastaamaan teoistaan. Juutalaista massamurhaajaa ja kiduttajaa Shlomo Morelia vastaan on tosin nostettu Puolassa syyte, mutta Morel pakeni Puolasta Israeliin eikä Israel suostunut luovuttamaan häntä (Morel kuoli v. 2007).

Elukat! Ihmishirviöt!

VIITTEET

[1] Ei kuitenkaan ollut mitään holokaustia, ei ollut ihmisten surmaamiseen tarkoitettuja ”syanidikammioita” eikä ollut ihmisten ”kaasutuksia”. Viittaan kirjoitusteni "holokausti"-osioon. Tri Mengelen osalta ks. kirjoitus ”Tri Josef Mengele”.

[2] Juutalaiset suorittivat siis rasistisia joukkomurhia, saksalaisten kansanmurhaa.

[3] Sack paljastuu propagandistiksi. Esiin tulee perverssi juutalainen mentaliteetti ja psykopatia sekä taipumus valehteluun. Saksalaiset eivät toimineet tuolla tavoin, eikä niin toimi yksikään ihminen. Lasta ei voi repiä kappaleiksi. Myös Suomen valtion holokaustikirjassa ”Kertokaa siitä lapsillenne” (3. p., s. 93) väitetään, että lapsia revittiin kahtia (kirjan lanseerasi Suomeen koulujen oppimateriaaliksi ent. pääministeri Lipponen).

[4] Kuitenkaan Auschwitzissa ei surmattu ketään ”syanidilla”. Auschwitzista ei tunneta yhtäkään tapausta, jossa joku olisi kuollut myrkkykaasuun.

[5] Sack levittää viha- ja valhepropagandaa. Auschwitzissa ei ollut ”syanidihuonetta” ihmisten surmaamista varten.

[6] Auschwitz-Birkenaun väitettyjen kaasukammioiden katoissa ei kuitenkaan ollut sodan aikana reikiä, eikä saksalaisissa keskitysleireissä tapettu ketään kaasulla.

[7] Juutalainen valehtelee. Auschwitzissa ei ollut murhasyanidikammioita, eikä sellaisissa siis tapettu yhtäkään ihmistä. Tri Mengele ei ”valikoinut” ketään kaasutettavaksi. Lääkärit, myös tri Mengele, ainoastaan valikoivat työkykyiset työkyvyttömistä. Sodan aikana juutalaisia käytettiin työvoimana.

[8] Kuitenkin krematorioissa tuhkattavat ruumiit olivat lähes kaikki kulkutautien (varsinkin pilkkukuumeen) uhreja, ja ne tuhkattiin (eikä haudattu) hygieniasyistä, etteivät taudit leviäisi ja korkealla oleva pohjavesi pilaantuisi - etteivät siis juutalaiset ja muut sairastuisi ja kuolisi! Krematorioilla ja Zyklon B:llä, jolla tuhottiin pilkkukuumetta levittäviä täitä erityisissä täikaapeissa tai täikammioissa vaatteista ja muista esineistä, pyrittiin kuumeisesti pelastamaan juutalaisten ja kaikkien muidenkin leirissä olevien henki! Juutalainen kutsuu tätä vihaksi, suunnattomaksi vihaksi. Vihankylväjäksi paljastuu kuitenkin juutalainen itse.

[9] Kuitenkin juutalaiset olivat vuosina 1933 ja 1939 julistaneet Saksalle taloudellisen ja poliittisen sodan, vuonna 1939 jopa aseellisen sodan (olivat sodassa liittoutuneiden puolella maailmanlaajasti; sionistijohtaja Weizmannin ilmoitus Ison-Britannian pääministerille 5.9.1939), ja he olivat olleet jo ensimmäisen maailmansodan ja nyt tämän toisenkin maailmansodan takana ja lisäksi he olivat pankkimafiallaan tuhonneet Saksan ja Euroopan talouden kokonaan. Kansainvälisten juutalaisten pankkiirien raha- ja pankkijärjestelmä on koronkiskontasysteemi: raha luodaan velkana tyhjästä velkaa otettaessa, jolloin raha = velkaa ja rahan määrä = velan määrä. Juutalaisen rahan käyttöön ottaneet yhteiskunnat tuhoutuvat velkakierteeseen ja velkaorjuuteen, joka johtaa orjuuteen kaikissa asioissa. Yhteiskunnat velkaantuvat kaikilla tasoilla väkisin. Jos ei velkaa, ei rahaa. Ja jokainen seteli raksuttaa tyhjästä korkoa juutalaiselle koko ajan; korkoon ei kuitenkaan luoda rahaa, sitä varten on (kokonaisuutena katsoen) otettava yhä uutta velkaa (pyramidihuijaus), ja tuhon kierre on valmis, ks. kirjoitukseni ”Kaiken tuhoava raha- ja pankkijärjestelmämme”.

Kuitenkin tämä Sack-niminen juutalainen sanoo, ettei juutalaisissa ole vikaa! Hän ei ole tietävinään, että rahajärjestelmällään juutalaiset tuhoavat koko maailman. Hitlerin Saksa irtaantui juutalaisten kansainvälisten pankkiirien huijausrahasta ja otti käyttöön oman itsenäisen rahan, joka ei ollut velkaa (eikä siis korollista) vaan palkkio töistä ja palveluista (siis oikea raha), ja siksi Saksa tuhottiin sodalla perustuksia myöten. Neuvostoliitto, Ranska, Englanti ja USA, eli ns. ”liittoutuneet”, olivat juutalaisten kontrollissa (juuri tuon rahajärjestelmän tuoman velkaorjuuden turvin). Molemmat maailmansodat olivat juutalaisten sotia Saksan ja saksalaisten tuhoamiseksi (kansanmurhia siis, holokausteja).

Juutalaisuus todella oli neuvostosysteeminkin takana, joka tappoi idässä (NL, Kiina jne.) tieten tahtoen noin sata miljoonaa ihmistä ja uhkasi hyökätä Eurooppaan ja tehdä siitäkin kommunistisen maanosan, jossa voitaisiin teurastaa miljoonia tai kymmeniä miljoonia ihmisiä ”puhdistuksissa” (kaiketi suuri osa suomalaisistakin). Neuvostoliitto syntyi, kun lokakuun vallankumouksessa v. 1917 juutalaiset ryöstivät vallan itselleen. Neuvostoliitto oli Venäjän juutalaismiehitys, ja venäläiset joutuivat kärsimään suunnattomasti ja heitä murhattiin massoittain, kymmeniä miljoonia. Suomeen kohdistunut neuvostouhka oli siis koko ajan juutalaisuhka, ei venäläisuhka; juutalaiset pyrkivät valloittamaan Suomen ja juutalaiset sotivat Suomea vastaan ja pyrkivät tuhoamaan suomalaiset. On hyvä muistaa, että Hitler pelasti toisessa maailmansodassa Suomen monta kertaa, esim. pakotti Neuvostoliiton lopettamaan talvisodan uhkaamalla ryhtyä sotimaan Suomen rinnalla (Neuvostoliitto ei ollut vielä valmis sotaan Saksaa vastaan).

Jo 1920-luvulta alkaen juutalainen Neuvostoliitto kuumeisesti valmistautui hyökkäämään Eurooppaan (myös Suomeen), ja siksi juutalaiset (Stalinin johdolla) tappoivat itse NL:ssa ne, jotka saattoivat asettua vastustamaan kommunistista rynnistystä ja häiritsemään tulevaa Euroopan valloitusta (esimerkiksi sodanaikaisella kapinalla). Saksaan oli tarkoitus hyökätä ensin, ja NL:n länsirajalla oli massiivinen 2 miljoonan sotilaan ja kymmenien tuhansien lentokoneiden ja panssarivaunujen keskitys odottamassa hyökkäyskäskyä.

Hitlerin Saksa oli perillä tästä, ja siksi Hitler päätti kesällä 1941 tehdä NL:oon ennaltaehkäisevän iskun, ettei koko Eurooppa (mm. Suomi) joutuisi juutalaisikeeseen ja surmattavaksi. Saksa päätti ajaa juutalaiset kokonaan pois Euroopasta, ensin maastamuutolla, myöhemmin sotaoloissa pakkosiirroilla itään NL:lta vallatuille alueille.

Hitlerin Saksa yritti pelastaa Euroopan. Nyt olemme EU:ssa, joka on kommunistinen (juutalainen; EU:n lipun 12 tähteäkin kuvaavat Israelin 12 heimoa) keskitysleiri, jossa on tarkoitus tuhota Euroopan kansat tuhoamalla niiden kansallisvaltiot, kansallistunto, isänmaallisuus, uskonto, kulttuuri ja identiteetti ”globalisaatiolla” ja siirtolaisuudella (ns. Kalergi-suunnitelma vapaamuurari Coudenhove-Kalergin mukaan). Maamme johto on jo pitkään tukenut tätä juutalaista ohjelmaa maamme tuhoamiseksi. Vuosikymmeniä he ovat olleet pelkkä maanpetoksellinen rikollisjoukko.

EU todella on kommunistinen tuhoamisleiri. Ensin meidät imetään tyhjiin ”riippumattomalla” Euroopan Keskuspankilla, jonka takana on juutalainen pankkimafia (keskuspankkien keskuspankki BIS Rothschildeineen jne.). Kommunismin ydinajatus on juuri yksityinen (lue: juutalainen) tai valtiolliseksi naamioitu yksityinen keskuspankki. Siis varastaminen ja orjuuden ikeeseen valjastaminen pyramidihuijausrahajärjestelmän avulla. EU:ssa ja EKP:ssä on kyse yksinomaan Euroopan kansojen (esim. suomalaisten) ryöstämisestä ja tuhoamisesta. Esimerkiksi nyt Suomella ei ole minkäänlaista omaa rahapolitiikkaa, ja ne, jotka ovat ajaneet maamme liittämistä EU:hun, ovat suuren luokan maanpettureita ja kansan tuhoajia! Suomea ovat vuosikymmenet hallinneet Suomen kansan suurimmat rikolliset.

Minusta maamme tulisi irrottaa EU:sta, maahamme tulisi säätää laki kuolemanrangaistusten käyttöönottamisesta ja törkeimmät maanpetturit tulisi tuomita kuolemanrangaistuksiin julkisissa teloituksissa.

Juutalaiseen uskontoon (Talmud) nimenomaan kuuluu ei-juutalaisten tuhoaminen (siis lähes koko ihmiskunnan tuhoaminen), jotta maailma jäisi juutalaisille (tämän tuhoamisen jälkeen kuulemma heidän messiaansa saapuu). Juutalaiset pyrkivät aina tappamaan niin paljon ei-juutalaisia kuin pystyvät, jos he voivat tehdä sen ilman kiinnijoutumisen vaaraa (kuten NL:ssa ja Kiinassa); tämä tappaminen on heille pyhää jumalanpalvelusta. Myöskään suomalaisia ei tulla säästämään, jos juutalaiset saavat toimintavapauden (vapaina vastuusta). ”Antisemitismi”-varoituksillaan ja -syytöksillään he saavat suomalaiset päättäjät tukemaan ja suojelemaan heitä ja kannustamaan heitä heidän tuhoamistyössään. Ja tulee ymmärtää, että koska he tässä tuhoamistyössään luulevat tekevänsä Jumalalle suurta palvelusta, heidän koko elämänsä ja toimintansa keskittyy tähän tuhoamiseen ja tappamiseen (kiinni kuitenkaan ei saa jäädä; toiminta on hyvin salakavalaa, ja sitä on suurin osa maailmanpolitiikkaa nykyisin). Juutalaiset ovatkin maailman vaarallisin, häikäilemättömin ja väkivaltaisin kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden joukko, kuten Raamattukin heistä jo toteaa (Joh. 8:44: Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa – murhaajia – valehtelijoita).

Minusta on äärimmäisen häkellyttävää, että Suomessa eri keskustelufoorumeilla fooruminpitäjät antavat juutalaisten aivan vapaasti valehdella, huijata, eksyttää, kääntää kieroon, houkutella pois totuudesta, rehellisyydestä ja säädyllisyydestä, pilkata suomalaista uskontoa ja kulttuuria, nimitellä ja herjata suomalaisia ja heidän merkkimiehiään sekä vesittää ja tuhota suomalaista yhteiskuntaa! Kukaan ei näy puuttuvan tähän vihamieliseen ja tuhoisaan toimintaan.

Naisvallan tuominen Suomeen on myös ollut tehokas juutalainen keino tuhota Suomi.

Samoin homovallan.

Holokaustihuijaus on myös yksi valhe, jota vipuvartena käyttämällä juutalaiset – rahajärjestelmähuijauksen ohella - kipuavat valtaan ja saavat sitä kautta tilaisuuden tuhota ei-juutalaisia.

Juutalaiset tuleekin kaikkialla maailmassa ottaa kiinni ja sulkea vankiloihin ja keskitysleireihin, ja sitten heille on kansainvälisessä yhteistyössä langetettava ne rangaistukset, jotka katsotaan sopiviksi. Suurimmat juutalaisrikolliset tulee tuomita kuolemaan. Muut juutalaiset jäävät vankiloihin tai heidät sijoitetaan tiukasti suljettuihin leireihin, joissa he ovat ankaran kontrollin alaisina pysyvästi. Talmud julistetaan rikollisuutensa vuoksi kielletyksi kirjaksi, ja se hävitetään maailmasta. Juutalaisuus rikollisena uskontona kitketään pois kokonaan. Kaikki kanssakäyminen juutalaisten kanssa kielletään ankarasti. Maailma on vapautettava tuosta kauheasta rikollisjoukosta, ja juutalaisuus (juutalainen uskonto) on hävitettävä juuria myöten.

Pankit ja tiedotusvälineet otetaan juutalaisilta pois, samoin kaikki poliittinen vaikutusmahdollisuus, koska he pyrkivät ainoastaan tuhoamaan, usein ”auttamisen” ja ”edistämisen” varjolla. Juutalaisia voidaan käyttää käsityöläisinä ja siivoajina, mutta ei missään sellaisessa ammatissa, jossa he voivat tuhota ei-juutalaisia (ei esim. lääkäreinä [tappamis- ja myrkyttämismahdollisuus; tyypillisenä esimerkkinä nykyiset ”psyykenlääkkeiksi” kutsutut hermostomyrkyt], apteekkareina, lääketehtailijoina, tuomareina, tiedemiehinä, ravintoloitsijoina, elintarvikkeiden valmistajina tai kuljettajina jne.). Nyt Suomikin alkaa olla siinä tilassa, että pian juutalaiset (joko itse tai käsikassaroittensa avulla) voivat tappaa täällä kenet tahansa joutumatta kiinni (asioita ei ryhdytä oikeasti tutkimaan), ja tämä koskeekin jo muuta rikollisuutta (esim. talous, raha- ja pankkijärjestelmä, oikeuslaitos, media, yliopistot, puoluelaitos ja maan johto ovat jo tiukasti juutalaiskontrollissa).

Juutalaiskeksintöä ja aikaansaannosta ovat myös ei-juutalaisten lasten murhat (abortit), joilla estetään ei-juutalaisia (tai ”elukkoja”, kuten he meitä kutsuvat) lisääntymästä, ja myös jo mainitut hermostomyrkyt (”psyykenlääkkeet”), joilla juutalaiset ovat onnistuneet ”tappamaan pystyyn” kymmeniä miljoonia ei-juutalaisia. Myöskään homoseksuaalit eivät lisäänny, ja siksi tätä iljettävää perversiota suositaan.

Valvira (sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto; ent. TEO sulautui siihen), joka suojelee tällaista lasten murhaamista ja ihmisten myrkyttämistä ”psyykenlääkkeillä”, on olemukseltaan juutalaisorganisaatio, jonka jäsenet tulisi ihmisten tuhoamisen ja tappamisen vuoksi teloittaa julkisesti hirttämällä, ja jos minulla olisi valta, hirtättäisin välittömästi jokaisen asiaan osallisen Valviran jäsenen (myös lääkärikunnan jäsenen) massamurhaajana (jo puoli miljoonaa lasta murhattu 38 vuodessa) ja ihmisten myrkyttäjänä ja tuhoajana (”psyykenlääkkeillä”; ikään kuin ihmisen sielua voisi hoitaa kemiallisesti tai terveitä aivoja kirurgisesti silpomalla!).

Myös suuri osa maamme johtoa ja virkamieskuntaa tulee saattaa oikeuden tuomittaviksi maanpettureina, vihollistemme juutalaisten hyväksyjinä ja suomalaisten tuhoamisen (esim. EU, EKP, juutalaiset) sallijoina. Myös juutalaisten johtajat tulee viedä oikeuteen, samoin huomattavimmat psykiatrit ja psykologit. Tiedotusvälineiden, esim. Helsingin Sanomien, omistajat ja johtohenkilöt tulee myös asettaa syytteeseen.

Juutalaisen uskonnon myötä maailmasta on hävitettävä myös vapaamuurariliike ja muut salaseurat, jotka ovat olennaisesti juutalaisia välineitä – ennen kaikkea soluttautumisvälineitä - ei-juutalaisten tuhoamiseksi (esim. Lenin ja NL:n johtavat juutalaiset olivat vapaamuurareita, samoin Euroopan tuhoamisohjelman laatinut Coudenhove-Kalergi).

On pikaisesti ryhdyttävä pidättämään juutalaisia kaikkialla maailmassa, että pääsisimme irti tästä rikollisuuden ylivallasta ja omasta tuhoutumisestamme. Joka ikinen juutalainen on suljettava rikollisena tiukasti vartioituun paikkaan (vankilaan, keskitysleiriin, ghettoon tms.). Tähän sulkemiseen on ryhdyttävä välittömästi. Juutalaiset kutsuvat tätä tietenkin ”antisemitismiksi”, vaikka kyseessä on vain normaali ja terve rikollisuuden vastustaminen. Juutalaisuus on samaa kuin rikollisuus, ei muuta. Valehtelua, huijaamista, murhaamista, tuhoamista, varastamista.

[10] Auschwitzissa ei tapettu yhtäkään juutalaista rodun tai uskonnon vuoksi, ainoastaan kurinpidollisista syistä jouduttiin teloittamaan koko Auschwitzin aikana 117 juutalaista (ks. kirjoitukseni ”Auschwitzissa kuoli 60 421 juutalaista”). Saksalaiset jopa rankaisivat kuolemanrangaistuksilla niitä omiaan, jotka syyllistyivät yhden tai useamman juutalaisen surmaamiseen! Juutalaisiin kajoaminen oli tiukasti kiellettyä!

[11] Kuitenkaan Auschwitzissa ei ollut ”syanidikammioita” eikä sellaisissa tapettu yhtäkään ihmistä. Auschwitzin komentaja Rudolf Hössistä ks. kirjoitukseni ”Rudolf Hössin ’tunnustukset”. Tunnustukset kiskottiin häneltä kiduttamalla.

[12] Juutalainen ryhtyi murhaamaan.

[13] Juutalainen Sack valehtelee. Saksalaiset eivät tappaneet juutalaisia.

[14] Juutalainen valehtelee. Juutalaisia ei tuhottu. Hössistä ks. viite 11.

[15] ”Syanidikammioita” Auschwitzissa ei kuitenkaan ihmisten teloittamista varten ollut, joten mitään huutamisia ei kuulunut.

[16] Werwolf oli saksalainen sodan loppuvaiheen suunnitelma luoda Saksassa vihollislinjojen takana toimiva vapaaehtoinen sissikommando tai vastarintayksikkö; jäsenet hankittiin Hitler-Jugendista ja SS:stä; jäseniä n. 5000. Toiminta oli kuitenkin vähäistä.

[17] Majdanekissa ei tapettu ketään rodun tai uskonnon vuoksi. Kuvattu viiden vartijan hirttäminen oli laiton murha.

[18] Juutalaiset murhasivat Puolassa siis ehkä 70 000 – 100 000 saksalaista. Mutta tietäen sen, kuinka juutalaiset käsittelevät lukuja, lukumäärä voi olla suurempikin. Saksa ja sen tutkijat ovat sodasta lähtien olleet liittoutuneiden ja juutalaisten kontrollissa. Minusta olisi ihmeellistä, jos juutalaiset (so. juutalaisuskoiset) olisivat jossakin asiassa rehellisiä ja toisia kunnioittavia, sillä koko heidän elämänmuotonsa (jota heidän ”uskontonsa” tarkoittaa) perustuu valheeseen, tuhoamiseen ja tappamiseen. Jumala sanoo heistä: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” (Joh. 8:44). Juutalaisen Sackin kirja osoittaa juuri tämän, että juutalaiset ovat nimenomaan valehtelijoita (holokaustihuijaus) ja murhaajia. Ainoat todelliset murhaajat ovat koko ajan olleet juutalaiset.

ERÄS KIRJOITUKSENI POHJALTA SYNTYNYT KESKUSTELU

Kredin: Uusnatsien propagandapaskaa!

Vesa I Laurio: Mutta eikös kyseessä ole juutalaisen John Sackin kirja! Ja miksi Puola asetti Shlomo Morelin syytteeseen ja vaati Israelia luovuttamaan hänet? Ja tunnustihan Israelkin Morelin syyllisyyden, kun se selitti, että Morelin rikokset ovat vanhentuneet v. 1965. Lisäksi Morelista oli kansainvälinen etsintäkuulutus, joten Morelin rikollisuus tunnustettiin kansainvälisesti. Ovatko nämäkin siis "uusnatsien propagandaa"?

Kredin: Ota lääkkeesi! Kirjoitat: "Kuitenkin juutalaiset olivat vuosina 1933 ja 1939 JULISTANEET SAKSALLE TALOUDELLISEN JA POLIITTISEN SODAN, vuonna 1939 jopa aseellisen sodan (olivat sodassa liittoutuneiden puolella maailmanlaajasti; sionistijohtaja Weizmannin ilmoitus Ison-Britannian pääministerille 5.9.1939), ja he olivat olleet jo ensimmäisen maailmansodan ja nyt tämän toisenkin maailmansodan takana ja lisäksi he olivat pankkimafiallaan TUHONNEET SAKSAN JA EUROOPAN TALOUDEN kokonaan."

Annapa näyttö tuollaisesta "sodanjulistuksesta". Tähän mennessä on ainoastaan nähty yrityksiä puolustella natsien tieten tahtoen tekemiä iljettäviä rikoksia. Te olette huijari ja suurvalehtelija!

"Juutalaisuus todella oli neuvostosysteeminkin takana, joka tappoi idässä (NL, Kiina jne.) tieten tahtoen noin sata miljoonaa ihmistä ja uhkasi hyökätä Eurooppaan ja tehdä siitäkin kommunistisen maanosan, jossa voitaisiin teurastaa miljoonia tai kymmeniä miljoonia ihmisiä ”puhdistuksissa” (kaiketi suuri osa suomalaisistakin). Neuvostoliitto syntyi, kun lokakuun vallankumouksessa v. 1917 juutalaiset ryöstivät vallan itselleen. Neuvostoliitto oli Venäjän juutalaismiehitys, ja venäläiset joutuivat kärsimään suunnattomasti ja heitä murhattiin massoittain, kymmeniä miljoonia. Suomeen kohdistunut neuvostouhka oli siis koko ajan JUUTALAISUHKA, ei venäläisuhka; JUUTALAISET pyrkivät valloittamaan Suomen ja JUUTALAISET sotivat Suomea vastaan ja pyrkivät tuhoamaan suomalaiset."

Typerää vainoharhaisen psykopaatin propagandaroskaa. Olette hullumpi kuin paskahuussin rotta.

"Jo 1920-luvulta alkaen Neuvostoliitto kuumeisesti valmistautui hyökkäämään Eurooppaan (myös Suomeen), ja siksi juutalaiset (Stalinin johdolla) tappoivat itse NL:ssa ne, jotka saattoivat asettua vastustamaan kommunistista rynnistystä ja häiritsemään tulevaa Euroopan valloitusta (esimerkiksi sodanaikaisella kapinalla)."

Höpö höpö. Valehtelet taas ilman näyttöä. Luuletko mielisairas, että suun vaahtoaminen tekee valheesi uskottavammiksi?

"Saksaan oli tarkoitus hyökätä ensin, ja NL:n länsirajalla oli massiivinen 2 miljoonan sotilaan ja kymmenien tuhansien lentokoneiden ja panssarivaunujen keskitys odottamassa hyökkäyskäskyä."

Missä oli? Ei ole mikään historioitsija tuollaista huomannut mistään maasta. Ei edes hyvin kriittinen Edvard Radzinski.

"Hitlerin Saksa oli perillä tästä, ja siksi Hitler päätti kesällä 1941 tehdä NL:oon ennaltaehkäisevän iskun, ETTEI KOKO EUROOPPA (MM. SUOMI) JOUTUISI JUUTALAISIKEESEEN ja surmattavaksi."

Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon alistaakseen, miehittääkseen, riistääkseen ja tappaakseen. Valloitushyökkäys rikolliseen malliin.

"Saksa päätti ajaa juutalaiset kokonaan pois Euroopasta, ensin maastamuutolla, myöhemmin sotaoloissa pakkosiirroilla itään NL:lta vallatuille alueille."

Tappamalla heidät kammottavissa kuolemantehtaissa. Ihan vain ilkeyttään.

"Hitlerin Saksa yritti pelastaa Euroopan."

Tuhota, alistaa, riistää ja miehittää. Sitä se teki ja halusi tehdä niin.

Miksi ette mene hankkimaan vahvempia lääkkeitä?

Vesa I Laurio: Ensiksi. Minulle kirjoitettiin: Ota lääkkeesi - - Te olette huijari ja suurvalehtelija! - - Typerää vainoharhaisen psykopaatin propagandaroskaa. Olette hullumpi kuin paskahuussin rotta. - - Valehtelet taas ilman näyttöä. Luuletko mielisairas, että suun vaahtoaminen tekee valheesi uskottavammiksi? - - Miksi ette mene hankkimaan vahvempia lääkkeitä?

Kokemus sanoo minulle, että tuollainen teksti lähtee yleensä vain juutalaisesta kädestä. Mikseivät juutalaiset voi käyttäytyä niin kuin normaalit ihmiset? Ikään kuin juutalaisessa sydämessä olisi yötä päivää suunnaton myrkyllisyys, viha, murha ja ylimielisyys. On hyvä kiinnittää asiaan huomiota, sillä tuollaisesta seuraa vain ruma loppu, itsestään, automaattisesti. Tuollainen sotii itse elämän olemusta vastaan.

http://ikuinenautuus.blogspot.com/2008/04/sana-viikolle-17.html

Jeesus Kristus rauhoittaa.

Toiseksi. Minulta pyydettiin parista asiasta näyttöä. Ehkä näistä on apua:

A. Juutalaisten sodanjulistuksesta Saksalle:

Juutalaiset olivat julistautuneet Saksan vihollisiksi ja siten turvallisuusriskiksi. Heti Hitlerin noustua valtaan v. 1933 he julistivat "pyhän sodan" Saksaa vastaan (koko maailman juutalaisväestön kaupallinen, poliittinen ja finanssialan boikotti Saksaa vastaan, Daily Express 24.3.1933 [myös TÄÄLLÄ]; tämän vahvisti "pyhän sodan" nimellä World Jewish Economic Federationin presidentti Samuel Untermeyer radiopuheessaan [WABC] 6.8.1933, puheen julkaisi seuraavana päivänä the New York Times [myös TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ]). Saksalaiset tuotteet asetettiin maailmanlaajaan boikottiin, laivojen purkamisia estettiin jne., ja tavoitteena oli Saksan tuhoaminen taloudellisesti.

Uudelleen juutalaiset julistivat Saksalle sodan 5.9.1939 (kaksi päivää aikaisemmin, 3.9.1939, Englanti ja Ranska olivat julistaneet Saksalle sodan), kun Sionistiorganisaation presidentti Chaim Weizmann koko maailman juutalaisväestön nimissä ilmoitti kirjeessään Ison-Britannian pääministeri Chamberlainille, että...

...juutalaiset seisovat Ison-Britannian rinnalla ja tahtovat taistella demokratioiden puolella. - - Jewish Agency on valmis ryhtymään välittömiin järjestelyihin juutalaisen työvoiman, teknisen taidon, varojen jne. ottamiseksi käyttöön (julkaistu lehdessä The Jewish Chronicle 8.9.1939, siteerattuna mm. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ).

Weizmann siis julisti, että Saksan juutalaiset ovat Saksan vihollisia, jotka taistelevat Saksaa vastaan. Myös 9.11.1938 (lehdessä Droit de Vivre) juutalaisen "Kansainvälisen antisemitismin vastaisen liiton" (LICA) presidentti Bernhard Lecache oli julistanut (myös TÄÄLLÄ):

Päämääränämme on julistaa Saksaa, vihollista nro 1, vastaan säälimätön sota. Ja varmaa on, että tulemme käymään tätä sotaa, kunnes Grünspanien ei tarvitse enää juosta asekauppiaan luokse antaakseen verikoston siitä onnettomuudesta, että on juutalainen! (juutalainen Grünspan ampui Pariisissa Saksan lähetystön virkailija Ernst von Rathin).

Kansainvälisen lain nojalla Saksa saattoi internoida juutalaisväestön vihollisvoimana ja käyttää sitä työvoimana.

B. Juutalaisuus on kommunismia (siis varastamista):

Kuuluisa juutalaisrabbi Stephen Wise v. 1923 (häneltä pyydettiin mielipidettä kommunismista, entiseltä nimeltään bolshevismi):

Jotkut sanovat sitä kommunismiksi, minä sanon sitä juutalaisuudeksi (Jewish Chronicle).

Karl Marx, sitaatti British Guardian -lehdessä, heinä-elokuu 1924:

Mikä on juutalaisuuden perusta? Käytännön intohimo ja voiton ahnehtiminen. Mihin voidaan pelkistää juutalaisen uskonnollinen palvonta? Kiskontaan. Mikä on hänen todellinen jumalansa? Raha!

Blumenthal, Judisk Tidskrift, nro 57, 1929:

Vasta viime aikoina rotumme on antanut maailmalle uuden profeetan, mutta hänellä on kahdet kasvot ja hänellä on kaksi nimeä; toisaalta hänen nimensä on Rothschild, kaikkien kapitalistien johtaja; toisaalta Karl Marx, niiden apostoli, jotka tahtovat tuhota muut.

Tri Oscar Levy, The World Significance of The Russian Revolution, esipuhe:

Juutalaiset ovat demokratian ja sen vuoksi myös rahavallan henkisiä isiä - - juutalaiset elementit ovat eteenpäin vievinä voimina sekä kommunismin että kapitalismin takana.

Mainitsen ohessa myös nämä kaksi:

Lontoossa ilmestyvä Jewish Watch totesi 16.1.1918:

Kansainvälinen juutalaisuus pakotti Euroopan sotaan, ei pelkästään ottaakseen itselleen suuren osan maailman kullasta vaan myös aloittaakseen tuon saamansa kullan avulla uuden juutalaisen maailmansodan (siis toisen maailmansodan).

Juutalaiset tiesivät jo ensimmäisen maailmansodan aikoina, että he tulevat järjestämään vielä toisen maailmansodan.

Jerusalemilainen historioitsija Jesiah Tishbi kertoo:

Israelin läsnäolo kansojen joukossa parantaa maailman mutta ei maailman kansoja - - se ei tuo kansoja lähemmäksi pyhyyttä vaan päinvastoin ottaa heiltä pyhyyden pois ja niin TUHOAA HEIDÄN KYKYNSÄ OLLA OLEMASSA. - - Täydellisen pelastumisen tarkoitus on TUHOTA KAIKKIEN KANSOJEN ELINVOIMA (Jesiah Tishbi: Oppi pahasta ja saatanallisesta piiristä Kabbalassa [Torat ha-Rave-ha-Kelippah be-Kabbalat ha-Ari], s. 139-142).

C. Neuvostoliiton eli sitä hallinneen juutalaisuuden hyökkäysaikeista. Die Welt-lehdessä oli 15.3.2008 seuraava Bogdan Musialin artikkeli hänen omasta kirjastaan ”Kampfplatz Deutschland - Stalins Kriegspläne gegen den Westen” ("Taistelukenttä Saksa - Stalinin sotasuunnitelmat länttä vastaan");

http://www.welt.de/welt_print/article1802258/Kampfplatz_Deutschland.html

Neue Forschungen belegen: Nicht nur Hitler plante einen Angriffskrieg auf die Sowjetunion. Auch Stalin rüstete früh auf zum Kampf gegen den Westen.

Die internationale Forschung ist sich seit Jahrzehnten darüber einig, dass mit dem deutschen Überfall auf die Sowjetunion am 22. Juni 1941 ein ideologisch bedingter Angriffskrieg begann, der als Vernichtungs- und Lebensraumkrieg geplant und durchgeführt wurde. Die sowjetische Propaganda stellte diesen Überfall entsprechend heraus, blendete aber zugleich das fast zwei Jahre währende deutsch-sowjetische Kriegsbündnis und vor allem die eigenen Angriffsabsichten aus.

Die neuesten Aktenfunde in den Moskauer Archiven belegen nämlich, dass die Sowjetunion seit dem Ende der 1920er Jahre, besonders intensiv nach dem sogenannten Schwarzen Freitag (Beginn der Weltwirtschaftskrise, 25. Oktober 1929), zum ideologisch bedingten Vernichtungskrieg gegen den Westen massiv aufrüstete. Stalin und seine Genossen gingen davon aus, dass die Krise bald in einen "imperialistischen Krieg" münden würde, der wiederum die Voraussetzungen für den revolutionären Angriffskrieg schaffen würde.

Im Januar 1930 entwarf der spätere Marschall Michail Tuchatschewski die Konzeption des "Vernichtungskriegs" gegen den Westen, die einen massenhaften Einsatz von Panzern (50 000), Flugzeugen (40 000) sowie den "massiven Einsatz von chemischen Kampfmitteln" vorsah. Das Ziel des Angriffskrieges war, die kommunistische Herrschaft in Europa und der Welt mit Waffengewalt zu verbreiten.

Und Deutschland kam in den Plänen der Bolschewiken für die Weltrevolution die Schlüsselrolle zu, und zwar aufgrund seines Industriepotenzials, der Stärke seiner Arbeiterschaft, der künftigen disziplinierten Soldaten der Revolution sowie der geopolitischen Lage im Zentrum Europas. Für die Bolschewiki war Deutschland der Schlüssel zur Beherrschung Europas. Auf dem Weg dahin war allerdings das antikommunistische Polen zu überwinden.

Im Laufe des Jahres 1930 gelang es Tuchatschewski, Stalin für seine Idee des Vernichtungskrieges zu gewinnen. Ab Herbst 1930 wurden die sowjetischen Streitkräfte nach dieser Konzeption tiefgreifend umstrukturiert und umgerüstet sowie massiv ausgebaut. Die Rote Armee wuchs von 631.000 Soldaten im Jahre 1930 auf 1.033.570 im Jahr 1934 an; die Zahl der Flugzeuge stieg von 1149 auf 4.354, die der Panzer von 92 im Jahr 1928 auf 7.574 im Jahr 1934. Nach 1934 setzte die UdSSR die massive Aufrüstung fort. 1939 BESTAND DIE ROTE ARMEE AUS 1.931.962 SOLDATEN, SIE VERFÜGTE ÜBER 10.362 FLUGZEUGE UND 21.110 PANZER.

Zeitgleich erfolgte der rasante Aufbau der sowjetischen Kriegswirtschaft. Moderne Technologien, Anlagen und Waffenprototypen wurden im Westen eingekauft, finanziert mit Rohstoffexport (u.a. Getreide, Holz) und sogar mit gesteigertem Wodkaverkauf innerhalb des eigenen Landes.

Die ideologisch bedingte Expansion war nicht nur eines der Hauptmerkmale, sondern vielmehr das Hauptwesen des ersten kommunistischen Staates, den die Bolschewiki auf den Trümmern des russischen Zarenreiches errichtet hatten, und zugleich identitätsstiftende Grundlage des internationalen Kommunismus. Den Sieg der kommunistischen Revolution in Russland betrachteten die bolschewistischen Anführer als den ersten Schritt zur Weltrevolution, und sie meinten das sehr ernst. Die heute zugänglichen Quellen aus den russischen Archiven, die teilweise veröffentlicht sind, lassen keinen Zweifel darüber, allerdings sind diese im Westen wenig bekannt, geschweige denn rezipiert.

Diese Verweigerung gegenüber den historischen Fakten und Quellen ist zum einen durch ideologische und politische Verblendung zu erklären, zum anderen wohl durch die Angst, dies würde den deutschen Vernichtungskrieg gegen die UdSSR relativieren. Dass jedoch dies die Verfälschung der historischen Fakten rechtfertigt, ist stark zu bezweifeln. Mit wissenschaftlichen Grundsätzen ist es jedoch keinesfalls vereinbar.

Es verwundert daher nicht, dass die heutige westliche Forschung die sowjetische Propaganda von der angeblich defensiven, ja "friedliebenden" Außenpolitik der Sowjetunion weitgehend widerspiegelt. Die damalige sowjetische militärische Kriegstaktik wird nach wie vor als "offensive" beziehungsweise "Vorwärtsverteidigung" beschrieben, ein Kunstgriff der sowjetischen Propaganda, auf den zahlreiche westliche Forscher und Autoren hereinfielen, ich selbst nicht ausgenommen. Erst die umfassende und äußerst spannende Lektüre einschlägiger Dokumente in den Moskauer Archiven hat mich veranlasst, meine durch die westliche Forschung und kommunistische Propaganda geformte Meinung zu revidieren und weiterzuforschen.

Erstaunlicherweise sind russische Historiker in dieser Hinsicht viel aufgeschlossener. Für nicht wenige von ihnen ist nicht die Frage interessant, ob Stalin Deutschland angreifen wollte, denn davon gehen sie aus, sondern wann er das beabsichtigte. Dies gilt natürlich nicht für die Geschichtspolitik des heutigen russischen Staates, die weiterhin auf die Propagandaparole von der "friedliebenden" Sowjetunion setzt.

Tatsache ist aber, dass ab 1930 die gesamte Wirtschaft und Gesellschaft der Sowjetunion dem einen Ziel, den massiven Vorbereitungen zum revolutionären Eroberungskrieg, untergeordnet wurde. Um das durchzusetzen, überzogen die sowjetischen Kommunisten das ganze Land mit beispiellosem Massenterror gegen diejenigen, die diese Vorbereitungen "sabotieren" und im künftigen Krieg das eigene Hinterland gefährden könnten.

Anfang 1930 ließ Stalin auch die Zwangskollektivierung entscheidend beschleunigen und zugleich einen Vernichtungsfeldzug gegen die Bauern beginnen, um den breiten Widerstand gegen die Kollektivierung zu brechen. Es ging darum, sich uneingeschränkten Zugriff auf die bäuerlichen Erträge zu sichern, um damit die gigantische Aufrüstung zu finanzieren. In die kommunistischen Konzentrationslager wurden Hunderttausende Bauern und andere konterrevolutionäre Elemente eingewiesen oder gleich erschossen. Etwa 1,5 Millionen Menschen (meistens Kinder und Frauen) verschleppten die sowjetischen Kommunisten in den Jahren 1930/31 in die unwirtlichen Tiefen des Reisenreiches. Hunderttausende von ihnen starben in der Verbannung an Hunger, Kälte, Krankheiten und Entkräftung. Die meisten Opfer waren Kinder. In manchen Verbannungsorten betrug die Kindersterblichkeit im Frühjahr 1930 und 1931 um zehn Prozent im Monat.

In den Jahren 1932 und 1933 folgte der Große Hunger, den Stalin und seine kommunistischen Genossen nachweisbar künstlich hervorgerufen hatten. Etwa zehn Millionen Menschen starben damals, davon etwa fünf bis sechs Millionen Ukrainer. Der Große Hunger war die größte demografische Tragödie in Europa in Friedenszeiten seit dem Mittelalter. Und die westliche Öffentlichkeit ignorierte diese ungeheuerliche menschliche Katastrophe weitgehend, schlimmer noch, es gab im Westen genug als fortschrittliche geltende Intellektuelle, die diese Massenverbrechen rechtfertigten und verharmlosten.

Stalin, seine Genossen und der gesamte kommunistische Bürokratieapparat verwandelten in den 1930er Jahren die Sowjetunion in ein gigantisches Zwangsarbeitslager, und das alles nur zu dem einen Zweck, das Land auf einen langjährigen revolutionären Eroberungskrieg vorzubereiten.

Die rasant steigende Masse an Kriegsmaterial und -ausrüstung ging allerdings nicht mit einer entsprechenden Qualität einher. Flugzeuge und Panzer wurden mit groben Produktionsmängeln ausgeliefert und waren vor allem ausgesprochen pannenanfällig. So verlor die sowjetische Luftwaffe in den Dreißigerjahren bei den unzähligen Unfällen über 2.000 Flugzeuge, etwa 1.000 Piloten kamen dabei ums Leben. Und von den etwa 7.000 Panzern im Jahre 1933 waren nur wenige wirklich einsatzfähig. Die Soldaten waren hingegen schlecht ernährt, bekleidet, ausgebildet und geführt, zudem mangelte es ihnen an Motivation. Sie waren keineswegs willige Soldaten der kommunistischen Revolution. Ähnlich kritisch stand es um die Kriegswirtschaft. Unzählige Ausfälle, Pannen und Unfälle waren die Folge, die grundsätzlich als Sabotage gedeutet und geahndet wurden.

Der große Terror der Dreißigerjahre hat seine Wurzeln in den nicht wie geplant verlaufenden Kriegsvorbereitungen und den dabei erlittenen Rückschlägen. Er entwickelte Eigendynamik und erfasste nach und nach alle Bereiche von Staat und Gesellschaft. Tiefgreifende Säuberungen innerhalb der Roten Armee, des Partei-, Staats-, Wirtschafts- und Sicherheitsapparats folgten in den Jahren 1937 und 1938. Am meisten betroffen war jedoch nach wie vor die bäuerliche Bevölkerung, die zu Sklaven des kommunistischen Bürokratieapparates degradiert wurde.

Die Weltwirtschaftskrise mündete nicht im "imperialistischen Krieg", wie Stalin gehofft hatte. In Deutschland kam Adolf Hitler an die Macht, wozu Stalin und die deutschen Kommunisten nachweislich und nicht unwesentlich beitrugen. Hitler baute seine Macht zur Diktatur aus und rüstete Deutschland in wenigen Jahren wieder auf. Stalin hielt jedoch die antisowjetische Rhetorik Hitlers für ein Täuschungsmanöver, um Frankreich "einzulullen", wie er es im Jahre 1935 formulierte. Stalin ging davon aus, dass das vorrangige Ziel Hitlers die Wiedereroberung der nach dem Ersten Weltkrieg verlorenen Gebiete sei, was ja in einem "imperialistischen" Krieg münden musste. Die Ereignisse der Jahre 1938 und 1939 schienen Stalin Recht zu geben.

Es verwundert daher nicht, dass Stalin die Vorbereitungen zum Angriffskrieg gegen den Westen noch intensivierte. Daran änderte auch die Erschießung Tuchatschewskis und seiner engsten Mitarbeiter im Juni 1937 nichts. Der Pakt mit Hitler vom 24. August 1939 bedeutete für Stalin nur ein vorübergehendes Zweckbündnis, genauso wie für Hitler. Stalins Ziel war es, Europa in einen Krieg zu stürzen und die westlichen Länder ausbluten zu lassen, um im geeigneten Moment anzugreifen, wie aus seinen eigenen Aussagen und denen seiner Vertrauten hervorgeht. Stalins Rechnung ging im September 1939 auf, der ersehnte Krieg in Mittel- und Westeeuropa brach aus.

Der Pakt mit Hitler ermöglichte es Stalin zugleich, die kommunistische Herrschaft über die Grenzen der UdSSR hinaus zu verbreiten. Im September 1939, mit dem Überfall auf Polen, schlug die Sowjetunion den Weg der "offensiven Politik", das heißt des revolutionären Eroberungskrieges, ein, den die Sowjetunion immer verfolgt hatte, wie Andrej Schdanow, einer der engsten Mitarbeiter Stalins, am 4. Juni 1941 in einer Sitzung im Kreml unmissverständlich formulierte. Pazifistisch sei lediglich die sowjetische Propaganda gewesen, erklärte Schdanow.

Spätestens ab Ende 1940 bereitete sich Stalin nun sehr intensiv auf den Angriff auf Deutschland vor, wobei er trotz zahlreicher Warnungen nicht an die Deutschlands Entschlossenheit glaubte, schon bald anzugreifen. Er ließ die Armee noch einmal grundlegend umstrukturieren, ausbauen und umrüsten. Im Frühjahr 1941 war Stalin unbestreitbar dabei, entlang der deutsch-sowjetischen Grenze die größte Invasionsarmee aller Zeiten aufzubauen, um im geeigneten Moment seinen deutschen Verbündeten zu überfallen.

Neue Flugplätze an der deutsch-sowjetischen Grenzen wurden gebaut und alte ausgebaut, die serienmäßige Produktion von Kampfflugzeugen und Panzern aufgenommen, um die Streitkräfte im Laufe des Jahres 1941 umzurüsten. Die Eisenbahnlinien und Straßen bis zur deutschen Grenze hin wurden ausgebaut, Vorräte an Lebensmitteln, Treib- und Rohstoffen für den künftigen Krieg angelegt. Auch eine polnische Division ließ Stalin im Juni 1941 errichten, die im Krieg gegen Deutschland eingesetzt werden sollte. Der Hauptstoß sollte ja durch das deutsch besetzte Polen gehen.

Inmitten dieser Vorbereitungen, am 22. Juni 1941, überfiel NS-Deutschland die Sowjetunion, ohne dass Hitler und seine Generäle von den auf Hochtouren laufenden sowjetischen Kriegsvorbereitungen in ihrer Gesamtheit etwas geahnt hatten. Sie waren vor dem 22. Juni 1941 über den Stand der Kriegsvorbereitungen nicht "im Bilde", wie es Goebbels am 19. August 1941 in seinem Tagebuch formulierte.

Der deutsch-sowjetische Vernichtungskrieg, denn auch die Sowjetunion führte ab September 1939 einen solchen Krieg, war durch die Ideologie der beiden Systeme programmiert. Hitler sah in den sowjetischen Territorien den künftigen "Lebensraum" für das deutsche Volk. Stalin dagegen betrachtete Deutschland als Schlüssel zur Beherrschung Europas und der Welt. Der Überfall auf die UdSSR endete für Hitlers Deutschland mit der totalen Niederlage, die Sowjetunion konnte aber ihre Herrschaft bis an die Elbe ausbreiten - und sich dazu noch mit dem Nimbus des Befreiers von der "faschistischen" Terrorherrschaft schmücken, der bis heute gepflegt wird.

Musial siis kertoo Moskovan arkistoista löytyneiden uusien asiakirjojen osoittavan, että Neuvostoliitto varustautui 1920-luvun loppupuolelta lähtien massiivisesti tuhoamissotaan länttä vastaan. Tammikuussa 1930 Neuvostoliiton marsalkaksi myöhemmin noussut Mihail Tuhatshevski laati suunnitelman tällaisesta tuhoamissodasta. Suunnitelmassa tarvittavien panssarivaunujen määräksi arvioitiin 50 000 ja tarvittavien lentokoneiden määräksi 40 000. Lisäksi tarvittaisiin suuri määrä kemiallisia taisteluaseita. Sodan tarkoituksena oli olla vallankumouksellinen hyökkäyssota, jonka avulla Eurooppa ja maailma vallattaisiin kommunismille. Erityisesti Saksan valtaaminen katsottiin avaimeksi Euroopan hallinnalle. Ensin tuli kuitenkin voittaa välissä oleva kommunisminvastainen Puola.

Vuoden 1930 kuluessa Tuhatshevski sai Stalinin suunnitelmansa taakse. Syksystä 1930 lähtien Neuvostoliiton asevoimia järjestettiin, korjattiin ja laajennettiin suunnitelman mukaisiksi. Voimakasta laajentumista kuvaavat seuraavat luvut vuosilta 1930, 1934 ja 1939: Vuosi 1930 (panssarivaunujen kohdalla 1928): sotilaita 631 000, lentokoneita 1149, panssarivaunuja 92. Vuosi 1934: sotilaita 1 033 570, lentokoneita 4354, panssarivaunuja 7574. Vuosi 1939: sotilaita 1 931 962, lentokoneita 10 362, panssarivaunuja 21 110. Lisäksi lännestä ostettiin modernia teknologiaa, välineistöä ja aseistusta.

Musial kertoo, että koko Neuvostoliiton perusolemus oli pyrkimys ideologiseen laajentumiseen, maailmanvallankumoukseen. Vuodesta 1930 lähtien Neuvostoliiton talous ja yhteiskunta palvelivat yhtä ainoaa päämäärää: vallankumouksellista valloitussotaa. Saadakseen talouden ja yhteiskunnan tämän päämäärän taakse kommunistit joutuivat turvautumaan vertaansa vailla olevaan massaterroriin niitä vastaan, jotka saattaisivat "sabotoida" sotavalmisteluita ja vaarantaa tulevassa sodassa oman takamaaston. Maanviljelijät vastustivat pakkokollektivisointia, ja vastustuksen nujertamiseksi Stalin aloitti v. 1930 tuhoamissotaretken talonpoikia vastaan (keskitysleirejä, suoria ampumisia, vuosien 1932 ja 1933 tahallinen nälänhätä jne.). Stalin tarvitsi maanviljelijöiden sadot omiin käsiinsä voidakseen niiden avulla rahoittaa valtavan varustautumisen. Koko Neuvostoliitosta tuli jättiläismäinen pakkotyöleiri.

Vuonna 1940, viimeistään vuoden loppupuolelta lähtien, Stalin valmistautui hyvin intensiivisesti sotaan Saksaa vastaan. Asevoimia täydennettiin, laajennettiin ja järjestettiin jatkuvasti. Keväällä 1941 Stalin oli rakentamassa Saksan ja Neuvostoliiton rajalle kaikkien aikojen suurinta hyökkäysarmeijaa, ja tarkoituksena oli hyökätä sopivalla hetkellä Saksan kimppuun. Rajalle rakennettiin uusia lentokenttiä, vanhoja lentokenttiä korjattiin, taistelulentokoneita ja panssarivaunuja rakennettiin sarjatuotantona, rajalle rakennettiin rautatielinjoja ja teitä, elintarvikevarastoja, polttoainevarastoja ja raaka-ainevarastoja perustettiin. Stalin perusti kesäkuussa 1941 jopa puolalaisen divisioonan käytettäväksi sodassa Saksaa vastaan.

Sinisen pillerin pyörittäjä: Minä ainakin tallensin kirjoituksesi! Teen sen aina kun näen Laurion juttuja jossakin, niiden saatavuus on aina ollut hieman rajoitettua näillä markkinoilla - lieneekö niin kova kysyntä?

Papin serkku: Zgodan leirin kuvaukset. Suosittelen tilaamaan Saksan antikvariaateista Sepp Jendryschikin kirjan ”Zgoda - Eine Station auf dem Schlesischen Leidensweg”. Se kertoo Kattowitzin alueen saksalaisille tarkoitetusta Zgodan keskitysleiristä. Ilmeisesti tätä siis nimitettiin myös Schwientochlowitzin leiriksi (?). Paikka oli lähellä Oswiecimia. Leirin päällikkö oli juutalainen Solomon Morel ja leiristä tuli myöhemmin leiri puolalaisille toisinajattelijoille ja puhdistettaville sekä ukrainalaisille ym. ym. vähemmistöille. Siksi kai Morel on syytteen saanutkin. Saksalaisten kohteluahan puolalaiset salailevat.

Kirja maksoi halvimmillaan 50 euroa kuten Sackinkin kirja, jonka lukemista en ole vielä aloittanut. Ilmeisesti puolalaiset ovat syöttäneet (ja USA) kirjailijan todellakin täyteen holokaustivalheita myös. Silti en haukkuisi John Sackia, koska kirja Eye for an Eye oli oikeastaan aika uskaliasta julkaista USA:ssa ja se herätti melkoisen raivon. Media ei uskaltanut puhua siitä kuin hieman muutamassa uutisessa.

Jendryschik julkaisee kaikki 46 arkistoihin kerättyä Zgodan leiriltä kuin ihmeen kaupalla hengissä selvinneen saksalaisen todistukset (ne, jotka ovat todistuksen uskaltaneet kertoa). Tosin joukosta puuttuu kirjan "Zgoda - ein Ort des Schreckens" kirjoittajan tarina ainakin. Tätäkään kirjaa en ole vielä lukenut, kuten en myöskään Esserin "Hölle von Lamsdorfia". Kaikkia saa siis netistä (esim. Abebooks tai Amazon ym.). Vangit ovat selvinneet lähinnä nuoruutensa vuoksi, mutta silti kaikki olivat pahasti vammautuneita. Kaikkia oli todellakin pidetty kuukausimääriä ilman ruokaa ja pahoinpidelty mitä kuvottavimmin. Morel kulki todellakin joka yö hakkaamassa vankeja tuntikausia. Heitä kidutettiin myös muuten, mutta pääasiallinen, kekseliäin kidutus oli suoritettu yleensä ennen leirejä ja eri paikoissa pidätyskeskuksissa. Tällöin olikin jo oikeat natsit ym. "syylliset" tapettu.

Leireillä olikin vain siviiliväestöä, joka siis tuhottiin, jos se ei ollut päässyt pakoon. Puolaa osaavat pääsivät yleensä helpommalla, parempiin hommiin, ja säilyivät useimmiten hengissä. Saksankieliset saivat erityiskohtelun eli joutuivat kauhuleireille ja tuhottiin. Pääasiallisesti ihmiset kuolivat nälän heikentäminä tauteihin. Useimmiten tällöin yleensä lähes kaikki leirin asukkaat kuolivat. Erikoista oli se, että vartijat levittivät saastaa ja yrittivät nimenomaan saada aikaan epidemioita. Kyse oli joukkotuhonnasta selvästi sikälikin, että työ oli aika epämielekästä ja hyödytöntä. Hengissä selvinneet olivat lähinnä naisia ja lapsia, jotka vapautettiin syystä tai toisesta 1946. Monet vietiin kuitenkin toiseen leiriin ja kuolivat siellä.

Leirin vartijat olivat silminnäkijöiden mukaan puoleksi juutalaisia ja puoleksi puolalaisia. Päivittäin ruumiita kärrättiin joukkohautaan leirin ulkopuolelle aika julkisesti, koska Jendryschik on löytänyt todistajia sille, kuinka alastomia ja pahoinpideltyjä luurangoiksi laihtuneita ihmisiä viskellään joka aamu vaunuista heinähangoilla hautaan. Pahimpina päivinä ruumiita oli sata kerralla. Myös vangittujen omaisia on haastateltu.

Jendryschik kertoo liittotasavallan arkiston kertovan 1255 keskitysleiristä saksalaissiviileille. Zgodassa hän arvioi murhatun 10 000 saksalaissiviiliä, joiden ainoa synti oli olla saksalainen, koska natsipuolueeseen kuuluvat yms. oli tapettu epäiltyjen lisäksi jo seulontakeskuksissa. Puolassa murhattiin lähes jokainen saksalainen, jota ei karkotettu. Siis Itä-Preussissa, Pommerissa ja Sleesiassa. Ilmeisesti Sleesiassa ainakin 100 000 - 200 000 siviiliä olisi murhattu. Lisäksi luku saattaa olla suurempi, koska arkistot voivat olla kaunisteltuja. Koko Puolassa siis olisi kuollut 800 000 ja kokonaisuudessaan siis 2,3 miljoonaa. Kuitenkin esim. Adenauer, Guderian ja Ranskan valtio saivat pakolaisuhreiksi 5-7 miljoonaa. Ilmeisesti 2,3 olisi murhattu matkalla ja loput kuolleet nälkään (???).

Myös Jendryschik toteaa juutalaisten pyörittäneen isoa osaa keskitysleireistä ja suuren osan vartijoista olleen myös juutalaisia. Lähinnä kyse on kommunistipartisaaneista, jotka muodostivat UB:n. UB oli myös puolalaisen rasismin kosto eikä kyse ollut vain Stalinin luomuksesta. Kuten Benesh ja tshekit Tshekissä, puolalaiset murhasivat saksalaisia vanhan saksalaisvihansa vuoksi. Sehän heidät oli ajanut myös sotaan Saksaa vastaan. Juutalaiset kommunistit hoitivat kuitenkin johdon Neuvostoliiton ohjeiden mukaisesti. Neuvostoliiton kauhuleireille vietiin myös suuria määriä saksalaissiviilejä miljoonien sotavankien lisäksi.

Silminnäkijöiden mukaan puolalainen lääkäri, joka vieraili Zgodassa, sanoi, että paikka oli 5 kertaa pahempi kuin Auschwitz, jossa sai olla rauhassa, jos teki työnsä eikä kapinoinut. Zgodassa kaikki tapettiin ja useat vielä mitä brutaaleimmalla tavalla kiduttamalla. Koko Zgodan leiri oli sadistinen tuho- ja kidutusleiri. Samoin Lamsdorf ja muut.

Vesa I Laurio: Zgoda = Schwientochlowitz. Netistä huomasin, että Schwientochlowitzin leiriä todella sanottiin myös Zgodan leiriksi.

Sackin kirjasta käy ilmi, että Morel oli "Imprisonment Officer" (ehkä "Vankilatoimen päällikkö") Kattowitzin ja Lublinin alueilla sekä seuraavien leirien päällikkö: Schwientochlowitz, Oppeln, Kattowitz, Jaworzno.

Morel kuoli Tel Avivissa Israelissa 14.2.2007.

Tämä juutalaisten suorittama saksalaisten siviilien massateurastus on yksi niistä asioista, joita holokaustihuijauksella (saksalaisten syyllistämisellä) yritetään peittää.

Juutalaisten täytyy ryhtyä maksamaan teurastamistaan saksalaisista korvauksia, ja muutenkin juutalaiset täytyy viedä massiivisista rikoksistaan oikeuteen. Myös suomalaisilta keskustelufoorumeilta heidät tulee pikimmiten poistaa. Samoin kaikesta suomalaisesta elämästä. Ilmapiirin on puhdistuttava, ja suomalaisten on jälleen päästävä elämään omaa elämäänsä ilman parasiitteja ja huijareita.

Oman rahan ja oman pankkilaitoksen turvin.

22.4.2008