”Silminnäkijätodistajat” ovat kertoneet, että Zyklon B olisi toimitettu ”kaasukammion” sisälle katossa olleiden aukkojen kautta. Auschwitz-Birkenaun ”kaasukammioiden” katoissa ei kuitenkaan ollut tällaisia aukkoja! Prof. Faurisson on sanonut:
No holes, no holocaust (Ei reikiä, ei holokaustia).Se taltalla hakattu tökerö reikä (betoniraudoituskin katkaistu ja väännetty sivuun), joka krematorio II:n katosta nykyisin löytyy, on hakattu sinne sodan jälkeen; nähtävästi sen ovat hakanneet tutkijat, jotka ovat halunneet nähdä, mitä sisällä on, kattohan ei rakennusta räjäytettäessä romahtanut kokonaan alas vaan osittain.
Jos tuo reikä olisi ollut katossa jo sodan aikana, silloin kattoa räjäytettäessä (tapahtui sodan lopussa) syntyneet murtumalinjat olisivat kulkeneet tuon heikomman lujuuden omaavan reiän kautta, mutta eivät kulje.
Holokaustitarina romahtaa jo tähän reikien puuttumiseen. Pariin ilmakuvaan on tällaisia reikiä sodan jälkeen yritetty piirtää (lukuisten muiden väärennösten ohella), mutta ne ovat olleet niin tökeröitä, että ne on ollut helppo osoittaa väärennöksiksi.
Jos nyt kuitenkin tätä hyönteismyrkkyä jotenkin ”kaasukammion” sisään olisi saatu, niin mitä olisi tapahtunut?
Zyklon B:n vaikuttava aine on syaanivety (HCN), ja se on Zyklon B:ssä imeytetty sidosainegranuloihin, jotka ovat kipsin ja tärkkelyksen seosta, - kuin pullanpala kastettaisiin kahviin. Kaksi kolmasosaa Zyklon B:stä on tätä sidosainetta.
Ihmiset ovat herkempiä HCN:lle kuin täit, vaikka täitä tuhottaessa ilmoitetaan annos, joka tuhoaa täit ja niiden munat ja toukat kokonaan, ihmisten suhteen (varoitettaessa) sen sijaan annosraja, jossa se alkaa olla ihmiselle fataali (ilmoitetaan pienikokoisen ihmisen mukaan); kyseessä on ns. alempi turvallisuusraja.
Fataali annos ihmiselle on n. 1 mg/kg, täille n. 10 mg/kg. Esimerkiksi 100-kiloiselle ihmiselle kuolettava annos on 100 mg. Ihminen hengittää n. 15 litraa/min. Jos HCN-pitoisuus ilmassa on 0,02 vol% (200 ppm, eli 0,24 mg/l, mikä on tappava annos), hänen on hengitettävä 416 litraa saadakseen sisäänsä 100 mg. Tähän kuluu aikaa puoli tuntia. Sen sijaan 50-kiloiselle, joka lisäksi tekee raskasta työtä ja hengittää sen vuoksi 40 l/min, vaadittavan fataalin annoksen (208 litraa) sisään hengittämiseen kuluu vain 5 minuuttia. Määrät ilmoitetaan heikoimman ihmisen mukaan. Jos siis 100-kiloinenkin on tapettava 5 minuutissa, annosteltavan Zyklon B -määrän on oltava huomattavasti suurempi.
HCN:ää haihtuu (ilmankosteuden ollessa alhainen) Germar Rudolfin mukaan 15-20 asteen lämpötilassa sidosaineessa olevasta määrästä 10% ensimmäisten 5-10 minuutin aikana, ja haihtuminen on voimakkainta ensimmäisen 2 tunnin ajan (50% on haihtunut 30 minuutin kuluttua ja 100% n. 2,5 tunnin kuluttua). Kosteissa oloissa haihtuminen on paljon hitaampaa.
Kaikkien "silminnäkijätodistusten" mukaan uhrien kuolema tapahtui "muutamassa minuutissa", joten annoksen on täytynyt olla kymmenkertainen letaaliin annokseen verrattuna, samaa suuruusluokkaa kuin täitä tuhottaessa. Syy on se, että noiden "muutaman minuutin" aikana vain 10% HCN:stä on haihtunut.
Haihtuminen jatkuu ainakin kaksi tuntia, joten mikseivät saksalaiset sitten rakentaneet voimakasta tuuletusjärjestelmää? Heillähän oli tekninen taito, sillä Auschwitzin täidentuhoamiskammioissa sellainen tuuletusjärjestelmä oli.
Kreman I (pääleirissä) ja Kremojen II ja III (Birkenaussa) väitetyissä "kaasukammioissa" (olivat Kremojen ruumishuoneita) tuuletusjärjestelmä oli, mutta se oli 7 kertaa tehottomampi kuin täidentuhoamiskammioissa, joissa tuuletus oli suunniteltu poistamaan HCN:ää. "Kaasukammioiden" tuuletus oli siis tarkoitettu ruumishuoneille. Lisäksi Birkenaun Kremojen muissa huoneissa (esim. ruumiiden ”riisumishuoneessa”) oli voimakkaampi tuuletus kuin "kaasukammiossa"! Tehottomallakin tuuletusjärjestelmällä kaasua saadaan toki ulos, mutta tuuletus olisi kestänyt useita tunteja. (huom. "Krema" tarkoittaa koko rakennusta, jossa krematoriot, ruumishuoneet ja muut tilat olivat. Krema I sijaitsi pääleirissä ja loput neljä - Kremat II, III, IV ja V - Birkenaussa).
Alun perin Birkenaun Kremojen II ja III ruumishuoneisiin (eli väitettyihin kaasukammioihin) suunniteltiin tuuletusjärjestelmää, joka olisi vaihtanut huoneen ilmamäärän 17 kertaa tunnissa. Niihin kuitenkin asennettiin järjestelmä, joka vaihtoi ilman 9,5 kertaa tunnissa (4 800 kuutiota/tunti). Viereisessä suuremmassa riisumishuoneessa teho oli 10 000 kuutiota/tunti, mikä merkitsee 11 ilmanvaihtoa/tunti. Miksi kaasuja käyttävään "kaasukammioon" olisi asennettu tehottomampi tuuletus? Ja miksi suunniteltu 17 ilmanvaihtoa/tunti vähennettiin liki puoleen, jos alettiin suunnitella kaasutusjoukkomurhia? Ruumishuoneissa ilmanvaihtotarve on noin 5-10 ilmanvaihtoa/tunti, ja juuri tuota suuruusluokkaa huoneisiin asennetut ventilaatiosysteemit olivat! Vertailun vuoksi todettakoon, että saksalaiset asensivat täidentuhoamiskammioihinsa systeemin, jossa ilma vaihtui 72 kertaa tunnissa.
Birkenaun Kremojen II ja III ruumishuoneissa 1 - "holokaustin pääkaasutuspaikoissa" - kulki ylhäällä katonrajassa pitkin seinää raitisilmakanava, jossa oli reikiä, sekä alhaalla seinässä pitkin seinää poistoilmakanava, jossa oli reikiä. Saksalaiset olisivat hetkessä saaneet hyvin toimivan kaasukammion, jos olisivat halunneet: he olisivat voineet asettaa raitisilmakanavaan Zyklon B:tä, ja ilmavirta olisi kuljettanut syaanivetyä kammioon. Ilma olisi helposti voitu lämmittää krematorion piipun kuumien poistokaasujen avulla. Tarvittaisiin vain pieni aukko ilmanvaihtokanavaan Zyklon B:n asettamista varten. Ventilaatio voitaisiin katkaista ja Zyklon B poistaa, ettei syaanivetyä enää haihtuisi kuolemien jo tapahduttua. Mikseivät saksalaiset käyttäneet näin yksinkertaista ja helppoa tapaa?
Eräät ovat väittäneet, että koska HCN on ilmaa kevyempää, se olisi ”helposti” voitu tuulettaa pois noiden oletettujen kattoaukkojen kautta. Kuitenkin se on vain 5% kevyempää eikä aiheuta erottumista. Esim. ilmassa on typpeä 78%, ja typpi on 8% syaanivetyä raskaampaa eikä erottumista tapahdu. Happi on 15% raskaampaa kuin typpi! Se, ettei erottumista tapahdu näissä pitoisuuksissa, johtuu kaasupartikkeleiden lämpöliikkeestä. 5%:n ero voi aiheuttaa vain joitakin tiheysvirtauksia tietyissä oloissa. Vieläpä, fysikaalisista seikoista johtuen, jos syaanivetyä on vähän ja se on kylmää, se saattaa olla ilmaa raskaampaa. Eikä ollut noita oletettuja kattoaukkoja.
Birkenaun "kaasukammioissa" raitisilma-aukko ja ilmanpoistoaukko ovat samalla seinällä 2 metrin päässä toisistaan. Etäisyys vastakkaisen seinän poistoaukkoon on 7,3 metriä. Jos huone olisi täynnä ihmisiä, ilma olisi kulkenut vain tuon 2 metriä samalla seinällä "lyhytkiertona" ja kammio olisi suureksi osaksi jäänyt tuulettumatta. Zyklon B:tä olisi pitkin huonetta ruumiitten alla kosteudessa.
Birkenaun "kaasukammiot" olivat osaksi maanalaisia ja siksi ikkunattomia, kosteita ja kylmiä kellareita, joihin kyllä suunniteltiin lämmitystä mutta joissa koskaan ei ollut sellaista. Kosteus vähentää HCN:n haihtumista erittäin paljon. Koska haihtuminen imee energiaa nestemäisestä HCN:stä, sidosgranuloista ja ympäröivästä ilmasta, Zyklon B:n ja ympäröivän ilman lämpötila laskee huomattavasti. Näissä kosteissa (suhteellinen kosteus n. 100%) kellareissa vapautuminen estyy. Lisäksi, koska ihmiset olivat paniikissa varmasti jo ennen kuin mitään Zyklon B:tä tiputettiin, lattialla oli eritteitä, verta ja oksennusta. Kaiken kaikkiaan kosteus olisi ollut niin suurta, että HCN:n vapautuminen olisi estynyt radikaalilla tavalla.
Silminnäkijätodistusten mukaan kuolema tapahtui muutamassa minuutissa. Pitoisuuden on siis täytynyt olla 3 000 ppm (3,6 g/kuutio ilmaa; USA:n teloituskammioissa HCN-pitoisuus on 3200 ppm) kammion joka nurkassakin 5 minuutissa. Jos Birkenaun "kaasukammioihin" olisi tungettu 1000 ihmistä, vapaan ilman tila olisi ollut n. 430 kuutiota. Olisi tarvittu 1,5 kg HCN:ää 5 minuutissa. 5 minuutissa HCN:ää vapautuu korkeintaan 10% sidosaineesta, joten tarvittaisiin ainakin 15 kg Zyklon B:tä. Ja koska HCN ei tavoittanut kaikkia heti (vapautumiseen ja leviämiseen menee aikaa), tarvittaisiin enemmän, ehkä 20 kg/kaasutus (10 kpl. 2 kg:n purkkeja tai 20 kpl. 1 kg:n purkkeja).
Tarvittava Zyklon B -määrä on todellisuudessa kuitenkin vieläkin korkeampi, koska ihmiset hengittävät HCN:ää sisäänsä ja alentavat niin ilman HCN-pitoisuutta (jos HCN:ää ei tulisi lisää, HCN-pitoisuus laskisi 37%:iin alkuperäisestä, kun ihmiset ovat hengittäneet koko kammion ilmamäärän yhden kerran, ja 18 %:iin alkuperäisestä, kun he ovat hengittäneet ko. määrän kahteen kertaan). Mutta koska he kuolivat muutamassa minuutissa, tämän seikka ei ollut häiritsemässä asiaa (ts. Zyklon B:tä on täytynyt olla huomattavasti enemmän kuin nuo 20 kg).
Kun sitten ihmisiä kuolee, hengittäminen kammiossa vähenee ja HCN-pitoisuus nousee (haihtuminen sidosaineesta jatkuu koko ajan). Tunnin kuluttua pitoisuus olisi jo 10 000 ppm (1 tilavuusprosentti; 50 kertaa letaali pitoisuus) ja se nousisi yhä 2,5 tunnin ajan. Todistajanlausuntojen perusteella J-C. Pressac on todennut, että HCN-pitoisuuden on täytynyt olla 12 g/kuutio eli juuri tuo 1 tilavuusprosentti.
Seinämiin kohdistuisi silloin ainakin yhtä suuri HCN-vaikutus kuin täidentuhoamiskammioissa. Koska seinämät olivat kosteita ja lievästi alkalisia (tuore laasti on lievästi alkalista useiden kuukausien/vuosien ajan), ne imisivät suuret määrät HCN:ää (mikä edelleen nostaisi tarvittavan Zyklon B-annoksen määrää!) ja synnyttäisivät berliininsineä seiniin. Berliininsineä Birkenaun ”kaasukammioiden” seinissä kuitenkaan ei ole. Birkenaun väitetyissä kaasukammioissa ei siis ole käytetty Zyklon B:tä.
Silminnäkijäkertomukset ovat absurdeja. Olisi vaadittu valtavat määrät Zyklon B:tä. Kaiken kaikkiaan vain 3-10 prosenttia annostellusta HCN:stä olisi mennyt uhreihin. Ilmaan vapautuneesta HCN:stä olisi käytetty vain alle 60 prosenttia. Loppu olisi jäänyt reagoimaan seinien kanssa. HCN:llä on voimakas taipumus tarttua pintoihin, etenkin kosteisiin pintoihin. Niistä se haihtuu ilmaan useiden tuntien/päivien ajan. Tällaiset tilat muodostavat todellisen vaaran, jos riittävää tuuletusta ei ole järjestetty.
Rudolf Hössin "tunnustus" (saatu kiduttamalla) on valheellinen, kun hän sanoo, että puoli tuntia Zyklon B:n pudottamisen jälkeen ovet avattiin ja ruumiita alettiin kantaa ulos tupakoiden ja syöden (so. ilman kaasunaamareita). Tämä on mahdotonta; kantajat, kuten myös muut lähistöllä olleet, olisivat kuolleet. Kuivissakin oloissa Zyklon B:tä olisi granuloissa jäljellä vielä puolet, ja sitä tulvisi edelleen huoneeseen vielä parin tunnin ajan. Koska nuo ”kaasukammiot” kuitenkin olivat viileitä ja kosteita, kaasua tulvisi paljon pitempäänkin, tuntikausia. Rudolf Hössin kidutuksella saaduista tunnustuksista ks. kirjoitus:
http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/rudolf-hssin-tunnustukset.html
Sitäkään ei voitaisi tehdä, että lattialla oleva ja syaanivetyä koko ajan vapauttava Zyklon B olisi haettu pois, sillä huone oli sullottu täyteen ruumiita, 10 kpl. neliölle (väitteiden mukaan 2000 ihmistä 210 neliömetrille Krema II:ssa). Lisäksi lattia olisi täynnä oksennusta, eritettä ja verta. Erityisvarusteissa ruumiit olisi voitu hakea pois ja huone siivota, mutta silloin olisi saatu iso kasa jätettä, oksennusta, verta ja eritettä, joka on kontaminoitunut suurella määrällä syaanivetyä, joka riittäisi tappamaan satoja, ellei tuhansia ihmisiä.
Kuinka olisi ollut mahdollista päästä eroon lopusta HCN:stä 2000 ruumiin keskellä aiheuttamatta massakuolemaa kammion ulkopuolella?
Syaanivetyä olisi tulvinut uhrien ihosta, hengitysteistä ja ruumiinonkaloista. Germar Rudolf toteaa (the Rudolf Report, s. 226), että missään oloissa "kaasukammioon" ei olisi voitu mennä sisään ilman kaasunaamaria ennen kuin tuuletuksen aloittamisesta oli kulunut 3-4 tuntia. Kaasunaamarin kanssa olisi voitu mennä sisään hakemaan ruumiita vasta 1,5 - 2 tunnin kuluttua ilman suojavaatteita (yksikään todistaja ei ole puhunut suojavaatteita olleen). HCN imeytyy herkästi ihon kautta, joten jos ihminen vielä hikoilee (kuten ruumiita kannettaessa tapahtuu), ihon kautta imeytyy suuret määrät HCN:ää ja syntyy myrkytys, vaikka kantaja käyttäisikin kaasunaamaria.
Väitetty "teollinen kaasutusholokausti" ei siis ollut mahdollinen. Zyklon B:tä ei ole voitu käyttää massamurhien aseena. Syaanivetyä ei voi vapauttaa Zyklon B:stä kokonaan 15-30 minuutissa. Ilman lämmitystä ja tehokasta ventilaatiota Zyklon B:tä ei ole voitu käyttää ihmisten tappamiseen. Silminnäkijäkertomukset ovat vääriä, eikä kuvattuja kaasutuksia ole voinut tapahtua.
Tuosta syanidijäämäasiasta (kyseessä ferrosyanidi eli berliininsini tai preussinsini) Fred Leuchter toteaa (Leuchter, Faurisson, Rudolf: The Leuchter Reports), että jos syaanivetyä käytetään, siitä jää pysyvät jäämät, kun se yhdistyy rautayhdisteisiin (esim. sementissä oleviin rautayhdisteisiin, ja sementtiä on ”kaasukammioiden” seinämissä). Nämä jäämät ovat värillisiä ja kaikkien havaittavissa esim. keskitysleirien desinfiointikammioissa eli täidentuhoamiskammioissa, joissa desinfioitiin täit pois vaatteista ja muusta välineistöstä syaanivedyllä. Väitettyjen kaasukammioiden seinämissä ei ole tällaisia syanidijäämiä, jotka osoittaisivat Zyklon B:tä niissä käytetyn ihmisten tappamiseen. Tämän on mm. kemisti Germar Rudolf omissa kemiallisissa tutkimuksissaan vahvistanut (The Rudolf Report; saks. Rudolf Gutachten). Väitetyissä kaasukammioissa yksinkertaisesti ei ole käytetty eikä ole voitu käyttää syaanivetyä!
Sitä, että Birkenaun ”kaasukammioiden” seinämissä ei ole berliininsineä, on yritetty selittää sillä, että seinät olisi pesty. Tämä olisi kuitenkin vain edistänyt berliininsinen muodostumista. Syaanivety imeytyy voimakkaasti kosteisiin ja lievästi alkalisiin pintoihin, ja sillä on suuri läpäisykyky: se menee syvälle rakenteisiin ja jopa seinien läpi. Germar Rudolfin mukaan kaksi suurinta tekijää, jotka määrittävät sen, missä määrin HCN imeytyy rakenteisiin, ovat kosteus ja lievä alkalisuus, muut tekijät ovat sekundaarisia. Kirjassa The Rudolf Report (kohta 8.4.6) Rudolf toteaa tästä pesuasiasta, että sillä vain edistetään HCN:n imeytymistä ja myöhempää berliininsinimuodostusta. Ensinnäkin olisi kestänyt monta tuntia, ennen kuin ruumiita olisi voitu alkaa kantaa ulos. Tänä aikana syaanivety olisi ehtinyt mennä syvälle rakenteisiin. Vedellä seinä tehtäisiin vain kosteaksi, ja sen seurauksena seuraavassa "kaasutuksessa" HCN:ää imeytyisi vielä enemmän. Lisäksi katossa, jota kaiketi ei pesty, ei ole syanidia enempää kuin seinissä.
Richard J. Green on väittänyt kirjoituksissaan (Green: "Leuchter, Rudolf & the Iron Blues"; Green: ”The Chemistry of Auschwitz”), että muurattujen seinien pH on neutraali tai lievästi hapan, jolloin syanidien ei voi odottaa kertyvän niihin. Green ei ollut tutkinut alan kirjallisuutta (vaikka on kemisti), vaan oli ottanut tämän tiedon Krakovan tutkijoilta (ks. kirjoitus ”Puolalainen huijaus”), joiden mukaan ”kaasukammioiden” seinien pH on kuuden ja seitsemän välillä, so. lievästi hapan/neutraali.
Rudolf toteaa, että tietenkin pH on neutraali 50 vuoden jälkeen! Neutraloituminen ehtii tapahtua. Kuitenkin kun seinät muurataan pystyyn, sementti, laasti ja betoni ovat lievästi alkalisia useiden kuukausien ja vuosien ajan. Krakovan havainto ei siis todista mitään berliininsinen kertymisen suhteen.
Lievästi alkalinen ympäristö on ehto HCN:n imeytymiselle rakenteisiin. Green esittää ajatuksen lievästi happamasta pH:sta siksi, että voisi näin sanoa, ettei syanidien akkumuloitumista (kaasukammiossa) tapahdu eikä siis muodostu sinistä väriä. Sama temppu kuin Krakovan tutkijoilla (CO2:n imeytymisestä veteen, ks. kirjoitus ”Puolalainen huijaus”). Ja kuinka sitten vaatteiden puhdistamiseen tarkoitettujen täidentorjuntakammioiden seinämiin berliininsineä tulee?
Green muuten myöntää, että suuret berliininsinimäärät täidentuhoamiskammioiden seinissä ovat seurausta syaanivedyn käytöstä; näin hän epäsuorasti tuomitsee puolalaisten Krakovan huijareiden analyyttisen menetelmän. Tätä Green kuitenkaan ei suostu myöntämään. Hän tuomitsee sen, että Rudolf ylipäätään on kritisoinut Markiewicziä.
Muutenkin Greenin lähestymistapa on epätieteellinen. Germar Rudolf toteaa hänestä:
Green ei voi koskaan hyväksyä mitään sellaista eksaktien tieteiden tulosta, joka kumoaa sen, minkä hän luulee olevan totta (Auschwitz Lies, s. 75; koko Greeniä arvosteleva artikkeli "Green sees red" [suomeksi "Green näkee punaista"] on sivuilla 69-85).Rudolf paljastaa Greenin karkean tietämättömyyden ja älyllisen epärehellisyyden. Greenin tekstistä suuri osa on ala-arvoista solvaamista. Hän syyttää Rudolfia "valehtelijaksi", "hämmentäjäksi" jne., eikä hän ota huomioon Rudolfin asiaperusteluita.
Berliininsini ei hajoa; se pysyy kiinni niin kauan kuin aine, jossa se on kiinni, on olemassa! Siksi se on vielä nytkin sodanaikaisten täidentuhoamiskammioiden seinämissä havaittavissa.
Mutta siellä, missä sitä tulisi olla suuret määrät, jos ihmisiä olisi surmattu Zyklon B:llä, sitä ei ole. Koko tarina ihmisten kaasuttamisesta Zyklon B:llä on valhe.
Saksalaisilla ei ollut teloituskaasukammioita. Liittoutuneet takavarikoivat tonneittain saksalaisia dokumentteja, eikä yhdessäkään viitata millään tavalla "kaasukammioihin".
Vertailun vuoksi kuvaus siitä, kuinka syaanivetykaasutuksissa tulee toimia:
AMERIKKALAISET HCN-TELOITUSKAMMIOT
Lähde: The Third Leuchter Report (Kolmas Leuchter-raportti) kirjassa Leuchter, Faurisson, Rudolf: "The Leuchter Reports".
Amerikkalaisissa syaanivetyä käyttävissä teloituskammioissa uhri kuolee yleensä 10-14 minuutissa. Käytettävä HCN-pitoisuus on sama kuin saksalaisten täidentuhoamiskammioissa, 3200 ppm. eli n. 3,9 g/kuutio ilmaa (ainakin tämä pitoisuus on siis täytynyt olla myös saksalaisten väitettyjen kaasukammioiden joka nurkassa, jos uhrit kuolivat "muutamassa minuutissa").
USA:n teloitussysteemi on kallis, koska sivulliset (todistajat, henkilökunta, ympäristö) eivät saa joutua vaaraan. Kaasukammiossa on metalliseinät, vahvistettu lasi ja tiivistetyt ikkunat, suuret, raskaat ja ilmatiiviit ovet sekä tehokas tuuletussysteemi. Käytön jälkeen kammiossa oleva HCN-jäämä neutraloidaan ammoniakilla. Menetelmä on kaiken kaikkiaan sangen hankala.
Kun uhri on kuollut, hänen ihostaan tihkuu vielä HCN:ää, ja siksi hänet on ennen pois tuomista pestävä ammoniakilla tai klooripitoisella pesuaineella. Jos hänet annettaisiin hautausurakoitsijalle heti, tämä kuolisi saamansa myrkkyannoksen vuoksi.
HCN saadaan lisäämällä KCN:ää tai NaCN:ää 37-prosenttiseen lämpimään rikkihappoon, jolloin syaanivetyä vapautuu.
Kammion katossa on poistoventtiili, josta kaasun ja ilman seos ohjataan ulos poistopuhaltimen avulla n. 4,5 metriä katon yläpuolelle ulottuvan piipun kautta. Mississipin vankilan portilla oleva vartijatorni evakuoidaan teloituksen ajaksi, ettei piipusta tuleva kaasuseos pääse myrkyttämään siellä olevaa vartijaa.
Ympäristöön leviävä HCN on vaarallinen. Esimerkkinä Kroatiassa Lovranin loma-alueella suoritettu kirkon puhdistus syöpäläisistä. Hävitystä yritettiin yöllä, kun viereisten talojen asukkaat olivat nukkumassa. Puhdistus suoritettiin ammattitaidottomasti, sillä kirkkoa ei oltu tiivistetty asianmukaisesti. Myrkyllinen HCN levisi ympäristöön, ja lähitalojen asukkaat heräsivät pahoinvointiin. Kolme ihmistä sai vakavia myrkytysoireita, ja kaupungin pormestari joutui evakuoimaan kaupungin keskustan.
Vuonna 1998 Minnesotassa eräs opiskelija teki itsemurhan nielemällä KCN-kapselin (kaliumsyanidikapselin) . Hänestä haihtuva myrkkykaasu sairastutti hänet löytäneet yhdeksän ihmistä. Asuintalo jouduttiin evakuoimaan, ja sairaalakin, johon uhri toimitettiin, jouduttiin tuulettamaan.
USA:n kaasuteloituksissa teloituksen jälkeen teloituskammio ja uhri neutraloidaan huolellisesti myrkystä ammoniakilla, ja kammio tuuletetaan perusteellisesti. Kaasun ja ilman seoksen poistamiseen menee noin 15 minuuttia, ainakin 5 täyttä ilmanvaihtoa.
Kammion tuloilman lämpötilan on oltava yli 25,7 astetta, ettei HCN tarttuisi kaasukammion pintoihin. Jos HCN pääsisi tarttumaan kammion eri pintoihin, siivous tulisi äärettömän vaaralliseksi.
Tuuletuksen jälkeen katsotaan fenolftaleiiniliuskalla, voiko kammioon mennä. Kun se on mahdollista, kaksi työntekijää astuu kammioon kemiallisissa suoja-asuissa, happinaamareihin ja kumihansikkaisiin varustautuneena, ja mittaa kaasupitoisuuden vielä mittarilla.
Uhrin tukasta poistetaan sinne jäänyt kaasu pörröttämällä hiuksia. Sitten uhri ja koko kammio käsitellään ammoniakilla. Lääkäri tulee varmistamaan kuoleman. Uhri riisutaan ja pestään natriumhydroksidilla (lipeäkivellä) tai ammoniakkiliuoksella, ja sitten hänet poistetaan kammiosta ja puetaan toisiin vaatteisiin. Sen jälkeen hautausurakoitsija ottaa uhrin haltuunsa, ja hänkin käyttää kumikäsineitä. Uhrin vaatteet suljetaan pussiin ja lähetetään poltettaviksi. Tämän jälkeen kammio pestään natriumhydroksidilla. Putket huuhdotaan puhtaiksi. Siivoukseen kuluu noin tunti. Puhallin pidetään päällä seuraavaan päivään.
USA:n menetelmä on samanlainen kuin se, jota saksalaiset käyttivät sodan aikana täidentuhoamiskammioissaan (Degesch-täidentuhoamiskammioissa).
HCN on räjähtävä kaasu, joka muuttuu nestemäiseksi 25,7 asteessa. Sitä käytettäessä on noudatettava monia periaatteita:
Kaikki aukot on tiivistettävä, ettei synny vuotoja. Paineen on oltava kammion sisällä alempi kuin ympärillä, jotta mahdollinen kaasuvuoto kohdistuisi sisäänpäin. Valojen ja sähkölaitteiden on oltava räjähdyssuojattuja. Missään ei saa syttyä kipinää. USA:n teloituskammion kaasugeneraattorissa (tai saksalaisessa "kaasukammiossa" käytetyn Zyklon B:n sidosaineessa) HCN-pitoisuus on täydet 100%, ja pitoisuudessa 6-41% HCN voi räjähtää. Jollain etäisyydellä kaasugeneraattorista (tai saksalaisen ”kaasukammion” sidosaineesta) siis tuo räjähtävä pitoisuus 6-41% löytyy.
Zyklon B:tä käytettäessä on oltava lämminilmakiertojärjestelmä, jolla kaasu saadaan vapautumaan sidosaineesta. Lämmitin ei saa aiheuttaa kipinöitä. Ilma/kaasu-seoksen poistamista varten on oltava erityinen poistosysteemi, ja seos on vapautettava ilmaan ympäristöä korkeamman piipun kautta. On oltava tulo- ja poistoilman venttiili ja poistopuhallin.
Uhrin ruumis on neutraloitava HCN:stä. Kammio on puhdistettava. Pesu on suoritettava voimakkaalla emäksellä. On käytettävä suoja-asua ja kaasunaamaria tai happilaitteita. On oltava ensiapuvälineistö ja lääkäreitä saatavilla.
Mitä suuremmat joukot, sitä vaarallisemmaksi HCN:n käyttö käy. Saksan väitetyt "kaasukammiot" eivät missään nimessä ole voineet olla sitä, mitä niiden väitetään olleen.
3.2.2008
