Holokaustipropaganda julistaa, että toisen maailmansodan aikana saksalaiset tuhosivat juutalaisia tehdasmaisesti erityisissä tuhoamisleireissä. Suomenkin tiedotusvälineet puhuvat "teollisesta holokaustista". Toisaalta asiakirjat osoittavat, että saksalaisten leirit olivat paitsi keskitys- ja kauttakulkuleirejä (juutalaisia siirrettiin itään) myös työleirejä, joiden vankeja käytettiin teollisuustyössä - ja tällöinhän työvoiman tuhoaminen olisi ollut mieletöntä. Siis teollinen holokausti vai teollinen työnteko? Miksi saksalaiset alun alkaenkaan eristivät juutalaiset leireihin, tappaakseen heidät vai turvallisuussyistä? Selvää on, että juutalaisväestö oli saksalaisten vihollisia ja sodan aikana Saksan kannalta selvä turvallisuusriski.
Juutalaiset olivat selväsanaisesti julistautuneet Saksan vihollisiksi. Heti Hitlerin noustua valtaan v. 1933 he julistivat "pyhän sodan" Saksaa vastaan (koko maailman juutalaisväestön kaupallinen, poliittinen ja finanssialan boikotti Saksaa vastaan, Daily Express 24.3.1933 [myös TÄÄLLÄ]; tämän vahvisti "pyhän sodan" nimellä World Jewish Economic Federationin presidentti Samuel Untermeyer radiopuheessaan [WABC] 6.8.1933, puheen julkaisi seuraavana päivänä the New York Times [myös TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ]). Saksalaiset tuotteet asetettiin maailmanlaajaan boikottiin, laivojen purkamisia estettiin jne., ja tavoitteena oli Saksan tuhoaminen taloudellisesti. Uudelleen juutalaiset julistivat Saksalle sodan 5.9.1939 (kaksi päivää aikaisemmin, 3.9.1939, Englanti ja Ranska olivat julistaneet Saksalle sodan), kun Sionistiorganisaation presidentti Chaim Weizmann koko maailman juutalaisväestön nimissä ilmoitti kirjeessään Ison-Britannian pääministeri Chamberlainille, että...
...juutalaiset seisovat Ison-Britannian rinnalla ja tahtovat taistella demokratioiden puolella. - - Jewish Agency on valmis ryhtymään välittömiin järjestelyihin juutalaisen työvoiman, teknisen taidon, varojen jne. ottamiseksi käyttöön (julkaistu lehdessä The Jewish Chronicle 8.9.1939, siteerattuna mm. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ).Weizmann siis julisti, että myös Saksan juutalaiset ovat Saksan vihollisia, jotka taistelevat Saksaa vastaan. Myös 9.11.1938 (lehdessä Droit de Vivre) juutalaisen Kansainvälisen antisemitismin vastaisen liiton (LICA) presidentti Bernhard Lecache oli julistanut (myös TÄÄLLÄ):
Päämääränämme on julistaa Saksaa, vihollista nro 1, vastaan säälimätön sota. Ja varmaa on, että tulemme käymään tätä sotaa, kunnes Grünspanien ei tarvitse enää juosta asekauppiaan luokse antaakseen verikoston siitä onnettomuudesta, että on juutalainen! (juutalainen Grünspan oli juuri ampunut Pariisissa Saksan lähetystön virkailijan Ernst von Rathin).Kansainvälisen lain nojalla Saksa saattoi internoida juutalaisväestön vihollisvoimana ja käyttää sitä työvoimana.
Kansallissosialistisen Saksan tarkoituksena oli karkottaa juutalaiset Saksasta, koska juutalaiset olivat sotavehkeilyillään (juutalaiset olivat ensimmäisen maailmansodan takana ja myös juonittelemassa Saksalle tuhoisia rauhanehtoja Versailles'ssa) ja talousvehkeilyillään (tuhoisa raha- ja pankkijärjestelmä, ns. "kansainväliset pankkiirit") lähes tuhonneet Saksan. Juutalaisia pidettiin rikollisina, ja juutalaisten karkottaminen pois Saksasta ja myöhemmin koko Euroopasta katsottiin välttämättömäksi poliisitoimeksi. Ennen toista maailmansotaa Hitlerin Saksa edisti juutalaisten muuttoa pois Saksasta, ja kun sota sitten teki emigraation mahdottomaksi, juutalaisia alettiin pakkosiirtää idästä vallatuille alueille. Lähteenäni tässä ja seuraavassa on Carlo Mattognon artikkeli ”The Myth of the Extermination of the Jews”, JHR 2/1988.
Vuosien 1933 ja 1942 välillä Hitler valtuutti yli miljoonan juutalaisen muuton pois Saksan kontrolloimilta alueilta (Saksa, Itävalta, sudeettialueet, Protektoraatti, Kenraalikuvernementti ja itäiset alueet). Kun sitten toinen maailmansota (sekin juutalaisten juonittelema) teki emigraation mahdottomaksi, syksystä -41 ja vuoden -42 alusta lähtien siirryttiin evakuoimaan (pakkosiirtämään) juutalaisia itään Kenraalikuvernementtiin (Puolan keskiosa, jota Saksa hallinnoi mutta ei ollut liittänyt itseensä) ja tarvittaessa kauemmaksi itään Neuvostoliitolta vallatuille alueille. Puolan alueelle perustettiin sen vuoksi kauttakulkuleirejä. Saksan taistellessa epätoivoisesti olemassaolostaan sillä oli huutava tarve työvoimasta, ja siksi Saksan leireistä tuli sodan jatkuessa enenevästi tärkeitä työleirejä, joiden asukkaita käytettiin työvoimana leirien ympäristön tehtaissa.
Juutalaisia ei siis tuhottu teollisesti vaan heitä käytettiin mahdollisimman suuressa määrin Saksan sotateollisuuden työvoimana, josta pidettiin hyvää huolta. Oman välttämättömän työvoiman tuhoaminen olisi ollut mieletöntä. Esimerkiksi Auschwitzin lähistöllä oli valtava teollisuuskeskittymä, jossa keskitysleirin asukkaat kävivät töissä: Farbenindustrie, Berghütte, Vereinigte Oberschlesische Hüttenwerke AG, Hermann Göringwerke, Siemens-Schuckertwerke, Energie Versorgung Oberschlesien AG, Oberschlesische Hydrierwerke, Oberschlesische Gerätebau Gmbh, Deutsche Gas und Russgesellschaft, Deutsche Reichsbahn, Heeresbauverwaltung, Schlesische Feinweberei, Union-Werke, Golleschauer Portland-Zement AG. Pääleirillä oli 39 sivuleiriä, joista 31:ssä käytettiin työvoimana internoituja, näistä yhdeksässätoista pääasiassa juutalaisia. Monowitzin kuudessatoista Farbenindusrien tehtaassa oli työssä 25 000 Auschwitzin internoitua, n. 100 000 siviilityöntekijää ja n. 1000 englantilaista sotavankia. Myös ghetoista tehtiin tärkeitä taloudellisia keskuksia.
19.1.1942, päivä ennen Wannsee-kokousta, perustettiin SS:n taloushallinnollinen keskusvirasto (WVHA), jonka tehtävänä oli "käyttää laaja-alaisesti internoituja työvoimana" (Léon Poliakov: Bréviaire de la haine, s. 84). 3.3.1942 Himmler määräsi keskitysleirien tarkastajan viran siirrettäväksi SS:n päämajasta WVHA:han. Tarkoituksena oli näin keskittää työvoiman käytön johto sotaponnisteluissa. Tällöin internoinnin funktio muuttui. WVHA:n päällikkö Pohlin Himmlerille 30.4.1942 kirjoittamassa kirjeessä (Nürnberg-dokumentti R-129) todetaan:
Sota on selvästi tehnyt tarpeelliseksi keskitysleirien rakenteen muuttamisen ja niiden funktion muuttamisen radikaalisti niin, että internoituja käytetään työvoimana. Tärkeintä ei ole enää toimittaa leireihin internoituja turvallisuus-, uudelleenkasvatus- tai ehkäisysyistä. Tärkeimmäksi katsotaan taloudellinen näkökulma. Päivä päivältä tulee yhä tärkeämmäksi saada käyttöön kaikki työvoima sotatarkoituksiin ja myöhemmin rauhanajan rakennustyöhön.Vuoden 1943 alussa n. 185 000 juutalaista oli työssä sotateollisuudessa. Keskitysleireistä kehittyi suuria teollisuuskomplekseja.
Toukokuussa 1944 Hitler määräsi otettavaksi 200 000 juutalaista työvoimaksi kanslianeuvos Dorschin (Organization Todt) Jäger-rakennusohjelmaan. Juutalaisten vartijoista Himmler määräsi 11.5.1944:
Führer on määrännyt, että 10 000 SS-miestä ja upseeria - - määrätään valvomaan 200 000 juutalaista, jotka Reichsführer-SS (siis Himmler itse) lähettää Saksan valtakunnan keskitysleireihin työvoimaksi Organization Todtin ja muiden tärkeiden sotateollisuuslaitosten suuriin rakennusprojekteihin (Nürnberg-dokumentti NO-5689).Unkarin entinen sisäministeri Gabor Wajna raportoi Himmlerin ilmoituksesta, joka sanoo:
Siitä lähtien kun juutalaisia on käytetty työvoimana Jäger-ohjelmassa, tuotanto on kasvanut 40% (Nürnberg-dokumentti NO-1874).Fritz Sauckel, jonka Hitler oli määrännyt valtuutetuksi työvoiman hankkijaksi 21.3.1942, raportoi Hitlerille ja Göringille 27.7.1942, että Saksan valtakunnassa oli töissä 5 124 000 ulkomaalaista työntekijää. Tästä huolimatta työvoiman tarve oli niin suuri, että tammikuussa 1943 Sauckel määräsi kaikkien saksalaisten mobilisoinnin sotatalouteen. Seuraavassa kuussa Sauckel sanoi:
Sodan ankaruus on pakottanut minut, Führerin nimissä, mobilisoimaan useita miljoonia ulkomaalaisia työhön Saksan sotatalouteen maksimaalisen tuotannon varmistamiseksi.Mutta vuoden 1944 alussa Hitler halusi lisää vielä 4 miljoonaa työntekijää (Enzo Collotti: La Germania nazista, s. 267).
Samaan aikaan leirien olosuhteita parannettiin, jotta internoitujen työpanoksesta saataisiin suurempi tuotto. 20.1.1943 SS-WVHA:n osaston G päällikkö, kenraalimajuri Glücks, antoi keskitysleirien päälliköiden tiedoksi Himmlerin määräyksen, että kuolleisuutta leireissä on alennettava kaikin mahdollisin keinoin ja että kukin päällikkö on henkilökohtaisesti vastuussa, jos internoitujen fyysistä hyvinvointia ei kaikin tavoin pidetä yllä (NO-1523). WVHA:n Auschwitzin päällikölle 18.11.1943 osoittama määräys suositti bonuksen antamista niille internoiduille, myös juutalaisille, jotka kunnostautuivat työssään (Hefte Von Auschwitz, Auschwitz Museum, 6, 1962, s. 78).
Hitlerin ja Unkarin Horthyn välisen keskustelun (17.4.1943) protokolla paljastaa, että Hitler henkilökohtaisesti pyysi Horthyä vapauttamaan 100 000 Unkarin juutalaista työhön Luftwaffen hävittäjäkone-ohjelmassa aikana, jolloin liittoutuneet enenevästi pommittivat Saksaa (Reitlinger: Die Endlösung, s. 478). Tähän aikaan juutalaisia siis ei tuhottu vaan käytettiin työvoimana.
Paljon puhuvia ovat insinööri Dürrfeldin, Auschwitzin Buna-tehtaan väliaikaisen johtajan, Monowitzista (Auschwitz III:sta) vuosina 1942-1944 ottamat valokuvat. Monowitz oli laaja teollisuusalue, joka käytti Auschwitz I:n ja Birkenaun vankeja työvoimana. Monowitzissa itsessään asui myös vankeja, mutta he olivat Neuvostoliiton alueelta eikä heillä ollut raitapukua. Siellä oli myös siviilityöntekijöitä Saksasta ja muista maista.
Valokuvissa näkyy Auschwitz I:n ja Birkenaun vankeja raitapuvuissaan työskentelemässä ulkopuolelta tulleiden siviilityöntekijöiden kanssa, mikä puhuu salaista tuhoamisohjelmaa vastaan. Jos vangit saavat vapaasti kulkea siviilityöntekijöiden keskuudessa, asia ei voi pysyä salassa. Valokuvissa näkyy myös terveyskeskus, jonka edessä on hoitaja ja lapsia, ja yhdessä kuvassa raitapukuisesta vangista ollaan ottamassa röntgenkuvaa. Kuvissa näkyy myös hammaslääkärin vastaanotto, ukrainalainen kuoro, orkesteri ja yhdessä jopa vankeja harrastamassa miekkailua.
Dürrfeld itse sanoi, että Auschwitz oli kunnollinen paikka, jossa vangit saattoivat vapaa-aikanaan harrastaa mm. miekkailua, nyrkkeilyä ja uintia. Dürrfeld ei koskaan epäillyt, että Auschwitzissa olisi ollut kaasukammioita.
Juutalaisia tarvittiin siis kipeästi työssä, kuten ulkomaalaisia. Juutalaisten tuhoaminen olisi ollut taloudellinen mielettömyys.
29.1.2009
