Holokaustitahojen ja virallisen historiankirjoituksen mukaan juutalaiskysymyksen "lopullinen ratkaisu" tarkoitti juutalaisten kansanmurhaa, ja tästä olisi erityisesti päätetty ns. Wannseen kokouksessa Berliinissä tammikuussa 1942. Dokumenttien mukaan kansallissosialistisen Saksan politiikka juutalaisia kohtaan oli kuitenkin maastamuutto (emigraatio) ja myöhemmin, sodan vaikeuttaessa sitä, lisäksi myös pakkosiirto (evakuointi). Juutalaiset oli määrä siirtää kokonaan pois Euroopasta Euroopan kansojen yhteistoiminnalla, ja tätä kutsuttiin "lopulliseksi ratkaisuksi", joka siis ei tarkoittanut "kansanmurhaa." Lähteenä tässä kirjoituksessa pääasiassa Carlo Mattognon kirjoitus "The Myth of the Extermination of the Jews".
V. 1936 SS-turvallisuuspalveluun perustettiin toimisto, joka käsitteli juutalaiskysymystä. Léon Poliakov sanoo siitä:
Uuden toimiston tarkoituksena oli tutkia kaikkia niitä kysymyksiä, jotka liittyvät juutalaisten massaemigraatioon (Bréviaire de la haine, s. 134).V. 1938 Heydrich perusti Wieniin (Itävaltaan) juutalaisemigraation keskusviraston, jonka johtoon tuli Adolf Eichmann.
Juutalaisemigraatioon liittyvien taloudellisten ongelmien vuoksi Hitler hyväksyi joulukuussa 1938 ns. Schacht-suunnitelman, joka perustui Lontoossa käytyihin neuvotteluihin: Saksa jäädyttäisi juutalaisten varat, ja niitä käytettäisiin takuuna kansainväliselle lainalle, jolla rahoitettaisiin juutalaisten poismuutto Saksasta 3-5 vuodessa. Schacht-suunnitelma ei kuitenkaan myöhemmin toteutunut, Schachtin mukaan siksi, ettei juutalaisten edustaja Chaim Weizmann hyväksynyt sitä.
24.1.1939 Göring määräsi perustettavaksi Saksaan juutalaisemigraation keskusviraston, ja hän totesi:
Juutalaisten poismuuttoa Saksasta on edistettävä kaikin keinoin.Toimiston johtoon hän asetti Heydrichin (NG 2586-A). Heydrich sanoo 11.2.1939:
Emigraatiota on jatkettava kaikin käytettävissä olevin keinoin (Les Archives sècretes de la Wilhelmstrasse, V, kirja 2, s. 122).Ulkoministeriön 25.1.1939 antama raportti "Juutalaiskysymys ulkopolitiikan tekijänä 1938" sanoo:
Saksan politiikan lopullinen päämäärä juutalaisten suhteen on kaikkien niiden juutalaisten maastamuutto, jotka asuvat Saksan valtakunnan alueella (PS-3358).Raportti puhuu...
...juutalaiskysymyksen radikaalista ratkaisemisesta emigraation avulla, jota politiikkaa on noudatettu vuosia.Muut maat vaikeuttivat juutalaisten muuttoa pois Saksasta huomattavasti, kun ne eivät suostuneet ottamaan heitä vastaan.
Saksa jatkoi emigraatiopolitiikkaansa pitkään vielä sodan alettuakin. Ranskan luhistuttua vanha ajatus siirtää juutalaiset Madagaskarille heräsi jälleen, ja mm. Himmler kirjoitti (Denkschrift Himmlers über die Behandlung der Fremdvölkischen im Osten, VfZ, 1957, s. 197):
Odotan näkeväni ajatuksen "juutalainen" kokonaan poispyyhityksi, kun kaikki juutalaiset muuttavat Afrikkaan tai johonkin siirtokuntaan.Samassa kirjoituksessa hän...
...hylkää sisimmän vakaumuksensa mukaan epägermaanisena ja mahdottomana bolshevikkisen metodin tuhota jokin kansa fyysisesti.Hitler piti tätä lausuntoa erittäin hyvänä ja oikeana.
24.6.1940 Heydrich informoi ulkoministeri Ribbentropia:
Yli 200 000 juutalaista on muuttanut pois Saksan valtakunnan alueelta, mutta kokonaisongelmaa, jonka muodostavat ne 3,25 miljoonaa juutalaista, jotka ovat joutuneet Saksan valtapiiriin, ei voida ratkaista enää maastamuutolla, mistä syystä alueellinen lopullinen ratkaisu (territoriale Endlösung) tulee välttämättömäksi (T 464).3.7.1940 ulkoministeriön edustaja Rademacher sanoi:
Häämöttävä voitto antaa Saksalle mahdollisuuden ja mielestäni myös velvollisuuden ratkaista Euroopan juutalaisongelma. Toivottu ratkaisu on: kaikki juutalaiset pois Euroopasta (NG-2586-B).Hän sanoi myös, että rauhansopimuksessa Ranskan on luovutettava Madagaskar juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi; siitä on tehtävä Saksan mandaatti. Ribbentrop ja Himmler hyväksyivät Rademacherin raportin.
Tavattuaan Hitlerin vallatun Puolan alueen kuvernööriksi asetettu Hans Frank sanoi 12.7.1940:
On päätetty siirtää kaikki juutalaiset yhdyskunnat Saksasta, Kenraalikuvernementista ja Protektoraatista johonkin afrikkalaiseen tai amerikkalaiseen siirtokuntaan mahdollisimman nopeasti rauhanteon jälkeen; Madagaskaria, joka Ranskan on annettava tähän tarkoitukseen, on ehdotettu (PS-2233, IMT Vol XXIX).29.7.1940 Frank lausui toistamiseen, että Hitler on päättänyt, että juutalaiset on evakuoitava heti kun meritse kuljettaminen tulee mahdolliseksi.
Saksan entinen Pariisin suurlähettiläs, Otto Abetz, puolestaan sanoi, että juutalaisten sijoituspaikka olisi Amerikka:
Olen puhunut vain kerran, 3.8.1940, Führerin kanssa juutalaiskysymyksestä. Hän kertoi minulle, että hän tahtoo ratkaista juutalaiskysymyksen Euroopan puolesta yleensä, so. niin, että hävinneiden maiden kanssa solmittavissa rauhansopimuksissa on ehto, että ne siirtävät juutalaiset kansalaisensa pois Euroopasta. Hän tahtoi vaikuttaa samalla tavalla niihin maihin, joiden kanssa hän oli liitossa. Tässä tilaisuudessa hän mainitsi USA:n maana, joka ei ollut kauan ollut ylikansoitettuna niin kuin Eurooppa ja kykeni siksi ottamaan vastaan vielä joitakin miljoonia juutalaisia (NG-1838, s. 5).Alfred Rosenberg julisti 28.3.1941 pidetyssä juutalaiskysymystä maailmanongelmana käsitelleessä konferenssissa eurooppalaisten nimissä:
Euroopassa juutalaiskysymys ei ratkea ennen kuin viimeinenkin juutalainen on lähtenyt maanosasta juutalaisreservaattiin (CDJC Doc CXLVI-23, s. 83 ja 67).Rademacherin "Madagaskar-projekti"-raportin luku "Rahoitus" alkaa sanoin:
Ehdotetun "lopullisen ratkaisun" toteuttaminen vaatii runsaasti varoja (NG-2586-C)."Lopullinen ratkaisu" tarkoitti siis tuolloin "siirtoa Madagaskarille", kuten Eichmann-oikeudenkäynnissäkin tunnustettiin (Poliakov, Le Procès de Jérusalem, s. 152).
Myöhemmin, Madagaskar-projektin osoittauduttua hankalaksi, ”lopullisella ratkaisulla” tarkoitettiin vaihtoehtoisesti juutalaisten pakkosiirtämistä itään Saksan valtaamille alueille. 31.7.1941 Göring määräsi Heydrichin suorittamaan kaikki tarpeelliset valmistelut "lopullista ratkaisua" silmällä pitäen, so. organisoimaan Saksan vallan alla olevien juutalaisten maastamuutto tai evakuointi (NG 2586-E, P-710). Määräys kuului:
Täydennyksenä Teille jo 24.1.1939 annetulla käskyllä annettuun tehtävään saada aikaan juutalaiskysymykselle maastamuuton tai evakuoinnin muodossa (in Form der Auswanderung oder Evakuierung) ajankohdan olosuhteisiin mahdollisimman hyvin soveltuva ratkaisu, määrään Teidät täten toteuttamaan kaikki tarpeelliset organisatoriset, konkreettiset ja materiaaliset valmistelut juutalaiskysymyksen kokonaisratkaisulle Saksan vaikutusalueella Euroopassa. Sikäli kuin tämä koskee muita keskushallinnon toimialueita, niiden on oltava mukana. Lisäksi määrään Teidät pikaisesti esittämään minulle kokonaissuunnitelman juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun toteuttamiseen tarvittavista organisatorisista, konkreettisista ja materiaalisista ennakkotoimenpiteistä.Heydrich määrättiin nyt siis suunnittelemaan juutalaisten maastamuutto ja evakuointi Euroopan mittakaavassa, aiemmin hänen toimeksiantonsa oli koskenut vain Saksaa.
Määräyksestä käy selvästi ilmi, että "lopullisella ratkaisulla" tarkoitettiin emigraatiota ja evakuointia. Tämän vahvistaa myös ulkoministeriön Saksa-osaston johtaja M. Lutherin (ei tule sotkea samannimiseen uskonpuhdistajaan) 21.8.1942 esittämä muistio (NG-2586-J), jossa hän luettelee kansallissosialistisen juutalaispolitiikan pääkohdat. Hän kertoo, että natsien tultua valtaan Saksan periaatteeksi juutalaiskysymyksen hoidossa tuli juutalaisten maastamuuton edistäminen kaikin keinoin. Heydrichin Göringiltä saaman tehtävän osalta hän sanoo, että sen mukaisesti ja sen johdosta Heydrich kutsui koolle kaikkien asianomaisten tahojen välisen kokouksen Wannseehen 20.1.1942 (osallistujina valtiosihteereitä ja muita virkamiehiä, myös Luther itse). Wannseessa Heydrich ilmoitti Göringiltä saamastaan tehtävästä, jonka Göring puolestaan oli saanut Führeriltä, ja kertoi, että siitä lähtien Führer on valtuuttanut juutalaisten pakkosiirtämisen itään emigraation vaihtoehtona.
Luther jatkaa, että Führerin määräyksen mukaisesti Saksan juutalaisten pakkosiirtämiseen ryhdyttiin ja heitä siirrettiin itäisille alueille Kenraalikuvernementin kautta. Hän sanoo myös, että Kenraalikuvernementti on väliaikainen ratkaisu. Tarkoitus on siirtää juutalaiset myöhemmin idästä valloitetuille alueille, kun olosuhteet sen sallivat.
Muistiossaan 14.11.1942 kanslianeuvos Maedel vahvistaa tämän. Hän kertoo Heydrichin Göringiltä (ja Hitleriltä) saamasta tehtävästä Euroopan juutalaiskysymyksen lopulliseksi ratkaisemiseksi. Hän kertoo Heydrichin jouduttaneen juutalaisten laillista emigraatiota merentakaisiin maihin, ja kun tämä oli sodan vuoksi käynyt mahdottomaksi, tehneen valmisteluita juutalaisten evakuoimiseksi itään (NG-4583).
Göringiltä saamansa tehtävänsä johdosta Heydrich siis kutsui koolle Wannsee-kokouksen 20.1.1942. Tarkoituksena oli Heydrichin mukaan (ilmenee Wannsee-pöytäkirjasta) sopia yhteiset käytännön toimintalinjat (Parallelisierung der Linienführung) evakuoinnin toteuttamisessa. Osanottajat olivat eri toimialojen virkamiestason edustajia (valtiosihteereitä jne.), eikä heillä niin ollen ollut sellaista asemaa, että he olisivat voineet päättää jostakin "juutalaisten joukkotuhosta"; nimeltä mainiten osanottajat olivat: Meyer, Leibbrandt, Stuckart, Neumann, Freisler, Bühler, Luther, Klopfer, Kritzinger, Hofmann, Müller, Eichmann, Schöngarth, Lange ja puheenjohtajana Heydrich.
Wannsee-pöytäkirja ei ole varsinainen pöytäkirja, se on jälkeenpäin muistinvaraisesti tehty muistio tästä kokouksesta, ja sen alkuperä on epäselvä. Siinä ei ole päiväystä, toimialaa, allekirjoitusta eikä otsikkoa, ja jotkut pitävät sitä ainakin osittain väärennettynä. Se on ainoa säilynyt kopio (joita oli alunperin 30). Wannsee-kokous on kuitenkin todella pidetty, ja siellä on - osallistujien myöhempien todistusten mukaan - keskusteltu niistä toimista, joita juutalaisten pakkosiirtäminen itään vallattujen alueiden työvoimaksi edellyttää.
Kokouksen aluksi ko. pöytäkirjan mukaan Heydrich käy läpi juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi käytettyjä keinoja (esittelee siis emigraatio-toimia). Hän kertoo, että tavoitteena on ollut puhdistaa Saksa laillisella tavalla juutalaisista ja että muut maat ovat olleet tässä esteenä, kun ne eivät ole ottaneet juutalaisia vastaan. Hän kertoo, että 31.10.1941 mennessä Saksan alueelta oli muuttanut 537 000 juutalaista. Kun emigraatio sitten olosuhteiden tähden oli tullut kielletyksi (siirrettiin myöhempään ajankohtaan), Führer oli määrännyt sen sijaan juutalaisten evakuoinnin itään (Anstelle der Auswanderung ist nunmehr als weitere Lösungsmöglichkeit nach entsprechender vorheriger Genehmigung durch den Führer die Evakuierung der Juden nach den Osten getreten).
Heydrich jatkaa:
Asiaankuuluvan johdon alaisuudessa juutalaisten täytyy nyt lopullisen ratkaisun edetessä tulla sopivalla tavalla itään työvoimaksi - - evakuoidut juutalaiset kuljetetaan ensin asteittain ns. kauttakulkughettoihin, joista heidät kuljetetaan edelleen itään - - Tarkoitus on, että yli 65-vuotiaita juutalaisia ei evakuoida, vaan heidät tulee lähettää vanhusten ghettoon - joksi on suunniteltu Theresienstadtia - - myöskään sodassa (ensimmäisessä maailmansodassa) haavoittuneita tai kunniamerkin saaneita juutalaisia ei evakuoida.Wannsee-päytäkirjassa ei puhuta mitään juutalaisten tuhoamisesta. Siinä puhutaan vain evakuoinnista itäisille alueille. Ns. Schlegelberger Memorandum, jonka historioitsija Irving on löytänyt, tekee selväksi, että Hitler oli päättänyt lykätä "lopullisen ratkaisun" (juutalaisten siirtämisen kokonaan pois Euroopasta) tapahtuvaksi sodan jälkeen. Lopullinen ratkaisu oli siirto Euroopan ulkopuolelle, ja itään kokoaminen oli vain välivaihe.
Kuusi päivää Wannsee-kokouksen jälkeen Himmler ilmoitti keskitysleirien tarkastajalle Glücksille (NI-500):
Valmistautukaa vastaanottamaan seuraavina 4 viikkona 100 000 juutalaismiestä ja 50 000 juutalaisnaista keskitysleireihin. Keskitysleirien suoritettavaksi tulee lähiviikkoina suuria taloudellisia tehtäviä.Jopa juutalainen Krausnick myöntää, että vielä viimeisenä sotavuotena juutalaisia käytettiin varusteluteollisuudessa ja että vuonna 1944 kymmeniä tuhansia juutalaisia kuljetettiin Puolan alueella sijainneista leireistä Saksaan työvoimaksi.
Wannsee-kokouksen jälkeen maalis-huhtikuussa 1942 Saksan kanslerinvirasto sanoo muistiossaan (P-4025), että Hitlerin tarkoituksena on ottaa juutalaiskysymys esiin sodan jälkeen. 24.7.42 Hitler itse sanoo, että sodan päätyttyä hän...
...iskee kaupunki kaupungilta, elleivät juutalaiset muuta pois eivätkä mene Madagaskarille tai muuhun juutalaiseen kansallisvaltioon (Picker, Hitlers Tischgespräche, s. 456).Goebbels kirjoittaa 7.3.42 (Bernd Nellessen, Der Prozess von Jerusalem, s. 29), että kaikki juutalaiset on koottava itään ja että...
...sodan jälkeen me kykenemme lopullisesti lähettämään heidät jollekin saarelle, ehkä Madagaskarille.Rademacher kirjoittaa kirjeessään 10.2.1942:
Sota NL:a vastaan on antanut lisää aluetta lopullista ratkaisua varten (für die Endlösung). Niinpä Führer on päättänyt, että juutalaisia ei karkoteta Madagaskarille, vaan heidät viedään itään. Siksi Madagaskaria ei tule enää pitää lopullisena ratkaisuna (NG-5770).27.1.42, viikko Wannseen kokouksen jälkeen, Hitler julisti:
Juutalaisten on lähdettävä Euroopasta. Parasta, että he menisivät Venäjälle (Adolf Hitler, Monologe im Führerhauptquartier 1941-44, s. 241).Nürnbergin oikeudenkäynnissä Führerin kanslerinviraston päällikkö Hans Lammers kertoi (IMT, Vol. XI, s. 61-63), että kuultuaan Heydrichin saaneen Göringiltä tehtäväksi ratkaista juutalaiskysymys hän otti yhteyttä Himmleriin ja kysyi, mitä oikein tarkoittaa juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu. Himmler oli vastannut, että se tarkoitti sitä, että juutalaiset on evakuoitava pois Saksasta. Myöhemmin Hitler itse vahvisti hänelle tämän selityksen. Kuultuaan huhuja juutalaisten tappamisista Lammers jälleen kääntyi Himmlerin puoleen, joka kielsi, että juutalaisia voitaisiin tappaa laillisesti. Heidät yksinkertaisesti evakuoitiin itään. Himmler kertoi myös, että hänen oli ollut pakko tukahduttaa väkivaltaisuuksia. Keskustellessaan Hitlerin kanssa Lammers kertoo saaneensa kuulla, että Hitler päättää myöhemmin, minne juutalaiset menevät. Vasta Nürnbergissä Lammers siis kuuli mistään juutalaisten joukkotuhosta!
Korherrin raportin mukaan juutalaisia oli muuttanut Saksasta, sudeettialueelta ja protektoraatista 31.12.1941 mennessä 557 000 ja ainakin yhtä paljon itäisiltä alueilta ja Kenraalikuvernementista (Korherrin näitä alueita koskevassa luvussa 762 593 on mukana luonnollinen kuolleisuus), joten vuosien 1933 ja 1942 välillä Hitler valtuutti ainakin miljoonan juutalaisen poismuuttamisen Saksan kontrolloimilta alueilta.
Saksan ulkoministeriö toteaa 21.8.1942:
Nykyinen sota antaa Saksalle mahdollisuuden ja myös velvollisuuden ratkaista juutalaisongelma Euroopassa - - Toimintapolitiikka, joka edistää juutalaisten evakuointia (Euroopasta) läheisessä yhteistyössä Reichsführer SS:n (Himmlerin) johtamien toimielinten kanssa, on yhä voimassa - - Se juutalaisten määrä, joka tällä tavalla on siirretty itään, ei ole vielä ollut riittävä tyydyttämään työvoiman tarvetta siellä.Ministeriö lainaa sitten ulkoministeri Ribbentropia:
Sodan päätyttyä kaikkien juutalaisten tulee lähteä Euroopasta. Tämä on Führerin muuttumaton päätös ja ainoa keino ratkaista tämä ongelma, koska vain maailmanlaajaa ja kattavaa ratkaisua voidaan käyttää ja yksittäiset toimenpiteet eivät juurikaan hyödytä.Sitten ministeriö jatkaa:
Kuljetukset (itään) ovat yksi askel eteenpäin matkalla kohti lopullista ratkaisua - - Kuljetus Puolan kuvernementtiin on väliaikainen ratkaisu. Juutalaiset tullaan siirtämään kauemmaksi vallatuille itäisille alueille niin pian kuin asia tulee teknisesti mahdolliseksi (Nürnberg-dokumentti 2486-J).Wannseessa ei suunniteltu mitään juutalaisten kansanmurhaa, eikä tapahtunut mitään kansanmurhaa. "Lopullinen ratkaisu" tarkoitti "alueellista lopullista ratkaisua", juutalaisten siirtämistä Euroopan ulkopuolelle, ja tätä politiikkaa toteutettiin.
29.1.2008
